Valo

 

Kesä on kääntymässä syksyyn ja samalla valoisa päivän aika lyhenee ja pimenevät illat ja yöt ovat pian käsillä. Valo on kenties kaivatuin asia pimeyden keskellä.

Raamatun teksteissä valo on vertauskuva Herran sanasta. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Psalmi 119: 105) Sanaa verrataan myös pimeässä paikassa loistavaan lamppuun ja samalla kehotetaan kiinnittämään katse tuohon lamppuun.

Mielenkiintoisen näkökulman Jumalan sanan valoon tuo tuttu Herran siunaus. ”Herra valistakoon kasvonsa sinulle.” Lukemani mukaan tämä lause voitaisiin kääntää myös sanoilla: valaiskoon Herra sinulle kasvonsa, kasvojensa ilmeen.

Tuo Herran siunauksen kohta puhuu Jumalan kasvojen näkemisestä. Se on kuvainnollista puhetta. Ihmisten kesken toinen toisiamme katsellessa henkilön kasvot heijastavat hänen todellista syvintä olemusta. Kasvoilla on monia ilmeitä, jotka heijastavat ajatuksia, tunteita ja asenteita. Sanotaanhan myös silmien olevan sielun peili. Jumalan kasvoihin pätee sama.

Kun Jumala valaisee meille kasvonsa, ja me katselemme niitä, kykenemme näkemään ja ymmärtämään enemmän sitä, mitä Hän on, millainen Hän on ja mitä Hän ajattelee meistä.

Missä ovat Jumalan kasvot? Kaikkialla ympärillämme. ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1: 20) Sanan opetusten kautta näemme Jumalan ja Hänen suunnitelmansa.

Jumalan kasvoista voimme lukea Hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 16)

Jostakin syystä jokin aika sitten herätessäni aamulla mielessäni soi laulu: ”Olen matkalla vain, laulan kulkiessain, laulun aiheena on mulla Vapahtajain.” En muista, milloin ja missä sen viimeksi kuulin. Joka tapauksessa tuona aamuna nuo sanat toivat sydämeeni ilon ja rauhan. Se oli juuri tähän hetkeen tarpeellinen lohdutus. Ehkä laulun jatko avaa jotakin siitä, miksi se oli minulle tosi tärkeä. ”Tämä taistojen tie, läpi kyynelten vie, mutta matkani pää, kaukaa jo häämöttää.” ”Jeesus lohduttaa, Jeesus vahvistaa ja johdattaa.”

Tämän hetken maailmaa katsoessa näkee vihan ja sodan kasvot.

Ainoa lohdutus, mikä on todellinen tänäkin päivänä, on se mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen. ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh.14:1-4

Jeesus on maailman valo. Se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo. Loistakoon tämä valo kirkkaana!