Miksi rukoilisin - kuuleeko Jumala

Milloin viimeksi luit Raamattua? Entä milloin viimeksi rukoilit? Arvelen, että ensimmäiseen kysymykseen aika monien olisi vastattava, että tosi kauan sitten. Mutta jälkimmäiseen on helpompi vastata, sillä elämässä tulee tilanteita, joissa kokee tarvitsevansa apua. Silloin tuntuu luonnolliselta, että lähettää rukouksen Jumalalle. Se on jollakin tavalla helppoakin ja tapahtuu melkein huomaamatta. Se voi olla pelkkä huokaus. Auta hyvä Jumala. Hätätilanne on erityisen otollinen avunpyynnön hetki.

Rukouksen voima ja teho eivät ole siinä, miten taitavasti osaan selittää tilanteeni Jumalalle tai siinä, miten hyvin osaan taivutella Jumalan auttamaan minua. Rukouksen voima ja teho on siinä, että Jumala itse haluaa auttaa ja kykenee auttamaan ihmistä.

”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Psalmi 50: 15.

Tunnetusti syntinen nainen tuli kutsumatta fariseus Simonin kotiin, johon Jeesus oli kutsuttu aterialle. Nainen asettui Jeesuksen taakse hänen jalkojensa juureen, itki ja kasteli kyynelillään Jeesuksen jalat, kuivasi ne ja voiteli hajuvoiteella. Jeesus näki naisen sydämen asenteen. Sanoitta Jeesus ymmärsi naisen sisäisen hädän ja tuskan. Jeesus sanoi naiselle, ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” Luukas 7: 48, 50.

Jeesus opetti synagogassa, ja siellä oli myös eräs nainen, joka oli 18 vuotta ollut heikkouden hengen sitoma, hän ei kyennyt oikaisemaan itseään. Kun Jeesus näki naisen, hän sanoi heti, ”nainen sinä olet päässyt heikkoudestasi”. Nainen kykeni välittömästi oikaisemaan itsensä ja ylisti Jumalaa. Tämä kaikki tapahtui ilman, että nainen itse olisi pyytänyt Jeesukselta tätä, ainakaan ääneen. Varmasti kyllä toivoi hartaasti. Luukas 13: 10- 13.

Tämä tapaus osoittaa, että Jeesuksella on halu auttaa ihmistä. Rukoustemme tarkoitus ei ole taivutella häntä hyväksymään meitä. Hän on jo hyväksynyt, on rakastanut ja rakastaa niin paljon, että hän antoi henkensä edestämme. Siksi hän voi meitä auttaa, päästää sisäisistä siteistämme, päästää synnin sitomat vapaiksi, parantaa sairaita. Tämän kaiken Jeesus sanoo toteutuvan hänessä sen sanan mukaan, mitä hän itse luki Nasaretin synagogassa.

Se sana on Raamatussa kohdassa Luukas 4: 18- 21 ja kuuluu näin "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Johanneksen ensimmäinen kirje 4: 10.

Rukous on sallittua ja Raamatun lukeminen hyvä ja hyödyllinen asia. Vuodesta 2014 on jäljellä enää muutama tunti, sitten siirrymme uuteen vuoteen 2015.

Toivotan sinulle Jumalan siunaamaa uutta vuotta 2015.

SUKU ON TÄRKEÄ

Ensimmäisenä adventtina kirkoissa lauletaan ”Hoosianna, Daavidin Poika,…” Tuttu laulu kaikille. Myös Ruotsissa niin, että tuttavani pieni poika ihmetteli, että miksi siitä ”Davidssonista” lauletaan.

Itse asiassa nimitys Daavidin Poika pitää sisällään erittäin tärkeän asian. Näin joulun aikaan on hyvä palata siihen, mitä enkeli Gabriel tarkkaan ottaen ilmoitti nuorelle Marialle Nasaretissa. Gabriel sanoi Marialle, että Maria synnyttää pojan ja nimeksi on annettava Jeesus. Lisäksi Gabriel ilmoitti pojasta, että Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Siis Poika on kuninkaallista sukua. Luukas 1.

