Todellinen ihme

 

”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Nämä sanat Paavali sai vastaukseksi Herralta, kun hän oli kolme kertaa rukoillut, että Herra ottaisi pois pistimen hänen elämästään. Paavali oli ollut hyvin voimakkaalla tavalla viemässä evankeliumia eri paikkakunnille niin Vähä-Aasiassa kuin Kreikassakin. Monet ottivat vastaan Paavalin julistaman evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Paavali oli omassa elämässään saanut kokea muutoksen seurakunnan vainoajasta evankeliumin julistajaksi. Siinä tehtävässä hän toimi vaivojaan säästämättä. Silti Paavali antaa ymmärtää, että hänelle oli annettu omaan lihaan pistin, ettei hän ylpeilisi itsessään. Sitä emme osaa sanoa, mikä oli pistimenä Paavalilla. Sen voimme sanoa, että siitä huolimatta hän voi ja sai Herran armon varassa julistaa evankeliumia ja viedä sitä eteenpäin.

”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2 Kor. 12: 9

Paavalilla oli oma erityinen tehtävänsä evankeliumin julistamisessa. Hän itse oli kokenut muutoksen kuolemasta uuteen elämään ja siksi hän voi julistaa samaa sanomaa toisillekin. On mahdollisuus uuteen elämään. Efesolaisille Paavali kirjoitti: ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne. Niissä te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan tahdon mukaan.” Ef. 2: 1, 2. Paavali todistaa omakohtaisesti vaeltaneensa siten, että tyydytti lihan ja mielen haluja ja hän huomauttaa, että luonnostamme me kaikki ihmiset olemme sellaisia.

Mutta Jumala on laupeudesta rikas ja suuri muutos jokaisen ihmisen kohdalla on mahdollinen. Jumala lähetti oman Poikansa ihmiseksi. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kuoli meidän rikkomustemme tähden. Jumala on tehnyt meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.

”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.” Ef. 2: 8, 9.

Luen säännöllisesti päivittäin kahtakin sanomalehteä: Sähkökriisi, hiilinielut, vakoiluepäilyjä, tulipaloja, väkivallantekoja, asevarustelut, Ukrainan sota jne. jne. tämänkin päivän aiheita. Hyvä seurata aikaa, mutta liiaksi ei saa antautua huonojen uutisten pauloihin. Pelko tukkii elämän.

Jumala on valmistanut ihan toisenlaisen tulevaisuuden. Tätä tekstiä kirjoittaessani on enää muutama päivä jouluun. Vanhan testamentin sivuilta käy ilmi, että Jumala ilmoitti Jumalan Pojan Jeesuksen ihmiseksi syntymisen jo kauan ennen kuin se tapahtuisi. ”Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jumala meidän kanssamme).” Jes. 7: 14

Maria oli neitsyt ja oli kihlattu Joosefille. Jumala lähetti enkeli Gabrielin Marian luo ja Gabriel ilmoitti Marialle: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus.” Maria ihmetteli, miten se voi tapahtua. ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan pojaksi.” Luuk.1:35

Usko on ihmeellinen asia. Luukkaan evankeliumin luku 2 kertoo siitä, kun Jeesus vietiin syntymänsä jälkeen kahdeksantena päivänä temppeliin ympärileikattavaksi. Temppelissä oli mies Simeon nimeltään. Hän odotti Israelin lohdutusta, Messiasta ja Pyhä Henki oli ilmoittanut, että hän ei näe kuolemaa ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun. Simeon oli temppelissä juuri silloin, kun Jeesus lasta tuotiin sinne. Simeon odotti Messiasta ja hän otti lapsen syliinsä ja ylisti Jumalaa. Simeon odotti Messiasta ja sai nähdä lapsen! Oli jokin joka sisimmässä todisti. Tästä on kysymys uskossa. Ihmeellinen asia. Pyhä Henki Simeonin sydämessä todisti ja Simeon oli vakuuttunut.  ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelilla.” Luuk. 2: 29 – 32.

Sisimmässään tietää, nyt Jumala puhuu minulle. Hän kutsuu antamaan elämänsä Herralle Jeesukselle, että saisin syntini anteeksi, saisin syntyä uudesti ylhäältä, Jumala antaisi uuden sydämen, tarkoittaa iankaikkista elämää. Tänäkin päivänä sydämessään voi ja saa olla varma siitä, että Jeesus itse Pyhän Hengen kautta asuu sydämessäni. On lepo ja rauha. Se on todellinen ihme.

