Uskon Jumalan voimaan

Sarjassa aikaisemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä julkaisen nyt tekstin vuodelta 2000.

(Kuva The Tall Ships Races- tapahtumasta 2017)

 Uskon Jumalan voimaan

Erityisesti, kun on kysymys ihmisen muuttumisesta. Muutoksen tarvetta ei tosin aina tule omalla kohdallaan edes ajatelleeksi, vaikka elääkin itselleen haluavan ja elämyksiä hakevan sukupolven tavoin. Helpommin kyllä voivottelemme maailman pahuutta ja kaikkea sitä, mitä ympärillämme näemme: rikoksia, huumeita, väkivaltaa, huonoa elämää... Etenkin nuorisoa pahoittelemme kaikesta tällaisesta, mutta eivät nämä ole vieraita vanhemmillekaan polville.

Ei auta voivotella. Pienempikin paha joskin myös hyvä lähtee ihmisen sydämestä. ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat...” (Matt. 15: 19, 20)

Uskon Jumalan voimaan. Vastaanotettu evankeliumi muuttaa. Ihmisen sydämeen tullut Jeesus Kristus puhdistaa ja muuttaa sydämen. Sitä seuraa halu muuttaa myös tapojansa. Raamatun kuuluisa pieni mies Sakkeus sanoi Jeesuksen kohdattuaan: ”Herra näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” (Luuk 19: 8)  Omasta tahdosta nousi halu muuttaa elämäänsä, kun Jeesus Kristus oli tullut Herraksi.

Jos olet luovuttanut elämäsi Jeesukselle, niin miten enää voit sydämessäsi suunnitella vilpillisiä liiketoimia tai olla puolisollesi uskoton. Itsensä kanssa, mutta Jumalan edessä ihminen silloin asiansa punnitsee.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jumalan voima voi vapauttaa ihmisen viinasta, tupakasta jne. Sen olen minäkin nähnyt käytännössä tapahtuvan. Kun ihminen, jolla ei ole voimaa nousta, ojentaa kätensä Jumalan puoleen, niin Jumala nostaa hänet.

Jumalan voimasta tapahtuu monenlaisia asioita ihmisten elämässä. Myös ns. parantumisihmeitä: joku paranee syövästä, toinen selkävaivasta jne. Mutta suurin kaikista ihmeistä on se, kun ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Sehän on Jumalan nimenomainen tahto, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1 Tim 2: 4). Jumala on valmistanut tien valoon niin täydellisesti, että se on mahdollinen kaikille. Tie on Jeesus Kristus, Hänessä meillä on syntiemme anteeksiantamus ja pääsy Jumalan valtakuntaan. Tule, kulje se tie.
 

MITKÄ KUTSUT!

 

Lähiviikkojen kuluessa julkaisen tässä blogissani sarjan aiemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä. Näitä tekstejä on julkaistu aikoinaan paikallislehdessä. Ensimmäisenä on teksti, joka on kirjoitettu jo ennen vuosituhannen vaihdetta vuonna 1999. Vuosituhannen vaihtumista odotettiin silloin innolla ja kukin valmistautui omalla tavallaan ja omin odotuksin. Kuitenkin yhdessä siirryttiin 2000-luvulle.

Mitkä kutsut!

Sain tilaisuuden maallikkona kirjoittaa lehden palstalle. Oikeastaan teen sen hyvin mielelläni. Jo sillä perusteella, etten ole ammattilainen, saan varmasti paljon anteeksi.

Olen aina ihmetellyt ja ihaillut Jumalan kykyä puhua ihmiselle. Langatonta viestintää jo ennen kännyköiden aikakautta. Ihmiseen on asennettu laitteet, jotka voivat vastaanottaa Jumalan puheen. Raamattukin sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja toisella. Ihminen pystyy sen tiedostamaan, vaikkei sitä Jumalan puheena haluaisikaan pitää. Jossakin elämän vaiheessa Jumala sitten puhuu sillä tavalla, että sanotaan Jumalan kutsuvan ihmistä.

