Iankaikkisen elämän salaisuus

 

Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään ”Elämän sanasta” ja ”Valossa vaeltamisesta”.  Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Johannes oli yksi Jeesuksen opetuslapsista. Johannes toteaa: ”Mikä alusta asti on ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tämän me kirjoitamme, että ilomme olisi täydellinen.” 1 Joh. kirje: 1–4

Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Jeesus näki kulkiessaan Galileanjärven rannalla kaksi veljestä: Simonin, jota kutsuttiin Pietariksi, ja hänen veljensä Andreaksen. Veljekset olivat järvellä kalastamassa. Jeesus sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Veljekset jättivät verkot ja seurasivat Jeesusta. Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki toiset kaksi veljestä: Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. Hekin olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa kunnostamassa verkkojaan. Jeesus kutsui heidätkin. Niin he jättivät heti veneen ja seurasivat Jeesusta. Matt. 4:18–22.

Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään myös valossa vaeltamisesta, ” Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” 1 Joh. kirje 1: 5–10.

Johannes jatkaa luvussa 2 jakeissa 1–6. ”Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman. Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella tullut täydelliseksi. Tästä me tiedämme olevamme hänessä. Joka sanoo pysyvänsä hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi.”

Paavali puolestaan kirjoitti Filippiläiskirjeessä näin: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4: 6, 7. Olen saanut kokea Jumalan rauhaa sydämessäni ja iloitsen ja kiitän siitä. Filippiläiskirjeen luvussa 1 Paavali kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.”

Mikä on elämän tarkoitus? Miten olisin onnellinen? Mietimme näitä asioita itse kukin. Ajallinen hyvinvointi niin läheisten kuin omakin on tärkeä. Niin on, mutta vielä tärkeämmän asian sanoo Raamattu Matteuksen evankeliumin luvussa 16 jakeissa 24–28. ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin tämän tekojen mukaan.” Matteus 16: 24–27.

Iankaikkisen elämän salaisuus kätkeytyy uskoon ja Jumalan armoon.

Yksi nimi ylitse muiden

                                  

”On yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton. Yksi nimi ylitse muiden, vain yksi nimi toivomme on. Tuo nimi, josta laulan, on Jeesus, nimi kaunein alla auringon. Siinä vain, siinä vain armo meille lahjoitetaan. Siinä vain on valta ja voima yhä taivaassa ja päällä maan.” Tämä laulu on soinut mielessäni ja sydämessäni on rauha, Jumalan rauha. Siitä on jo runsaasti vuosia, kun sain vastaanottaa Jeesuksen omaksi Vapahtajakseni. Olen saanut syntini anteeksi. Kiitos Jeesus.

”Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa.” Näin toteaa Daavid psalmissa 30. Matteus kirjoittaa Jeesuksen seuraamisesta. ”Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua, Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen, Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin tämän tekojen mukaan.” Matt. 16: 24–27.

Raamattu puhuu Herran päivästä. Katso, Herran päivä tulee, toteaa Sakarja luvussa 14 jakeessa 1. Odotammeko me Herran tulemusta? Monet eivät usko eivätkä odota. Maailma on sotaa täynnä. Pietarin kirjeessä luvun 3 otsikkona ”Herran tulemus on varma”. ”Rakkaani, tämä on jo toinen kirje, jonka teille kirjoitan. Näissä molemmissa minä muistuttamalla herättelen teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte pyhien profeettojen ennalta puhumat sanat ja apostoleilta saamanne Herran ja Vapahtajan käskyn. Ennen muuta tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan. He sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestaan? Onhan siitä lähtien, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt ennallaan luomakunnan alusta asti.” Tieten tahtoen he eivät ota huomioon, että taivaat ja samoin kuin maa, joka on tehty vedestä ja veden kautta, olivat olemassa Jumalan sanan voimasta, ja että niiden kautta silloinen maailma tuhottiin vedenpaisumuksessa. Mutta samalla sanalla on nykyiset taivaat ja nykyinen maa säästetty tulelle. Niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivää varten.” 2. Pietarin kirje 3: 1–7.

Uusi taivas ja uusi maa. Herran päivä tulee. ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.” 2. Piet. 3: 13. Pietari kehotta vielä kirjeensä lopussa.: ”Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja aina iankaikkisuuden päivään!”

