Jumalan rauha

 

Jumalan rauha

”Rauhan minä jätän teille minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” Joh. 14: 27 Nämä rohkaisevat sanat Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Jeesus oli kertonut heille, että hän menee pois viitaten näin ristinkuolemaansa, ylösnousemukseensa ja taivaaseen astumiseensa. Kehotus opetuslapsille oli ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun.”

Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Sen rauhan voi kokea sydämessään. Kaikilla ihmisillä on huolia, murheita, pelkoja, isoja tai pieniä. Ne voivat viedä yöunetkin. On henkilökohtaisia murheita. Ja jatkuvasti kuulemme sodista. luonnon katastrofeista, joita tapahtuu ympäri maapalloa. Ei ihme, että huolestumme.

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4: 6, 7.

Jumalan rauha. Se on saatavilla tänäkin päivänä Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme kautta. Hän kuoli puolestamme ja sovitti syntimme. ”Usko Herraan Jesukseen, niin sinä pelastut ja niin myös perhekuntasi.” Näin Paavali sanoi Filippin vanginvartijalle, kun tämä luuli kaikkien vankien karanneen maanjäristyksen ja muurien sortumisen seurauksena. Vanginvartija oli vastuussa vangeista.

Kirjeessään filippiläisille Paavali totesi, ettei häntä kyllästytä kirjoittaa heille samoista asioista ja heille se on turvaksi. Paavalin elämä oli muuttunut, kun hän oli kohdannut Jeesuksen. Ja hän toteaa: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minut havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” Fil. 3:7-9

Jumala on meidän turvamme

 

”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa. Häneltä tulee minun pelastukseni. Hän yksin on minun kallioni ja pelatukseni. Hän on turvani, en minä horju.” Nämä sanat ovat Psalmista 62, Daavidin psalmista. Psalmin otsikoksi on merkitty ”Jumala on meidän turvamme.” Saman psalmin jakeet 4 ja 5 kuvaavat Daavidin vaikeaa tilannetta ja ahdistusta. Siinä ahdistuksensa keskellä hän kuitenkin luottaa Jumalaan. Psalmin seuraavat jakeet sen kertovat.

”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä hänessä on minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni. Hän on turvani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.”

Paavali kirjoitti Titukselle kirjeen. Hän aloitti sen sanoilla: ”Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, lähetetty vahvistamaan Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista, joka on jumalisuuden mukainen ja perustuu toivoon iankaikkisesta elämästä. Sen on Jumala luvannut ennen ikuisia aikoja, eikä hän valehtele.” ”Titukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella: armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!” Titus 1: 1, 2, 4.

Paavali kirjoittaa Titukselle monista asioista. Hyvin rohkaisevia ovat hänen sanansa Jumalan armosta. ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmiselle, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymystä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” Titus 2: 11, 12.

Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Jumalan armo kasvattaa meitä.

Paavali muistuttaa uudesta elämäntavasta. Entinen elämäntapa muuttui Paavalillakin, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Paavali toteaa, että olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, eksyksissä, monenlaisessa pahuudessa ja kateudessa. Paavali oli itse kokenut saman. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Titus 3: 4–7.

Usko ja armo. Sadanpäällikkö oli Rooman sotajoukkojen komppanianpäällikkö, jolla oli 50–100 alaista. Eräs sadanpäällikkö, jonka palvelija oli sairaana ja kuolemaisillaan, lähetti juutalaisten vanhimpia Jeesuksen luo pyytämään, että Jeesus tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Vanhimmatkin pyysivät hartaasti Jeesusta tulemaan. Jeesus lähti, mutta sitten tuotiin viesti sadanpäälliköltä. ”Herra, älä suotta vaivaudu, sillä, minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänytkään itseäni sen arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Mutta sano sana, niin palvelijani paranee.” Luuk. 7: 6,7. Kun Jeesus kuuli tämän, hän ihmetteli. ”Näin suurta uskoa en ole löytänyt edes Israelista.” Kun sadanpäällikön lähettämät miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Luukas kertoo myös naisesta, joka eli syntisesti. Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kotona. Samassa kaupungissa oli nainen, jonka tiedettiin elävän syntisesti. Nainen tuli mukanaan alabasteripullo, joka oli täynnä tuoksuöljyä. Hän asettui itkien Jeesuksen taakse jalkopäähän ja alkoi kyynelillään kastella hänen jalkojaan. Sitten hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus ei oikein ymmärtänyt tilannetta. Eikö Jeesus tiedä, että nainen on syntinen. Jeesus tiesi, mitä fariseus ajatteli mielessään. Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle jotakin sanottavaa.” Hän vastasi: ”Sano opettaja.” ”Eräällä rahanlainaajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit.” Naiseen päin kääntyen Jeesus kävi läpi, mitä juuri oli tapahtunut, miten isäntä fariseus oli toiminut ja miten nainen oli toiminut. Lopuksi Jeesus sanoi fariseukselle: ”Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän.”  Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Pöytävieraat ihmettelivät, mitä tämä on. Naiselle Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan.”