Jeesus esitti kerran vertauksen suurista pidoista. Kutsuja pitoihin oli lähetetty runsaasti. Kun pitojen oli määrä alkaa, selvisi, että kutsutuilla oli tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä kuin tulla pitoihin. Kuka oli ostanut pellon ja sitä piti juuri nyt mennä katsomaan. Kuka oli ostanut viisi härkäparia, ja niitä piti juuri nyt kokeilla. Oli paljon syitä, joiden takia kutsua ei voinut noudattaa. Minulla on se mielikuva, että me ihmiset olemme nykyäänkin taipuvaisia samanlaiseen menettelyyn. Valmistaudumme parhaillaan vuosituhannen vaihteeseen. Huolehdimme kyllä, että tietokoneemme selviävät siitä. Jotkut varaavat jo samppanjat juhlia varten. Mutta...

Jeesuksen vertaus oli vastaus erään hänen aikalaisensa esittämään ajatukseen: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” 

Jumalan kutsu liittyy tähän. Jumala kutsuu sisälle valtakuntaansa. Jeesus on ovi. Ovi on auki. ”Uskotko, että Jeesus kantoi myös kaikki sinun syntisi, kun hän kuoli ristillä ja maksoi rangaistuksen puolestasi ja vapautti sinut?”. ”Kyllä, minä uskon!”.  Se on siinä! Usko.

Tämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä. Toivon, ettet sano kuten kuningas Agrippa Paavalille: ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn.”  Jos sanot, vastaisin kuten Paavali: ”Vähällä tai paljolla.”

Vain ihmisen sydän voi vastata Jumalan kutsuun. Ennen kaikkea vastaus on sydämen asia. Sillä sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen (Room 10:10). Ja näin maallikonkin sydämessä voi vallita Jumalan rauha ja ilo Jeesuksessa Kristuksessa.

KUULEEKO SYDÄN JA KORVATKIN

Aika harvoin puhutaan tai kirjoitetaan siitä tosiasiasta, että kristityt ovat vainottuja ja kärsiviä hyvin monissa maissa eri puolilla maailmaa. Open Doors- järjestön, lähetysjärjestöjen ja hengellisen lehdistön kautta kyllä saa tietoa tästäkin asiasta. Laajemmin uutiskynnyksen ylitti hiljattain tieto, että koptikristittyjä kuljettavaa bussia kohti hyökättiin Egyptissä. Terroristit avasivat tulen ja ainakin 29 kuoli ja 25 haavoittui BBC:n mukaan. Tämä ei ollut ensimmäinen isku koptikristittyjä kohtaan.

Siitä hiljaisesta kärsimyksestä ja jatkuvasta vainosta, joiden alla monet elävät, ei niinkään puhuta. On aika ihmeellistä, että vainoistakin huolimatta näissä maissa löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tulla uskoon, uskoa Jeesukseen Kristukseen. Ihmeellistä sikälikin, että yleensä noissa maissa ei sallita evankeliumin julistusta lainkaan, ei voi pitää julkisia jumalanpalveluksia. Miten ihmiset kuulevat evankeliumin?

Olen iloinnut siitä, että on ollut mahdollista nykytekniikan avulla lähettää evankeliumin sanomaa signaaleina älypuhelimiin, tietokoneisiin, on tv-ohjelmia, joita voi seurata. Signaali menee sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole pääsyä, sotatantereellekin.

On niitä ihmisiä, joille Jeesuksen tehtävänanto on omakohtainen ja todellinen. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” On niitä, jotka lähtevät vaikeisiin oloihin viemään sanomaa. On niitä, joilla on usko, että tämä on edelleen tehtävämme tässä maailmassa: olla Kristuksen todistajia.

Evankeliumi leviää, mutta Euroopassa on suunta, että kirkkoja suljetaan, ihmiset eivät käy jumalanpalveluksissa. Leif Nummela totesi pääkirjoituksessaan 1.6.2017 (Uusi Tie): ”Eurooppa ei tule evankelioiduksi vain odottamalla herätystä eikä varsinkaan raamatullisesta sisällöstä riisutuilla loputtomilla uusilla metodeilla. Eurooppa evankelioidaan palaamalla yksin Raamattuun ja kirkkaaseen evankeliumiin, joka perustuu yksin Kristukseen, hänen armoonsa ja yksin uskoon. Siitä saavat elämän sekä julistaja itse että ne joille julistetaan.”