”On yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton. Yksi nimi ylitse muiden, vain yksi nimi toivomme on. Tuo nimi, josta laulan, on Jeesus, nimi kaunein alla auringon. Siinä vain, siinä vain, on mun lauluni syy. Siinä vain on taivas jo auki, siihen kaikki rakkaus kätkeytyy.

On yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton. Yksi nimi ylitse muiden, vain yksi nimi toivomme on. Tuo nimi, josta laulan, on Jeesus, nimi kaunein alla auringon. Siinä vain seisoo ristin muotoinen puu. Siinä vain on Jumala läsnä, kaikki polvet notkistuu.” (Pekka Simojoki, Anna-Mari Kaskinen)

Kesää kohti

 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että te tulette kuulemaan sodista. Tänä päivänä sodat ja drooni-iskut eri puolilla maailmaa ovat meille jokapäiväisiä uutisia. Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen, hän sanoi näin: ”Kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää pelästykö. Näiden kyllä täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule heti.”  Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee suuria maanjäristyksiä ja monin paikoin nälänhätää ja ruttoa. Pelottavia asioita tapahtuu ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä.” Luukas 21: 9–11. Nämä Jeesuksen sanat toteutuvat tänäkin päivänä. Jeesus kehotti opetuslapsiaan valvomaan. ”Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta sitä, mikä on tapahtuva, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” Matteus kirjoittaa evankeliumissaan saman asian. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” Matt. 24: 42–44. Sen päivän tietää Isä yksin. Matt.24: 36.

Jeesus Jumalan Poika tuli ihmiseksi meidän ihmisten tähden. ”Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala, joka on Isän rinnalla, on hänet ilmoittanut.” Joh. 1: 18. Neitsyt Marian lapsi Jeesus, sikisi Pyhästä Hengestä. Jeesus on Jumalan Poika. Hän syntyi ihmiseksi sovittamaan ihmisen synnin, syntiinlankeemuksen tuoman eron Jumalasta. Jeesus ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. ”Usko Herraan Jeesuksen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”, näin sanoivat Paavali ja Silas vanginvartijalle, joka pelästyi, että maanjäristys aiheuttaisi sen, että vangit karkaavat. Vangit eivät karanneet. Vanginvartija vei Paavalin ja Siilaan kotiinsa ja siellä koko perhekunta sai kuulla Jumalan sanaa. Hän, vanginvartija oli koko perheensä kanssa tullut Jumalaan uskovaksi.

Apostoli Paavali kertoo omasta elämästään. Hän oli alun perin fariseus, joka vainosi Jeesuksen kannattajia. Hän oli asiassa aktiivinen ja pyysi ylipapilta kirjeitä Damaskoksen synagogille sitä varten, että jos hän löytäisi sen tien vaeltajia eli Herran Jeesuksen opetuslapsia, miehiä tai naisia, hän saisi tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. ”Kun hän oli matkalla ja lähestyi Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua? ” Hän kysyi: ”Herra, kuka olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tehtävä.” Apostolien teot 9: 1–6. Saulus nousi maasta ja hänet vietiin Damaskokseen. Damaskoksessa oli opetuslapsi nimeltään Ananias. Hän sai näyssä Herralta käskyn mennä siihen taloon, johon Saulus oli viety. Ananias oli kuullut Sauluksesta ja vastasi Herralle, ”Herra olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa”. Mutta Herra sanoi: ”Mene, sillä hän on minun valittu aseeni viemään minun nimeäni pakanakansojen ja kuninkaiden ja Israelin lasten eteen. Minä osoitan hänelle, kuinka paljon hän joutuu kärsimään minun nimeni tähden.” Apostolien teot 9: 10–16.

Saulus lähti yhdessä Barnabaksen kanssa lähetystyöhön ensin Seleukiaan ja sitten he purjehtivat Kyprokseen. Matkan edetessä Saulusta alettiin kutsua Paavaliksi, joka on hänen kreikankielinen nimensä. Paavali teki useita lähetysmatkoja, joista kerrotaan Raamatussa Apostolien teoissa.

”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Hän on ennen kaikkea muuta, hänessä kaikki pysyy voimassa. Hän on ruumiin, seurakunnan pää. Hän on alku, kuolleista nousseiden esikoinen, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä, ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneita ja mieleltänne hänen vihamiehiään pahoissa teoissanne, hän on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet. Tämä evankeliumi on julistettu koko luomakunnassa taivaan alla, ja sen palvelija minusta, Paavalista on tullut.” Kolossalaiskirje 1: 13–23.

