Valo voittaa

 

Viikon kuluttua 22.12. on talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä. Sitten alkaa taas päivä pidentyä, valoisaa aikaa on enemmän.

Tänä vuonna saman päivän iltana alkaa juutalaisten Hanukka-juhla. Hanukka-juhlaa vietetään Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi. Antiokos IV Epifanes oli saastuttanut temppelin. Temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen v. 165 eKr. Uudelleen vihkimisen aikana tapahtui öljyn ihme. Löytyi vain vähän pyhää öljyä, ehkä se riittäisi yhdeksi päiväksi. Kuitenkin se riitti kahdeksaksi päiväksi ja sitten saatiinkin lisää öljyä. Öljy ei loppunut kesken.  Tätä juhlaa vietettiin Jeesuksenkin aikana, Joh. 10: 22. ”Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen muistojuhlaa, ja oli talvi.”

Kristityille joulu puolestaan merkitsee Jeesuksen, Jumalan Pojan, syntymää.

Kaikissa näissä kolmessa – talvipäivänseisaus, Hanukka-juhla, Jeesuksen syntymäjuhla – on keskeisenä aiheena valo.

Neljäntenä luomispäivänä Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” 1 Moos. 1: 14, 15.  Auringon Jumala teki hallitsemaan päivää ja kuun ja tähdet yötä. Jumala teki mahdolliseksi ajan seuraamisen ja vuoden kulun. On ilta, on aamu, päivä ja yö, on kevät, kesä, syksy ja talvi. Auringon valo ja päivän pituus vaihtelee sen mukaan, millä leveyspiirillä maapallolla asuu. Päivä ja yö taas pituuspiirien mukaan. Itsestäänkö tämä kaikki on muodostunut? Ei todellakaan! Jumalan luomistyö on ihmeellinen. Kunnia Jumalalle!

Juutalaisten juhlapyhä Hanukka on valon ja ilon juhla. Se kestää kahdeksan päivää ja silloin sytytetään yksi kynttilä ensimmäisenä päivänä ja seuraavina aina yksi enemmän.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” Se valo loistaa pimeydessä eikä pimeys voi saada sitä valtaansa. Se valo on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Tällainen valo oli tulossa maailmaan. Näin Jumala oli luvannut jo profeettojensa kautta satoja vuosia aikaisemmin. Johannes vain toteaa tässä, että nyt oli tullut se hetki, jolloin nämä profetiat toteutuisivat.

Tästä on kysymys joulunsanomassa. Jumala syntyi ihmiseksi. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi Betlehemissä. Tämä syntymäpaikkakin oli Jumalan ilmoittama profeetta Miikan kautta. Jeesus on todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen.

Johannes kirjoittaa evankeliumissaan oman todistuksensa, hän oli yksi Jeesuksen opetuslapsista. Hän toteaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan.” Johannes oli silminnäkijä ja kokija Jeesuksen liikkuessa täällä maan päällä. Johannes näki Jeesuksen kirkkauden, hän näki, miten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.

Jeesus sanoi kuulijoilleen: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” On luvattu todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Tämä valo ei ole mikään led-lamppu, joka ulkokuorta valaisee, vaan sellainen valo, joka valaisee ihmisen sisimmän. Siinä valossa sinä ja minä tiedostamme, mitä meidän sydämessämme on. Se valo paljastaa meidät. Minkä valo saa paljastaa, sen myös veri puhdistaa. Jeesuksen sovintoveri puhdistaa meidät synnistä. Johannes todistaa Jeesuksesta, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Jeesus johdattaa Jumalan yhteyteen ja antaa oikeuden tulla Jumalan lapseksi.

Joulu on valon juhla. ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

Sisältä ontto ja laho

Joensuun kaupungintalo ja Vapaudenpuisto 26.6.2019

Lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa Joensuussa kaupungintalon ja torin välissä sijaitsee Vapaudenpuisto. Vapaudenpuistossa kasvoi isoja puita, vanhojahan ne olivat. Perinteisesti uudet ylioppilaat kokoontuivat puiston keskelle lakkiaispäivänä yhteiskuvaan jo silloin aikoinaan. Jokin aika sitten näin alueellisista uutisista, että Vapaudenpuiston kaikki puut oli kaadettu. Miksi?

Puisto kaipasi uudistamista. Muutama päivä sitten kävin Joensuussa ja totesin puiston olevan työkoneita täynnä, Vapaudenpatsas seisoi kaiken keskellä. Aitaan ripustetuissa kylteissä kerrottiin, että puut olivat sisältä lahoja ja jo turvallisuudenkin takia ne piti kaataa pois. Jo aiemmin 80-luvulla oli ollut tarkoitus uudistaa puistoalue.

Sisältä laho, ontto, siinä syy miksi puut kaadettiin. Vanhat puut kaadettiin, uudet istutetaan niiden tilalle. Sitten kun uudet puut, pensaat ja kukat on istutettu, puisto on todella kaunis.

