Pelko lisääntyy. Pelätään, mikä maanpiiriä kohtaa.
Kaikenlaiset luonnon voimat, sodat tai sodanuhka ovat jokapäiväisiä uutisaiheita.
Oma osansa on myös pandemiatilanteella. Se on ainakin saanut ikään kuin vetäytymään
omiin oloihin. Monet yhteydet on pitänyt jättää ja se rasittaa ja kuormittaa
mieltä.
Siksi halusin aloittaa tämänkertaisen blogini Psalmin 46
sanoin. Jumala on todella meidän turvamme ja voimamme. Jeesus sanoi, että hän
on maailman valo ja että se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan
hänellä on elämän valo.
Ajattele, kun on valo ja näkee ja ymmärtää, mitä tapahtuu, jo
se tuo turvallisuutta. Onhan Jumalan sana hyvin perusteellisesti kertonut
kaiken, mitä on tapahtunut ja mitä tulossa on.
Jeesus sanoo, että te olette maailman valo. Tällaisenkin ajan
keskelläkö? Kyllä, juuri nyt erityisesti. Kutsuessaan Pietarin ja hänen veljensä
Andreaksen, hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten
kalastajia.” Myöhemmin Jeesus opetti opetuslapsia ja sanoi: ”Te olette maailman
valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua
sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille
huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he
näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Jos lampussa on valo, se loistaa ja luo valoaan ympärilleen.
Tämä on meidän mahdollisuutemme osoittaa ympärillämme oleville ihmisille, että
kaiken tämän kummallisen maailman keskellä on toivo, on turva ja tulevaisuus.
Jeesus on maailman valo ja on antanut sen valon jokaiselle,
joka uskoo häneen. Tätä valoa saamme loistaa ihmisten parissa elämässämme
joskus sanoin, joskus sanoitta, kuitenkin parhaiten osoittaen rakkautta toisia
kohtaan.
Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että te olette maailman
valo, niin samassa yhteydessä hän sanoi toisenkin asian, vieläpä ensin. ”Te
olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan
suolaiseksi?” Paavalikin kehotti, että olkoon puheenne aina suloista, suolalla
maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata.
Jo kaksi vuotta kestänyt korona-aika ja erilaiset rajoitukset
ovat jättäneet jälkensä moneen asiaan. Toisaalta suomalainen sulkeutuneisuus on
kaikesta huolimatta ja kaiketi vähän pakostakin avautunut. Miten monet kerrat
kadulla lenkillä ollessani on vastaantulijan kanssa syntynyt pieni keskustelu,
joskus vastaantulijan aloitteesta, joskus minun aloitteestani. Nuo hetket ovat
olleet aina virvoittavia ja hyvää mieltä tuottavia.
