Kestävyys koetteella

Aurinko laskee Mussalon sataman taakse 17.12.2020

 

Kestävyys on todella koetteella monestakin syystä. Ensinnäkin on jälleen vuoden pimein aika, auringon nousun ja laskun välinen aika on näinä päivinä noin viisi tuntia ja kolme varttia näillä leveysasteilla. Ihan pohjoisessa Suomessa aurinko ei nouse ollenkaan. Toisaalta tässä piilee rikkaus. Kevään edetessä ja kesän tullessa meillä on valoisat kesäaamut ja kesäillat, jopa läpi yön on valoisaa. Yölläkään ei ole pimeää. Päiväntasaajan maissa ei tällaista vuodenaikojen vaihtelua ole.

Paljon enemmän tällä hetkellä koettelee se, että pandemian takia emme saa välttämättä tavata läheisiämme. ”Rasittavinta on, kun liikkumista on rajoitettu eikä voi normaalisti tavata tyttöjen perheitä.” Näin vastasi eräs kahden tyttären isä ja viiden lapsenlapsen isoisä, kun kyselin, mikä on ollut rasittavinta näinä aikoina. Näin se on. Läheisten tapaamisen puute, yhteisten kokoontumisten puute, ne voivat pikkuhiljaa muodostua yhä vaikeammaksi asiaksi kokea. Virtuaalitapaamiset eivätkä virtuaalimaailma korvaa elävää ihmistä ja heidän tapaamistaan ja yhdessäoloa heidän kanssaan. Toki on monin verroin parempi kuitenkin olla netin tai puhelimen välityksellä yhteydessä ystäviin, läheisiin, toisiin ihmisiin kuin ei ollenkaan.

Päivän lyhyys ja päivisinkin vallitseva hämäryys toivat mieleeni vanhan laulun ja saman tien erään muiston vuosien takaa. ”Kointähti kirkas kun kerran koittaa…” Kointähti on vanha sana, jota käytettiin silloin kun puhuttiin aamutähdestä. Tuossa laulussa on nyt kointähden tilalla toinen ilmaisu: ”Ikuinen aamu, kun kerran koittaa.” Samoin Raamatun tekstissä käytetään nykyään sanaa aamutähti.

Työskentelin vuosia sitten vapaaehtoisena kibbutsilla Israelissa. Kibbutsin nimi oli muuten suomeksi sanottuna Aamutähti. Aamulla neljän viiden aikoihin heräsimme ja läksimme hedelmäpuupelloille tai kibbutsin viheralueille töihin. Usein katselin taivaalla vielä aamun valjetessa loistavaa kirkasta tähteä, se oli todellakin aamutähti. Jälkikäteen oletan sen olleen Venus-planeetan, joka meilläkin näkyy vuoroin aamu- vuoroin iltatähtenä.

Kointähti kirkas kun kerran koittaa ja Jeesus saapuu kunniassaan. Tämä oli ajatus, mikä ensimmäisenä tuli mieleeni tuosta vanhasta laulusta. Nyt laulu alkaa siis sanoilla: ”Ikuinen aamu kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot voittaa, ja Herran päivä on iäinen.” Laulun tekijöiksi mainitaan Virgil P. Brock ja Blanche Brock.

Laulussa on kaikkiaan neljä säkeistöä. Neljäs kuuluu näin: ”Riemuiten silloin soi uusi laulu, kun Jeesus saapuu kunniassaan. Sen kaiku ompi kuin vetten pauhu. Taivaassa juhla on ainiaan.”

Laulun sanoma on ihana ja rohkaiseva. Se kertoo Jeesuksen paluusta. Vaikka vuodenaika on pimeää ja muutenkin maailmanaika on pimeää, mistä varmasti kaikki pahuuden teot muistuttavat meitä, silti odotamme Jeesuksen paluuta. Paavali rohkaisee Filippin uskovia ajatuksella: Te loistatte oman sukupolvenne ja ympärillä olevan maailman keskellä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta. Paavali puhuu kristityn vaelluksesta ja rohkaisee luottamaan siihen, että Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Paavali kehottaa valvomaan. Hän kehottaa pitämään pukunamme uskon ja rakkauden haarniskaa ja kypäränä pelastuksen toivoa. Älkää heittäkö pois rohkeuttanne. Jumalan lupaukset pitävät paikkansa. Herraa odottava ei pety.

Kointähti kirkas kun kerran koittaa ja Jeesus saapuu kunniassaan. Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa, luvussa 22, muistutetaan, että Jeesus tulee pian. ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan teille tästä seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen sukuaan, se kirkas aamutähti.”

Raamattu alkaa sanoilla: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.”

Raamattu päättyy Ilmestyskirjan sanoihin: ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”

Hyvää Joulua, onnellista pian alkavaa Uutta Vuotta ja siunausta sinulle.

Valot satamassa

Suuret satamat ovat kiireisiä paikkoja, sillä satamaan saapuu ja sieltä lähtee rahtilaivoja varsin tiheään tahtiin. Laivan lasti puretaan ja uusi lasti siirretään laivaan hyvin nopeasti, olipa päivä tai ilta. Töitä on tehtävä pimeänkin aikaan, siksi satamat ovat hyvin valaistuja. Kotkassa tämä on helppo todeta. Senkin voi todeta, että meri on pimeä. Ja jos merelle lähtee, siellä ei itsessään ole valaistusta järjestetty. Laivoilla on kyllä omat valonheittimensä ja ennen kaikkea nykyinen tekniikka, jonka avulla pysytään oikealla reitillä pimeässäkin. Joskus kauan ennen tietokoneaikaa suunnistettiin tähtien avulla.

Tällaisia ajatuksia herätti iltalenkki muutama päivä sitten. Ajatus siirtyi myös satamasta eteenpäin seurakuntaan, eräänlainen laivahan sekin on. Seurakunnankin toiminnassa tarvitaan kirkasta valoa, sillä elämme varsin pimeätä aikaa siis muutenkin kuin vain ulkonaisesti vuoden lyhimpien päivien aikaa.

Jumalan sana, Raamattu, on valonlähde. Sanansa kautta Jumala toimii. Hän puhuu sanansa kautta jokaiselle ihmiselle, joka vain haluaa kuulla. Eihän sana aukea oman viisauden avulla, mutta Pyhä Henki avaa sanan jokaiselle, joka haluaa sen vastaanottaa. Seurakunnan keskellä meillä ei ole muuta todellista valonlähdettä elämää varten, siksi Raamatun sanan esillä pitäminen ja opettaminen ovat todella tärkeitä asioita seurakunnan keskellä. Olen iloinnut naisten raamattupiiristä, Jumala on siunannut.

Efesolaiskirjeessä luvussa 5 on väliotsikko: Ohjeita vaimoille ja miehille. Ohjeita annetaan aivan maallisen elämän tilanteisiin. Sieltä löytyy todellinen aarre jakeesta 25 eteenpäin. ”…Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman.”

Jeesus antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta. Hän teki sen, koska Hän rakastaa meitä ja tahtoo sitten ajallaan ottaa seurakunnan luokseen puhtaana ja pestynä. Näin sana opettaa ja puhuu seurakunnan tulevaisuudesta. Hän asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa ja ryppyä, pyhän ja nuhteettoman.

Jumalan sana tekee työtään meissä. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Nämä Raamatun jakeet ilmaisevat kyllin selkeästi, mikä merkitys Jumalan sanalla on, sen lukeminen, oppiminen, opettaminen ja noudattaminen ovat äärimmäisen tärkeitä niin seurakunnan kuin jokaisen ihmisen kohdalla ja seurakunnan keskellä. Pyhän Hengen ja voiman kautta Jumalan sana on elävä ja tekee työtään meissä.