Vierastan sellaista ajatusta, että pääasia on se, että hengellisissä tilaisuuksissa on mukava meininki ja pintapuolinen sanoma. Syntyykö usko värivaloilla, musiikilla tai todellakin loputtomilla uusilla metodeilla? Julistajat ovat suuressa vastuussa, sillä uskossa on kysymys elämästä ja kuolemasta, ei sen vähemmästä.

”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, sanoi Paavali vanginvartijalle Filippissä.

”Jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Näin sanoi Jeesus tarkoittaen, että Hän on Jumalan Poika, joka on tullut maailmaan antamaan henkensä meidän syntiemme tähden. Hän antaa iankaikkisen elämän.

”Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” Tämä löytyy ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä luvusta 5.

Vielä palaan tuohon kysymykseen: Miten ihmiset kuulevat evankeliumin? Lisäisin vielä, että kuulevat sydämellään. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Jumalan sana on ensinnäkin elävä, se toimii, Jumala itse puhuu sanansa kautta ihmisen sydämeen. Jumala kutsuu ihmistä, vaikka ihminen itse ei tiedä kaipaavansa Jumalaa. Jumalan sana on voimallinen, se pystyy muuttaman ihmisen, se pystyy antamaan uuden sydämen, joka kokee yhteyden Jumalaan. Jumalan sana on myös terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Eikö miekan pisto tunnu? Se koskee, sillä on parantava tehtävä ja vaikutus.

Jumala tuntee jokaisen ihmisen läpikotaisin ja hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tietää tarpeemme, hätämme, puutteemme, vikamme, kaiken. Jeesus tietää heikkoutemme ja siksi noita edellä lainattuja Heprealaiskirjeen sanoja seuraa jakeessa 16 kehotus: ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

 

ISRAEL TÄNÄÄN



Siionin portti

Israelin itsenäisyyspäivää vietetään ijar-kuun 5. päivänä. Tänä vuonna tuo päivä on meidän kalenterissamme toukokuun 1. päivänä. Israel itsenäistyi ijar-kuun 5. päivänä vuonna 5708 eli 14.5.1948. Nyt siis vietämme Israelin 69-vuotispäivää. Ensi vuonna sitten 70 vuotta.



Juutalainen kortteli Vanhassakaupungissa

Tänä vuonna tulee kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta kuuden päivän sodasta. Samalla 50 vuotta siitä, kun koko Jerusalem taas kuuluu Israelille. Siionin portti Jerusalemin Vanhankaupungin etelämuurilla kertoo monine luodin iskemineen omalla tavallaan noistakin päivistä. Muurin sisäpuolella ollut juutalainen kortteli oli tuhottu ja juutalaiset asukkaat oli häädetty jo paljon aiemmin silloisten valtiaiden toimesta. Nyt uudelleen rakennettu juutalaiskortteli erottuu selvästi Öljymäeltä nähtynä.

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä 27.4. julkaistiin Israelissa tuoreet väestötiedot. Julkaisijana on Israelin Tilastovirasto (the Central Bureau of Statistics). Israelin väkiluku on nyt 8,680 miljoonaa asukasta. Juutalaisväestöä on 6,484 miljoonaa, arabiväestöä 1,808 miljoona ja muita ryhmiä noin 388000 asukasta. Mielenkiintoinen tieto on se, että arvellaan pian saavutettavan se piste, että enemmistö maailman juutalaisista asuu Israelissa.

Taustalla Öljymäki Vanhankaupungin muurilta kuvattuna

Profeetta Jesaja – lähes 700 vuotta eKr. – näki kauas, hän näki tähän päivään ja vielä vähän kauemmaksi. Hän näki Jerusalemin tulevaisuuteen. ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jesaja 60: 1, 2. Siion on Herran kaupunki, sen tulevaisuudesta Jesaja puhuu. Pimeys peittää maan ja synkeys kansat, sodat, väkivalta, nälkä… Se on nyt. Odotamme Häntä, joka tuo rauhan, Jeesusta, Hän on Messias, joka saapuu. Herran kunnia ja Herran kirkkaus koittaa. Jeesus saapuu Jerusalemiin.

