”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa.
Häneltä tulee minun pelastukseni. Hän yksin on minun kallioni ja pelatukseni.
Hän on turvani, en minä horju.” Nämä sanat ovat Psalmista 62, Daavidin
psalmista. Psalmin otsikoksi on merkitty ”Jumala on meidän turvamme.” Saman
psalmin jakeet 4 ja 5 kuvaavat Daavidin vaikeaa tilannetta ja ahdistusta. Siinä
ahdistuksensa keskellä hän kuitenkin luottaa Jumalaan. Psalmin seuraavat jakeet
sen kertovat.
”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni,
sillä hänessä on minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni.
Hän on turvani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on
minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin
kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.”
Paavali kirjoitti Titukselle kirjeen. Hän aloitti sen
sanoilla: ”Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli,
lähetetty vahvistamaan Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista,
joka on jumalisuuden mukainen ja perustuu toivoon iankaikkisesta elämästä. Sen
on Jumala luvannut ennen ikuisia aikoja, eikä hän valehtele.” ”Titukselle,
oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella: armo ja rauha Isältä Jumalalta
ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!” Titus 1: 1, 2, 4.
Paavali kirjoittaa Titukselle monista asioista. Hyvin
rohkaisevia ovat hänen sanansa Jumalan armosta. ”Jumalan armo on näet
ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmiselle, ja se kasvattaa meitä hylkäämään
jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja
jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymystä
ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden
ilmestymistä.” Titus 2: 11, 12.
Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Jumalan
armo kasvattaa meitä.
Paavali muistuttaa uudesta elämäntavasta. Entinen
elämäntapa muuttui Paavalillakin, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä.
Paavali toteaa, että olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia,
eksyksissä, monenlaisessa pahuudessa ja kateudessa. Paavali oli itse kokenut
saman. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus
ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta
vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.
Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kautta, jotta me vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen
elämän perillisiksi toivon mukaan.” Titus 3: 4–7.
Usko ja armo. Sadanpäällikkö oli Rooman sotajoukkojen
komppanianpäällikkö, jolla oli 50–100 alaista. Eräs sadanpäällikkö, jonka
palvelija oli sairaana ja kuolemaisillaan, lähetti juutalaisten vanhimpia
Jeesuksen luo pyytämään, että Jeesus tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Vanhimmatkin pyysivät hartaasti Jeesusta tulemaan. Jeesus lähti, mutta sitten
tuotiin viesti sadanpäälliköltä. ”Herra, älä suotta vaivaudu, sillä, minä en
ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänytkään itseäni sen arvoisena,
että olisin tullut sinun luoksesi. Mutta sano sana, niin palvelijani
paranee.” Luuk. 7: 6,7. Kun Jeesus kuuli tämän, hän ihmetteli. ”Näin suurta
uskoa en ole löytänyt edes Israelista.” Kun sadanpäällikön lähettämät miehet
palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.
Luukas kertoo myös naisesta, joka eli syntisesti.
Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kotona. Samassa kaupungissa oli nainen,
jonka tiedettiin elävän syntisesti. Nainen tuli mukanaan alabasteripullo, joka
oli täynnä tuoksuöljyä. Hän asettui itkien Jeesuksen taakse jalkopäähän ja alkoi
kyynelillään kastella hänen jalkojaan. Sitten hän kuivasi ne hiuksillaan,
suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus ei oikein ymmärtänyt
tilannetta. Eikö Jeesus tiedä, että nainen on syntinen. Jeesus tiesi, mitä fariseus
ajatteli mielessään. Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle jotakin
sanottavaa.” Hän vastasi: ”Sano opettaja.” ”Eräällä rahanlainaajalla oli kaksi
velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun
heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä
siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Luulisin, että se, jolle hän
antoi enemmän anteeksi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit.” Naiseen
päin kääntyen Jeesus kävi läpi, mitä juuri oli tapahtunut, miten isäntä
fariseus oli toiminut ja miten nainen oli toiminut. Lopuksi Jeesus sanoi
fariseukselle: ”Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu
anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän
anteeksi, rakastaa vähän.” Sitten hän
sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Pöytävieraat
ihmettelivät, mitä tämä on. Naiselle Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on sinut
pelastanut. Mene rauhaan.”
”Armosta te olette pelastettuja, uskon kautta, ette
itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi
kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa
niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme
niissä.” Ef. 2: 8–10.
Armo on kantava voima. Paavali koki omassa elämässään
vaikeita hetkiä ja asioita. Hän kertoo, mitä Herra vastasi hänen rukoukseensa. ”Herra
sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi
heikkoudessa. ” Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen
voima lepäisi ylläni. Siksi olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin,
hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun
olen heikko, silloin olen voimakas.” 2 Kor. 12: 9, 10.