Niin, tämä Heprealaiskirjeen neljäs luku alkaa sanoilla: ”Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa.” Pidetään toisistamme huolta.

Heprealaiskirjeen neljäs luku puhuu itse asiassa levosta. Siitä levosta, että pelastumme uskon kautta emme tekojen kautta. ”Me, jotka tulimme uskoon pääsemme lepoon.” Jae 3. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo vielä edessäpäin. Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” Jakeet 9 – 11.

”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Jae 16

 

Tähtitaivasta katsellessa

 

Kotkan puistoplanetaarion Saturnus

Olin palaamassa eräänä iltana kotiin. Astelin pitkin kotikatua taivaalle tähyillen. Oli pitkästä aikaa pilvetöntä ja upea tähtitaivas. Katselin tunnistaakseni tähtikuvioita, silloin huomasin yhden hieman erivärisen ja kirkkaan tähden. Se oli punertava. Kotona tarkistin tähtikartasta sen hetkisen tilanteen. Ja kyllä vaan, taivaalla oli parhaillaan planeetta Mars sopivasti näkyvillä.

Tähtitaivas on mielenkiintoinen ja sitä on ilo katsella ja ihailla Jumalan luomistyönä. Vuosien takaa on mieleeni jäänyt eräs mielenkiintoinen ajatus kirjasta Maailmankaikkeus – tähtitieteen vuosikirja. (Vuosittain ilmestyvä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisema kirja) Kirja siis ilmestyy vuosittain ja kertoo tuoreista tapahtumista tähtitieteessä, mutta jotkin tekstit siinä ovat aina samat kuten esimerkiksi ”Maailmankaikkeuden historia” – kappale. Tässä kappaleessa pohditaan maailmankaikkeuden nollahetkeä, alkuräjähdystä, Big Bang ja mitä tapahtui nollahetkellä? Ja mitä oli ennen alkuräjähdystä?

Suora sitaatti kirjasta: ”Alkuräjähdyksestä sai alkunsa paitsi avaruus myös aika, joten sellaista hetkeä kuin ”ennen alkua” ei ole olemassa. Mutta itse alkuhetkestäkään emme osaa sanoa mitään. ”Jumala sanoi: tulkoon valkeus” on aivan yhtä hyvä selitys kuin se, että universumi syntyi tyhjästä.”

Näin siis tuossa mainitsemassani tähtitieteen julkaisussa.

Jumala on luonut maan, auringon, tähdet ja koko luomakunnan myös ihmisen. Raamatun aivan ensimmäiset luvut kertovat näistä asioista, mutta erittäin mielenkiintoisesti tämä kaikki pilkahtaa esiin useissa eri kohdissa läpi Raamatun. Tähdet ovat näkyneet taivaalla luomakunnan alusta lähtien, niinpä Raamattukin mainitsee joitakin tähdistöjä nimeltä, tähtitiede on hyvin vanha tiede. Job lausuu näin: ”Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat”, Job 9: 9. Samoin profeetta Aamos, joka eli Israelissa 700-uvulla eKr.: ”Hän on tehnyt Seulaset ja Kalevanmiekan, hän muuttaa pilkkopimeän aamuksi ja pimentää päivän yöksi”, Aamos 5: 8.

Daavid katseli varmasti monta kertaa tähtitaivasta ja hän näki siinä Jumalan ihmeelliset teot. Psalmissa 8 hän kirjoittaa: ”Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!”

Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan”. Jumalaa tarkoittava sana on alkukielessä monikkomuotoinen. On Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta mitä oli ennen maailman perustamista. Paavali mainitsee Efesolaiskirjeessä näin: ”Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään.” Ef. 1: 4

Vähän ennen ristinkuolemaansa Jeesus vietti viimeisiä hetkiä opetuslastensa kanssa. Hän rukoili omasta puolestaan ja opetuslastensa puolesta. Sitten hän rukoili kaikkien uskovien puolesta. Joh. 17: 20 -26. Tässä rukouksessa Jeesus sanoo myös näin: ”Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.”

Jumala oli kutsunut Abramin lähtemään maastansa. Jumala johdatti Kanaaninmaahan ja lupasi antaa sen maan Abramin jälkeläisille. Abramille ei kuulunut lasta, vaikka hän oli jo ikämies. Miten nyt kävisi? Abram keskusteli Herran kanssa. 1 Moos. 15: 5, 6: ”Silloin Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ’Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.’ ’Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.’” Tämän jälkeen Raamattu kertoo yhden ihanimmista ja tärkeimmistä asioista. ”Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” Tämän jälkeen Herra teki liiton Abramin kanssa.

Abram uskoi Herraa, siis sen mitä Herra hänelle puhui. Se ei ollut pelkästään sitä, että Abram uskoi Jumalan olevan olemassa, vaan uskoi Herran sanan ja halusi elää ja toimia sen mukaan ja luotti siihen, että Herra tekee viimeistä piirtoa myöten lupauksensa mukaan. Herran lupaus toteutui, ajallaan syntyi Iisak, Iisakille Jaakob ja kokonainen kansa, Israelin kansa.

Flashback - vuosien takaa

                                                     Kymijoki Korkeakosken haara (kuva)

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme… Hepr. 12: 1 – 3. Nämä jakeet ovat erityisellä tavalla ja erityisessä tilanteessa piirtyneet mieleeni. Te ehkä tiedätte Veli Andreaksen. Open Doors järjestön perustaja, sittemmin suuren lähetysjärjestön johtaja. Silloin kun vielä oli rautaesirippu, hän kuljetti raamattuja esiripun taakse ja kävi kärsivien uskovien luona. Teki työtä mitä erikoisimmissa olosuhteissa.

Nuorten herätyspäivillä Kuopiossa kesällä 1970 istuin suuressa teltassa, joka oli täpötäynnä väkeä. Olin matkannut yksin Joensuusta noille päiville, ei ollut ketään uskovaa ystävää minulla. Sinne täpötäyteen telttaan tuli hyvin vähin mainoksin mainostettu Veli Andreas ja puhui nuorille. Nämä Heprealaiskirjeen luvun 12 alkujakeet ovat siitä lähtien olleet muistissani. En ehkä silloin osannut liittää sitä luvun 11 pyhiin. Ennemmin liitin sen siihen suureen uskovien nuorten joukkoon, joka ympärilläni oli. Ja siihen, että tuo julistajamies oli tullut kärsivien kristittyjen keskeltä ja tiesi, mitä sanoi, kun sanoi, juoskaamme kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan. Näille sanoille tuli painoa, kun ajatteli vankilassa olevia sisaria ja veljiä, sisaria ja veljiä, joilla ei ollut mahdollista saada Jumalan sanaa, ei ollut mahdollista julkisesti kokoontua yhteen, vaikka ei niistä asioista siihen aikaan paljon saanut ääneen puhuakaan Suomessa.

Näin siis 50 vuoden takainen hetki Nuorten herätyspäiviltä on painunut mieleeni niin, että voin aivan kuin uudestaan elää tuon kaiken. Olin tullut uskoon vain parisen kuukautta aikaisemmin. Jäi puhuttelemaan se, miten Veli Andreas oli vienyt Jumalan sanaa kärsiville kristityille suljettuihin maihin.

Edelleenkin Raamattu on kielletty kirja monissa maissa. Silti Jumalan sanassa on voima tänäkin päivänä.

