Sininen taivas. Auringonpaiste. Valkoinen lumi. Ne ovat täällä
taas.
Olin hiljattain kuuntelemassa erään israelilaisen pastorin puhetta. Eräs yksityiskohta herätti minut ihan erityisellä tavalla. Eikä se yksityiskohta ole mikään pieni asia, päinvastoin. Raamatun ensimmäiset jakeet kertovat, miten Jumala loi taivaat ja maan. Sitten aivan ensimmäiseksi Jumala sanoi: ” Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Kuitenkin vasta neljäntenä luomispäivänä Jumala loi luonnolliset valot, auringon ja kuun. Miten tämä on mahdollista?
Tähän ensimmäiseen valoon Jumala liitti päivän ja yön. Jumala
erotti toisistaan valon ja pimeyden, valon hän nimitti päiväksi ja pimeyden
yöksi, eikä siis silloin vielä ollut aurinkoa eikä kuuta. Tällä Jumalan valolla,
josta on kysymys, on syvempi merkitys kuin luonnollisella valolla. Nyt tulee
ymmärrettäväksi esimerkiksi tämä Paavalin kehotus: ”Eläkää valon lapsina!”, Ef.
5: 9. Tähän valoon, mikä ensin tuli maailmaan, sisältyy valtavan ihmeellinen
asia. Miten tuon Paavalin kehotuksen ’eläkää valon lapsina’ voisikaan liittää
auringon valoon.
Ihminen tarvitsi ja tarvitsee yöaikaan ja asumuksissaan
luonnollisia valonlähteitä. Valonlähteinä oli ensin tuli (soihtu, päre, nuotio,
kynttilä, öljylamppu jne.) kunnes osattiin tuottaa sähkövaloa,
sähkömagneettista aaltoliikettä sopivalla aallonpituusalueella. Jumalan
asettama aurinko valaisee luonnostaan päivää niin kuin Jumala tarkoitti.
Auringonvalo, sen UV-säteily, antaa hyvän rusketuksen.
Auringonvalo on tarpeellinen kasveille, viljalle, kaikelle luomakunnalle. Se on
elinehto, että ihminen voi elää maapallolla. Se ei kuitenkaan voi parantaa
ihmisen sisintä eikä antaa vastausta jokaisen ihmisen sydämessä olevaan janoon
jostakin syvemmästä elämän merkityksestä.
Vain se valo, josta Jumala sanoi ’Tulkoon valo’, voi vastata
janoon ja kysymyksiin, joita sydämessämme on. Kuka minä oikein olen? Mitä
varten olen olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Minun elämäni tarkoitus? Kuka
välittää minusta?
Valo, jonka Jumala lähetti maailmaan jo luodessaan taivaat ja
maan, on Jeesus Kristus. Hän on maailman valo. Jeesus sanoi itse niin. Samassa
yhteydessä hän lupasi, että se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan
hänellä on elämän valo. Ihmeellinen lupaus. Vain hän voi parantaa ihmisessä
itsessään rikki menneet asiat.
Kristus on maailman valo. Tämä valo valaisee ihmisen niin,
että syntyy yhteys Jumalaan, Luojaan. Yhteys, mikä alun perin oli Jumalan ja
ihmisen välillä, katkesi synnin tähden. Yhteys on solmittavissa uudelleen
Jeesuksen Kristuksen kautta.
”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi
sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka
loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa,
jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan
meistä.” 2. kirje korinttilaisille 2. luku jakeet 6 ja 7.
”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa.
Vaeltakaa valon lapsina.” ”Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin
Kristus sinua valaisee!” kirje efesolaisille 5. luku jakeista 8 ja 14.
Kristuksen evankeliumin valosta on kysymys. Se valo, mikä
tulee Kristuksen evankeliumista, on iankaikkisen elämän elinehto. Evankeliumi
on sitä, että Jeesus Kristus on sovittanut syntisi ristinkuolemassaan. Hän
puhdistaa sydämesi ja antaa elämän. Sitten voi elää valon lapsena. Siis
oikeasti on Isä taivaassa.
