Syksyn värit

 

Tällä kertaa minua inspiroi blogini ääreen syksyisen kaunis puu.  Se pysäytti kävelyretkelläni. Oli pakko ottaa kuva. Kauniit värit. Lehtien värin muuttuminen ja lehtien putoaminen syksyllä on aktiivinen ja tarkoituksella tapahtuva prosessi puun elämässä. Näin siis nimenomaan Suomenkin oloissa, talvi tekee tuloaan, puu suojautuu. Talven tuiskuihin ja kylmyyteen pitää varautua ja suojautua.

Toisenkin asian voin mainita. Pari vuotta sitten kirjoitin tässä blogissa keskeneräisestä taulustani. Nyt voin ilolla todeta, että se sittenkin valmistui ja on nyt raameissa seinällä.

Molemmat nämä esimerkit ovat hyviä esimerkkejä hengellistä elämää varten. On hyvä olla juuret syvällä Raamatun sanassa, että talven ja kylmän tullessa elämä säilyy sydämessä ja saa ajan koittaessa näkyä eteenpäin. Samoin ei kannata jättää keskeneräiseksi. Valmiina lopputulos on kaunis, niin myös uskomme päämäärä.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Psalmi 119: 105. Tämä kuvaa hyvin selkeästi Jumalan sanan, Raamatun, merkitystä meille. Sanan antamien neuvojen mukaan osaamme kulkea oikeaa tietä. Se on ihmeellinen Sana, johon Jumala on sitonut itsensä myös siten, että ainoastaan Pyhä Henki voi avata Sanan niin, että ymmärrämme sen.

Eräs ystäväni kirjoitti kauan sitten tervehdykseensä viisaat sanat: ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Kirkas valo on Kristuksen evankeliumin valo. Paavali muistutti, että emmehän julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, maailman valo. ”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan.” 2 Kor 4: 6.  Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille. Lisäksi Paavali muistutti, että on kysymys aarteesta. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

Jumala sanoi ”Loistakoon valo pimeydestä”, ja se valo loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta.” Fil. 2: 15 Mikä se meidän maailmamme sitten onkaan, työpaikkamme, sukumme, naapurimme, mikä sitten ympäristömme onkaan. Pidetään esillä Kristuksen valoa.

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.