Uskovan elämä on pikemminkin maraton kuin sprinttikisa. Todistajien pilvi Heprealaiskirjeen luvun 12 alussa viittaa lukuun 11. Todistajat ovat todistajia, joiden elämä, työ, kärsiminen ja kuolema kertovat heidän uskostaan. Jumala todistaa heidän uskonsa. Näitä uskon ihmisiä on ollut kautta vuosituhanten. Kestävyys ei ole urheilijallekaan passiivisuutta vaan sinnikkyyttä. Vaikka maitohapot tuottavat tuskaa lihaksissa, sittenkin pitää jatkaa ja voittaa kipu. Kristityn kestävyyden salaisuus on, että vain se, joka katsoo Jeesukseen, saa tarpeeksi voimaa jatkaa. Hän tuli täyttääkseen Isän tahdon ja oli kuuliainen Isälle ristinkuolemaan asti ja uskoi ja antoi henkensä Isän käsiin. Hän uskoi, että Isä oli hänet lähettänyt, hän uskoi, että kuolemallaan hän sovittaisi kaikki ihmiset Jumalan kanssa. Jeesustakin vastustettiin, mutta hän ei koskaan väsynyt noudattamaan Isän tahtoa. Ihmiset halveksivat häntä, vastustivat, ymmärsivät hänet väärin, pilkkasivat häntä. Silti Jeesus jatkoi elämänuraansa.

Rautaesirippua ei enää ole, silti on monia suljettuja maita. Monissa maissa kristityt kärsivät. Raamattu on kielletty kirja. Sitä ei saa käsiinsä eikä sitä saa lukea. Open Doors – järjestön ja monien muiden vastaavien järjestöjen tehtävä jatkuu. Raamattuja tarvitaan, kärsivät kristityt tarvitsevat apua. Olkoon sydämellämme rukous heidän puolestaan.

Eräs pastori sanoi kerran ajatuksen: ”Rakas Vapahtajamme voi kuitenkin antaa omillensa uskon, jonka voimalla näkee taivaan elämän todellisena tarkoituksena. Sen eteen on valmis maksamaan hintaakin.” Tämä on hyvä muistaa tänäkin päivänä.

Israelin tulevaisuus

Muutaman päivän kuluttua vietetään Rosh ha Shanah-juhlaa ja silloin juutalaisen kalenterin mukaan siirrytään vuodesta 5780 vuoteen 5781. Siitä viikon kuluttua vietetään Jom Kippuria ja sen jälkeen pian Lehtimajanjuhlaa. Ja juuri nyt Israelissa on jouduttu antamaan tiukat rajoitustoimet koronavirusepidemian takia.

Blogin alussa on kuva Jerusalemin kaupungista. Scopusvuorelta katsottuna kaupunki näytti tällaiselta vuonna 2008. Miten paljon sisältyykään tuon kaupungin historiaan. Ehkä joskus se on maailman mielessä jäänyt melkein unholaan, mutta tänä päivänä se on jälleen koko maailman huomion keskipisteenä.   

Sakarja-profeetta kirjoittaa: ”Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä.” Sak. 12: 3. Näin on tilanne lähellä niitä aikoja ja päiviä, jolloin Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle Herra vuodattaa armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet. Sak. 12: 10. On hyvä arvioida aikaa. Se on merkittävä päivä Jerusalemin historiassa ja koko maailman historiassa. Mielenkiintoisesti Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa käytetään samaa ilmaisua ”ne jotka hänet lävistivät”. ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tähtensä.” Ilm. 1:7.

Israel hajotettiin kansojen sekaan, mutta Jumala on luvannut koota sen jälleen. Jumalan suunnitelma on ilmoitettu. Osa siitä suunnitelmasta on jo toteutunut ja loppu tulee toteutumaan. Ajatelkaa, että Jumala on sanassaan, Raamatussa, ilmoittanut suunnitelmansa. Kannattaa lukea ja tutkia Raamattua. Jumala puhuu sanansa kautta. Sanan kautta saamme oppia tuntemaan Jeesuksen ja omaankin elämäämme suunnan ja tulevaisuuden. Sen lisäksi meille avautuu myös Israelin tulevaisuus.

Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa ja sillä on ja tulee olemaan se tehtävä ja asema, minkä Jumala on sille antanut. Sitä tehtävää ei ole siirretty kenellekään toiselle.

William E Blackstone, evankelista, kirjoitti vuonna 1878 kirjan, jonka nimi on ’Jesus is coming’. Siinä kirjassa on myös luku ”Israel ennallistetaan”. Silloin kun kirja ilmestyi, silloin Israelin kansa oli vielä hajotettuna ja maakin oli voi sanoa hävitettynä joutomaana. Blackstone näki Jumalan sanasta, että Jumalan valitulla kansalla on kunniakas tulevaisuus.

Profeetta Sakarja ja Ilmestyskirja puhuvat siis hänestä, jonka he ovat lävistäneet. Se viittaa Jeesukseen. Jeesus, Jumalan Poika, lävistettiin nauloilla ristille. Jumala lähetti oman Poikansa sovittamaan ihmisten synnin. Tämä sovitus koskee niin juutalaisia kuin pakanoitakin. Hän tulee takaisin, se mainitaan tuossa Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa. Itse asiassa juutalaiset kansana pyytävät häntä tulemaan.

Hesekiel kirjoittaa nimenomaan Israelille luvussa 36 jakeessa 26 näin: ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen.”

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, kenen te sanotte minun olevan. Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Hiilivalkealla Pietari kielsi Mestarinsa. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus odotti kalassa olevia opetuslapsiaan Tiberiaanjärven rannalla. Siinä Jeesus kysyi Pietarilta, Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua. Pietari vastasi, Herra sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana. Pietari sai tehtävän Jeesukselta, ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani.

Tätä tehtäväänsä suorittaessaan Pietari ja toiset apostolit vangittiin ja joutuivat neuvoston eteen ja ylipappi kuulusteli heitä, heitä oli nimittäin kielletty opettamasta Jeesuksesta. Pietari ja muut apostolit vastasivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Päämieheksi ja Vapahtajaksi antaakseen Israelille mielenmuutoksen ja syntien anteeksiantamuksen.”  Nämä alleviivatut sanat puhuttelivat minua niin, että halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen.

 

Keltainen oksa

Aina se yllättää, kun näkee syksyn ensimmäiset merkit ja kellastuvat lehdet. Joko nyt? Kesä on kääntymässä syksyyn. Huomasin pihakoivussa yhden koko oksan kaikkien lehtien kellastuneen, vaikka muuten puu ja toisetkin puut siinä vierellä ovat vielä aivan vihreitä. Yksi keltainen oksa!

Siihen on syynsä, miksi lehdet kellastuvat ja putoavat sitten puusta. Syy on se, että valon määrä vähenee ja päivä lyhenee syksyllä. Lehtien vihreä aine, klorofylli, on kasville elintärkeä ja auringonvalo on energiaa. Kasvit yhteyttävät ja klorofyllin avulla muodostavat hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Syksyllä auringonvalo vähenee, lehtivihreä siirtyy puunrunkoon seuraavaa kevättä varten.

Niinpä meillä Pohjolassa on neljä upeaa vuodenaikaa. Keväällä jälleen puu viheriöi rungossa olevan elämän nesteen avulla, paitsi siinä tapauksessa, että puu kaatuu ja menettää juuriyhteytensä maan ravinteisiin. Alkaa lahoamisprosessi. Vanhan rakennuksen aikoinaan komeat hirret, nyt jo lahoamassa, nämä hirret osuivat silmiini Siikakosken maastossa ulkoillessani (kuva) ja muistuttivat tästä.

Tekemäni havainnot nostivat mieleeni kolme sanaa: yhteys ja sisäinen ja ulkonainen ja nimenomaan sanojen merkityksen hengellisessä elämässä.

Jeesus kertoi vertauksen lammastarhasta ja selitti sitten, mitä hän vertauksella tarkoittaa. Lammastarhaan mennään sisään ovesta ja Jeesus sanoi: minä olen ovi. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10: 1- 10.