Vielä emme sitä näe, mutta Jesaja kehottaa meitä olemaan uskollisia rukouksessamme. Hän itse ei voi vaieta, ennen kuin kansat näkevät Jerusalemin jälleen Jumalan kaupunkina. ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62: 1,2.

 

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua Israel.

Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

 

 

JÄLKIÄ LUMESSA

Kaunis talvisää houkutteli ulos vastasataneen lumen valkaisemaan maisemaan. Lumisade peittää aina vanhat jäljet, mutta tuoreeseen, koskemattomaan lumenpintaan ilmestyy pian uusia jälkiä. Luonto elää talvellakin.

Tuossa on ehkä jäniksen jäljet ja tuossa varmaankin oravan. Monenlaisia jälkiä. Jossakin vaiheessa ehkä illalla tai yöllä olisi saattanut nähdä jäljen jättäjänkin. Eläintenkin on hankittava ravintonsa, talvella se ei aina ole yksinkertaista. Vihreitä lehtiä ei ole, silmuja kyllä puissa. Oravalle onni on hyvä käpysato. Linnut ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että ne voivat aterioida vaikka puun oksalla vatsa ylöspäin riippuen, kuten näin tuossa ikkunani edessä olevassa koivussa tintin taiteilevan.

Eläimet selviävät kukin tavallaan ja kohtuullisen hyvin Suomen talven läpi. Ei aina eivätkä kaikki. Entä ihmiset? Jeesus muistutti Jumalan huolenpidosta käyttäen esimerkkinä lintuja ja kukkia. ”Älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?”

Tässä on kysymys paljon tärkeämmästä kuin ruuasta ja juomasta tai vaatteista. On kysymys ihmisestä itsestään, mikä on hänen suhteensa Jumalaan, Luojaansa.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

Nämä opetukset päättyvät tähän Jeesuksen antamaan neuvoon. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan myös kaikki tämä.”

Ulkonaista tärkeämpää on sisäinen elämä ja suhde Jumalaan. Henki ja ruumis. Elämämme on täällä todellakin rajallinen myös kestoltaan. Jeesus sanoo, että hän on elämän leipä.  Siis todellakin näin, että hän on elämän leipä. Leipähän pitäisi syödä, että se ravitsisi ja että siitä olisi hyötyä. Avaamalla sydämemme ja pyytämällä Jeesusta tulemaan elämäämme hän tulee ja asettuu asumaan sydämeemme. Hänen turvissaan on hyvä elää ja myös siirtyä ajan rajan yli. Jeesuksessa meillä on iankaikkinen elämä.

Tärkein asia on, että suhteemme Jumalaan on kunnossa. Emme kuitenkaan saa unohtaa pitää huolta toinen toisistamme.  Avun tarvetta, nälkää, puutetta on lähellä ja kaukana. Eikö juuri se ole Jumalan tuntemista, että auttaa lähimmäisiä. Antakaamme omastamme ja palvelkaamme siten Herraa.

Kerran matkallani Israelissa istahdin Sahnen puistossa penkille syömään välipalaa. Yhdessä toisten matkalaisten kanssa siihen asetuimme. Yhtäkkiä päähäni tipahti jotakin. Katsoin maahan jalkojeni juureen, siinä oli sämpylä! Sämpylä tipahti ylhäältä. Siihen oli tietysti ihan luonnollinen selitys. Ruokailupaikan lähellä linnut halukkaasti ottivat nokkaansa, jos jossakin oli ruokapala saatavilla. Tämä ei ole taru eikä juttu, vaan tositapaus. Se muistutti profeetta Eliasta, jota Herra kehotti kätkeytymään Keritin purolle ja sanoi, että hän on käskenyt korppien elättää Eliaa. Niin korpit toivat Elialle leipää ja lihaa aamuin ja illoin. Jumala voi tehdä ihmeitä. Sanoihan Jeesus, että kivetkin huutaisivat, jos hänen opetuslapsensa olisivat vaiti.