Jeesus puhui paljon aikansa ihmisten elämästä ja kuvaili myös heidän sisäistä tilaansa ja sitä, miten se heijastui heidän elämässään. Monesti hän käytti vertauskuvia, mm. hyvä puu tai huono puu. Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, huono puu tekee huonoja hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Jeesus puhui myös hyvin selvästi viimeisten aikojen tapahtumista ja ihmisistä. Yksi tärkeä asia oli se, kun hän sanoi: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Jeesus tulee takaisin. Onko niitä, jotka odottavat. Onko niitä, jotka ovat valveilla.

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle kuvaten viimeisten päivien ihmisiä, 2 Tim. 3: 1-5.  ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja.” Näin hän aloittaa. Sen jälkeen Paavali kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti, millaisia ihmiset ovat. Se on karua luettavaa. Jakeissa 2 – 4 ovat nuo kuvaukset, millaisia ihmiset ovat: itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä jne. vielä monta muuta asiaa. Lopuksi: ”He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa”. Ei todellakaan kaunista, mutta totta se on. Yhteenvetona Paavali toteaa: ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” Siis sisällä on jotakin muuta kuin ulkokuori antaa ymmärtää. On jumalisuuden ulkokuori, mutta sisällä, sydämessä ei ole hengen elämää eikä voimaa.

Miten tärkeä onkaan sisäinen elämä, Kristuksen sisäinen tunteminen. Ihmisinä me kaikki olemme samalla viivalla. Edellä mainittuja ominaisuuksia löytyy kaikista. Ja kaikilla meillä on mahdollisuus uskoa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Se mahdollisuus kannattaa ottaa todesta.

Dietrich Bonhoefer kehottaa tekemässään laulussa: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.”

Anna Jumalan äänen voimistua sydämessäsi. Hän todellakin on kiinnostunut sinusta ja haluaa puhua sinulle ja auttaa sinua. Tuntematon vastaantulija ojensi käteeni kutsun hengelliseen tilaisuuteen. Mielessäni käväisi ajatus: ”Jumalalla saattaa olla minulle jotakin asiaa.” Niin olikin. Menin tilaisuuteen ja toisenkin kerran tuon kokoussarjan aikana. Minulla oli pään tietoa uskon asioista, mutta pian ymmärsin, että usko ei ollut sydämessäni. Oli ulkokuori, vaan ei sisältöä. Olen ikikiitollinen tuolle tuntemattomalle kutsun antajalle, sillä sain oppia tuntemaan Jeesuksen ja Taivaan Isän. Nyt sydämessäni on usko Jeesukseen Kristukseen.

Jeesus on totta, taivas on totta.

 

 

 

Niin kuin tähdet maailmassa

 

Ostin kirpparilta kaksi lamppua. Pakkauksen merkintä kertoi sisällä olevan LED lamppuja. Kotona paljastui, että lamput olivatkin tavallisia hehkulamppuja. Onneksi lamput kuitenkin toimivat. Kirppariostoksissa voi ehkä käydä näin. Ei se minua harmittanut, olivat halvat lamput ja antoivat valoa nekin. Ajatuksia tapaus kuitenkin herätti.

Ensinnäkin pitäisi tarkistaa aina, ettei osta niin sanotusti sikaa säkissä. Toiseksi asiat voivat olla tosiasiassa aivan toisin kuin mainoksissa tai puheissa luvataan. Valeuutisetkin ovat nykyajan maailman tapa. Asiat näkyvät vääränlaisessa valossa, totuus unohtuu ja peitetään. Someen on helppo heittää mielipiteitään ja ”asiantuntemustaan”, vaikka ei niin hirveästi keskusteltavasta asiasta tietäisikään. On todellakin mielipiteen ilmaisuvapaus.

On ehkä helppo osoittaa aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa pinta-asioista ja peilata omaa mielipidettä yleiseen mielipiteeseen. Vaikeampaa on saada selvyyttä sisimpiin asioihinsa. Niistä ei voi noin vain puhua, eikä oikein tiedä, mistä saisi vastauksia. Missä on se lamppu, joka antaa sitä valoa, mitä paketin päällä on luvattu, sellaista valoa, joka auttaa näkemään elämäni kysymykset oikeassa valossa.

Vuosia sitten sain Aasiassa työskentelevältä seurakuntamme lähetiltä sähköpostia. Viestin loppuun hän oli kirjoittanut seuraavat sanat. ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Ajatus rohkaisi silloin minua suuresti. Rohkaiskoon sama ajatus tänään meitä kaikkia.

Aivan samaan sävyyn rohkaisee Paavalikin. Hän kyllä sanoo, että Jumalan lapset elävät kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Eli siinä on juuri sitä pimeyttä, minkä keskelle tarvitaan valoa. Se valo on olemassa.

Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

Nyt tämä Jumalan kirkkauden tunteminen, siis sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittää valoansa kauttamme. Näin ainakin olisi Jumalan tarkoitus. Sitä varten Jumala on meidät laittanut valoksi maailmaan, että yhä useammat voisivat tulla Hänen valkeuteensa ja tuntemiseensa.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa.” Fil. 2: 15, 16. Siis loistatte nimenomaan maailmassa. Meidän maailmamme voi olla työpaikkamme tai sukumme tai jokin muu, mihin ympäristöön Jumala on meidät asettanut. Siellä me saamme pitää esillä Kristuksen valoa.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

’Kauas ylle ulapoiden nosta lamppus loistamaan. Ehkä jonkun matkamiehen autat rantaan suojaisaan.’  Hengellinen laulu, jonka kertosäkeestä nämä sanat ovat, alkaa sanoilla ”Kirkkahasti armo Herran loistaa kauas yöhön maan. Samoin Hän myös meidät kerran kutsui yöhön loistamaan.”

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.

 

 

Sana elää

 

Saksan matkallani kävin myös Herrnhutissa, se on pieni kaupunki Saksassa lähellä Tšekin rajaa. Monille tuttu Päivän Tunnussana kirjanen on saanut syntynsä siellä. Vielä tänäänkin tuota monien käyttämää pientä kirjasta toimitetaan siellä.

Päivän Tunnussana painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1731. Kreivi Zinzendorf otti mailleen Herrnhutiin pakolaisia, joita oli vainottu uskonsa tähden. Syntyi Veljesseurakunta ja liike kutsui itseään herrnhutilaisiksi. Herrnhut tarkoittaa ”Herran varjeluksen alla”. Löytyi turvapaikka ja Päivän Tunnussanaa toimitetaan edelleen aina jokaiselle vuodelle uusi.

Äitini tapasi lukea Päivän Tunnussanaa etenkin elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä. Hänen jäämistöstään on tallessa yhteensä 24 Päivän Tunnussanaa eri vuosilta. 80- ja 90- luvulta on jokaiselta vuodelta kirja. Vuoden 1998 kirja on kannesta niin kulunut, että teksti on melkein tyystin kulunut pois. Kirja näyttää hyvin luetulta. Uskon, että Raamatun sana lohdutti ja rohkaisi äitiäni suuresti. Äiti nukkui pois seuraavan vuoden alussa.

Äitini oli säilyttänyt tallessa myös vuoden 1944 Päivän Tunnussanan. Tämä puhuttelee minua. Tuona vuonna äitini ja isäni menettivät ainoan lapsensa pienen kaksivuotiaan poikansa.

Päivän Tunnussana- kirjasta julkaistaan yli 50 kielellä. Jumalan sana, Raamattu, antaa ravinnon uskonelämällemme. Sana myös synnyttää uskon, kun Pyhä Henki tekee sen eläväksi sydämessämme. Moni hengellisesti sokea on saanut näkönsä sanan kautta. Jumalan sana synnyttää uskon Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme, ja antaa uuden elämän.

Entä jos meillä ei olisi Raamattua tai sitä ei olisi käännetty suomenkielelle. On valtavasti kieliä, joille Raamattua ei vielä ole käännetty, ja on maita, joissa Raamattu on kielletty kirja ja se riistetään pois uskovilta.

Mikael Agricola suomensi Uuden testamentin ja vanhasta osia 1500-luvulla. Myöhemmin 1600-luvulla saatiin koko Raamattu suomeksi. Wycliffe Raamatunkääntäjien järjestön mukaan maailmassa on yli 7000 eri kieltä. Vajaalle 3000 kielelle on käännetty koko Raamattu tai osia Raamatusta. Rukouskalenterista näen, miten uutterasti suomalaisetkin raamatunkääntäjät tekevät työtä aivan outojen kielten parissa. Se ei välttämättä aina ole helppoa. Rukoillaan raamatunkääntäjien puolesta.

On sitten sellainenkin ongelma, että on kansoja, joissa suuri osa väestöä on lukutaidotonta. Digitaaliset toistolaitteet ovat avanneet ratkaisun tähän. Yksi laite julistaa koko kylälle Raamatun sanomaa. Aurinko antaa energian laitteelle. Lukutaitoprojektit ja lasten koulumahdollisuudet ovat tärkeitä muistettavia.

Lopuksi eräs asia. Uskonsa tähden vainottuja kristittyjä on eri puolilla maailmaa paljon. Rukoillaan heidän puolestaan. Rukoillaan niiden seurakuntien puolesta, jotka elävät vaikeissa oloissa.

