Läksin aamulenkille tuttua tietä kulkien. Kielot olivat jo
nousseet maasta, eivät vielä olleet kukassa, mutta pian kyllä. Seurailin
katseellani tien viertä ja toisella puolella olevaa meren rantaa, korvillani
kuulokkeet, joista kuuntelin suoraa lähetystä eduskunnan Nato-keskustelusta.
Yhtäkkiä huomasin maastopukuisen, kypäräpäisen sotilaan seisovan ase kädessään
kiven suojassa ranta-alueen lähellä. Ei se normaalisti ole sotilasaluetta.
Vähän ihmettelin.
Kotiin tultuani luin paikallisesta sanomalehdestä, että
Rannikkoprikaati harjoittelee Kotkan ja Haminan seudulla viikon ajan. Siitä
syystä lenkkipolun varrella oli majoitusteltat ja vartijat. Siis harjoitus.
Tarpeellinen muistutus kuitenkin tilanteesta, jossa elämme.
Paavali kertoo Korinttilaiskirjeessä keräyksestä Jerusalemin
seurakunnalle, 2 Kor. 8. Jerusalemin seurakuntaa kohtaan oli noussut suuri
vaino ja kaikki apostoleja lukuun ottamatta hajaantuivat eri paikkakunnille. Alun
perin Paavali, silloin Saulus, oli itse ollut vainooja, mutta hän muuttui
kohdattuaan Jeesuksen. Ja nyt Paavali halusi auttaa Jerusalemin seurakuntaa
ihan aineellisestikin.
Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Annan vain neuvon tässä
asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette vain tekemään vaan myös
tahtomaan. Saattakaa nyt työnne päätökseen, niin että yhtä alttiisti kuin
olitte siitä päättäneet, sen varojenne mukaan myös toteutatte. Jos on alttiutta, sillä on arvoa sen
mukaan, mitä omistaa, eikä sen mukaan, mitä ei omista.”
Keskellämme on tänään sotaa paossa olevia naisia, äitejä,
lapsia. He ovat avun tarpeessa täällä keskellämme. Meillä on mahdollisuus
auttaa. Tehkäämme se iloiten.
Sitten toinen asia. Tämäkin on Paavalin opetusta. Hän opettaa
profetoimisesta ja kielillä puhumisesta. ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille
rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa
itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1Kor.14:3,4.
Paavali kyllä toivoisi, että kaikilla olisi kielillä puhumisen
lahja, silloinhan ihminen puhuu Jumalalle. Kuitenkin mieluummin profetoimisen
lahja, koska se olisi yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Hän perustelee sitä
näin: ”Mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon,
profetian tai opetuksen sanoja?”
”Samoin on teidän laitanne; ellette puhu selvää kieltä, kuinka
teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Tehän puhutte tuuleen.” ”Ellen tunne
sanojen merkitystä, olen puhujalle muukalainen ja puhuja on minulle
muukalainen.” 1 Kor. 14: 9, 11.
Seurakunnan hengellinen hyvinvointi on erittäin tärkeä asia,
siis ihan jokaisen paikallisseurakunnan hyvinvointi. Opastus ja opetus
hengellisessä elämässä ovat edellytyksinä seurakunnan hyvinvointiin. Seurakunnan
paimen tarvitsee rohkeutta ja rakkautta tässä opastus- ja opetustehtävässään.
Paimenhan huolehtii laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Rukoillaan paimenelle
voimia ja rohkeutta.
Kiitos jälleen kirjoituksesta. Jokainen ajatus ja lause niin totta.
VastaaPoistaKiitos M-L todella rukoillaan ja koko Suomen kansan puolesta,että ihmiset kääntyisi jo Jeesuksen puoleen ja ymmärtäisi että hän on ainoa toivomme tässä ajassa.Siunausta sinulle paljon
VastaaPoistaHyvä ja ajankohtainen kirjoitus juuri tähän hetkeenkin
VastaaPoistaTällaisia kirjoituksia lisää
VastaaPoista