Valoa tarvitaan

 

Kausivalot kertovat, että olemme menossa vuoden pimeintä aikaa kohti. Talvipäivänseisaus on 21.12. siis reilun neljän viikon kuluttua.

Tänä aamuna luin Psalmia 36, se on Daavidin psalmi. Se sai ajattelemaan, että on olemassa vielä tärkeämpi valonlähde kuin mikään valoa tuottava tekninen laite. Ja juuri sillä valolla, josta Daavid puhuu, on ihmeellinen voima elämäämme, jos sen valon löydämme. Psalmissa 36 jakeet 6 – 10 kuuluvat näin.

”Herra, sinun armosi täyttää taivaat, pilviin ulottuu sinun uskollisuutesi. Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmiset turvautuvat sinun siipiesi suojaan. He saavat kyllänsä sinun huoneesi runsaista antimista, sinä juotat heitä suloisuutesi virrasta. Sillä sinun luonasi on elämän lähde, sinun valossasi me näemme valon.”

Daavidilla oli omakohtaista kokemusta taisteluista, niin sotilaana kuin hengellisessä elämässään. Psalmin alkujakeissa hän ilmaisee, miten synti voi silotella ihmisen silmissä asioita, niin ettei hän huomaa eikä vihaa pahuuttaan, ihminen ei sokeana ymmärrä tehdä hyvää.

Daavid jatkaa vielä jakeessa 11: ”Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.”

Niin, löytyykö tänään se valo, joka vie elämän lähteelle? Ehkä joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi. Kyllä Jumala puhuu ihmiselle tänäänkin. Missä on se valon lähde?

Jeesus on tänäkin päivänä iankaikkisen elämän lähde, valon lähde, anteeksiantamuksen lähde. Muutama esimerkki. Jeesus kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. Jeesus pyysi naiselta vettä juotavaksi, hän oli matkasta väsynyt. Nainen ihmetteli, että miksi Jeesus häneltä pyytää, hänhän oli nainen ja vielä samarialainen. Käytiin keskustelu. Nainen sanoi tietävänsä, että Messias tulee, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Siihen Jeesus vastasi: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.” ”Minä Olen” on Jumalan nimi, Jeesus ilmaisi olevansa Jumala, Kristus, Messias.  Jeesus oli aiemmin puhunut naiselle elävästä vedestä, sellaisesta vedestä, jonka hän antaa ja josta tulee lähde vastaanottajansa sydämessä ja se lähde kumpuaa iankaikkiseen elämään. Nainen uskoi ja hänen sydämeensä tuli elävä toivo ja rauha.

Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8: 12.

Jeesukselta kysyttiin: ”Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi heille: ”Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29. Tämän jälkeen Jeesukselta kysyttiin, että minkä tunnusteon sinä teet, että me sitten uskoisimme. Israelin kansa oli vaeltanut Egyptin orjuudesta erämaan halki ja isät söivät matkalla mannaa, jota heille oli taivaasta annettu. Mitä Jeesus nyt tekisi, että todistaisi olevansa Jumalan lähettämä.  Jeesus vastasi, ettei Mooses antanut leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta todellisen leivän. ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” ”Minä olen elämän leipä.”

”Minä olen maailman valo.” Näin Jeesus sanoi ja tämä on totta tänäkin päivänä.

Oikeaan aikaan

 

Nyt on taas Nobelin palkintojen aika. Luin ihan innolla Helsingin sanomien juttua, mitä otsikon ’Fysiikan Nobel lomittuneiden hiukkasten tutkijoille’ alla luki ja yritin ymmärtää. Selitysotsikkona oli ’Kvanttimekaniikassa hiukkaset käyttäytyvät arkijärjen vastaisesti’. Kvanttiteoria on peräisin jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta tämä lomittuminen on uusi asia. Sitä hyödynnetään jo kvanttitietokoneissa.

Se siitä, mutta miksi tämä minua kiinnostaa. Siksi että olen opiskellut fysiikkaa ja myös kvanttimekaniikkaa ja siinä yhteydessä opin tuntemaan professori Kaarle Kurki-Suonion, olin assistenttinakin hänen luennoimansa kurssin laskuharjoitusryhmissä. Nämä asiat tapahtuivat niihin aikoihin, joista voin sanoa omalla kohdallani ”Se löytyi” – lainaten käynnissä olevan mediamission teemaa.