Muuten kivetkin huutavat. Arkeologiset löydöt!

YHÄ LÄHEMPÄNÄ

 

Herran tulemus on lähellä. Mikä saa minut ajattelemaan näin? Se, miten kansat näinä päivinä kohtelevat Jumalan omaisuuskansaa Israelia. Raamatun profetiat täyttyvät hyvin nopeaa tahtia. ”…ne (kansat) ovat jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 2, 3 tai Sakarjan kirjan luku 12, muutamia profetioita mainitakseni.

 
Jeesuskin opetti vertauksessaan katsomaan viikunapuuta ja muita puita merkkinä Jumalan valtakunnan tulosta.

Toisaalta odottavan aika on pitkä ja mielen voi vallata kokonaan muut asiat kuin esimerkiksi uskon elämän hoitaminen. Elämään voi tulla piirteitä ja asioita, jotka eivät kuulu valossa vaeltavalle Jeesuksen seuraajalle. Kyllähän me sen tiedämme, että armosta olemme pelastetut, uskon kautta Jeesukseen. Ja senkin, että ”Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana” 1 Piet. 1: 5. Siis ylösottoonkin armosta!

Silti Raamattu kehottaa meitä tuomaan vaelluksemme valoon, että Jeesuksen Kristuksen veri voisi puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tässä Jeesuksen tulon odotusvaiheessa on puhutteleva myös vertaus hyvästä, uskollisesta palvelijasta ja pahasta palvelijasta. Paha palvelija arveli, että minun herrani tulo viipyy ja elänpä tässä ihan mieleni mukaan. Hän lyö palvelustovereita, syö ja juo juopuneiden kanssa.

Uskollinen, hyvä palvelija pitää odotusaikanakin huolta palvelusväestä, jota ruokkimaan ja hoitamaan hänen herransa on hänet asettanut. Tullessaan palvelijan herra löytää hänet näin tekemästä. Mikä liekin sinun tehtäväsi Jumalan valtakunnassa, ole uskollinen. Herra näkee uskollisuutesi.

 

JOULUN SANOMA

Joulun sanoma on ihmeellinen. Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan, että me saisimme anteeksiantamuksen synneistämme ja että meillä olisi iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Johannes 3: 16.

Jeesus sanoi myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Johannes 11: 25, 26.

Jumala lupasi ja ilmoitti etukäteen, että hän tulee lähettämään Pelastajan sekä Israelille että pakanoille. Näistä profetioista voimme lukea Vanhasta testamentista. Nämä profetiat Pelastajasta, Messiaasta, Jumala on täyttänyt. Kiitos Jumalalle hänen suuresta lahjastaan!

Jerusalemissa oli noin kaksituhatta vuotta sitten mies, jonka nimi oli Simeon. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Raamattu kertoo (Luukas 2: 25- 31), että ”hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään”. Ihmeellinen asia oli se, että ”Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun”. Simeon saisi omin silmin nähdä Jumalan lähettämän Pelastajan.

”Simeon tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi:

”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” ”

Simeon piti sylissään pientä lasta sellaisena kuin pienet lapset ovat. Miten oli mahdollista, että hän näki, että tässä on Jumalan lähettämä Pelastaja. Simeon uskoi, mitä Pyhä Henki hänen sisimmässään todisti. Sydämen usko! Pieni lapsi ei näyttänyt kuninkaalta, ja Joosef ja Maria vaikuttivat tavallisilta ihmisiltä, ehkä köyhänpuoleisiltakin uhristaan päätellen. Pieni lapsi ei vielä ollut ristillä riippuva Vapahtaja, mutta hän oli syntynyt kasvaakseen aikuiseksi ja tehdäkseen Isän tahdon, täyttääkseen tehtävän, jota varten Isä oli hänet lähettänyt: syntiemme sovitus ristinkuolemassa.

Todellinen valo tuli maailmaan. Jeesus on maailman valo. ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Tämä sanoma on ihana sanoma tämän pimeän maailman keskellä. Ei tarvitse jäädä pimeään, saamme tulla valoon. Kiitos Jumalalle!