Jeesus on ovi ja hänen kauttaan käydään sisälle Jumalan valtakuntaan ja sitten Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä.

On sisäinen ja on ulkonainen. Paavali vertaa tätä siihen, että Kristuksen evankeliumin valo on loistanut sydämiimme ja tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Emme lannistu, vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä.

Lehdet kellastuvat, tukka harmaantuu, askel alkaa olla lyhyt ja kömpelö, kuitenkin sisäisessä maailmassa, sydämessä, sisäisessä ihmisessä on ilo ja rauha, nuoruus ja ikuinen elämä. Totta toki on se, mitä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 7: 22 – 23. ”Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni.”

”Rukoilen, että hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa niin, että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne”, näin Paavali rohkaisi efesolaisia, olkoon se rohkaisuna meillekin, että oppisimme tuntemaan Kristuksen rakkauden.

 Vielä yhteydestä, myös keskinäisestä yhteydestä. Jeesus kuvasi itseään myös vertauksella viinipuusta ja oksista. Jeesus on tosi viinipuu. Isä on viinitarhuri. Jeesus kehottaa pysymään hänessä ja hän lupaa pysyä meissä. Jeesus on viinipuu, me saamme olla oksia, oksalla on yhteys puun rungossa kulkevaan elämän nesteeseen. Oksa ei itsessään kanna hedelmää. Viinipuusta tulee oksiin se voima ja elämä, joka tuottaa hedelmän. Yhteys tuo elämännesteen, ilman sitä oksa kuivuu. Yhteys totiseen viinipuuhun tuo yhteyden myös toisiin oksiin, olemme samassa viinipuussa. Olkoon meillä keskinäinen yhteys myös ihmisten välillä.

Pörriäisiä ja perhosia

 

Olipa maailman tilanne mikä tahansa, elävä luonto on kaunis. Pitkin kesää on saanut ulkolenkeillä ihmetellä ja ihailla kaunista luontoa, eri kasvien puhjetessa vuoronperään kukkaan. Karu maa puhkeaa monenväriseen kukintaan. Kukat kyllä pian taas kuihtuvat, hetken ne ovat olleet silmien ilona. Kukkanen lakastuu ja oikeastaan siinä sen merkitys täyttyy. Kukkanen lakastuu, mutta syntyy siemeniä, yhteen voikukkaankin tosi iso määrä.

Eri lajien siemenillä on erilaisia keinoja siihen, miten ne saavat siemenet leviämään kauaksikin syntypaikaltaan. Siemenessä on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja ensimmäisten lehtien aiheet. Ensi vuonna jälleen saamme ihailla ehkäpä tämän kesän siemenistäkin kasvaneita kukintoja, jos vain siemenet putoavat hyvään ja kasvuun sopivaan maaperään. Kimalaisilla, pörriäisillä, ja perhosillakin on oma korvaamaton tehtävänsä tässä kaikessa. Ilman pölyttäjähyönteisiä ei syntyisi siemeniäkään eikä marjojakaan esimerkiksi mustikoita. Tänä vuonna mustikkasato on ollut hyvä, pakastin on täynnä laatumarjaa, kiitos ystävien, jotka ovat ahkeria poimijoita.

Kaikki tämä, mitä saamme katsella ja ihastella, on Jumalan ihmeellistä luomistyötä.

Papereitani selatessani osui käteeni melko tasan kymmenen vuotta sitten pitämäni aamunavaus koulussa, jossa työskentelin. Se oli tällainen:

”Hyvää huomenta! Hyvää maanantaiaamua ja uuden työviikon alkua.

Haluan lukea pienen otteen eräästä maailman bestseller kirjasta. Kirja on todella maailmanlaajuisesti bestseller. Se on laajimmin levinnyt kirja maailmassa. Alun perin se kirjoitettiin heprean ja kreikan kielellä.

Tänä päivänä, se kokonaan tai sen osia on käännetty noin 2800 kielelle. Maailmassahan arvioidaan olevan noin 7000 kieltä.

Miljoonat ihmiset maailmassa lukevat tätä kirjaa päivittäin. Nyt ote siitä meille kaikille.

Psalmi 121: Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Tämä oli siis katkelma maailman luetuimmasta kirjasta, Raamatusta.

Siunausta sinun työpäivääsi ja elämääsi.” (Kielten lukumäärät päivitetty.)

Tuo aamunavaus oli siis kymmenen vuoden takaa. Miten on, saako puhua Raamatun sanaa, kertoa Jumalasta, Jeesuksesta vapaasti tänä päivänä esim. kouluissa, lasten päiväkodeissa jne.? Muuttuuko elämä siinä suhteessa Suomessa? Muuttuuko se kouluissa ja muutenkin yhteiskunnassa? Kaikki tiedämme Päivi Räsäseen kohdistuneet syytökset hänen kirjoituksistaan. Kyllä muutosta on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa.

Tärkeä rukousaihe on tämä: Rukoillaan Suomen hengellisen kasvatuksen puolesta. Pyydetään, että evankeliumi tavoittaisi lisää lapsia ja nuoria maassamme. Muutenkin rukoillaan erityisesti lasten ja nuorten puolesta, kun he taas palaavat normaaliin koulu- ja päiväkotiympäristöön erilaisen kevään ja kesän jälkeen. Rukoillaan myös niiden nuorten puolesta, jotka parhaillaan opiskelevat rippikouluissa.

Vielä pari sanaa Raamatusta. Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisille. Jumala haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maailman, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä sekä pelastuksesta Jeesuksen kautta. Pelastus on tie pois kadotuksen tieltä yhteyteen Jumalan kanssa.

Kutsu ja uskollisuus

 

Tänä keväänä ja alkukesänä on saanut iloita kauniista luonnosta. Tuntuu, että puutkin ovat vihreämpiä ja vehreämpiä kuin ennen, luonnonkukkia on runsain määrin myös kaupunkimaisemassa. Luonto on runsas ja kaunis ja nyt on ollut aikaa liikkua sen keskellä. Linnuilla on uudet poikaset, joita emo ruokkii uupumatta. Suvivirren sanoin: ”Se (tämä kaikki) meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta”.

Toisaalta ei voi kieltää sitä, etteivätkö kokoontumisrajoitukset ym. pandemiaan liittyvät asiat olisi koetelleet mieltä ja elämää. Netin välityksellä kyllä voi kuunnella jumalanpalveluksia, hartauksia, lauluja, mutta kuitenkin on yksin elämässä ja kokemassa kaikkea tätä. Kuitenkin seurakunnassa keskinäinen yhteys on a ja o. Kun Pyhä Henki vuodatettiin ja syntyi seurakunta, niin siitä sanottiin, että ”he pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa”. Seurauksena oli, että ”Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat”.

Pyhä Henki muistuttaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Pyhä Henki opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä hän oli sanonut. Tämä muistuttamisen periaate näkyy monissa kohdin Raamatussa. Meistä varmasti jokainen voi muistaa omasta elämästään tilanteita, jolloin jollakin tavalla Jumala veti puoleensa. Ehkä silloin asia unohtuikin, mutta tuli uusi tilaisuus tai tänään tulee uusi tilaisuus vastata myöntävästi Jumalan kutsuun ja uskoa Jeesukseen. Tämän kutsun ja muistutuksen takana on Pyhä Henki. Se on Hänen tehtävänsä. On erityisiä elämäntilanteita, joissa Jumala puhuu voimakkaasti.

Pyhä Henki kehottaa: tartu kiinni iankaikkiseen elämään ja ole uskollinen. Pietari ja Paavali omissa kirjeissään muistuttivat kutsumisesta ja uskollisuudesta. Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä vastaanottajille, että hän katsoo oikeaksi muistuttaa heitä näistä asioista, nimittäin kutsumisesta ja valinnasta. Ensin hän toivottaa kirjeen vastaanottajille näin: Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa. Sitten hän jatkaa: ”Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.” Siis Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon Jeesuksen tuntemisen kautta.

