Fredrik
Wisløffin sanat hartauskirjassa pysäyttivät jälleen. ”Vartioi ajatuksiasi;
ajatuksesi painavat leimansa koko elämääsi.” Johdantona Wisløff mainitsee
Sananlaskujen kirjan luvun 23 jakeen 7. ”Niin kuin mies mielessään ajattelee,
sellainen hän on.” Näin tämä jae on norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan.
Hieman eri tavoin ajatus on suomenkielisessä raamatussa. ”Sillä niin kuin hän
mielessään laskee, niin hän menettelee.”(1938) Edeltävä ja seuraava jae
ilmaisevat asiayhteyden viitaten ihmiseen, joka mielessään ajattelee ihan muuta
kuin ulospäin sanoo ja tekee. Hänen lausumansa sanat eivät tule sydämestä.
Se,
mitä ihmisen sydämessä on, tietää ihminen itse ja Jumala. Kun sydämessään
hautoo asioita, ne pakostakin valtaavat yhä enemmän toteutuvina asioina
elämässä ja elämäntavassa. Esimerkiksi jos ajattelee epäpuhtaasti, herää himo,
jota pian seuraa syntinen teko. Tämä aika elää sellaisella tempolla ja tavalla,
että se kieltämättä valtaa mielenmaailmaa ja ajankäyttöäkin.
”Jos
ajattelet rakkaudettomasti, voit tosin yrittää peittää rakkaudettomuuttasi
hymyilyn ja teeskennellyn ystävällisyyden naamion taakse, mutta häijy mielesi
on aina pilkistävä esiin vilpillisen naamion takaa.” Tässä kohden on hyvä
katsahtaa omaan sydämeen. Vaikka naapuri ei näe ajatuksiani, niin Jumala näkee.
Jumala näkee kaikki ajatukseni, kaiken, mitä minussa on.
Jumala
kuulee puheetkin ja niitä kuulevat toiset ihmisetkin. Jaakob antaa kirjeessään
mietittävää. Laivaa, suurtakin laivaa, ohjataan pienellä peräsimellä, minne
perämies tahtoo. ”Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista
asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” ”Samasta
suusta lähtee kiitos ja kirous. Niin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta
lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Veljeni, ei viikunapuu voi
tuottaa oliiveja eikä viiniköynnös viikunoita. Eikä suolainen lähde anna makeaa
vettä.” Jaakobin kirje 3: 5, 10 – 12.
Olkaa
sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita. Näinhän sen tulee olla.
