Israel keskiössä

 

”Vuodet antavat näkökulmaa asioihin. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että olen omin silmin saanut nähdä, miten erilainen Israel oli 1970-luvulla kuin tänä päivänä.” Tällaisilla sanoilla ilmaisin lukijoille ajatukseni noin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirjan ´Kesä on jo lähellä, Israel´ esipuheessa.

Silti on todella vaikea ymmärtää, mitä vähän yli viikko sitten tapahtui. Hamas teki yllätyshyökkäyksen Israeliin. Hyökkäyksen yhteydessä ammuttiin tuhansia raketteja ja palestiinalaisjoukkoja tunkeutui rajan yli. Siviilejä kuoli, myös ulkomaalaisia, joukot ottivat toista sataa panttivankia. Näin on asiaa kuvailtu ja myös kuvia esitetty.

Ensimmäisen Israeliin suuntautuneen matkani ajankohtana oli kulunut vain kymmenen vuotta siitä, kun Israel oli saanut haltuunsa koko Jerusalemin alueen ja toisaalta tulevat intifadat olivat kaukana tulevaisuudessa. Siitä on jo 46 vuotta, kun tein tuon ensimmäisen matkani Israeliin ystäväni kanssa. Työskentelimme kibbutsilla kuukauden verran.

Ilmapiiri maassa oli silloin rauhallinen ja ainakin päällisin puolin sopuisa. Helposti ja vapaasti voi liikkua eri puolilla maata, ei ollut raja-aitoja eikä turvatarkastuksia. Kibbutseissa ja muuallakin työskenteli sitä sukupolvea, joka oli saapunut maahan Euroopan holokaustin keskeltä. Tunteja laskematta tehtiin työtä oman kotimaan hyväksi.

Israel näyttää tänä päivänä toisenlaiselta. Moottoritiet halkovat maata sekä etelään että pohjoiseen. Maan ulkonäkö on muuttunut. Suurkaupungit laajenevat. Koko yhteiskunta on muuttunut, ja siihen on erittäin selkeä syy. Yksistään entisen Neuvostoliiton alueelta muutti Israeliin 1990-luvulla yli miljoona uutta asukasta, ja monista muistakin maista on juutalainen kansa palannut ja palaamassa Israeliin. Yhteiskuntarakenne muuttuu vääjäämättä.

Toisaalta viimeisten neljänkymmenen vuoden kuluessa asenteet maailmalla Israelia kohtaan ovat voimistuneet, joko puolesta tai vastaan. Aiemmin mielenkiinto Israelia kohtaan ei ollut niin suuri kuin se on tänä päivänä. Ihmisten mieliin nousee kysymyksiä, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Itselleni jo pelkästään tuon Israelin yhteiskunnallisen muutoksen näkeminen on ollut vakuuttava todiste siitä, että on kysymys hyvin ainutlaatuisesta kansasta. Myös varsin voimakkaat asenteet puolesta ja vastaan herättävät kysymyksen, miksi näin on.

Viimeksi kävin Israelissa vain noin viisi kuukautta sitten. Kaikki oli rauhallista, runsaasti eri maista vierailevia ihmisiä liikkui niin Betlehemissä kuin Jerusalemissa. Pääsiäisen aikaa. Kirjoitin siitä matkasta tähän blogiin myös pienen kirjoituksen: ´Patikointia ja Magdalan  kaivauksilla´.

Israelin maan ja Israelin kansan kohtalot ovat olleet monivaiheisia. Jo Abrahamin kanssa Jumala teki liiton ja lupasi Israelille oman maan. Monenlaisia vaiheita on Israelin kansa joutunut kokemaan. Karkotus omasta maasta, mutta myös paluu. Kysymys on ollut Israelin kansan suhteesta Herraan. Raamatun kohta 5 Moos. 30: 1-6 selittää paljon.  

Hesekiel kirjoittaa luvussa 36 ihanasti lupauksen Israelin vuorille. ”Minä tuon ihmiset, kansani Israelin, kulkemaan teidän rinteillenne. He saavat periä sinut, Israelin maa; sinusta tulee heidän perintöosansa, etkä sinä enää tee heistä lapsettomia.” Hesekiel 36: 12.

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.” Jesaja 62: 6, 7