Kestävyys koetteella

Aurinko laskee Mussalon sataman taakse 17.12.2020

 

Kestävyys on todella koetteella monestakin syystä. Ensinnäkin on jälleen vuoden pimein aika, auringon nousun ja laskun välinen aika on näinä päivinä noin viisi tuntia ja kolme varttia näillä leveysasteilla. Ihan pohjoisessa Suomessa aurinko ei nouse ollenkaan. Toisaalta tässä piilee rikkaus. Kevään edetessä ja kesän tullessa meillä on valoisat kesäaamut ja kesäillat, jopa läpi yön on valoisaa. Yölläkään ei ole pimeää. Päiväntasaajan maissa ei tällaista vuodenaikojen vaihtelua ole.

Paljon enemmän tällä hetkellä koettelee se, että pandemian takia emme saa välttämättä tavata läheisiämme. ”Rasittavinta on, kun liikkumista on rajoitettu eikä voi normaalisti tavata tyttöjen perheitä.” Näin vastasi eräs kahden tyttären isä ja viiden lapsenlapsen isoisä, kun kyselin, mikä on ollut rasittavinta näinä aikoina. Näin se on. Läheisten tapaamisen puute, yhteisten kokoontumisten puute, ne voivat pikkuhiljaa muodostua yhä vaikeammaksi asiaksi kokea. Virtuaalitapaamiset eivätkä virtuaalimaailma korvaa elävää ihmistä ja heidän tapaamistaan ja yhdessäoloa heidän kanssaan. Toki on monin verroin parempi kuitenkin olla netin tai puhelimen välityksellä yhteydessä ystäviin, läheisiin, toisiin ihmisiin kuin ei ollenkaan.

Päivän lyhyys ja päivisinkin vallitseva hämäryys toivat mieleeni vanhan laulun ja saman tien erään muiston vuosien takaa. ”Kointähti kirkas kun kerran koittaa…” Kointähti on vanha sana, jota käytettiin silloin kun puhuttiin aamutähdestä. Tuossa laulussa on nyt kointähden tilalla toinen ilmaisu: ”Ikuinen aamu, kun kerran koittaa.” Samoin Raamatun tekstissä käytetään nykyään sanaa aamutähti.

Työskentelin vuosia sitten vapaaehtoisena kibbutsilla Israelissa. Kibbutsin nimi oli muuten suomeksi sanottuna Aamutähti. Aamulla neljän viiden aikoihin heräsimme ja läksimme hedelmäpuupelloille tai kibbutsin viheralueille töihin. Usein katselin taivaalla vielä aamun valjetessa loistavaa kirkasta tähteä, se oli todellakin aamutähti. Jälkikäteen oletan sen olleen Venus-planeetan, joka meilläkin näkyy vuoroin aamu- vuoroin iltatähtenä.

Kointähti kirkas kun kerran koittaa ja Jeesus saapuu kunniassaan. Tämä oli ajatus, mikä ensimmäisenä tuli mieleeni tuosta vanhasta laulusta. Nyt laulu alkaa siis sanoilla: ”Ikuinen aamu kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot voittaa, ja Herran päivä on iäinen.” Laulun tekijöiksi mainitaan Virgil P. Brock ja Blanche Brock.

Laulussa on kaikkiaan neljä säkeistöä. Neljäs kuuluu näin: ”Riemuiten silloin soi uusi laulu, kun Jeesus saapuu kunniassaan. Sen kaiku ompi kuin vetten pauhu. Taivaassa juhla on ainiaan.”

Laulun sanoma on ihana ja rohkaiseva. Se kertoo Jeesuksen paluusta. Vaikka vuodenaika on pimeää ja muutenkin maailmanaika on pimeää, mistä varmasti kaikki pahuuden teot muistuttavat meitä, silti odotamme Jeesuksen paluuta. Paavali rohkaisee Filippin uskovia ajatuksella: Te loistatte oman sukupolvenne ja ympärillä olevan maailman keskellä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta. Paavali puhuu kristityn vaelluksesta ja rohkaisee luottamaan siihen, että Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Paavali kehottaa valvomaan. Hän kehottaa pitämään pukunamme uskon ja rakkauden haarniskaa ja kypäränä pelastuksen toivoa. Älkää heittäkö pois rohkeuttanne. Jumalan lupaukset pitävät paikkansa. Herraa odottava ei pety.

Kointähti kirkas kun kerran koittaa ja Jeesus saapuu kunniassaan. Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa, luvussa 22, muistutetaan, että Jeesus tulee pian. ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan teille tästä seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen sukuaan, se kirkas aamutähti.”

Raamattu alkaa sanoilla: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.”

Raamattu päättyy Ilmestyskirjan sanoihin: ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”

Hyvää Joulua, onnellista pian alkavaa Uutta Vuotta ja siunausta sinulle.