Kuningas Daavid hallitsi Israelia neljäkymmentä vuotta ensin Hebronissa seitsemän vuotta ja sitten Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. Hänen hallitusaikanaan oli ollut sotia, valtakunta oli laajentunut ja lopulta ”Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisista”. Silloin Daavid halusi rakentaa asumuksen Jumalan liitonarkulle, joka siihen aikaan oli vielä kankaisen majan suojassa. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies ja palveli Jumalaa koko sydämestään.

Jumala oli valinnut Daavidin, Iisain pojan, Israelin kuninkaaksi. Valinnassa ei ollut kysymys siitä, että vain neljäksikymmeneksi vuodeksi, vaan Jumala oli toteuttamassa ja viemässä eteenpäin paljon suurempaa suunnitelmaa. Tämä suunnitelma alkoi Aabrahamista, jatkui Isakin ja Jaakobin kautta Israelin kansaan ja siitä Jumalan suunnitelman päämäärään, siihen, että Hän lähettäisi Pelastajan, Messiaan. Hän itse oli ottanut vastuun ihmiskunnan pelastamisesta, ihmiskunnan, mikä oli langennut syntiin ja joutunut eroon Jumalasta, Luojastaan. Tämän Messiaan syntymisen enkeli Gabriel ilmoitti Marialle.

Oli oltava selvät tiedot siitä, mistä tunnistaa oikean Messiaan. Kuka hän on, mistä suvusta hän syntyy, missä hän syntyy, millainen hän on. Kaiken tämän Jumala oli ilmoittanut profeettojensa kautta, että Hänen kansansa varmasti tunnistaisi, kun tulisi se hetki, jolloin Messias syntyy.

Yksi varmin ja tunnetuin tieto Israelin kansan keskellä, siis Kirjoituksissa annettuna, on tieto Messiaan sukujuurista. Hän on Daavidin sukua. Kun kuningas Daavid olisi silloin noin vuoden 1000 eKr. tienoilla halunnut rakentaa Jumalan arkulle temppelin, niin Jumala sanoi hänelle, ”Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? … Herra ilmoittaa sinulle, että hän itse rakentaa sinulle huoneen … minä nostan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on lähtöisin sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Minä vahvistan hänen kuninkaallisen istuimensa ikuisiksi ajoiksi.” 2. Samuelin kirja 7: 5- 13

”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät aina minun edessäni, ja sinun valtaistuimesi on oleva ikuisesti luja.” 2. Samuelin kirja 7: 16

Kaikki tiesivät, että Messias syntyy Daavidin suvusta. Nasaretissa asuvan Marian ja Joosefin oli matkustettava Betlehemiin Daavidin kaupunkiin. Sattui siihen aikaan verollepano ja jokaisen piti mennä oman sukunsa kaupunkiin hoitamaan asia. Niinpä enkelit saattoivat ilmoittaa paimenille, ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” Jumalan lupaukset toteutuvat kirjaimellisesti.

Kirjoitukset toteutuivat syntymäpaikankin suhteen, sillä profeetta Miika ennusti noin 700 vuotta ennen tapahtumaa näin. ”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee minulle hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa.” Miika 5: 1

”Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, totisesti, minä en valehtele Daavidille! Hänen siemenensä pysyy ikuisesti ja hänen valtaistuimensa niin kuin aurinko minun edessäni. Se pysyy lujana iäti kuin kuu, uskollinen todistaja taivaalla.” Psalmi 89: 36- 38

Tämä Messias, Marian poika, joka syntyi näin, ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi”, tämä Messias, samalla kertaa tosi ihminen ja tosi Jumala, on sovittanut meidän syntimme ristinkuolemassaan. Sitä varten Jumala Hänet lähetti. Tämä on joulun sanoma edelleen ja vastaanottamisen arvoinen. Myös sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra!

Tämä Messias, jolle on vahvistettu kuninkuus ikuisiksi ajoiksi, on palaava Kuninkaana. Hän on Rauhanruhtinas. ”Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan.” Jesaja 9: 6