Meillä Suomessa on tänä päivänä mahdollisuus lukea Raamattua, julistaa Jumalan sanaa. Olisipa meillä rohkeutta palvella uskovina Herraa niin kuin Hän haluaa. Rukoillaan, että pitäisimme rohkeasti esillä Jumalan Sanaa.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Ps. 119: 105. Tämä on hyvin konkreettisesti puhuva sana. Pimeällä polulla voi kompastua kiviin, puiden juurakkoihin ja ties mihin, mutta hyvä lamppu auttaa näkemään vaaranpaikat, ja osaa kiertää ne tai nostaa jalkansa esteen yli. Tämä maailmanaika on pimeä, ja tarkoitan kaikenlaista pahuutta, mitä ympärillämme on. Siihen pimeyteen ei taskulamppu auta, mutta Jumalan sana neuvoo ja opastaa ja varjelee. Sieltä kannattaa ottaa valo elämän tielle ja valintoihin.

Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.”  Joh. 8: 12.

”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2. Kor. 4: 5, 6.

 

Omatunto

 

Nykyään aika usein kuulee sanan ”kiistän” vastauksena syytöksiin eritasoisista rikkeistä. Laissa ja taloudessa sanotaan olevan harmaata aluetta, on eri tulkintoja siitä, miten voi toimia. Tai ohjeet ovat liian epämääräisiä. Valeuutiset kiertävät medioissa. Faktojen tarkistus on joskus aika hankalaa. Mihin voi uskoa, mikä on totta, mikä ei.

Elämässä ei aina kaikki mene niin kuin toivoisi ja haluaisi. Sosiaalinen paine on valtava, etenkin ns. julkkiksilla. Kyllä kai jossain määrin meillä tavallisillakin ihmisillä. Haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan ulospäin. Sen kuvan taakse saattaa joskus kätkeytyä paljon muutakin. Joskus kaiken kantaminen ja sisällään pitäminen käy tosi raskaaksi.

Näillä ajatuksilla pääsen siihen asiaan, josta tällä kertaa haluan jonkun ajatuksen jakaa. Kolme sanaa: syyllisyys, kiistän, tunnustan. Pohditaan niitä hetki.

Ehkäpä jokainen meistä on joskus loukannut sanoillaan toista ihmistä. Olenko valmis pyytämään anteeksi? Entä antamaan anteeksi? Esimerkkejä syyllisyyden tuottavista asioista löytyisi vaikka kuinka, mutta mieluummin haluan puhua siitä, mitä sana ”tunnustan” tuo tullessaan.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan, ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Rauha sydämessä on kultaakin kalliimpi.

Daavid oli hyvä kuningas, hän oli Jumalan valitsema, hän tahtoi palvella Herraa uskollisesti. Hänenkin elämässä tuli hetkiä, jolloin hän lankesi. Psalmi 32 kuvaa hyvin Daavidin tunnelmia lankeemuksen jälkeen. ”Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä.” ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni.” ”Sanoin: Minä tunnustan. Sinä annoit anteeksi.”

Öin ja päivin oli paha olla, kunnes sai pois tunnoltaan ja anteeksiantamuksen. Oli varmasti ollut kauhea hetki, kun profeetta Naatan oli tullut Daavidin luokse ja sanonut: ”Sinä olet se mies.” Tulinen syyllisyys iski. Oli ihana päästä siitä vapaaksi Jumalan armon kautta.

Hyvä omatunto, rauha Jumalan kanssa, rauha sydämessä ovat kultaakin kalliimpia.

Niin, omatuntokin voi niin sanotusti venyä. Moraalikäsitykset vaihtelevat, mistä se omatunto saa ohjeensa, mittapuunsa. Omatunto on tietoisuutta omista teoista ja sen tulisi arvioida henkilökohtainen vastuu teoista. Omatunto voi olla heikko eli siltä puuttuu oikeaa tietoa. Syntiinlankeemuksessa ihmisen yhteys Jumalaan katkesi. Jeesuksessa Kristuksessa yhteys solmitaan uudelleen. Jumalan sanan totuus on se mittapuu, jonka mukaan omatunto tulee virittää. Ilman Jumalan sanan ohjausta omatunto etsii norminsa ja käsityksensä muista lähteistä ja on vaarassa tehdä suuria virheitä.

Suomen perustuslain mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus kuuluu jokaiselle. ”Jokaisella ihmisellä on oikeus ajatuksenvapauteen, omantunnonvapauteen ja uskonnonvapauteen.” ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.” (lähde Laki 24.fi)

Siispä on oikeus ilmaista myös omantuntonsa mukainen käsitys abortista, eutanasiasta, samaa sukupuolta olevien välisestä avioliitosta. Kiitos Jumalalle, että on niitä ihmisiä, jotka rohkenevat julkisesti ilmaista käsityksensä näistä asioista. Rukoillaan heidän puolestaan ja siunataan heitä.