Helsingissä oli meneillään Kesäaktio. Jumalan sanaa julistettiin tuossa aktiossa niin, että se herätti ja sain ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanani. Eräänä iltana tuossa aktiossa oli raamattutunnin pitäjänä Kaarle Kurki-Suonio, hänen aiheensa oli ”Usko ja tiede”. Hän antoi silloin minulle pienen kirjoittamansa kirjan ”Tieto ja usko”. Ensimmäiselle sivulle hän kirjoitti ”Yhdessä etsijän tiellä ja löytämässä. Kaarle K-S”. Tämä tapahtui vuoden 1970 kesäkuun alkupuolella.

Luin mielenkiintoisen kirjan: Anima rerum – Katkaistu nuoruus. Kirjassa unkarinjuutalainen Eva Fahidi kertoo perheensä elämästä ja omasta elämästään ennen Auschwitzia ja sen jälkeen. Unkarinjuutalaisten kohtalo on ollut pitkään vaiettu asia. Nyt ei enää. Yleensä juutalaisten kokemasta kohtalosta jo kauan ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana kertovien tekstien lukeminen ei ole ollenkaan helppoa. Tosiasiat ovat liian kauheita. Kirjassa ’Katkaistu nuoruus’ tapahtuneet tosiasiat tulevat hyvin esille, sekä ennen että jälkeen holokaustin tapahtuneet asiat. Eva Fahidi kuvaa perheensä ja omaa elämäänsä, millaista se oli ennen holokaustia. Se oli onnellista. Tämän kuvaus on melkein pääosa kirjasta. Eva Fahidin teksti on aivan upeaa, harvoin olen lukenut näin taitavasti ja kauniisti kirjoitettua kirjaa. Kirjan takakannessa todetaan: ”Hän (Eva) on ottanut missiokseen kertoa nuoremmille sukupolville kaikesta tapahtuneesta: hyvästä ja pahasta. Ja nimenomaan, kuinka ihmisen osakseen saama hyvä kantaa ja auttaa selviytymään elämän mittaisesti.”

Meidän jokaisen elämässä on hetkiä ja asioita, joissa on viisautta tehdä päätös oikeaan aikaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Hepr. 4: 7. Tänä päivänä. Tähän sisältyy kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että ihminen voi kuulla hänen äänensä, Jumala puhuu henkilökohtaisesti ja ihmisen sisin ymmärtää, että se on minulle. Minusta on suuri ihme, että Jumala puhuu ihmiselle. Hän kutsuu yhteyteensä. Elävän Jumalan kutsu on voimakas ja aito. Tuo hetki on kallisarvoinen. Myöntävä vastaus Jumalan kutsuun tuo rauhan sydämeen. Tänä päivänä, se toinen asia: Siinä on aikaikkuna. Kutsulla on aikansa ja ihminen saa itse valita, miten vastaa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa olemaan rohkea. ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Hepr. 4: 16. Rohkeus perustuu siihen, että on Jeesus, Jumalan Poika, joka on meidän syntimme sovittanut. Kaiken lisäksi Jeesus ymmärtää ja tuntee tilanteemme, senkin, jos elämä on mennyt solmuun. ”Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” Hepr. 4: 15.

Paavali rohkaisee nuorta Timoteusta. ”Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6: 12. Tartu kiinni iankaikkiseen elämään. Tämä päätös on hyvä tehdä oikeaan aikaan, silloin kun Jumala kutsuu, puhuu sillä tavalla, että oikeasti ymmärtää, mistä on kysymys.

Tehtävä jatkuu

Matteuksen evankeliumi päättyy mielenkiintoisiin Jeesuksen sanoihin. Hän sanoi näin: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” Matt. 28: 20. Erityisesti sanat maailmanajan loppuun saakka kiinnittivät taas huomioni. Aiemmissa raamatunkäännöksissä on sanottu maailman loppuun asti. Onko näillä sanoilla eroa? Olen alleviivannut sanan ”maailmanajan” raamattuuni ja kirjoittanut sanan alapuolelle: ”Kristus palaa, silloin aikakausi muuttuu.”

Ennen näitä sanoja kerrotaan taustaa tilanteesta, jossa Jeesus puhui. ”Ne yksitoista opetuslasta menivät Galilean sille vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.’” Näiden sanojen jälkeen on tuo Jeesuksen lupaus olla heidän kanssaan maailmanajan loppuun saakka.

Tehtävä annettiin ja lupaus Jeesuksen mukanaolosta loppuun asti. Tehtävän tarkoitus oli viedä sanoma Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta, kaikille ihmisille maan päällä. Tehtävä jatkuu tänäkin päivänä!

