Tien sinne te tiedätte

Kieltämättä elämme hyvin erikoista aikajaksoa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Onko vastaava ollut ennen? Nyt on siitä erilainen aika verrattuna aikaisempaan, että saamme suurin piirtein suorana lähetyksenä seurata ympäri maailmaa riehuvan pandemian tilannetta. Sairastuneiden ja kuolonuhrien määrät ovat todella isot ja mitä sitten on vielä edessä. Sata vuotta sitten vuosina 1918 – 1920 espanjantautiin kuoli maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa ihmistä, ehkä enemmänkin.

Monet varmasti tuntevat Presidentti Kyösti Kallion rukouksen Suomen puolesta Talvisodan aikana. Hän antoi myös kehotuksen Suomen armeijalle jouluna 1939. Siinä hän kehotti kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua.

Tänään on Palmusunnuntai 2020.

Noin kaksituhatta vuotta sitten oli Jerusalemissakin pääsiäisjuhla tulossa. Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa.

Jeesus oli kyllä puhunut kuolemastaan, mutta opetuslasten oli jotenkin vaikea käsittää, että miksi, minkä takia Jeesuksen pitäisi kuolla. Olivathan he, opetuslapset, yhdessä Jeesuksen kanssa vaeltaneet eri puolilla maata melkein kolme vuotta ja he olivat nähneet, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, ruokki kansanjoukkoja, hän opetti kansaa ja kertoi taivasten valtakunnasta. Jeesus oli kutsunut: ”Tule ja seuraa minua!”  Ja monet olivat iloiten lähteneet seuraamaan Jeesusta.

Miksi Jeesuksen pitäisi kuolla? Nyt pääsiäisaterialla tuntui siltä, että Jeesus halusi antaa vielä viimeisiä ohjeita opetuslapsille.  Aivan pian Jeesus kavallettaisiin ja ristiinnaulittaisiin, hän itse tiesi sen. Opetuslapsiaan hän rohkaisi: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh 14: 1 – 4

Siis: 1 Minun Isäni kodissa on monta huonetta. 2 Menen valmistamaan teille sijaa. 3 Tulen takaisin. 4 Tien sinne te tiedätte.

On Taivas, on Isän koti, jonne Isä haluaisi mahdollisimman monen tulevan viettämään iankaikkista elämää tämän ajallisen elämän jälkeen. Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa. Sitä varten hänen oli kuoltava. Hänet naulittiin ristille meidän syntiemme tähden, hän itse oli viaton, hän maksoi syntimme kuolemallaan. Isä oli antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän tehtävän. Tällä hetkellähän Jeesus on siellä Taivaassa Isan luona, mutta niin kuin hän sanoi jo ennen kuolemaansa, hän tulee takaisin.

Tien sinne te tiedätte, sanoi Jeesus ja selvensi vielä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Betanian Martan veli Lasarus oli kuollut ja siinä yhteydessä Martta sai kuulla Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.” 2 Tim. 1: 7 – 10.

Pääsiäisviikko on alkamassa. Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, hänen suuresta tuskastaan, hänen kuolemastaan. Meidän tähtemme. Pääsiäisaamu tuo ilosanoman ”On Kristus ylösnoussut, Hän elää, tiedän sen.”

Kotona - yksinkö?

Talventähti kukkii

Paikallinen sanomalehti ilmoitti jo päiviä sitten, että sen palstoille ei tule ilmoituksia kokoontumisista, ei elokuvista, konserteista jne., koska ne ovat peruttuja tai ne perutaan. Milloin nuo tapahtumat jatkuvat taas, sitä ei kukaan tiedä.

Samassa lehdessä on kuitenkin joka päivä Päivän sana Raamatusta. Tänään se oli Joh. 6: 34 – 35. ”He sanoivat: ”Anna meille sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.”

Jumalan sanaa, Raamattua, ei ole peruttu. Se on alusta loppuun edelleen voimassa. Olen tosi kiitollinen, että paikallinen sanomalehti julkaisee joka päivä Päivän sanan.