Paavali kulki pitkiä lähetysmatkoja aina Kreikkaan ja Italiaan saakka. Tänäkin päivänä sana leviää ympäri maailmaa. Tänä päivänä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta leviää uskomattomalla tavalla digitaalisia kanavia pitkin ympäri maailmaa.

 

Maksettu on velkani mun

                      

       

 

 

”Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun. Henki on voimani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun. Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.” Tämä Anna-Mari Kaskisen sanoittama laulu on ollut mielessäni. Se lohduttaa ja rohkaisee. Jeesus on kanssani tänäkin päivänä. Hän antaa rauhan sydämeen.

Toinenkin laulu on ollut mielessäni. ”Niin kuin on hanki valkoinen, kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen, armolle antautumalla.” Laulu on Lasse Heikkilän tekemä. Laulun viimeinen säkeistö: ”Kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Kaikki näkivät ja tiesivät, mitä Jeesus teki liikkuessaan ihmisten keskellä ja silti hänet haluttiin ottaa kiinni ja surmata. Jumala herätti hänet. Ei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää hänet vallassaan. Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Pietari piti Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen voimallisen puheen rohkeasti kansanjoukon edessä. ”Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat! Jeesus Nasaretilainen oli mies, josta Jumala todisti teille voimateoilla, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala teki hänen kauttaan teidän keskuudessanne, niin kuin itse tiedätte. Hänet Jumala antoi teidän käsiinne edeltäpäin tekemänsä päätöksen ja ennalta tietämisensä mukaisesti, ja hänet te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristiin ja tapoitte. Mutta Jumala herätti hänet ja päästi hänet kuoleman tuskista. Eihän ollut edes mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan, sillä Daavid sanoo hänestä: ´Minä näen alati edessäni Herran. Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, myös ruumiini on lepäävä toivossa, sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä olet ilmoittanut minulle elämän tiet ja täytät minut ilolla kasvojesi edessä.” Apostolien teot 2: 22–28,

Jeesus koki ristiinnaulitsemisen ja kuoleman meidän, ihmisten, tähden. Hän sovitti kuolemallaan meidän syntimme. Hänen kuolemansa kautta me saimme iankaikkisen elämän. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Apt. 16: 31

Daavid eli 1000 vuotta ennen näitä tapahtumia ja jo silloin hän tiesi mitä on tulossa. Psalmissa 16, Daavidin laulu jakeet 8–11: ”Minä pidän aina edessäni Herran. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Sen tähden minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä katoavaisuutta. Sinä ilmoitat minulle elämän tien. Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo, sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus.”

Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen opetuslapsilla oli edessään tehtävä. Jeesus oli antanut tehtävän ennen taivaaseen astumistaan ja hän myös lupasi voiman siihen, että he pystyvät suorittamaan tehtävän. ”Ei teidän asianne ole tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Ap.t. 1: 7, 8.

Pietari ja Johannes opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksen ylösnousemusta kuolleista. Se ei ollut kaikkien mieleen, ja Pietari ja Johannes pantiin vankilaan ja Suuren neuvoston eteen vastaamaan kysymykseen: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te tämän teitte?” Pietarin vastaus oli: ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä mies seisoo terveenä edessänne. Hän on se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte, mutta josta on tullut huippukivi. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt.t. 4: 7, 10, 11, 12.

 

 

Jumalan rauha

 

Jumalan rauha

”Rauhan minä jätän teille minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” Joh. 14: 27 Nämä rohkaisevat sanat Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Jeesus oli kertonut heille, että hän menee pois viitaten näin ristinkuolemaansa, ylösnousemukseensa ja taivaaseen astumiseensa. Kehotus opetuslapsille oli ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun.”

Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Sen rauhan voi kokea sydämessään. Kaikilla ihmisillä on huolia, murheita, pelkoja, isoja tai pieniä. Ne voivat viedä yöunetkin. On henkilökohtaisia murheita. Ja jatkuvasti kuulemme sodista. luonnon katastrofeista, joita tapahtuu ympäri maapalloa. Ei ihme, että huolestumme.

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4: 6, 7.