Paavali puolestaan rohkaisee nuorta Timoteusta julistamaan evankeliumia rohkeasti. Onhan Jumala antanut voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, kärsi vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.” Jumala on pelastanut ja kutsunut.  Omasta puolestaan Paavali toteaa, että Jumala on hänet tehtävään kutsunut ja hän on kärsinytkin monenlaista tehtävässään, mutta hän ei sitä häpeä, sillä ”minä tiedän keneen uskon”, hän sanoo. Timoteusta hän kehotta: ”Säilytä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.” (2 Tim. 1: 6 -14)

Tällaisena aikana kuin nyt on, saattaa tuntua siltä, että minulla ei ole enää tehtävää, ovet ja mahdollisuudet sulkeutuvat. Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan. Aikataulu on Jumalan tiedossa. Nyt jos koska on tärkeä luottaa Jumalaan.

Näinä päivinä olen ajatellut niitä kristittyjä, jotka joutuvat salassa uskomaan ja kokoontumaan vainojen tähden. Kokoontuminen ei suinkaan aina ole edes mahdollista. Aina ei voi ilmaista uskoa oman perheenkään keskellä. Silti he haluavat pitää kiinni uskostaan. Eikö ole Jumalan ihme, että evankeliumi leviää niissäkin oloissa!

Tänään on pelastuksen päivä. Oman sydämensä voi avata Herralle tänäänkin. Lukkohan avataan sisältäpäin. Jeesus puhdistaa sydämen ja jää sinne asumaan. Tämä on sitä riemua, mitä voi kokea tänäkin päivänä.

Ole uskollinen tehtävässäsi. Siunausta sinulle.

Sininen taivas



Kaukana siintää Suursaari

Vastikään oli lehdessä (Helsingin Sanomat 25.5.2020) uutinen arkeologisesta löydöstä. Löytö oli sellainen, että Jerusalemin alta löytyi 2000 vuotta vanhoja kallioluolia. Luolista löytyi myös öljylamppuja, saviastioita ja kivestä tehty muki. Luolat oli hakattu peruskallioon ja ne sijaitsevat lähellä Itkumuuria Jerusalemin Vanhankaupungin alla. Huoneet ovat ilmeisesti hakattu peruskallioon ennen vuotta 70, jolloin roomalaiset valtasivat Jerusalemin ja tuhosivat sen sekä myös Jerusalemin temppelin.

Vuosia sitten olin läsnä Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston tilaisuudessa, jossa silloinen rehtori puhui todistuksensa saaville opiskelijoille, raamatunkääntäjille. Merkitsin muistiin joitakin rehtorin ajatuksia.

Rehtori puhui Joosuasta ja Kaalebista ja kymmenestä muusta. Näille kahdelletoista vakoojalle oli annettu tehtäväksi tutkia, millainen maa on ja millainen on kansa, joka siinä asuu. Vakoojat tekivät tehtävänsä ja kertoivat maasta ja kansasta. Mutta heille ei ollut annettu tehtäväksi kommentoida, tehdä johtopäätöksiä, kuten kymmenen vakoojaa teki. Se oli heidän syntinsä. Jumala oli sanonut, että Hän antaa sen maan perinnöksi. Oli synti kommentoida sitä vastaan. On niin mahtavia vihollisia, ettemme me voi ottaa sitä haltuumme, sanoivat kymmenen. Samalla tavalla nykyään on niin voimakkaita vihollisia, jotka ovat ottamassa tätä perintöä haltuunsa. Mutta Jumala on sen perinnöksi Israelille antanut, tämä maa kuuluu Israelille. Messias tulee. Tämän suuntaisesti rehtori puhui.

Ensinnäkin hyvin puhuttelevaa on meille jokaiselle tuo ajatus, että kun Jumala antaa tehtävän, meidän ei ole syytä kommentoida, tehdä johtopäätöksiä ikään kuin tietäisimme tilanteen vähän paremmin kuin Jumala. On turvallista palvella Herraa, sillä Hän itse opastaa ja johdattaa eteenpäin. Häneen voi luottaa, Hän tietää kaiken.

Toiseksi Israelista. Kauniisti, ihanasti Herra tunnustaa rakkautensa ja valintansa Israelin kansaa kohtaa. Hän on uskollinen. Nämä ajatukset nousivat mieleeni lukiessani Viidennen Mooseksen kirja seitsemättä lukua. ”Sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Sinut on Herra, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa. Ei Herra sen vuoksi mieltynyt teihin ja valinnut teitä, että te olisitte kaikkia muita kansoja lukuisammat, sillä te olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan koska Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne.”

Niin, missä myös ilmeni Jumalan rakkaus? ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16.

Jumala rakastaa Israelia, Hän rakastaa sinua ja minua.

Edelleen koronaepidemiatilanne on päällä. Se vaikuttaa meihin monin eri tavoin. Mieli voi masentua, kaipaa keskinäistä yhteyttä. Muistetaan toinen toisiamme. Luonto on nyt todella kaunis. Varmasti jokainen muistaa sen, mitä Jeesus sanoi huolissaan oleville ihmisille. Hänen sanansa tulevat mieleen nyt kesän alkua ja kedon kukkia katsellessa ja taivaan lintujen iloista ja innokasta viserrystä kuunnellessa, ne rakentavat pesää niin kuin joka kevät. Jumala pitää niistäkin huolen. Jeesus siis muistutti Jumalan huolenpidosta ja Hän kehotti etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.

Historiaa, nykyisyyttä ja tulevaakin



Yad Vashemin Vainojen museon portti, Jerusalem

  

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä Euroopan mantereella, natsi-Saksa antautui 8. päivä toukokuuta 1945. Tänään on 8.5.2020. Huhtikuun lopussa saatiin lukea sanomalehdistä, että Haminan juutalaisella hautausmaalla oli tehty ilkivaltaa, kaadettu ja töhritty hautakiviä. Muutama päivä sen jälkeen Kotkan Lenin-patsas töhrittiin antisemitistisin viestein. Näin lyhyesti tähän alkuun historiaa ja nykyisyyttä.

Ennen kuin jumalanpalvelukset ja kokoontumiset koronaviruksen takia kiellettiin, oli sovittu, että puhun seurakunnassani aiheesta Paavalin Israel-teologia. Muutamia ajatuksia aiheesta tähän blogikirjoitukseen.

Paavalille oli hyvin kipeä asia se, että Israel torjui ja hylkäsi Jeesuksen Messiaana. Paavali puhuu siitä paljon ja siitä, miksi niin kävi ja mitä se jatkossa merkitsee ylipäätään muutenkin. Jumala valitsi Israelin. Paavali kertaa, mitä tämä Jumalan valinta on antanut Israelille. Hän luettelee kahdeksan etuoikeutta, erioikeutta Room. 9: 4, 5. Heille kuuluu 1) lapsen asema, Israel on minun esikoispoikani. 2) Kirkkaus, Jumalan kirkkaus johdatti erämaavaelluksen aikana, asettui ilmestysmajaan, temppelin kaikkein pyhimpään jne. 3) Liitot, Aabrahamin liitto, Mooseksen lakiliitto, Uusi liitto Jer. 31: 30 – 36. Jumala teki sen Israelin kanssa, mutta se laajennettiin koskemaan myös pakanoita, Matt. 26: 28 (liiton veri). 4) Antoi lain, sisältää Jumalan sanan ja ohjeet, 5) Jumalanpalveluksen, 6) Lupaukset. 7) Kantaisät, Aabraham, Iisak, Jaakob. 8) Heistä syntyi Messias Kristus, Hän on lihan puolesta Israelista.

