Syysmietteitä

 

Fredrik Wisløffin sanat hartauskirjassa pysäyttivät jälleen. ”Vartioi ajatuksiasi; ajatuksesi painavat leimansa koko elämääsi.” Johdantona Wisløff mainitsee Sananlaskujen kirjan luvun 23 jakeen 7. ”Niin kuin mies mielessään ajattelee, sellainen hän on.” Näin tämä jae on norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan. Hieman eri tavoin ajatus on suomenkielisessä raamatussa. ”Sillä niin kuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee.”(1938) Edeltävä ja seuraava jae ilmaisevat asiayhteyden viitaten ihmiseen, joka mielessään ajattelee ihan muuta kuin ulospäin sanoo ja tekee. Hänen lausumansa sanat eivät tule sydämestä.

Se, mitä ihmisen sydämessä on, tietää ihminen itse ja Jumala. Kun sydämessään hautoo asioita, ne pakostakin valtaavat yhä enemmän toteutuvina asioina elämässä ja elämäntavassa. Esimerkiksi jos ajattelee epäpuhtaasti, herää himo, jota pian seuraa syntinen teko. Tämä aika elää sellaisella tempolla ja tavalla, että se kieltämättä valtaa mielenmaailmaa ja ajankäyttöäkin.

”Jos ajattelet rakkaudettomasti, voit tosin yrittää peittää rakkaudettomuuttasi hymyilyn ja teeskennellyn ystävällisyyden naamion taakse, mutta häijy mielesi on aina pilkistävä esiin vilpillisen naamion takaa.” Tässä kohden on hyvä katsahtaa omaan sydämeen. Vaikka naapuri ei näe ajatuksiani, niin Jumala näkee. Jumala näkee kaikki ajatukseni, kaiken, mitä minussa on.

Jumala kuulee puheetkin ja niitä kuulevat toiset ihmisetkin. Jaakob antaa kirjeessään mietittävää. Laivaa, suurtakin laivaa, ohjataan pienellä peräsimellä, minne perämies tahtoo. ”Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” ”Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Niin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Veljeni, ei viikunapuu voi tuottaa oliiveja eikä viiniköynnös viikunoita. Eikä suolainen lähde anna makeaa vettä.” Jaakobin kirje 3: 5, 10 – 12.

Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita. Näinhän sen tulee olla.