Aika on silti pitkälle kulunut, sillä Paavali kirjoitti eräästä asiasta jo liki kaksituhatta vuotta sitten korinttilaisille käyttäen sanoja ”… se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” Näin siis Paavali koki ja parituhatta vuotta sitten.

On hyvä miettiä, mitä on sitten kun maailmanaikojen loppu on todella käsillä. Vielä tärkeämpää on miettiä ja muistaa, että tänään on armon aika. Vielä voidaan viedä evankeliumin sanomaa eteenpäin Suomessa ja kautta maailman. Eli tehtävä jatkuu. Teemme työtä Kristusta odottaen, Hän kyllä palaa.

Eräässä vertauksessaan Jeesus sanoi, että Taivasten valtakunta on kuin talonisäntä, joka lähti aikaisin aamulla palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Sovittiin yhden denaarin päiväpalkasta. Päivän mittaan isäntä palkkasi vielä useaan otteeseen työmiehiä, koska oli joutilaita miehiä ja satoa vielä korjaamatta. Jopa yhdennentoista tunnin vaiheilla isäntä palkkasi joitakin miehiä töihin viinitarhaansa. Illan tultua kukin työmies sai palkan. Kaikki saman verran.

Jeesuksen antama tehtävä jatkuu tänäkin päivänä, vaikka olisimmekin viimeisen tunnin työmiehiä. Sama tehtävä, jonka hän antoi sanoessaan ”menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani”.

Jumalan antama tehtävä on niin tärkeä, että se ei saa sortua keskinäisiin erimielisyyksiin, riitoihin, kateuteen tai muuhun sellaiseen. Kaikilla Jeesukseen uskovilla on oma tärkeä tehtävänsä. Me saamme kertoa Jumalan armahtavasta rakkaudesta ja anteeksiannosta.

Mikä on tehtävän tarkoitus? Se, että ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden. Paavali kirjoittaa Timoteukselle. Ensin hän kehottaa anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. myös kuninkaiden ja vallanpitäjien puolesta ja jatkaa sitten: ”Se on hyvää ja mieluista Jumalalle meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi oikeaan aikaan.” 1 Tim. 2: 3 – 6

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14: 6

Israel ja juutalainen kansa osa 2

 

Jerusalem

Rukoile rauhaa Jerusalemille! Miksi! Mitä se merkitsee? Siellä missä Jumala on läsnä, on tuloksena rauha.

Vielä nykyäänkin yhä edelleen kaupunki on jakaantunut uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä ja kaupunki on maailmanlaajuisen kiistan aihe. Erityisesti Temppelivuori on kriittinen kohta. Siellä on ollut Salomon temppeli, Serubbaabelin temppeli ja Herodeksen temppeli. Jeesus kävi Herodeksen temppelissä, vaikka se ei ihan lopullisesti valmis vielä silloin ollutkaan. Temppeli valmistui vasta vuonna 64 (jKr) ja itse asiassa roomalainen sotaväki hävitti sen jo kuusi vuotta myöhemmin samoin kuin koko kaupungin. Jeesus puhui tästä jo etukäteen. ”Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia. Niin Jeesus sanoi heille: ’Näettehän kaiken tämän? Totisesti minä sanon teille; tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.’” Matt. 24: 1, 2. Nyt tänä päivän temppelivuorella on Kalliomoskeija ja al-Aqsa moskeija.

Jeesus oli lähestymässä Jerusalemia ratsastaen aasilla Öljymäeltä alas vievää rinnettä ja kun hän näki kaupungin, hän itki sitä ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu.” Jeesus oli ja on Israelille luvattu Messias. Kun Jeesus naulittiin ristille ja sovitti ristinkuolemallaan ihmisen synnin, silloin Israel ei tunnistanut Jumalan Poikaa. Jeesus itki sitä, hän tiesi, mitä tulossa oli. Hän tiesi, miten Jerusalemin käy, miten kansa joutuu hajotukseen. Mutta hän antoi lupauksen: ”Minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” Matt. 23: 39

Kun Israel ottaa Jeesuksen vastaan Messiaana, silloin voidaan nähdä se, mitä Sakarja on kirjoittanut: ”Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” Sak. 8: 22,23.

Mikä tuo rauhan ”rauhan kaupunkiin”? Rukous! Minkälainen rukous? Rukous sen puolesta, että tuon kaupungin asukkaat kohtaisivat Rauhanruhtinaan Jeesuksen. Kun Jerusalem kohtaa ja vastaanottaa Messiaansa, siitä ei tule vain rauhan kaupunkia, vaan se myös tuo rauhan koko maailmaan.