Paavali miettii, miksi Israel hylkäsi Messiaan ja mitä siitä seuraa Raamatun historian valossa. Ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana tai Jumalan lupaukset olisivat epäonnistuneet tai rauenneet tyhjiin. Sana ja lupaukset eivät ole pettäneet eivätkä epäonnistuneet. Ne lupaukset, jotka annettiin Israelille, ne yhä edelleen annetaan Israelille.

Paavali puhuu kompastuskivestä. Jo Jesaja oli puhunut kompastuskivestä. ”Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.” Jes. 28: 16. Tässä asian ytimessä on se totuus, että uskon kautta ei tekojen kautta. Eikö Jumalalle voikaan olla kelvollinen tekojen kautta? Ei. Vaikka noudattaisi lakia hyvin tarkasti? Ei. Sillä kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia. Jeesus, Jumalan Poika, kuoli synnittömänä meidän puolestamme, juutalaisen sekä ei-juutalaisen. Uskosta Jeesukseen tulee vanhurskaus ja elävä yhteys Jumalaan.

Paavali tuo selvästi myös esille sen, että juutalaiset eivät ole kompastuneet jäädäkseen siihen tilaan. Heidän lankeemuksensa on koitunut pelastukseksi pakanoille. Paavali tuo esille salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11: 25–27

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää” Jes. 62: 1, 2. Näistä raamatunjakeista on tehty aivan ihana laulu. Viimeksi sain kuunnella tuota laulua heprealaisen lauluryhmän esittämänä helmikuun lopulla Israel-illassamme. Oli ilo kuunnella!

Israel-illat niin kuin muutkin kokoontumiset ovat olleet tauolla koronatilanteen vuoksi. Tietysti toivoisi, että pian taas voisimme kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Herraa kaikesta armosta, jota hän on meitä kohtaan osoittanut. Jesajan kirjan luvussa 62 on myös tuo tuttu kehotus: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.”

Kidronin laakso

Kidronin laakso, Jerusalem

Kidronin laakso on Jerusalemin kaupungin ja sen itäpuolella olevan Öljymäen välinen laakso, joka yhtyy kaupungin länsi- ja eteläsivua kiertävään Hinnomin laaksoon. Perimätiedon mukaan sama kuin Joosafatin laakso. Kidronin laakso tuli mieleeni ja se, että siinä laakson pohjalla olen joskus käynyt ja ottanut valokuvankin.

Öljymäki Kidronin laakson toisella puolella.
Kuva otettu vuonna 1977 Vanhankaupungin muurilta,

Jerikon tietä alas laaksoon vuonna 1977

Joosafatin laaksoa sanotaan Raamatussa myös ratkaisun laaksoksi. Profeetta Jooel kirjoittaa ”Niinä päivinä ja siihen aikaan. kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 1-3. Jakeet 12 – 16 antavat tarkemman kuvan tulevista tapahtumista, ”meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa!”

Israelin kansalla on erityisasema Jumalan omaisuuskansana. Tuon kansan kautta Jumala antoi Kirjoitukset, Raamatun. Tuon kansan kautta Jumalan Poika, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä syntimme Raamatun ennustusten mukaisesti. Meillä on suuri syy kiittää Jumalaa kaikesta tästä ja siunata Israelia ja rukoilla sen puolesta. Kyllä Raamattu tekee varsin selväksi myös sen seikan, että Israel on luopunut Jumalasta, kieltäytyi ottamasta Jeesus Messiasta vastaan. Ja tämä vie kansan suuriin ahdistuksiin. Jokainen Raamattunsa loppuun asti lukenut tietää sen. Silti Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu pala palalta täysin loppuun asti ja Israel palaa Jumalansa yhteyteen.

Jumala hajotti Israelin kansan eri puolille, edelleenkin tämä on osittain olemassa oleva tilanne. Kuitenkin kaikkien ihmeeksi on jälleen kahdentuhannen vuoden kuluttua olemassa itsenäinen Israelin valtio. Monet profetiat kansan jälleen kokoamisesta ovat toteutuneet. ”Minä otan teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät kaikista maista…” Hesekiel 36: 24 -

Vieläkin enemmän Jumala lupaa omalle kansalleen. Jeesus itse sanoi Jerusalemin temppelissä puhuttuaan ja sieltä lähtiessään: ”Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Se, miksi tämä aihe nyt nousi mieleeni blogikirjoitukseen, on siinä, että meidän tulee havahtua rukoilemaan Israelin kansan puolesta ja siunaamaan sitä. Aika näyttää olevan sellainen, että mieluummin vaietaan, eikä puhuta Israelista, pikemminkin sitä syytetään monin tavoin. Israel on Jumalan valittu kansa, myös meille kaikkein kalleimman asian tuonut kansa. Israelin kansan on käytävä läpi ahdistuksen aika. Sen ahdistuksen keskellä heidän sydämestään nousevat nuo sanat ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Tämä on Jumalan selvä lupaus, annettu jo Jeremian aikana, Jer. 31: 31 – 34. Paljon myöhemmin Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa tästä lupauksesta: ”Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.” Ja sitten: ”Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista.” Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.” Hepr. 10: 16. ”Silloin kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra.” Herran paluu on varma. Tule Herra Jeesus.

Elämme aikaa, jollaista meistä kukaan ei ole ennen kokenut. Se saa miettimään: mitä tämän jälkeen?

Siunataan Israelia ja rukoillaan sen puolesta.

Toivo paremmasta

Sepelkyyhky huhuilee ja maa sinertää skilloista, muutama keltaisena hehkuva krookuskin näkyy. Siinä on keväänmerkkejä, aivan samoin kuin viime keväänä suunnilleen samoihin aikoihin. Vuoden kierto ei ole muuttunut, vaikka moni muu asia on muuttunut ja todella paljon.

Pian ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi Magdalan Marialle ja ilmestyi lukkojen takana oleville opetuslapsille. Kahdeksan päivän kuluttua opetuslapset olivat jälleen koolla ja tälläkin kertaa ovet olivat lukittuina. Tuomas oli tällä kertaa heidän kanssaan. Jeesus tuli uudelleen, jotta Tuomaskin sai nähdä naulanjäljet Jeesuksen käsissä ja koskettaa Jeesuksen kylkeä, jonka yksi sotamies oli lävistänyt todetakseen, että Jeesus oli varmasti kuollut. Tuomas lausui tuossa hetkessä sanat: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Tuomas ja kaikki toisetkin iloitsivat, Jeesus elää, Hän on noussut kuolleista!

Jeesus vietti pääsiäisen jälkeen vielä neljäkymmentä päivää maan päällä ennen taivaaseenastumistaan. Siitä kymmenen päivän kuluttua vuodatettiin Pyhä Henki. Se oli helluntai.

Vuosia sitten olin vapaaehtoistyössä Israelissa. Sain olla silloin mukana eräässä tilaisuudessa, joka osui ajallisesti juutalaisten shavuot-juhlan, meidän helluntain, aikoihin. Tuossa tilaisuudessa piti pienen puheen Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston rehtori. Merkitsin muistiin tuon puheen ajatuksia.

Hän sanoi, että Raamatussa on annettu kolme juhlaa: pesach (pääsiäinen), shavuot (helluntai) ja sukkot (lehtimajanjuhla). Pesachia ja sukkotia vietetään seitsemän päivää, pesachia Egyptistä lähdön muistoksi, sukkotia erämaavaelluksen muistoksi. Shavuotia vietetään samaan aikaan, johon ajoittuu tooran antaminen Siinailla. Sinä päivänä annettiin toora. Ei määrätty kuitenkaan viettämään muistoksi eikä määrätty juhlan kestoa, koska tooraa pitää lukea joka päivä. Kun luette tooraa ja opettelette joka päivä sitä, saatte siunauksen. Näin juutalainen yliopiston rehtori puhui.