Yksi piirre, jonka olen näinä päivinä huomannut, on se, että monet pyrkivät selittämään tulevia tapahtumia Raamatun profetioiden perusteella. Ne profetiat toteutuvat aikanaan täsmälleen niin kuin Jumala on suunnitellut. Joskus selitykset kääntyvät pelon herättämisen puolelle. Tulevien ajattelu ei auta tässä päivässä.

Elämme tässä päivässä! ”Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä tullut, tänään auttaa Herra” on monille tuttu sanonta.

Jumalan sana ravitsee meitä jokaista. On tärkeä, nyt entistäkin tärkeämpää, lukea Jumalan sanaa itse kotonaan. Se ravitsee, lohduttaa, antaa rauhan sydämeen. Voi kertoa asiansa Herralle, voi kertoa epävarmuutensa, pelkonsa, huolensa. Hänen eteensä voi tuoda rukouksessa läheisensä, kaiken. Yksin kotonakin.

Et ole yksin, kun Herra Jeesus asuu sydämessäsi. ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.” Joh. 14: 23.  Nämä ovat Jeesuksen sanoja, ja näin hän jatkaa jakeessa 26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” Ole rohkealla mielellä, tänään on pelastuksen päivä.

Seurakuntienkin tilaisuudet ja kokoontumiset on peruttu. Jumalan sanaa ei ole peruttu, eikä Jumalan rakkautta ja armoa. Vaikka asuisit yksin, et ole yksin. Jeesus on kanssasi, sydämessäsi. Hänen läsnäolonsa antaa rauhan. Luetaan Raamattua, Jumalan sanaa, se antaa oikeaa tietoa tänäänkin.

Pidetään yhteyttä myös toisiimme puhelimen, netin, viestien kautta. Ja muistetaan toisiamme rukouksin.

Erityistehtävä

Noin tasan vuosi sitten kirjoitin seurakuntamme lehteen kirjoituksen, jonka otsikkona oli ’Ajat muuttuvat, tehtävä ei’. Otsakkeen ajatus pitää edelleen paikkansa molemmilta osiltaan. Vuosi sitten ei edes mielessä käynyt, että seurakunnissa joudutaan peruuttamaan erilaisia tilaisuuksia ja kokoontumisia nopeasti leviävän viruksen takia.

Totesin tuossa kirjoituksessa myös, että meillä on tänään hyvät olot. Pitänee paikkansa edelleen virusuhkasta huolimatta. Onhan meillä tavattoman korkeatasoinen terveydenhuolto. Viranomaisten ohjeita ja määräyksiä on syytä noudattaa.

Aikojen muutos näkyy tapojen muuttumisena. Vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jossa aiheena oli suomalaisten suhtautuminen kristinuskoon. Tutkimustulos kertoi, että nuoret suomalaiset maallistuvat ja moni on luopunut jumaluskosta. On vaikea saada ihmisiä tulemaan jumalanpalveluksiin tai hengellisiin tilaisuuksiin, joissa he kuulisivat sanoman Jeesuksesta Kristuksesta.

Työhuoneeni seinällä on kankaasta tehty taulu. Taulussa on kuvattuna nuori tyttö kynttilä kädessään ja teksti ”Älä kätke valoasi. Anna sen loistaa kaikille.” Jos ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiin, menkäämme me heidän luokseen. Tämä on tuon taulun sanoma.

Tämä blogini on hyvä tapa edes pienenä tuikkuna olla. Nykyään on todellakin erinomaiset mahdollisuudet pitää yhteyttä vaikka maapallon toiselle puolelle tai lähempänä oleviin älypuhelinten ja netin kautta.

Sanomaa Jeesuksesta on viety yli kahdentuhannen vuoden ajan alkaen Jerusalemista aina maailman ääriin asti. Näin se alkoi: Diakoni Stefanoksen surmaamisen jälkeen puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan. Sen seurauksena apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat pitkin Juudean ja Samarian paikkakuntia. Uskovat siis joutuivat lähtemään kodeistaan vainon tähden. Uusille seuduille tullessaan he eivät suinkaan salailleet, miksi olivat sinne tulleet. Päinvastoin he kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. He olivat Jeesuksen todistajia. Raamattu kuvaa alun tällä tavalla.