Israel on Jumalan vaimo, liittosuhde, solmi liiton Hoorebilla 5 Moos. 5: 2. Seurakunta on Karitsan morsian, Messiaan morsian. Morsian odottaa häitä, häät tulevat, morsiamesta tulee vaimo. Seurakunnan ylöstempaus häitä varten voi olla hyvinkin lähellä, ajankohtaa ei kukaan osaa sanoa. Israel ei vielä ole kansana tunnistanut Messiasta. Jumala ei ole hylännyt kansaansa Israelia. Hän odottaa, että Israel palaa Hänen luokseen. Jumala on luvannut Jer. 31: 31–34 ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” ”Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Silloin he kaikki tuntevat minut.”

Jumala on luvannut, että hän ei unohda Israelia: ”Muista tämä, Jaakob, sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani. En minä sinua unohda, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” Jes. 44: 21, 22.

Jesaja kirjoittaa: ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu.” ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa.”

Tänä päivänä seurakunnan tehtävä on siunata Israelia, auttaa kaikin tavoin ja ennen kaikkea rukoilla.

Israel ja juutalainen kansa osa 1

 

Genesaretinjärven eteläpää ja Jordanin laaksoa

Maailmassa ei liene toista vain vähän yli 20 000 neliökilometrin kokoista maa-aluetta, joka alituisesti olisi uutisotsikoissa kautta maailman, kuin on Israelin valtion alue. Eikä ole toista kaupunkia kuin Jerusalem, mikä kiehtoisi mieliä ja synnyttäisi niin suuria intohimoja kuin Jerusalem tekee.

Ulla Järvilehto on joskus lausunut näin: ”Jumala tarvitsi kansan ja maan toteuttaakseen pelastussuunnitelman, toimiakseen ihmisen hyväksi.” Ajatus ilmaisee hyvin kirkkaasti tärkeän perusajatuksen Israelista. Siis mikä on juutalaisen kansan kutsumus ja tehtävä kansojen siunaajana. Juutalainen kansa kutsuttiin siunaamaan muita kansoja pappisvaltakuntana.

Israel oli matkalla Egyptistä Israelin maahan. Matkalla Mooses nousi Siinain vuorelle ja Herra käski hänen sanoa näin Jaakobin heimolle, kertomaan israelilaisille. ”Sano näin Jaakobin heimolle, kerro israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivin ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuuntelette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, teistä tulee minun oma kansani kaikkien kansojen joukossa. Koko maa on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Nämä sanat sinun on puhuttava israelilaisille.” 2 Moos. 19: 3 – 6. Langennutta Jumalasta eroon joutunutta ihmiskuntaa ei voinut kukaan muu auttaa kuin Jumala itse. Tästä on kysymys.

Tämä oli ja on Jumalan suunnitelma. Muinainen Israel epäonnistui tehtävässään suurelta osalta. Ihminen ei kyennyt toteuttamaan kivitaulihin kirjoitettua lakia, ei kyennyt. Jumalan suunnitelmaan kuului alusta alkaen myös se, että hän tekee uuden liiton Israelin kanssa. Jumala lähettäisi oman Poikansa.

Uudessa liitossa Jumalan laki olisi ihmisten sydämessä. Jer. 31: 31–34. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” ”Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Silloin he kaikki tuntevat minut.” Jeremia toteaa, että uusi liitto on erilainen kuin vanha liitto. ”Sen liiton, siis vanhan liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” Uusi liitto perustuu sille, että Herra antaa anteeksi heidän rikoksensa eikä enää muista heidän syntejään. Jotta tämä anteeksiantamus ja armahdus olisivat mahdollisia, Jumala lähetti oman Poikansa syntien sovittajaksi ristinkuolemallaan. Hän oli ja on luvattu Messias. Tästä uudesta liitosta saavat tulla osalliseksi myös pakanat.

Ensimmäisellä ja varhain toisella vuosisadalla eläneet Jeesuksen juutalaiset opetuslapset menivät julistamaan Jumalan tietä eri kansoille. Heistä tuli näin siunaus kansoille, kuten Jumala oli luvannut.