Tooraa pitää lukea joka päivä, näin hän kehotti. Ajattelen, että tämä on meillekin kehotus lukea Jumalan Sanaa, Raamattua, joka päivä.

Herran enkeli kehotti Filipposta menemään Jerusalemista Gazaan vievälle autiolle tielle. Filippos lähti ja pian tietä matkasi vaunuissaan Etiopian kuningattaren hoviherra, joka oli käynyt Jerusalemissa rukoilemassa. Hän istui vaunuissa ja luki profeetta Jesajaa. Filippos juoksi vaunujen luo ja kuuli miehen lukevan profeetta Jesajaa, ja Filippos kysyi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Aika suora kysymys. Hoviherra vastasi, että kuinka hän voisi ymmärtää, kun kukaan ei opasta. Filippos nousi vaunuihin. ”Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi…” Jes. 53: 7, 8, oli se kohta, mitä mies oli lukenut. Hoviherra pyysi Filipposta selittämään kenestä oli kysymys. Filippos alkoi puhua ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hoviherra sai ottaa sanoman vastaan, uskoa Jeesukseen ja jatkaa iloiten matkaansa.

Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen sanonut.” Jeesus puhui tämän opetuslapsille viimeisellä aterialla. Pyhä Henki vuodatettiin viisikymmentä päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Pyhä Henki on siis täällä meitä opettamassa ja johdattamassa. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista, Hän avaa Raamatun sanan meille.

Jatkuvan uutisvirran keskeltä on hyvä irrottautua Sanan ääreen. Uutisvirta tuo kaiken lisäksi suurimmaksi osaksi huonoja uutisia. Emme toki saa sulkea silmiämme tämän hetkisiltä tilanteilta ja ihmisten hädältä, mutta meillä on toivo paremmasta. Siitä toivosta voimme myös kertoa toisille ja jakaa sitä heille.

Tien sinne te tiedätte

Kieltämättä elämme hyvin erikoista aikajaksoa niin Suomessa kuin koko maailmassa. Onko vastaava ollut ennen? Nyt on siitä erilainen aika verrattuna aikaisempaan, että saamme suurin piirtein suorana lähetyksenä seurata ympäri maailmaa riehuvan pandemian tilannetta. Sairastuneiden ja kuolonuhrien määrät ovat todella isot ja mitä sitten on vielä edessä. Sata vuotta sitten vuosina 1918 – 1920 espanjantautiin kuoli maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa ihmistä, ehkä enemmänkin.

Monet varmasti tuntevat Presidentti Kyösti Kallion rukouksen Suomen puolesta Talvisodan aikana. Hän antoi myös kehotuksen Suomen armeijalle jouluna 1939. Siinä hän kehotti kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua.

Tänään on Palmusunnuntai 2020.

Noin kaksituhatta vuotta sitten oli Jerusalemissakin pääsiäisjuhla tulossa. Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa.

Jeesus oli kyllä puhunut kuolemastaan, mutta opetuslasten oli jotenkin vaikea käsittää, että miksi, minkä takia Jeesuksen pitäisi kuolla. Olivathan he, opetuslapset, yhdessä Jeesuksen kanssa vaeltaneet eri puolilla maata melkein kolme vuotta ja he olivat nähneet, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, ruokki kansanjoukkoja, hän opetti kansaa ja kertoi taivasten valtakunnasta. Jeesus oli kutsunut: ”Tule ja seuraa minua!”  Ja monet olivat iloiten lähteneet seuraamaan Jeesusta.

Miksi Jeesuksen pitäisi kuolla? Nyt pääsiäisaterialla tuntui siltä, että Jeesus halusi antaa vielä viimeisiä ohjeita opetuslapsille.  Aivan pian Jeesus kavallettaisiin ja ristiinnaulittaisiin, hän itse tiesi sen. Opetuslapsiaan hän rohkaisi: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh 14: 1 – 4

Siis: 1 Minun Isäni kodissa on monta huonetta. 2 Menen valmistamaan teille sijaa. 3 Tulen takaisin. 4 Tien sinne te tiedätte.

On Taivas, on Isän koti, jonne Isä haluaisi mahdollisimman monen tulevan viettämään iankaikkista elämää tämän ajallisen elämän jälkeen. Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa. Sitä varten hänen oli kuoltava. Hänet naulittiin ristille meidän syntiemme tähden, hän itse oli viaton, hän maksoi syntimme kuolemallaan. Isä oli antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän tehtävän. Tällä hetkellähän Jeesus on siellä Taivaassa Isan luona, mutta niin kuin hän sanoi jo ennen kuolemaansa, hän tulee takaisin.

Tien sinne te tiedätte, sanoi Jeesus ja selvensi vielä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Betanian Martan veli Lasarus oli kuollut ja siinä yhteydessä Martta sai kuulla Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.” 2 Tim. 1: 7 – 10.

Pääsiäisviikko on alkamassa. Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, hänen suuresta tuskastaan, hänen kuolemastaan. Meidän tähtemme. Pääsiäisaamu tuo ilosanoman ”On Kristus ylösnoussut, Hän elää, tiedän sen.”

Kotona - yksinkö?

Talventähti kukkii

Paikallinen sanomalehti ilmoitti jo päiviä sitten, että sen palstoille ei tule ilmoituksia kokoontumisista, ei elokuvista, konserteista jne., koska ne ovat peruttuja tai ne perutaan. Milloin nuo tapahtumat jatkuvat taas, sitä ei kukaan tiedä.

Samassa lehdessä on kuitenkin joka päivä Päivän sana Raamatusta. Tänään se oli Joh. 6: 34 – 35. ”He sanoivat: ”Anna meille sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.”

Jumalan sanaa, Raamattua, ei ole peruttu. Se on alusta loppuun edelleen voimassa. Olen tosi kiitollinen, että paikallinen sanomalehti julkaisee joka päivä Päivän sanan.

Yksi piirre, jonka olen näinä päivinä huomannut, on se, että monet pyrkivät selittämään tulevia tapahtumia Raamatun profetioiden perusteella. Ne profetiat toteutuvat aikanaan täsmälleen niin kuin Jumala on suunnitellut. Joskus selitykset kääntyvät pelon herättämisen puolelle. Tulevien ajattelu ei auta tässä päivässä.

Elämme tässä päivässä! ”Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä tullut, tänään auttaa Herra” on monille tuttu sanonta.

Jumalan sana ravitsee meitä jokaista. On tärkeä, nyt entistäkin tärkeämpää, lukea Jumalan sanaa itse kotonaan. Se ravitsee, lohduttaa, antaa rauhan sydämeen. Voi kertoa asiansa Herralle, voi kertoa epävarmuutensa, pelkonsa, huolensa. Hänen eteensä voi tuoda rukouksessa läheisensä, kaiken. Yksin kotonakin.

Et ole yksin, kun Herra Jeesus asuu sydämessäsi. ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.” Joh. 14: 23.  Nämä ovat Jeesuksen sanoja, ja näin hän jatkaa jakeessa 26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” Ole rohkealla mielellä, tänään on pelastuksen päivä.

Seurakuntienkin tilaisuudet ja kokoontumiset on peruttu. Jumalan sanaa ei ole peruttu, eikä Jumalan rakkautta ja armoa. Vaikka asuisit yksin, et ole yksin. Jeesus on kanssasi, sydämessäsi. Hänen läsnäolonsa antaa rauhan. Luetaan Raamattua, Jumalan sanaa, se antaa oikeaa tietoa tänäänkin.