Historia tietää kertoa kristittyjen vainoista. Vainottuja, kärsiviä kristittyjä on tänäänkin. Silti evankeliumi leviää, sillä Jumalan antama pelastus ja iankaikkinen elämä on sittenkin tärkein asia ihmisen elämässä.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet pitaali(lepra)sairaaloihin julistamaan Raamatun sanomaa. On ihmisiä, jotka ovat toimineet malaria-alueilla ja itsekin sairastuneet. He ovat menneet, sillä Jumala antoi heille tehtävän.

Ympäri maailmaa on tänä päivänä tilanne se, ettei voi järjestää isoja tapahtumia, mutta Jumala voi antaa täsmäjohdatuksia. Aina voimme rukoilla toisten ihmisten puolesta ja pitää esillä Jumalan antama valo ja osoittaa, että turvamme on Jumalassa tänäkin päivänä.

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo Herralle: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.” Ps. 91: 1, 2

Pilvipalvelu

Selatessani erään iltapäivälehden otsikoita tabletiltani, huomasin kysymyksen ”Osaatko puhua nykysuomea?”. Tarjolla oli testi, joka kertoisi osaamiseni tasosta. Mielenkiinnosta tein testin. Esitettiin jokin nykysuomen sana ja annettiin kolme vaihtoehtoa kyseisen sanan selitykseksi. Sain vain viisi oikein kolmestatoista sanasta. Toisella yrittämällä vähän enemmän. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Sehän on selvää, että esimerkiksi eri ammateissa on omat ammattisanansa ja ammattislanginsa, jota ymmärtää vain siihen ammattiin kuuluva. Yleiskieli muuttuu pelkästään teknisen kehityksen myötä. Tarvitaan uusia sanoja kuvailemaan uusia asioita ja vanhoja sanoja jää pois käytöstä. On tultu lankapuhelimesta älypuhelimeen, mielipiteitä vaihdetaan somessa, soitetaan whatsapp-puheluja. On kuulemma pilvipalvelukin olemassa.

Mieleeni tuli heti ajatuksia Raamatun tekstien ymmärtämisestä. Vaikka tekstit on kirjoitettu selvällä nykyaikaisella suomenkielellä, ei välttämättä aina ymmärrä, mitä ne tarkoittavat. Ymmärtää kyllä kielen, mutta mitä se lause oikeasti tarkoittaa. Monta kertaa joutuu näin miettimään.

”Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Näin on kirjoitettu psalmin 119 jakeessa 105. Ehkä tämä yksi lause kuvaa vähän sitä, mihin Raamatun sana tähtää, mitä varten se on kirjoitettu. Jumala antoi sanansa, että voisimme elää elämäämme sillä tavoin kuin hän on alun perin tarkoittanut. Hänen sanansa, Raamattu, antaa parhaat elämänohjeet tähän elämään, mutta ennen kaikkea tarvitsemme Jumalan sanaa oppiaksemme tuntemaan Jumalan. Jos iltapimeällä lähtisin metsäpolun kautta kävelemään kesämökille, ottaisin kyllä taskulampun nähdäkseni kaikki kivet ja kannot polulla, etten kompastuisi ja pääsisin onnellisesti perille. Elämän tietä kulkiessani paras valo on Jumalan sana, sen valossa pääsen perille taivaan kotiin.

Joskus irrotetaan Raamatusta yksittäinen lause tai sana ja sen perusteella tehdään johtopäätöksiä. Se ei vie Raamatun sanoman ymmärtämiseen. Edellä kyllä lainasin yhden jakeen psalmista 119. Siinä psalmissa on kaikkiaan 176 jaetta. Koko psalmihan puhuu Jumalan sanan merkityksestä, siten tuon yhden jakeen lainaaminen ei vie asiasta sivuun. Psalmin otsake on: Jumalan sanassa on turva ja lohdutus.

Onko aikaa, onko halua lukea Jumalan sanaa, Raamattua? Voiko sen tekstiä ymmärtää? Ehkä nämä ovat aiheellisia kysymyksiä.

Suomenkielisen raamatunkäännöksen teksti on hyvää suomea. Sen puolesta kyllä voi ymmärtää tekstin. Jos muistaa sen, mitä varten Raamattu on olemassa ja mistä se on peräisin, niin siitä alkaa myös sanoman avautuminen. Raamattu on Jumalan ilmoitus itsestään ja Hänen suunnitelmistaan. Hänen suunnitelmansa koskee koko maailmaa ja myös jokaista ihmistä. Siksi on aika mielenkiintoista ottaa selvää, mitä Jumala on suunnitellut.