Jumalan rauha. Se on saatavilla tänäkin päivänä Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme kautta. Hän kuoli puolestamme ja sovitti syntimme. ”Usko Herraan Jesukseen, niin sinä pelastut ja niin myös perhekuntasi.” Näin Paavali sanoi Filippin vanginvartijalle, kun tämä luuli kaikkien vankien karanneen maanjäristyksen ja muurien sortumisen seurauksena. Vanginvartija oli vastuussa vangeista.

Kirjeessään filippiläisille Paavali totesi, ettei häntä kyllästytä kirjoittaa heille samoista asioista ja heille se on turvaksi. Paavalin elämä oli muuttunut, kun hän oli kohdannut Jeesuksen. Ja hän toteaa: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minut havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” Fil. 3:7-9

Jumala on meidän turvamme

 

”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa. Häneltä tulee minun pelastukseni. Hän yksin on minun kallioni ja pelatukseni. Hän on turvani, en minä horju.” Nämä sanat ovat Psalmista 62, Daavidin psalmista. Psalmin otsikoksi on merkitty ”Jumala on meidän turvamme.” Saman psalmin jakeet 4 ja 5 kuvaavat Daavidin vaikeaa tilannetta ja ahdistusta. Siinä ahdistuksensa keskellä hän kuitenkin luottaa Jumalaan. Psalmin seuraavat jakeet sen kertovat.

”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä hänessä on minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni. Hän on turvani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.”

Paavali kirjoitti Titukselle kirjeen. Hän aloitti sen sanoilla: ”Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, lähetetty vahvistamaan Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista, joka on jumalisuuden mukainen ja perustuu toivoon iankaikkisesta elämästä. Sen on Jumala luvannut ennen ikuisia aikoja, eikä hän valehtele.” ”Titukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella: armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!” Titus 1: 1, 2, 4.

Paavali kirjoittaa Titukselle monista asioista. Hyvin rohkaisevia ovat hänen sanansa Jumalan armosta. ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmiselle, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymystä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” Titus 2: 11, 12.

Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Jumalan armo kasvattaa meitä.

Paavali muistuttaa uudesta elämäntavasta. Entinen elämäntapa muuttui Paavalillakin, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Paavali toteaa, että olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, eksyksissä, monenlaisessa pahuudessa ja kateudessa. Paavali oli itse kokenut saman. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Titus 3: 4–7.

Usko ja armo. Sadanpäällikkö oli Rooman sotajoukkojen komppanianpäällikkö, jolla oli 50–100 alaista. Eräs sadanpäällikkö, jonka palvelija oli sairaana ja kuolemaisillaan, lähetti juutalaisten vanhimpia Jeesuksen luo pyytämään, että Jeesus tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Vanhimmatkin pyysivät hartaasti Jeesusta tulemaan. Jeesus lähti, mutta sitten tuotiin viesti sadanpäälliköltä. ”Herra, älä suotta vaivaudu, sillä, minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänytkään itseäni sen arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Mutta sano sana, niin palvelijani paranee.” Luuk. 7: 6,7. Kun Jeesus kuuli tämän, hän ihmetteli. ”Näin suurta uskoa en ole löytänyt edes Israelista.” Kun sadanpäällikön lähettämät miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Luukas kertoo myös naisesta, joka eli syntisesti. Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kotona. Samassa kaupungissa oli nainen, jonka tiedettiin elävän syntisesti. Nainen tuli mukanaan alabasteripullo, joka oli täynnä tuoksuöljyä. Hän asettui itkien Jeesuksen taakse jalkopäähän ja alkoi kyynelillään kastella hänen jalkojaan. Sitten hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus ei oikein ymmärtänyt tilannetta. Eikö Jeesus tiedä, että nainen on syntinen. Jeesus tiesi, mitä fariseus ajatteli mielessään. Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle jotakin sanottavaa.” Hän vastasi: ”Sano opettaja.” ”Eräällä rahanlainaajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit.” Naiseen päin kääntyen Jeesus kävi läpi, mitä juuri oli tapahtunut, miten isäntä fariseus oli toiminut ja miten nainen oli toiminut. Lopuksi Jeesus sanoi fariseukselle: ”Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän.”  Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Pöytävieraat ihmettelivät, mitä tämä on. Naiselle Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan.”

”Armosta te olette pelastettuja, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” Ef. 2: 8–10.