Paavali oli rohkea mies, aluksi hän taisteli Jumalaa vastaan, mutta lopulta Jumala voitti ja Paavalista tuli mies, joka väsymättä julisti evankeliumia. Hän saattoi sanoa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.” 2 Tim. 4: 7, 8

 

 

Vesi

 

Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys. Suomessa tosin olemme tässä asiassa varsin hyvässä asemassa. Puhdasta vettä saa suoraan hanasta. Sitä voimme juoda, sitä voimme käyttää ruuan valmistuksessa, makeaa, suolatonta vettä riittää peseytymiseen, viljelysten kastelemiseen ja mihin vain tarvitsemme.

Alkuvuodesta uutisoitiin, että esimerkiksi Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa vesijohtovesi on vaarassa tyrehtyä kokonaan, taustalla on eri syitä. Veden käyttöä rajoitetaan ja järjestetään vedenjakelupisteitä, joista ihmiset saavat kerralla 25 litraa vettä. Muuallakin maailmassa uhkaa ja paikoin on jo kova makean veden puute. Saamme olla Suomessa kiitollisia hyvästä tilanteestamme. On hyvä myös ajatella, mitä toisten hyväksi kenties voisimme tehdä. Kehitysyhteistyön kautta on toteutettu monia vesiprojekteja, porakaivoja esimerkiksi.

Kautta aikojen on ihmisille ollut tärkeä karjanhoidon ja viljelyksen takia, että lähellä on vedensaantipaikka, lähde, keidas, järvi. Niin myös Afrikassa tai Lähi-idässä. Joskus tuli riitaakin siitä, kuka lähellä olevalla lähteellä saa karjansa juottaa. Tiet saattoivat sellaisen riidan takia erotakin.

Kaivot olivat yleensä koko seutukunnan yhteiskäytössä. Ohikulkijatkin saattoivat sammuttaa janonsa kaivon vedellä. Tällainen kaivo oli myös Jaakobin kaivo Samariassa. Jeesus oli kulkemassa Juudeasta Galileaan, melkoinen matka. Opetuslapset lähtivät läheiseen kaupunkiin ruokaostoksille. Jeesus jäi kaivolle, hän oli matkasta väsynyt. Oli keskipäivän aika. Epätavallinen aika, että joku tulisi hakemaan vettä, mutta nyt tuli eräs samarialainen nainen. Hänellä lienee ollut syynsä tulla kaivolle silloin, kun ketään muita ei siellä ollut.

Jeesus pyysi naiselta juotavaa. Nainen ihmetteli ääneen, että juutalainen mies puhutteli samarialaista naista ja vieläpä pyysi tältä juotavaa. Siihen Jeesus vastasi: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”

Elävä vesi, mielenkiintoinen termi. Puhutaan puhtaasta, makeasta, suolaisesta vedestä, mutta entä elävä vesi. Toiseksi Jeesus viittaa sanoissaan itseensä, ’jos tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sinulle puhuu’. Elävä vesi, Jumalan lahja, mitä ne ovat. Miksi naisen olisi tärkeä tuntea Jeesus.

Nainen huomauttaa, että Jeesuksella ei ole ammennusastiaa ja kaivo on syvä, joten mistä Jeesus saisi sitä elävää vettä. Jeesus selitti, että vaikka juo tämän kaivon vettä, niin kohta taas tulee uudelleen jano.  Elävä vesi tarkoittaa jotain muuta. ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”

Kun on fyysinen jano, on tarve saada juotavaa ja silloin pitää juoda. Elävän veden tullessa sydän muuttuu uudeksi. Ihmisen sisin saa rauhan, Pyhän Hengen kautta syntyy uutta ja yhteys Jumalaan aukeaa. Lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. On yhteys Jumalaan. Ihmisen ei tarvitse enää etsiä tyhjyyden tunteen sammuttamiseen apua sellaisilta lähteiltä, jotka kenties antavat hetken unohduksen ja huuman, mutta eivät voi tyydyttää ihmisen sisintä.

Syvällinen keskustelu jatkui Jaakobin kaivolla. Nainen pyysi tuota Jeesuksen lupaamaa vettä. Ei hän aluksi ihan ymmärtänyt vielä, ehkä hänen ei sitten tarvitsisi käydä enää hakemassa kaivolta vettä. Jeesus sanoo: ”Hae miehesi ja tule tänne.” Nainen kertoo rehellisesti, miten asiat hänen elämässään ovat. Jeesus opastaa eteenpäin. Rukouksen fyysinen paikka ei ole tärkein, vaan oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.

Nainen oli kuullut ja tiesi, että Messias tulee, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Jeesus vastasi naiselle: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.” Nainen oli kohdannut Messiaan, hän jätti vesiruukkunsa ja riensi kaupunkiin kutsumaan toisiakin kaivolle. Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi kaiken, mitä olen tehnyt. Ei kai hän ole Kristus?

Monille kaupungin asukkaille tämä kehotus oli elämän muutos. He uskoivat Jeesukseen ja totesivat, että Hän on todella maailman Vapahtaja.