”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.” Nämä ovat Jeesuksen sanoja opetuslapsilleen. Jeesus oli rukoilemassa ja kun hän oli lopettanut, opetuslapset pyysivät, että opeta meitä rukoilemaan. Jeesus sanoi siinä yhteydessä nuo mainitut sanat. Meillä on lupa anoa. Meillä on lupa etsiä. Meillä on lupa kolkuttaa.

Eikö rukous ole Jumalalle puhumista? Jumala vastaa. Jumalan puheen voimme kuulla sydämessämme. Jumala avaa ymmärryksemme käsittämään myös Raamatun sanan.

Joulupäivänä 2019

Mieleeni nousi hyvin voimakkaasti eräs jae Raamatusta. Siitä jakeen ajatuksesta aloitan. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?” Matt. 16:26

Tämä ajatus pysäytti minut. Emme aina niin huomaakaan, miten nopeasti elämä kulkee ohitse. Ajan haasteet ja kiireet, tänä päivänä vielä enemmän kuin ennen, ne kaikki saavat miettimään. Mihin se aika kuluu? Mitä olen saavuttanut? Mitä pitäisi vielä saavuttaa? Niin no kyllähän se aika hyvin on mennyt. Voisinkohan vielä jotakin lisää saavuttaa? Raamattu kuitenkin muistuttaa asiasta ja kysyy, miten on sielusi laita?

Kaikkien kiireiden keskellä anna hetki aikaa sille Jumalan puheelle, jonka sydämessäsi kuulet. Jumala puhuu ja ihminen voi sydämessään ymmärtää. On hyvä joskus pysähtyä, olla hetki hiljaa ja kuunnella, onko Jumalalla kenties asiaa minulle.

Näin joulun aikaan on vielä ihana ajatella, että se mihin me emme pysty, sen teki Jeesus puolestamme. Ihminen ei voi antaa mitään sielunsa lunnaiksi, mutta Jeesus on maksanut kaiken. ”Älkää pelätkö! Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Näin ilmoittivat enkelit paimenille.

Älkää pelätkö! Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Vielä kaksi asiaa lyhyesti. Meillä Suomessa saa vapaasti olla kristitty ja uskoa Jeesukseen ja saa myös lausua sen julki. Monissa maissa pitää olla salaa Jeesukseen uskova. Monissa maissa kristittyjä vainotaan. Monia heistä laitetaan vankilaan, kidutetaan, jopa surmataan, erotetaan perheistään, eivätkä he saa käydä koulua tai eivät saa työtä jne. Rukoillaan vainotun seurakunnan ja vainottujen uskovien puolesta. Tuetaan siinä, missä voidaan. Saakoon Herran läsnäolo olla heidän keskellään erityisen voimakas.

Se toinen asia lopuksi. Odotamme Herran paluuta. Jeesushan lupasi tulla takaisin ja hakea omansa luokseen. Ilta pimenee, odottavan aika on pitkä, lamppukin saattaa sammua ja uni valtaa. Annetaan uskon liekin palaa, joskus se ehkä palaa hyvinkin himmeästi, mutta se riittää, kunhan vain emme anna sen sammua.

Valo voittaa

 

Viikon kuluttua 22.12. on talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä. Sitten alkaa taas päivä pidentyä, valoisaa aikaa on enemmän.

Tänä vuonna saman päivän iltana alkaa juutalaisten Hanukka-juhla. Hanukka-juhlaa vietetään Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi. Antiokos IV Epifanes oli saastuttanut temppelin. Temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen v. 165 eKr. Uudelleen vihkimisen aikana tapahtui öljyn ihme. Löytyi vain vähän pyhää öljyä, ehkä se riittäisi yhdeksi päiväksi. Kuitenkin se riitti kahdeksaksi päiväksi ja sitten saatiinkin lisää öljyä. Öljy ei loppunut kesken.  Tätä juhlaa vietettiin Jeesuksenkin aikana, Joh. 10: 22. ”Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen muistojuhlaa, ja oli talvi.”