”Armosta te olette pelastettuja, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” Ef. 2: 8–10.

Armo on kantava voima. Paavali koki omassa elämässään vaikeita hetkiä ja asioita. Hän kertoo, mitä Herra vastasi hänen rukoukseensa. ”Herra sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. ” Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni. Siksi olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.” 2 Kor. 12: 9, 10.

 

Jumalan armosta

”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha.” Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille, 1 Kor. 15: 10. Ja sitten hän jatkaa: ”Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.” Paavali toteaa ennen näitä sanojaan, että hän on apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, jotka liikkuivat hänen kanssaan. Jeesus, Jumalan Poika, oli syntynyt maailmaan sitä varten, että Hän sovittaisi ihmisten synnit, synnin. Ihmiset olivat erossa Jumalasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Kukaan ihminen ei voisi omalla elämällään olla kelvollinen iankaikkiseen elämään taivaassa. Jumala lähetti oman Poikansa ihmiseksi sovittamaan ihmisen synnin. Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli meidän syntiemme tähden. Se oli sovituskuolema. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, Hän oli viaton Jumalan uhrikaritsa.

Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, yksi heistä kavalsi Jeesuksen. Tilalle valittiin toinen mies. Jeesus antoi apostoleille tehtävän viedä evankeliumin sanoma kaikkeen maailmaan. ”Tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.”  Näin Jeesus sanoi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseen astumistaan. Tehtävä oli annettu ja opetuslapset tekivät saamansa kutsun ja tehtävän mukaan.

Ei tehtävä ollut helppo, sillä vastustajia riitti. Yksi heistä oli Saulus Tarsolainen. Itse asiassa Saulus puuskui uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan ja hän pyysi ylipapilta kirjeitä viedäkseen ne Damaskoksen synagogille, että jos hän löytäisi sieltä Jeesuksen seuraajia, niin hän saisi tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. Aiemmin Jerusalemissa oli jo kivitetty Stefanus, Jeesuksen opetuslapsi. Sauluksen matkatessa Damaskokseen tapahtui jotakin hyvin ihmeellistä. Taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi. ”Herra, kuka sinä olet?” ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tehtävä.” Apt. 9: 1–6. Tässä on taustaa sille, miksi Paavali (Saulus) kutsuu itseään apostoleista vähäisimmäksi.

Paavali oli käynyt Korintissa ja julistanut siellä evankeliumia Jeesuksesta. Myöhemmin hän kirjoitti heille myös kaksi kirjettä. Ensimmäisen kirjeensä luvun 15 hän aloittaa näin: ” Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte, Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” 1Kor. 15: 1–5.

Paavali kirjoittaa tässä samassa luvussa myös kuolleiden ylösnousemuksesta. ”Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista. Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.” 1. Kor. 15: 20–23.

Jumalan armo on ihmeellinen. Aika kauan sitten asuin Helsingissä, opiskelin. Eräänä iltana ajattelin lähteä elokuviin. Matkustin raitiovaunulla keskustaan, mutta keskustaan päästyäni ajattelin, että mitä minä elokuviin. Takaisin ratikkaan ja kadulla muutama metri ennen porraskäytävää, johon olin menossa, vastaan tuli nainen, joka antoi käteeni lehtisen mitään sanomatta. Luin lehtisestä, että aivan lähellä Laakson kentällä oli Aktio. Läksin kuuntelemaan. Tajusin, että Jumala puhui minulle. Ymmärsin, että minun oli solmittava henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen. Sain pyytää häntä tulemaan sydämeeni ja Hän tuli. Sain syntini anteeksi ja uuden elämän. Sydämestäni olen kiitollinen Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jatkan kohti taivaan kotia.

Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa Kristuksen evankeliumin valosta. Hän kehottaa rohkeasti tuomaan esille Jumalan sanan valoa. Tässä maailmassa on tämän maailman jumalan sokaisevaa valoa. Tarvitaan heitä, jotka tuovat viestiä Kristuksen evankeliumin valosta. ”Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, ja me olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2 Kor. 4: 5, 6, 7.

John Newtonin laulun sanoin:

”On armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro, sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla, nähdä voin.

Tää armo poisti tuomion, toi rauhan tuntohon. Sen hetken muistan ain, kun Herran armon sain. Nyt siihen luotan vain.

Kun vaarat vaanii tiellä maan, saan käydä suojassaan. Tää armo varjelee ja tieni valaisee, kun kuljen taivaaseen.

On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun vuoituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain.”

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

Tämän päivän sanomalehdet saivat taas ajattelemaan. Uutiset kertovat sodista, nälänhädästä, naisten huonosta asemasta monissa maissa, rahan vallasta, monenlaisesta pahuudesta jne. Sille ei voi mitään, että nuo päivittäiset uutiset ahdistavat. Onko hyviä uutisia?