Armo on kantava voima. Paavali koki omassa elämässään vaikeita hetkiä ja asioita. Hän kertoo, mitä Herra vastasi hänen rukoukseensa. ”Herra sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. ” Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni. Siksi olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.” 2 Kor. 12: 9, 10.

 

Jumalan armosta

”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha.” Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille, 1 Kor. 15: 10. Ja sitten hän jatkaa: ”Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.” Paavali toteaa ennen näitä sanojaan, että hän on apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, jotka liikkuivat hänen kanssaan. Jeesus, Jumalan Poika, oli syntynyt maailmaan sitä varten, että Hän sovittaisi ihmisten synnit, synnin. Ihmiset olivat erossa Jumalasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Kukaan ihminen ei voisi omalla elämällään olla kelvollinen iankaikkiseen elämään taivaassa. Jumala lähetti oman Poikansa ihmiseksi sovittamaan ihmisen synnin. Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli meidän syntiemme tähden. Se oli sovituskuolema. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, Hän oli viaton Jumalan uhrikaritsa.

Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, yksi heistä kavalsi Jeesuksen. Tilalle valittiin toinen mies. Jeesus antoi apostoleille tehtävän viedä evankeliumin sanoma kaikkeen maailmaan. ”Tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.”  Näin Jeesus sanoi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseen astumistaan. Tehtävä oli annettu ja opetuslapset tekivät saamansa kutsun ja tehtävän mukaan.

Ei tehtävä ollut helppo, sillä vastustajia riitti. Yksi heistä oli Saulus Tarsolainen. Itse asiassa Saulus puuskui uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan ja hän pyysi ylipapilta kirjeitä viedäkseen ne Damaskoksen synagogille, että jos hän löytäisi sieltä Jeesuksen seuraajia, niin hän saisi tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. Aiemmin Jerusalemissa oli jo kivitetty Stefanus, Jeesuksen opetuslapsi. Sauluksen matkatessa Damaskokseen tapahtui jotakin hyvin ihmeellistä. Taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi. ”Herra, kuka sinä olet?” ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tehtävä.” Apt. 9: 1–6. Tässä on taustaa sille, miksi Paavali (Saulus) kutsuu itseään apostoleista vähäisimmäksi.

Paavali oli käynyt Korintissa ja julistanut siellä evankeliumia Jeesuksesta. Myöhemmin hän kirjoitti heille myös kaksi kirjettä. Ensimmäisen kirjeensä luvun 15 hän aloittaa näin: ” Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte, Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” 1Kor. 15: 1–5.

Paavali kirjoittaa tässä samassa luvussa myös kuolleiden ylösnousemuksesta. ”Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista. Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.” 1. Kor. 15: 20–23.

Jumalan armo on ihmeellinen. Aika kauan sitten asuin Helsingissä, opiskelin. Eräänä iltana ajattelin lähteä elokuviin. Matkustin raitiovaunulla keskustaan, mutta keskustaan päästyäni ajattelin, että mitä minä elokuviin. Takaisin ratikkaan ja kadulla muutama metri ennen porraskäytävää, johon olin menossa, vastaan tuli nainen, joka antoi käteeni lehtisen mitään sanomatta. Luin lehtisestä, että aivan lähellä Laakson kentällä oli Aktio. Läksin kuuntelemaan. Tajusin, että Jumala puhui minulle. Ymmärsin, että minun oli solmittava henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen. Sain pyytää häntä tulemaan sydämeeni ja Hän tuli. Sain syntini anteeksi ja uuden elämän. Sydämestäni olen kiitollinen Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jatkan kohti taivaan kotia.

Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa Kristuksen evankeliumin valosta. Hän kehottaa rohkeasti tuomaan esille Jumalan sanan valoa. Tässä maailmassa on tämän maailman jumalan sokaisevaa valoa. Tarvitaan heitä, jotka tuovat viestiä Kristuksen evankeliumin valosta. ”Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, ja me olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2 Kor. 4: 5, 6, 7.

John Newtonin laulun sanoin:

”On armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro, sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla, nähdä voin.

Tää armo poisti tuomion, toi rauhan tuntohon. Sen hetken muistan ain, kun Herran armon sain. Nyt siihen luotan vain.

Kun vaarat vaanii tiellä maan, saan käydä suojassaan. Tää armo varjelee ja tieni valaisee, kun kuljen taivaaseen.

On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun vuoituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain.”