Kristityille joulu puolestaan merkitsee Jeesuksen, Jumalan Pojan, syntymää.

Kaikissa näissä kolmessa – talvipäivänseisaus, Hanukka-juhla, Jeesuksen syntymäjuhla – on keskeisenä aiheena valo.

Neljäntenä luomispäivänä Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” 1 Moos. 1: 14, 15.  Auringon Jumala teki hallitsemaan päivää ja kuun ja tähdet yötä. Jumala teki mahdolliseksi ajan seuraamisen ja vuoden kulun. On ilta, on aamu, päivä ja yö, on kevät, kesä, syksy ja talvi. Auringon valo ja päivän pituus vaihtelee sen mukaan, millä leveyspiirillä maapallolla asuu. Päivä ja yö taas pituuspiirien mukaan. Itsestäänkö tämä kaikki on muodostunut? Ei todellakaan! Jumalan luomistyö on ihmeellinen. Kunnia Jumalalle!

Juutalaisten juhlapyhä Hanukka on valon ja ilon juhla. Se kestää kahdeksan päivää ja silloin sytytetään yksi kynttilä ensimmäisenä päivänä ja seuraavina aina yksi enemmän.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” Se valo loistaa pimeydessä eikä pimeys voi saada sitä valtaansa. Se valo on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Tällainen valo oli tulossa maailmaan. Näin Jumala oli luvannut jo profeettojensa kautta satoja vuosia aikaisemmin. Johannes vain toteaa tässä, että nyt oli tullut se hetki, jolloin nämä profetiat toteutuisivat.

Tästä on kysymys joulunsanomassa. Jumala syntyi ihmiseksi. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi Betlehemissä. Tämä syntymäpaikkakin oli Jumalan ilmoittama profeetta Miikan kautta. Jeesus on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen.

Johannes kirjoittaa evankeliumissaan oman todistuksensa, hän oli yksi Jeesuksen opetuslapsista. Hän toteaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan.” Johannes oli silminnäkijä ja kokija Jeesuksen liikkuessa täällä maan päällä. Johannes näki Jeesuksen kirkkauden, hän näki, miten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.

Jeesus sanoi kuulijoilleen: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” On luvattu todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Tämä valo ei ole mikään led-lamppu, joka ulkokuorta valaisee, vaan sellainen valo, joka valaisee ihmisen sisimmän. Siinä valossa sinä ja minä tiedostamme, mitä meidän sydämessämme on. Se valo paljastaa meidät. Minkä valo saa paljastaa, sen myös veri puhdistaa. Jeesuksen sovintoveri puhdistaa meidät synnistä. Johannes todistaa Jeesuksesta, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesus johdattaa Jumalan yhteyteen ja antaa oikeuden tulla Jumalan lapseksi.

Joulu on valon juhla. ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

Kysymyksiä

 

Hankin itselleni uuden lukulampun. Luen paljon ja kaikesta tekstistä en aina saa enää selvää esimerkiksi sanomalehteä lukiessani. Varsinkin jos teksti on pientä ja painettu lähes samalla värillä kuin pohjan väri, vaikkapa harmaa teksti vaalean harmaalla pohjalla. Näkö on jollain tavalla heikentynyt. Hyvä valaistus auttaa kyllä huomattavasti. Miksi näkö on heikentynyt? Sitä voi kysyä ja ehkä saan joskus vastauksiakin.

Monilla ihmisillä on paljon suurempiakin miksi- kysymyksiä elämässään. Miksi läheiseni sairastui vakavasti? Miksi minut irtisanottiin työpaikastani? Miten saan rahat riittämään kaikkeen tarpeelliseen? Miksi ystäväni kuoli niin odottamatta?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin ei aina ole vastauksia. Voi joitakin lohdutuksen sanoja sanoa, mutta ne eivät ole vastaus itse kysymykseen. Näitä kysymyksiä saa kysyä. Miksi kysymyksiä on hyvin monenlaisia: sairastumisesta, kuolemasta, lapsettomuudesta, onnettomuuksista jne.

