Valot satamassa

Suuret satamat ovat kiireisiä paikkoja, sillä satamaan saapuu ja sieltä lähtee rahtilaivoja varsin tiheään tahtiin. Laivan lasti puretaan ja uusi lasti siirretään laivaan hyvin nopeasti, olipa päivä tai ilta. Töitä on tehtävä pimeänkin aikaan, siksi satamat ovat hyvin valaistuja. Kotkassa tämä on helppo todeta. Senkin voi todeta, että meri on pimeä. Ja jos merelle lähtee, siellä ei itsessään ole valaistusta järjestetty. Laivoilla on kyllä omat valonheittimensä ja ennen kaikkea nykyinen tekniikka, jonka avulla pysytään oikealla reitillä pimeässäkin. Joskus kauan ennen tietokoneaikaa suunnistettiin tähtien avulla.

Tällaisia ajatuksia herätti iltalenkki muutama päivä sitten. Ajatus siirtyi myös satamasta eteenpäin seurakuntaan, eräänlainen laivahan sekin on. Seurakunnankin toiminnassa tarvitaan kirkasta valoa, sillä elämme varsin pimeätä aikaa siis muutenkin kuin vain ulkonaisesti vuoden lyhimpien päivien aikaa.

Jumalan sana, Raamattu, on valonlähde. Sanansa kautta Jumala toimii. Hän puhuu sanansa kautta jokaiselle ihmiselle, joka vain haluaa kuulla. Eihän sana aukea oman viisauden avulla, mutta Pyhä Henki avaa sanan jokaiselle, joka haluaa sen vastaanottaa. Seurakunnan keskellä meillä ei ole muuta todellista valonlähdettä elämää varten, siksi Raamatun sanan esillä pitäminen ja opettaminen ovat todella tärkeitä asioita seurakunnan keskellä. Olen iloinnut naisten raamattupiiristä, Jumala on siunannut.

Efesolaiskirjeessä luvussa 5 on väliotsikko: Ohjeita vaimoille ja miehille. Ohjeita annetaan aivan maallisen elämän tilanteisiin. Sieltä löytyy todellinen aarre jakeesta 25 eteenpäin. ”…Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman.”

Jeesus antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta. Hän teki sen, koska Hän rakastaa meitä ja tahtoo sitten ajallaan ottaa seurakunnan luokseen puhtaana ja pestynä. Näin sana opettaa ja puhuu seurakunnan tulevaisuudesta. Hän asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa ja ryppyä, pyhän ja nuhteettoman.

Jumalan sana tekee työtään meissä. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4: 12, 13.

Nämä Raamatun jakeet ilmaisevat kyllin selkeästi, mikä merkitys Jumalan sanalla on, sen lukeminen, oppiminen, opettaminen ja noudattaminen ovat äärimmäisen tärkeitä niin seurakunnan kuin jokaisen ihmisen kohdalla ja seurakunnan keskellä. Pyhän Hengen ja voiman kautta Jumalan sana on elävä ja tekee työtään meissä.

Niin, tämä Heprealaiskirjeen neljäs luku alkaa sanoilla: ”Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa.” Pidetään toisistamme huolta.

Heprealaiskirjeen neljäs luku puhuu itse asiassa levosta. Siitä levosta, että pelastumme uskon kautta emme tekojen kautta. ”Me, jotka tulimme uskoon pääsemme lepoon.” Jae 3. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo vielä edessäpäin. Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” Jakeet 9 – 11.

”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Jae 16

 

Tähtitaivasta katsellessa

 

Kotkan puistoplanetaarion Saturnus

Olin palaamassa eräänä iltana kotiin. Astelin pitkin kotikatua taivaalle tähyillen. Oli pitkästä aikaa pilvetöntä ja upea tähtitaivas. Katselin tunnistaakseni tähtikuvioita, silloin huomasin yhden hieman erivärisen ja kirkkaan tähden. Se oli punertava. Kotona tarkistin tähtikartasta sen hetkisen tilanteen. Ja kyllä vaan, taivaalla oli parhaillaan planeetta Mars sopivasti näkyvillä.

