Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Nämä
Jarmo Sormusen laulun sanat soivat hiljaa mielessäni. Ne vain nousivat esiin.
Sama laulu jatkaa kuin rukouksena. ”Minä milloin äänesi kuulla saan, minä
milloin kasvosi nähdä saan, minä milloin luonasi olla saan, elävä Jumala.”
Tuon rukouksen ilmaisema tarve on todellinen. ”Milloin
äänesi kuulla saan, elävä Jumala.” Joka suunnasta ja eri lähteistä tunkeutuu
korviimme ja mieleemme todella paljon asioita. Televisio, lehdet, some jne.
pitävät meidät hyvin ajan tasalla sodista, pakolaisista, terroriteoista, vihapuheesta,
raiskauksista, luonnonkatastrofeista. Aina ei edes voi luottaa uutisten
totuudenmukaisuuteen. Joka tapauksessa asiat, jotka tätä nykyä tunkeutuvat
elämäämme, ovat usein pelottavia ja ahdistavia.
Ja tiedon virta vie aikamme lähes kokonaan. Ihmisen
kyky ja kapasiteetti vastaanottaa asioita on rajallinen. Aikakin on rajallinen.
Vuorokaudessa on 24 tuntia, ihmisen elämässä vuosia enemmän tai vähemmän,
rajallinen määrä kuitenkin.
Milloin annan aikaa sisäiselle ihmiselleni? Milloin
hoidan omaa sisintäni? Milloin saan levätä? Milloin saatan käsitellä omia
asioitani?Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoillakseen ja keskustellakseen Taivaallisen Isän kanssa. Jeesus, jos kuka, oli alituiseen kansanjoukkojen ympäröimä. Monet kuuntelivat tosi mielellään Jeesusta. Jotkut taas juonivat häntä vastaan. Yksinäisyydessä Taivaallisen Isän kanssa keskustellessaan Jeesus sai voimaa täyttääkseen sen tehtävän, mikä hänelle oli annettu. Hän Jumalan Poika kärsi ristinkuoleman, sovitti syntimme ja avasi jälleen synnin takia katkenneen yhteyden elävään Jumalaan. Tässä on avain meille. Meitä varten avattiin yhteys Jumalaan.
Jumala on elävä Jumala. Ihminen voi kokea hänen
läsnäolonsa omassa elämässään ja kokea sydämessään siitä iloa ja rauhaa. Jumala
puhuu sanansa, Raamatun, kautta. Rukous ja Jumalan sanan lukeminen ja
kuunteleminen ovat ihanaa hoitoa sisimmällemme.
