Keltainen oksa

Aina se yllättää, kun näkee syksyn ensimmäiset merkit ja kellastuvat lehdet. Joko nyt? Kesä on kääntymässä syksyyn. Huomasin pihakoivussa yhden koko oksan kaikkien lehtien kellastuneen, vaikka muuten puu ja toisetkin puut siinä vierellä ovat vielä aivan vihreitä. Yksi keltainen oksa!

Siihen on syynsä, miksi lehdet kellastuvat ja putoavat sitten puusta. Syy on se, että valon määrä vähenee ja päivä lyhenee syksyllä. Lehtien vihreä aine, klorofylli, on kasville elintärkeä ja auringonvalo on energiaa. Kasvit yhteyttävät ja klorofyllin avulla muodostavat hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Syksyllä auringonvalo vähenee, lehtivihreä siirtyy puunrunkoon seuraavaa kevättä varten.

Niinpä meillä Pohjolassa on neljä upeaa vuodenaikaa. Keväällä jälleen puu viheriöi rungossa olevan elämän nesteen avulla, paitsi siinä tapauksessa, että puu kaatuu ja menettää juuriyhteytensä maan ravinteisiin. Alkaa lahoamisprosessi. Vanhan rakennuksen aikoinaan komeat hirret, nyt jo lahoamassa, nämä hirret osuivat silmiini Siikakosken maastossa ulkoillessani (kuva) ja muistuttivat tästä.

Tekemäni havainnot nostivat mieleeni kolme sanaa: yhteys ja sisäinen ja ulkonainen ja nimenomaan sanojen merkityksen hengellisessä elämässä.

Jeesus kertoi vertauksen lammastarhasta ja selitti sitten, mitä hän vertauksella tarkoittaa. Lammastarhaan mennään sisään ovesta ja Jeesus sanoi: minä olen ovi. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10: 1- 10.

Jeesus on ovi ja hänen kauttaan käydään sisälle Jumalan valtakuntaan ja sitten Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä.

On sisäinen ja on ulkonainen. Paavali vertaa tätä siihen, että Kristuksen evankeliumin valo on loistanut sydämiimme ja tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Emme lannistu, vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä.

Lehdet kellastuvat, tukka harmaantuu, askel alkaa olla lyhyt ja kömpelö, kuitenkin sisäisessä maailmassa, sydämessä, sisäisessä ihmisessä on ilo ja rauha, nuoruus ja ikuinen elämä. Totta toki on se, mitä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 7: 22 – 23. ”Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni.”

”Rukoilen, että hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa niin, että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne”, näin Paavali rohkaisi efesolaisia, olkoon se rohkaisuna meillekin, että oppisimme tuntemaan Kristuksen rakkauden.

 Vielä yhteydestä, myös keskinäisestä yhteydestä. Jeesus kuvasi itseään myös vertauksella viinipuusta ja oksista. Jeesus on tosi viinipuu. Isä on viinitarhuri. Jeesus kehottaa pysymään hänessä ja hän lupaa pysyä meissä. Jeesus on viinipuu, me saamme olla oksia, oksalla on yhteys puun rungossa kulkevaan elämän nesteeseen. Oksa ei itsessään kanna hedelmää. Viinipuusta tulee oksiin se voima ja elämä, joka tuottaa hedelmän. Yhteys tuo elämännesteen, ilman sitä oksa kuivuu. Yhteys totiseen viinipuuhun tuo yhteyden myös toisiin oksiin, olemme samassa viinipuussa. Olkoon meillä keskinäinen yhteys myös ihmisten välillä.

Pörriäisiä ja perhosia

 

Olipa maailman tilanne mikä tahansa, elävä luonto on kaunis. Pitkin kesää on saanut ulkolenkeillä ihmetellä ja ihailla kaunista luontoa, eri kasvien puhjetessa vuoronperään kukkaan. Karu maa puhkeaa monenväriseen kukintaan. Kukat kyllä pian taas kuihtuvat, hetken ne ovat olleet silmien ilona. Kukkanen lakastuu ja oikeastaan siinä sen merkitys täyttyy. Kukkanen lakastuu, mutta syntyy siemeniä, yhteen voikukkaankin tosi iso määrä.

Eri lajien siemenillä on erilaisia keinoja siihen, miten ne saavat siemenet leviämään kauaksikin syntypaikaltaan. Siemenessä on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja ensimmäisten lehtien aiheet. Ensi vuonna jälleen saamme ihailla ehkäpä tämän kesän siemenistäkin kasvaneita kukintoja, jos vain siemenet putoavat hyvään ja kasvuun sopivaan maaperään. Kimalaisilla, pörriäisillä, ja perhosillakin on oma korvaamaton tehtävänsä tässä kaikessa. Ilman pölyttäjähyönteisiä ei syntyisi siemeniäkään eikä marjojakaan esimerkiksi mustikoita. Tänä vuonna mustikkasato on ollut hyvä, pakastin on täynnä laatumarjaa, kiitos ystävien, jotka ovat ahkeria poimijoita.

Kaikki tämä, mitä saamme katsella ja ihastella, on Jumalan ihmeellistä luomistyötä.

Papereitani selatessani osui käteeni melko tasan kymmenen vuotta sitten pitämäni aamunavaus koulussa, jossa työskentelin. Se oli tällainen:

”Hyvää huomenta! Hyvää maanantaiaamua ja uuden työviikon alkua.

Haluan lukea pienen otteen eräästä maailman bestseller kirjasta. Kirja on todella maailmanlaajuisesti bestseller. Se on laajimmin levinnyt kirja maailmassa. Alun perin se kirjoitettiin heprean ja kreikan kielellä.

Tänä päivänä, se kokonaan tai sen osia on käännetty noin 2800 kielelle. Maailmassahan arvioidaan olevan noin 7000 kieltä.

Miljoonat ihmiset maailmassa lukevat tätä kirjaa päivittäin. Nyt ote siitä meille kaikille.

Psalmi 121: Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Tämä oli siis katkelma maailman luetuimmasta kirjasta, Raamatusta.

Siunausta sinun työpäivääsi ja elämääsi.” (Kielten lukumäärät päivitetty.)

Tuo aamunavaus oli siis kymmenen vuoden takaa. Miten on, saako puhua Raamatun sanaa, kertoa Jumalasta, Jeesuksesta vapaasti tänä päivänä esim. kouluissa, lasten päiväkodeissa jne.? Muuttuuko elämä siinä suhteessa Suomessa? Muuttuuko se kouluissa ja muutenkin yhteiskunnassa? Kaikki tiedämme Päivi Räsäseen kohdistuneet syytökset hänen kirjoituksistaan. Kyllä muutosta on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa.

Tärkeä rukousaihe on tämä: Rukoillaan Suomen hengellisen kasvatuksen puolesta. Pyydetään, että evankeliumi tavoittaisi lisää lapsia ja nuoria maassamme. Muutenkin rukoillaan erityisesti lasten ja nuorten puolesta, kun he taas palaavat normaaliin koulu- ja päiväkotiympäristöön erilaisen kevään ja kesän jälkeen. Rukoillaan myös niiden nuorten puolesta, jotka parhaillaan opiskelevat rippikouluissa.

Vielä pari sanaa Raamatusta. Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisille. Jumala haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maailman, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä sekä pelastuksesta Jeesuksen kautta. Pelastus on tie pois kadotuksen tieltä yhteyteen Jumalan kanssa.