”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.” Nämä sanat Dietrich Bonhoefferin tekemästä virrestä nousivat mieleeni ja toivat rohkaisua ja lohdutusta. ”Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!”

”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka?”, kysyy puolestaan Paavali kirjeessään roomalaisille luku 8 jae 35. Sitten hän jatkaa: ”Onhan kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää…” Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Roomalaiskirjeen luvun 8 otsikko on: Elämä hengessä. Paavali kirjoittaa luvun alussa kadotustuomista ja toteaa siitä näin: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja otti ihmisten synnin, synnit kantaakseen ja sovitti ristinkuolemallaan kaiken. Hänen kauttaan meillä on iankaikkinen elämä ja pääsy taivaan kotiin. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi”, sanoi Paavali vanginvartijalle, joka luuli vankiensa karanneen.

Psalmissa 139 Daavid toteaa: ”Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin minä nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.” Edelleen hän toteaa, että Herra tietää kaikki hänen askeleensa ja tiensä, ajatuksensa ja kaikki hänen puheensa ja sanansa. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jumala tietää ja tuntee ihmisen tarkkaan sisintä myöten, meistä jokaisen. Lopuksi Daavidkin rukoilee tässä psalmissa: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.”, jakeet 23, 24.

Nikodemos oli suuren neuvoston jäsen, juutalaisten hallitusmiehiä ja fariseus, Joh. 3:1-. Hän halusi tavata Jeesuksen salaa yöllä. Syntyi hyvä keskustelu. Nikodemos sanoi Jeesukselle, että tiedämme sinun olevan Jumalan lähettämä opettaja ja päätteli, ettei kukaan voi tehdä sellaisia ihmetekoja, joita Jeesus teki, ellei Jumala ole hänen kanssaan. Siihen Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Keskustelu jatkui. Jeesus

sanoi tämän kaikkein tärkeimmän asian Nikodemokselle ja meille: mitä varten Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16.

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!” DB

Elävä yhteys

 

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen. Opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana. He olivat peloissaan. He olivat nähneet, miten Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja hänen ruumiinsa laitettiin hautaan. Yhtäkkiä Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille.” Sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ristiinnaulitsemisen jäljet olivat nähtävissä ja käsin kosketeltavissa. Se ei ollut unta eikä kuvitelmaa, se oli totta: Jeesus elää Hän nousi kuolleista. Ensimmäiset opetuslapset saivat nähdä ja kokea tämän.

Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän ja valtuudet viedä sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikkeen maailmaan. Jeesus sanoi: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät!” Johannes 20: 21. Tämä oli ensimmäinen asia, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: tehtävä ja valtuutus tähän tehtävään. Jeesus lähetti ja lähettää tänäkin päivänä julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan. Keinoja ja mahdollisuuksia on monia. Lähellä eläville ihan henkilökohtainen kohtaaminen on mahdollista. Kauemmas on nykyisen digiajan laittein mahdollisuus ympäri maailmaa kertoa Jeesuksesta Kristuksesta syntiemme sovittajasta ja iankaikkisen elämän antajasta.

Jeesus antoi tehtävän ja sanoi, että Hän lähettää teidät. Hän valtuutti. Sitten Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Johannes 20: 22, 23.

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ´Vanhurskas on elävä uskosta. ´ ” Room. 1: 16, 17. Tämä on Paavalin todistus. Alun perin Paavali silloin vielä nimellä Saulus päinvastoin hyväksyi esimerkiksi Stefanoksen surmaamisen. Stefanos oli mies, joka vei voimakkaasti eteenpäin sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Mutta Saulus muuttui kohdattuaan Jeesuksen matkallaan Damaskokseen. Hän oli matkalla viedäkseen kirjeitä Damaskoksen synagogille, kirjeitä, joissa kehotettiin ottamaan kiinni niitä ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka olivat Jeesuksen opetuslapsia, heidät pitää ottaa kiinni ja viedä sidottuina Jerusalemiin.  Matkalla Damaskokseen Saulus koki ihmeellisen kääntymyksen. Hänestä tuli Paavali, joka vei sanomaa Jeesuksesta eteenpäin aina Italiaan asti.

Jeesus käytti usein vertauksia. Niiden kautta hänen sanomansa tuli paremmin ymmärretyksi. Hän puhui viinipuusta ja oksista. ”Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän.” Johannes 15: 1, 2. Viinipuuvertauksen kautta Jeesus tahtoo tuoda esille sen, millainen meidän suhteemme Jeesukseen tulisi olla. Jeesus sanoo, että hän on viinipuu, te olette oksat. Minkään hedelmäpuun oksa ei voi kantaa hedelmää eikä edes viheriöidä, ellei oksa saa ravintoa puun rungon ja juurten kautta. Jeesus sanookin: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.” Johannes 15: 4–5

Elävä yhteys Jeesukseen on tärkeä. Ja se on ihana asia, että Jeesukselle voi puhua silloinkin, kun on yksin. Hän kuuntelee, lohduttaa ja auttaa.