Eräs fyysikko kertoo pitkästä totuuden etsinnästään. Hän kertoo ratkaisevasta hetkestä näin: ”Rukoilin hiljaa Jumalaa pyytäen Häntä astumaan sydämeeni ja ottamaan huostaansa elämäni. Kerroin Hänelle, että halusin tuntea Hänen läsnäolonsa, apunsa ja anteeksiantonsa. Silmänräpäyksessä Jeesuksen Kristuksen, Herramme rakkaus tulvi lävitseni.” Jeesus tuli todelliseksi hänen sydämessään ja elämässään.

Jeesus kutsuu elävän veden luo. ”Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Jeesus puhui Pyhästä Hengestä. Jeesus on rukouksen päässä. Avoin sydän saa lahjan. Jeesus tulee asumaan sydämeen.

 

 

Uudet silmälasit

 

On tullut aika hankkia uudet silmälasit. Pienempää tekstiä lukiessa pitää joskus käyttää suurennuslasia. Siis uudet lasit ovat tarpeen.

Saattaa olla, että moneen muuhunkin asiaan kuin lukemiseen tarvitsisi uudet lasit. Näenkö toisen ihmisen hädän, yksinäisyyden tai ylipäätään toisen ihmisen. Ehkä tässäkin tapauksessa lähinäkö on kaukonäköä heikompi.

Meidän tietoisuuteemme ja silmiemme eteen tuodaan tehokkaasti sodat, kivikasoiksi pommitetut kaupungit, pakolaisleirit, onnettomuudet, väkivallanteot. Ihmisten hätä ja avuntarve kautta maailman on suunnattoman suuri. Miten heitä voi auttaa? Tosi vaikea kysymys. Konkreettinen apu yhdellekin ihmiselle on iso asia.

Lähinäöstä se, mitä jo totesin. Lähellämme on ihmisiä, joilla on hätää syystä tai toisesta tai jotka kokevat yksinäisyyttä tai jotka sairastavat. Huomaanko? Olen ymmärtänyt, että toisen ihmisen lähellä oleminen, läsnä oleminen hänen elämässään on jo apu. Tarvitsemme sydämen näkökykyä.

Vielä se hengellinen puoli näkökyvystä. Jeesus puhui usein vertauksin. Häneltä kysyttiin syytä siihen. Jeesus vastasi: ”Sen tähden minä puhun heille vertauksin, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.” He eivät näkevin silmin näe. Ja kuitenkin sokea kerjäläinen näki. Mitä sokea näki, ja mitä toiset eivät nähneet?

On kysymys hengellisestä näkökyvystä. Monet Jeesuksen aikalaiset näkivät ja kuulivat, mitä Jeesus teki ja puhui. Silti he eivät ymmärtäneet, kuka Jeesus oli ja mitä varten hän oli tullut.

Sen sijaan sokea kerjäläinen istui tien vieressä ja kuuli kansanjoukon kulkevan ohitseen ja kyseli, mitä on tekeillä. Hänelle kerrottiin Jeesus Nasaretilaisen menevän ohi. Silloin sokea huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Näillä sanoilla sokea tunnusti, että Jeesus on Messias. Sitä tämä tarkoittaa. Mistä hän tiesi? Sisäiset silmät ja korvat olivat hänellä auki ja hän ymmärsi Jumalan puheen ja uskoi. ”Uskosi on parantanut sinut”, sanoi Jeesus.

Sokea näki enemmän kuin moni näkevä. Hän kuuli enemmän kuin moni muu. Jumala puhuu ihmiselle tavalla ja toisella. Aina sitä ei heti alkuun ymmärrä Jumalan puheeksi, mutta siitä voi saada varmuuden.

Kävin tänään lyhyellä kävelylenkillä. Kuljin puistotietä, siinä puistonpenkillä istui eräs ystäväni, hetken juttelimme ja hän pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan. Lupasin tehdä sen, ystäväni toivotti minulle siunausta. Se oli hyvä kohtaaminen ja muistutti minua siitä, miten tärkeä on rukoilla. Se on parhaimpia tapoja olla läsnä toisen ihmisen elämässä.

Rukous on aarre. Yksin ollessakin voi kertoa Jeesukselle kaiken, mitä mielessä on, omat surut, omat ilot, suunnitelmat ja kaiken saa sanoa ihan omin sanoin, saa kertoa myös sen miltä tuntuu. Rukous on osa omaa hengellistä elämää ja uskon rakentumista varten. Rukous on myös esirukousta varten, silloin saa tuoda Herran eteen paljon ja monenlaisia asioita.

Jumalalle voi puhua. Saattaa olla, että pian huomaat keskustelevasi hänen kanssaan.  Tuntuu ehkä siltä, että Jumalalla on jotakin asiaa minulle. Näin koin minäkin, kun kauan sitten keskellä katua sain kutsulehtisen hengelliseen tilaisuuteen. Jumalalla todella oli asiaa minulle.