Paavali oli alkuaan yksi kiivaimmista Jeesuksen ja syntyneen alkuseurakunnan vainoajista. Sitten hän kohtasi Jeesuksen ollessaan matkalla Damaskokseen. Sen jälkeen hän antoi kaikkensa viedessään sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sekä juutalaisille että muille kansoille, pakanoille. Roomalaisille hän kirjoitti kirjeessään näin: ”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva... – Jumala ei peruuta lahjojaan, eikä antamaansa kutsua.” Room. 11: 25 – 29

Paavali osoittaa, ettei juutalaisen kansan kutsumus ja tehtävä ole vielä täytetty.

Mikä siis on juutalaisten kutsumus?

Se on siunata muita kansoja pappisvaltakuntana. ”Niin kuin te olette olleet kirouksena kansojen seassa, Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te tulette olemaan siunauksena, kun minä teidät pelastan. Älkää pelätkö, olkoot kätenne lujat.” Tällaisen lupauksen ja rohkaisun Jumala on antanut Israelille profeetta Sakarjan kautta, Sak. 8: 13.

Profeetta Hesekielin kirjassa kerrotaan, miten Herra tuo esille pyhyytensä kaikkien kansojen nähden. Herra lupaa tuoda ja koota Israelin heimon kaikista maista heidän omaan maahansa. Hän lupaa antaa heille uuden sydämen niin, että he tuntevat Herran. Siihen liittyy lupaus: ”Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne, ja te olette minun kansani ja Minä olen teidän Jumalanne.” Hes. 36: 22 – 38.

Uusi kokemus aamulenkillä

 

Läksin aamulenkille tuttua tietä kulkien. Kielot olivat jo nousseet maasta, eivät vielä olleet kukassa, mutta pian kyllä. Seurailin katseellani tien viertä ja toisella puolella olevaa meren rantaa, korvillani kuulokkeet, joista kuuntelin suoraa lähetystä eduskunnan Nato-keskustelusta. Yhtäkkiä huomasin maastopukuisen, kypäräpäisen sotilaan seisovan ase kädessään kiven suojassa ranta-alueen lähellä. Ei se normaalisti ole sotilasaluetta. Vähän ihmettelin.

Kotiin tultuani luin paikallisesta sanomalehdestä, että Rannikkoprikaati harjoittelee Kotkan ja Haminan seudulla viikon ajan. Siitä syystä lenkkipolun varrella oli majoitusteltat ja vartijat. Siis harjoitus. Tarpeellinen muistutus kuitenkin tilanteesta, jossa elämme.

Paavali kertoo Korinttilaiskirjeessä keräyksestä Jerusalemin seurakunnalle, 2 Kor. 8. Jerusalemin seurakuntaa kohtaan oli noussut suuri vaino ja kaikki apostoleja lukuun ottamatta hajaantuivat eri paikkakunnille. Alun perin Paavali, silloin Saulus, oli itse ollut vainooja, mutta hän muuttui kohdattuaan Jeesuksen. Ja nyt Paavali halusi auttaa Jerusalemin seurakuntaa ihan aineellisestikin.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Annan vain neuvon tässä asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette vain tekemään vaan myös tahtomaan. Saattakaa nyt työnne päätökseen, niin että yhtä alttiisti kuin olitte siitä päättäneet, sen varojenne mukaan myös toteutatte. Jos on alttiutta, sillä on arvoa sen mukaan, mitä omistaa, eikä sen mukaan, mitä ei omista.”

Keskellämme on tänään sotaa paossa olevia naisia, äitejä, lapsia. He ovat avun tarpeessa täällä keskellämme. Meillä on mahdollisuus auttaa. Tehkäämme se iloiten.

Sitten toinen asia. Tämäkin on Paavalin opetusta. Hän opettaa profetoimisesta ja kielillä puhumisesta. ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1Kor.14:3,4.

Paavali kyllä toivoisi, että kaikilla olisi kielillä puhumisen lahja, silloinhan ihminen puhuu Jumalalle. Kuitenkin mieluummin profetoimisen lahja, koska se olisi yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Hän perustelee sitä näin: ”Mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja?”

”Samoin on teidän laitanne; ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Tehän puhutte tuuleen.” ”Ellen tunne sanojen merkitystä, olen puhujalle muukalainen ja puhuja on minulle muukalainen.” 1 Kor. 14: 9, 11.

Seurakunnan hengellinen hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, siis ihan jokaisen paikallisseurakunnan hyvinvointi. Opastus ja opetus hengellisessä elämässä ovat edellytyksinä seurakunnan hyvinvointiin. Seurakunnan paimen tarvitsee rohkeutta ja rakkautta tässä opastus- ja opetustehtävässään. Paimenhan huolehtii laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Rukoillaan paimenelle voimia ja rohkeutta.