”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel:
”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vaille Jumalani huomiota.” Etkö
tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan
ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa
väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset
väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka
Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He
juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jesaja 40: 27–31
Englanninkielisessä Raamatussa kohta, jossa todetaan ”ne jotka
Herraa odottavat, saavat uuden voiman” on ilmaistu sanoilla ”those who hope in
the Lord will renew their strength”. Sana ”hope” eli sana toivo viittaa sekä
luottamukseen että uskoon, tarkoittaa sitä, että Hän, Herra, pitää lupauksensa.
Toivo Herrassa viittaa myös kärsivällisyyteen odottaa Jumalan lupauksia, kunnes
Jumala toimii oman aikataulunsa mukaan.
Heprealaiskirjeen luku 11 puhuu uskosta ja uskon esikuvista. ”Usko
on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen
kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on
tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Uskossa
uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Uskon kautta hän sai
todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen
uhrilahjoistaan. Uskonsa kautta hän puhuu vielä kuoltuaankin.” ”Ilman uskoa
on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy
uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr.
11: 1–4, 6
Minkä kaltainen usko oikeastaan on, mitä usko on? Usko
tarkoittaa sitä, että hylkää kaiken luottamuksen omiin resursseihinsa,
kykyihinsä ja päättelyihinsä – asioihin, joita näemme. Se tarkoittaa sen sijaan
luottamista asioihin, joita emme voi nähdä – Jumalan lupauksiin, määräyksiin ja
hänen huolenpitoonsa meistä. Sisäinen
asenne ei kuitenkaan yksin määrittele uskoa. Jotta usko olisi läsnä, tarvitaan
toimia. Usko todistaa itsensä kuuliaisuudellaan Herralle.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisi uskoa kahteen suuntaan:
uskoa tulevaisuuteen (mitä toivomme) ja uskoa näkymättömiin asioihin (mitä emme
näe). Kun olemme varmoja siitä, että Jumala hallitsee näitä alueita ja me
elämme todeksi sen, että hän hallitsee, se on uskoa. Uskon kaksi puolta –
varmuus ja odotus – voidaan nähdä tässä luvussa lueteltujen ihmisten elämässä.
Heillä oli vahva usko, he uskoivat, että Jumala on sanallaan luonut maailmat,
se mikä nähdään ei ole syntynyt näkyvästä. Heillä oli suuri varmuus siitä, että
Jumalan lupaukset täyttyisivät, vaikka joskus asiat tuntuisivat mahdottomilta.
Esimerkiksi Abraham. Hän oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin
lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti
tietämättä, minne saapuisi. Hän siis ei valinnut itse kohdetta. Jumala valitsi
maan, johon hän vei Abrahamin. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa
niin kuin vieraassa maassa. Kutsuessaan Abrahamin Jumala ilmoitti hänelle, että
”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja
sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja
kiroan sen, joka kiroaa sinua ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman
sukukunnat.” Abraham kulki Sikemin seudulle, Mooren tammelle asti. ”Sinun
jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Abraham rakensi alttarin Herralle. Jumala
lupasi Abrahamin jälkeläisille tuon maan. Se maa on Israel. Ja kun Jumala sanoo,
että sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat, hän viittaa
siihen, että Jumalan Poika Jeesus ristinkuolemallaan sovittaa syntimme ja avaa
meille pääsyn iankaikkiseen elämään.
Jumala siis lupasi Abrahamille, että hän tekee Abrahamista
suuren kansan. Ja sitten kävi niin, että Abrahamin puoliso Saara ei tuntunut
saavan lasta. Heprealaiskirjeen luku 11 kertoo myös tästä. ”Uskon kautta sai
Saarakin, vaikka oli hedelmätön, voimaa suvun perustamiseen, vieläpä
yli-ikäisenä, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana.” Hepr.
11: 11
Jumala ilmoitti asian Abrahamille ja ilmoitti, että pojalle on
annettava nimi Iisak ja samalla Jumala lupasi pitää voimassa liittonsa Iisakin
ja hänen jälkeläistensä kanssa.” 1 Moos. 17: 19
Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan
ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Ne, jotka
Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He
juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