Jumala haluaa todellisen yhteyden ihmisen kanssa. Jeesuksen ansiosta se on mahdollista. Jumala haluaa palauttaa sen yhteyden, mikä katkesi synnin tähden. Sitä varten Jumala lähetti Poikansa. Jeesus sovitti ristillä syntimme.

Raamattu kehottaa rukoilemaan eri tilanteissa ja kaikkien puolesta. Esimerkiksi ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle luvussa 2 jakeissa 1 – 6. Kirjoitan nuo jakeet tähän lopuksi. Siinä on samalla näkökulma maailmanlaajuisen hädän ja tilanteen kohtaamiseen.

”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti. Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja Ihmisten välillä, Ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi oikeaan aikaan.”

Pääsiäinen

Erikoinen päivä oli painumassa iltaan. Jo aamusta oli tuotu tieto, että hauta oli tyhjä, se hauta, johon Jeesuksen ruumis siirrettiin ristiltä. Tyhjä hauta herätti hämmennystä, ja vielä enemmän se, että jotkut naiset kertoivat enkelien sanoneen avoimen hautaluolan edessä, että miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta.

Raamattu kertoo tuosta päivästä. Silloin oli jo kolmas päivä siitä, kun se kaikki tapahtui. Tapahtui nimittäin se, että Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin. Ristillä riippuessaan Hän sanoi: ”Se on täytetty”, ja antoi henkensä. Näin se tapahtui ja sitten hänet haudattiin. Ihmeellistä kyllä oli, että kun Jeesus kuoli, juuri silloin samaan aikaan temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, maa järisi ja kalliot halkesivat. Sitä ennen oli jo puolen päivän aikaan tullut pimeys koko maan ylle, aurinko ei antanut valoaan, pimeys kesti siihen saakka, kun Jeesus antoi henkensä.

Tuosta kolmannesta päivästä ristiinnaulitsemisen jälkeen kertoo Luukas luvussa 23. Kaikki olivat ihmeissään tapahtumista, myös opetuslapset. Kaksi opetuslasta lähti kävellen noin 12 kilometrin päässä Jerusalemista olevaan Emmauksen kylään. Matkalla nämä kaksi keskustelivat viime päivien tapahtumista. Seuraan liittyi kolmas mies, opetuslapset eivät tunteneet häntä.

”Mistä te juttelette?”  ”Etkö tiedä, mitä Jerusalemissa on tapahtunut viime päivinä?” Näin keskustelu alkaa. Kaksi opetuslasta kertoivat, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Ja kun he niin olivat toivoneet, että Jeesus olisi ollut se, joka lunastaa Israelin, mutta nyt hän on kuollut. Hänet ristiinnaulittiin ja sitten haudattiin. Kaiken lisäksi hänen ruumistaan ei tänään löydetty haudastaan. Enkelitkin olivat sanoneet naisille, että hän elää. Tähän tapaan saivat Emmauksen tien kulkijat purkaa sydäntään kolmannelle kulkijalle.

Kolmas kulkija käytti omasta puolestaan hyvin tärkeän ja tilannetta avaavan ja valaisevan puheenvuoron. Ne kaksi olivat Jeesuksen opetuslapsia, kumpikaan ei kuitenkaan ollut kukaan niistä yhdestätoista. Niinpä kulkija saattoi hyvin lempeästi huomauttaa: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet.” Näinhän kaikki Kirjoitukset alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista ovat kertoneet. Näin piti tapahtua. Tämä on Jumalan suunnitelma. Hän selitti juurta jaksaen, mitä kirjoituksissa oli sanottu Jeesuksesta.

Kuka on tämä kolmas mies, joka näin puhuu, ajattelivat opetuslapset. Eivät vieläkään tunnista, mutta pyytävät ilta-aterialle.

Vieras ottaa leivän, siunaa sen ja antaa heille. Silloin heidän silmänsä aukenevat ja he tuntevat Jeesuksen. Jeesuksen tapa murtaa leipä ja siunata se oli varmasti tuttua, niinhän Jeesus aina siunasi ruuan, silloinkin kun pienen pojan eväät, viisi leipää ja kaksi kalaa, jaettiin tuhansille ja se riitti kaikille.

Jeesus piti siunatessaan leipää käsissään ja kohotti sen, paljastuivatko sieltä vaatetuksen lomasta naulojen jättämät jäljet? Siitä he ainakin tunnistivat Jeesuksen.

Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana oleville opetuslapsille Jerusalemissa, toivotti ensin ”Rauha teille!” ja näytti sitten heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Opetuslapsi Tuomas ei sattunut olemaan paikalla, kun Jeesus oli ilmestynyt toisille. Tuomas totesi, että hän ei usko ellei hän näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeaan naulanjälkiin ja jos hän ei pistä kättään Jeesuksen kylkeen. Jeesus ilmestyi ja kehotti Tuomasta tekemään niin. ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”, huudahti Tuomas.