Mieleeni tulivat laulun sanat: ”Minne käy tuulen ilmassa tie? Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie?” Muita säkeistöjä en muistanut. Se on lapsuuteni aikainen laulu. Etsin kirjahyllystä vanhoja laulukirjoja ja löysin partiolaisten laulukirjan ”Laula tyttö”. Siitä löysin tuon laulun. Laulun nimi on ”Kysymyksiä”, kolme säkeistöä kysymyksiä. Alkuperäisenä se on todellakin sisältänyt kolme säkeistöä, ne ovat Emil von Qvantenin tekstistä suomennettuja.

Yllättäen laulussa oli lisäksi vielä kolme säkeistöä vastauksia. Ihan varmuudella ei osata sanoa, kuka on ne siihen lisännyt ja milloin.

Minne käy tuulen ilmassa tie? Meteorologi osaa selittää, miten ilmakehä muuttuu, miten virtaukset syntyvät. Tuuli syntyy ilman virratessa korkeapaineesta kohti matalapainetta. Matalapaine syntyy, kun aurinko lämmittämä ilma kohoaa ylöspäin. Meteorologit laskevat todennäköisyyksiä, mihin tuulet suuntautuvat ja miten voimakkaina ne tulevat. Laskelmien perusteella he laativat sääennustuksen. Mutta mihin se tuuli tarkkaan ottaen häviää, mihin ne ilman molekyylit päätyvät? Entä pilvi, tuolta se tulee, kulkee kulkuaan ja jossain vaiheessa hajaantuu niin, ettei sitä enää ole olemassa.

Laulun vastaussäkeistöistä ensimmäinen kuuluu näin: ”Vain käsi Herran tuulia vie! On johdossaan mertenkin aaltoin myrskytie.”

En malta olla kertomatta tähän tositarinaa, jonka kuulin ääninauhalta ja jonka silloin kirjoitin muistiin. Lähetyssaarnaaja Anna Ekroos oli lähettinä Kiinassa ja hän jäi Kiinan vallankumouksen puhjettua sinne moneksi vuodeksi uskoville, kristityille ei suinkaan mitenkään helppoihin oloihin. Kuuntelemallani ääninauhalla Anna Ekroos kertoo noista ajoista erään tapauksen.

Kiinassa oli kova nälänhätä. Uskovaiset kokoontuivat rukoushuoneelle rukoilemaan, että Herra lopettaisi sen nälänhädän ja antaisi heille viljaa. Samassa alkoi katolta kuulua ropinaa. Mentiin ulos katsomaan, viljaa satoi rukoushuoneen ympärille ja katolle. Satoi viljaa niin paljon, että se riitti heille ja koko seudun tarpeisiin. Toisessa läänissä oli ollut vilja-aitta täynnä juuri puitua viljaa. Tuli pyörremyrsky, repi aitan ja kuljetti aitan sisällön sinne missä rukoiltiin. Rukous muuttaa asiat, toteaa Anna Ekroos ja lisää, vaikeissakin tilanteissa rukous muuttaa asiat parhain päin.

Minulle tämä kertomus vahvistaa sen, että käsi Herran tuulia vie! ”Hän säät ja ilmat säätää.” Kertomus vahvisti myös sen, että rukous muuttaa asioita. Vain Jumala voi antaa vastauksia meidän kipeisiin kysymyksiin.

Anna Ekroosin kertoma tapaus ei varmaankaan ole ainutlaatuinen. Raamattu on täynnä Jumalan suuria ihmeitä, jotka eivät mene ihmisymmärryksen ja luonnonlakien mukaan. Jumala toimii ajassa tänäkin päivänä. Luonnonlait ovat olemassa, mutta Jumala on luonut maan ja kaiken, mitä siinä on ja Hän on Kaikkivaltias. Ihmistä rajoittavat luonnonlait, mutta Jumalaa eivät. Monet tämän päivän uskovat voisivat kertoa Jumalan suurista ihmeistä, joita he ovat olleet näkemässä ja kuulemassa.

Menenpä vielä takaisin Kysymys-lauluun. Kolmas säkeistö: ”Ihminen minne, minnekä hän? Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?” Vastaussäkeistö puolestaan kuuluu näin: ”Ei ihmislastaan jättää Hän voi. Maan eksyneille kotihin kutsu vieläkin soi.”