Tähtitaivas on mielenkiintoinen ja sitä on ilo katsella ja ihailla Jumalan luomistyönä. Vuosien takaa on mieleeni jäänyt eräs mielenkiintoinen ajatus kirjasta Maailmankaikkeus – tähtitieteen vuosikirja. (Vuosittain ilmestyvä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisema kirja) Kirja siis ilmestyy vuosittain ja kertoo tuoreista tapahtumista tähtitieteessä, mutta jotkin tekstit siinä ovat aina samat kuten esimerkiksi ”Maailmankaikkeuden historia” – kappale. Tässä kappaleessa pohditaan maailmankaikkeuden nollahetkeä, alkuräjähdystä, Big Bang ja mitä tapahtui nollahetkellä? Ja mitä oli ennen alkuräjähdystä?

Suora sitaatti kirjasta: ”Alkuräjähdyksestä sai alkunsa paitsi avaruus myös aika, joten sellaista hetkeä kuin ”ennen alkua” ei ole olemassa. Mutta itse alkuhetkestäkään emme osaa sanoa mitään. ”Jumala sanoi: tulkoon valkeus” on aivan yhtä hyvä selitys kuin se, että universumi syntyi tyhjästä.”

Näin siis tuossa mainitsemassani tähtitieteen julkaisussa.

Jumala on luonut maan, auringon, tähdet ja koko luomakunnan myös ihmisen. Raamatun aivan ensimmäiset luvut kertovat näistä asioista, mutta erittäin mielenkiintoisesti tämä kaikki pilkahtaa esiin useissa eri kohdissa läpi Raamatun. Tähdet ovat näkyneet taivaalla luomakunnan alusta lähtien, niinpä Raamattukin mainitsee joitakin tähdistöjä nimeltä, tähtitiede on hyvin vanha tiede. Job lausuu näin: ”Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat”, Job 9: 9. Samoin profeetta Aamos, joka eli Israelissa 700-uvulla eKr.: ”Hän on tehnyt Seulaset ja Kalevanmiekan, hän muuttaa pilkkopimeän aamuksi ja pimentää päivän yöksi”, Aamos 5: 8.

Daavid katseli varmasti monta kertaa tähtitaivasta ja hän näki siinä Jumalan ihmeelliset teot. Psalmissa 8 hän kirjoittaa: ”Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!”

Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan”. Jumalaa tarkoittava sana on alkukielessä monikkomuotoinen. On Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta mitä oli ennen maailman perustamista. Paavali mainitsee Efesolaiskirjeessä näin: ”Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään.” Ef. 1: 4

Vähän ennen ristinkuolemaansa Jeesus vietti viimeisiä hetkiä opetuslastensa kanssa. Hän rukoili omasta puolestaan ja opetuslastensa puolesta. Sitten hän rukoili kaikkien uskovien puolesta. Joh. 17: 20 -26. Tässä rukouksessa Jeesus sanoo myös näin: ”Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.”

Jumala oli kutsunut Abramin lähtemään maastansa. Jumala johdatti Kanaaninmaahan ja lupasi antaa sen maan Abramin jälkeläisille. Abramille ei kuulunut lasta, vaikka hän oli jo ikämies. Miten nyt kävisi? Abram keskusteli Herran kanssa. 1 Moos. 15: 5, 6: ”Silloin Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ’Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.’ ’Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.’” Tämän jälkeen Raamattu kertoo yhden ihanimmista ja tärkeimmistä asioista. ”Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” Tämän jälkeen Herra teki liiton Abramin kanssa.

Abram uskoi Herraa, siis sen mitä Herra hänelle puhui. Se ei ollut pelkästään sitä, että Abram uskoi Jumalan olevan olemassa, vaan uskoi Herran sanan ja halusi elää ja toimia sen mukaan ja luotti siihen, että Herra tekee viimeistä piirtoa myöten lupauksensa mukaan. Herran lupaus toteutui, ajallaan syntyi Iisak, Iisakille Jaakob ja kokonainen kansa, Israelin kansa.