Pidetään yhteyttä myös toisiimme puhelimen, netin, viestien kautta. Ja muistetaan toisiamme rukouksin.

Erityistehtävä

Noin tasan vuosi sitten kirjoitin seurakuntamme lehteen kirjoituksen, jonka otsikkona oli ’Ajat muuttuvat, tehtävä ei’. Otsakkeen ajatus pitää edelleen paikkansa molemmilta osiltaan. Vuosi sitten ei edes mielessä käynyt, että seurakunnissa joudutaan peruuttamaan erilaisia tilaisuuksia ja kokoontumisia nopeasti leviävän viruksen takia.

Totesin tuossa kirjoituksessa myös, että meillä on tänään hyvät olot. Pitänee paikkansa edelleen virusuhkasta huolimatta. Onhan meillä tavattoman korkeatasoinen terveydenhuolto. Viranomaisten ohjeita ja määräyksiä on syytä noudattaa.

Aikojen muutos näkyy tapojen muuttumisena. Vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jossa aiheena oli suomalaisten suhtautuminen kristinuskoon. Tutkimustulos kertoi, että nuoret suomalaiset maallistuvat ja moni on luopunut jumaluskosta. On vaikea saada ihmisiä tulemaan jumalanpalveluksiin tai hengellisiin tilaisuuksiin, joissa he kuulisivat sanoman Jeesuksesta Kristuksesta.

Työhuoneeni seinällä on kankaasta tehty taulu. Taulussa on kuvattuna nuori tyttö kynttilä kädessään ja teksti ”Älä kätke valoasi. Anna sen loistaa kaikille.” Jos ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiin, menkäämme me heidän luokseen. Tämä on tuon taulun sanoma.

Tämä blogini on hyvä tapa edes pienenä tuikkuna olla. Nykyään on todellakin erinomaiset mahdollisuudet pitää yhteyttä vaikka maapallon toiselle puolelle tai lähempänä oleviin älypuhelinten ja netin kautta.

Sanomaa Jeesuksesta on viety yli kahdentuhannen vuoden ajan alkaen Jerusalemista aina maailman ääriin asti. Näin se alkoi: Diakoni Stefanoksen surmaamisen jälkeen puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan. Sen seurauksena apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat pitkin Juudean ja Samarian paikkakuntia. Uskovat siis joutuivat lähtemään kodeistaan vainon tähden. Uusille seuduille tullessaan he eivät suinkaan salailleet, miksi olivat sinne tulleet. Päinvastoin he kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. He olivat Jeesuksen todistajia. Raamattu kuvaa alun tällä tavalla.

Historia tietää kertoa kristittyjen vainoista. Vainottuja, kärsiviä kristittyjä on tänäänkin. Silti evankeliumi leviää, sillä Jumalan antama pelastus ja iankaikkinen elämä on sittenkin tärkein asia ihmisen elämässä.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet pitaali(lepra)sairaaloihin julistamaan Raamatun sanomaa. On ihmisiä, jotka ovat toimineet malaria-alueilla ja itsekin sairastuneet. He ovat menneet, sillä Jumala antoi heille tehtävän.

Ympäri maailmaa on tänä päivänä tilanne se, ettei voi järjestää isoja tapahtumia, mutta Jumala voi antaa täsmäjohdatuksia. Aina voimme rukoilla toisten ihmisten puolesta ja pitää esillä Jumalan antama valo ja osoittaa, että turvamme on Jumalassa tänäkin päivänä.

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo Herralle: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.” Ps. 91: 1, 2

Pilvipalvelu

Selatessani erään iltapäivälehden otsikoita tabletiltani, huomasin kysymyksen ”Osaatko puhua nykysuomea?”. Tarjolla oli testi, joka kertoisi osaamiseni tasosta. Mielenkiinnosta tein testin. Esitettiin jokin nykysuomen sana ja annettiin kolme vaihtoehtoa kyseisen sanan selitykseksi. Sain vain viisi oikein kolmestatoista sanasta. Toisella yrittämällä vähän enemmän. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Sehän on selvää, että esimerkiksi eri ammateissa on omat ammattisanansa ja ammattislanginsa, jota ymmärtää vain siihen ammattiin kuuluva. Yleiskieli muuttuu pelkästään teknisen kehityksen myötä. Tarvitaan uusia sanoja kuvailemaan uusia asioita ja vanhoja sanoja jää pois käytöstä. On tultu lankapuhelimesta älypuhelimeen, mielipiteitä vaihdetaan somessa, soitetaan whatsapp-puheluja. On kuulemma pilvipalvelukin olemassa.

Mieleeni tuli heti ajatuksia Raamatun tekstien ymmärtämisestä. Vaikka tekstit on kirjoitettu selvällä nykyaikaisella suomenkielellä, ei välttämättä aina ymmärrä, mitä ne tarkoittavat. Ymmärtää kyllä kielen, mutta mitä se lause oikeasti tarkoittaa. Monta kertaa joutuu näin miettimään.

”Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Näin on kirjoitettu psalmin 119 jakeessa 105. Ehkä tämä yksi lause kuvaa vähän sitä, mihin Raamatun sana tähtää, mitä varten se on kirjoitettu. Jumala antoi sanansa, että voisimme elää elämäämme sillä tavoin kuin hän on alun perin tarkoittanut. Hänen sanansa, Raamattu, antaa parhaat elämänohjeet tähän elämään, mutta ennen kaikkea tarvitsemme Jumalan sanaa oppiaksemme tuntemaan Jumalan. Jos iltapimeällä lähtisin metsäpolun kautta kävelemään kesämökille, ottaisin kyllä taskulampun nähdäkseni kaikki kivet ja kannot polulla, etten kompastuisi ja pääsisin onnellisesti perille. Elämän tietä kulkiessani paras valo on Jumalan sana, sen valossa pääsen perille taivaan kotiin.

Joskus irrotetaan Raamatusta yksittäinen lause tai sana ja sen perusteella tehdään johtopäätöksiä. Se ei vie Raamatun sanoman ymmärtämiseen. Edellä kyllä lainasin yhden jakeen psalmista 119. Siinä psalmissa on kaikkiaan 176 jaetta. Koko psalmihan puhuu Jumalan sanan merkityksestä, siten tuon yhden jakeen lainaaminen ei vie asiasta sivuun. Psalmin otsake on: Jumalan sanassa on turva ja lohdutus.

Onko aikaa, onko halua lukea Jumalan sanaa, Raamattua? Voiko sen tekstiä ymmärtää? Ehkä nämä ovat aiheellisia kysymyksiä.

Suomenkielisen raamatunkäännöksen teksti on hyvää suomea. Sen puolesta kyllä voi ymmärtää tekstin. Jos muistaa sen, mitä varten Raamattu on olemassa ja mistä se on peräisin, niin siitä alkaa myös sanoman avautuminen. Raamattu on Jumalan ilmoitus itsestään ja Hänen suunnitelmistaan. Hänen suunnitelmansa koskee koko maailmaa ja myös jokaista ihmistä. Siksi on aika mielenkiintoista ottaa selvää, mitä Jumala on suunnitellut.

”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.” Nämä ovat Jeesuksen sanoja opetuslapsilleen. Jeesus oli rukoilemassa ja kun hän oli lopettanut, opetuslapset pyysivät, että opeta meitä rukoilemaan. Jeesus sanoi siinä yhteydessä nuo mainitut sanat. Meillä on lupa anoa. Meillä on lupa etsiä. Meillä on lupa kolkuttaa.

Eikö rukous ole Jumalalle puhumista? Jumala vastaa. Jumalan puheen voimme kuulla sydämessämme. Jumala avaa ymmärryksemme käsittämään myös Raamatun sanan.