Hetkeksi vielä Emmauksen tielle. Heti kun kaksi opetuslasta olivat tunnistaneet Jeesuksen, Jeesus katosi heidän näkyvistään. Jeesus oli kulkenut näiden kahden kanssa pitkän matkan ja osoitti, että Hän elää, Hän on voittanut kuoleman, Hän on ylösnoussut. Jeesus halusi muuttaa opetuslasten murheen iloksi. Saman tien opetuslapset nousivat ja palasivat Jerusalemiin saman 12 kilometriä kertomaan toisillekin kokemastaan.

Kristus on ylösnoussut! Hän elää!

 
Hän on minunkin Herrani ja Jumalani!

Siunattua Pääsiäistä

 

 

Tulkoon valo

 

 

Sininen taivas. Auringonpaiste. Valkoinen lumi. Ne ovat täällä taas.

 

 

 

 

  

Olin hiljattain kuuntelemassa erään israelilaisen pastorin puhetta. Eräs yksityiskohta herätti minut ihan erityisellä tavalla. Eikä se yksityiskohta ole mikään pieni asia, päinvastoin. Raamatun ensimmäiset jakeet kertovat, miten Jumala loi taivaat ja maan. Sitten aivan ensimmäiseksi Jumala sanoi: ” Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Kuitenkin vasta neljäntenä luomispäivänä Jumala loi luonnolliset valot, auringon ja kuun. Miten tämä on mahdollista?

Tähän ensimmäiseen valoon Jumala liitti päivän ja yön. Jumala erotti toisistaan valon ja pimeyden, valon hän nimitti päiväksi ja pimeyden yöksi, eikä siis silloin vielä ollut aurinkoa eikä kuuta. Tällä Jumalan valolla, josta on kysymys, on syvempi merkitys kuin luonnollisella valolla. Nyt tulee ymmärrettäväksi esimerkiksi tämä Paavalin kehotus: ”Eläkää valon lapsina!”, Ef. 5: 9. Tähän valoon, mikä ensin tuli maailmaan, sisältyy valtavan ihmeellinen asia. Miten tuon Paavalin kehotuksen ’eläkää valon lapsina’ voisikaan liittää auringon valoon.

Ihminen tarvitsi ja tarvitsee yöaikaan ja asumuksissaan luonnollisia valonlähteitä. Valonlähteinä oli ensin tuli (soihtu, päre, nuotio, kynttilä, öljylamppu jne.) kunnes osattiin tuottaa sähkövaloa, sähkömagneettista aaltoliikettä sopivalla aallonpituusalueella. Jumalan asettama aurinko valaisee luonnostaan päivää niin kuin Jumala tarkoitti.

Auringonvalo, sen UV-säteily, antaa hyvän rusketuksen. Auringonvalo on tarpeellinen kasveille, viljalle, kaikelle luomakunnalle. Se on elinehto, että ihminen voi elää maapallolla. Se ei kuitenkaan voi parantaa ihmisen sisintä eikä antaa vastausta jokaisen ihmisen sydämessä olevaan janoon jostakin syvemmästä elämän merkityksestä.

Vain se valo, josta Jumala sanoi ’Tulkoon valo’, voi vastata janoon ja kysymyksiin, joita sydämessämme on. Kuka minä oikein olen? Mitä varten olen olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Minun elämäni tarkoitus? Kuka välittää minusta?

Valo, jonka Jumala lähetti maailmaan jo luodessaan taivaat ja maan, on Jeesus Kristus. Hän on maailman valo. Jeesus sanoi itse niin. Samassa yhteydessä hän lupasi, että se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo. Ihmeellinen lupaus. Vain hän voi parantaa ihmisessä itsessään rikki menneet asiat.

Kristus on maailman valo. Tämä valo valaisee ihmisen niin, että syntyy yhteys Jumalaan, Luojaan. Yhteys, mikä alun perin oli Jumalan ja ihmisen välillä, katkesi synnin tähden. Yhteys on solmittavissa uudelleen Jeesuksen Kristuksen kautta.

”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2. kirje korinttilaisille 2. luku jakeet 6 ja 7.

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.” ”Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” kirje efesolaisille 5. luku jakeista 8 ja 14.

Kristuksen evankeliumin valosta on kysymys. Se valo, mikä tulee Kristuksen evankeliumista, on iankaikkisen elämän elinehto. Evankeliumi on sitä, että Jeesus Kristus on sovittanut syntisi ristinkuolemassaan. Hän puhdistaa sydämesi ja antaa elämän. Sitten voi elää valon lapsena. Siis oikeasti on Isä taivaassa.

 
 

Missä onni on

Missä onni on

 ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa.” Tämä on lainaus Psalmista 73. Se saattaisi olla pelkästään psalminkirjoittajan mielipide, mutta se on myös minun mielipiteeni. On lukuisia syitä siihen, miksi on onni olla lähellä Jumalaa. Mainitsen niistä joitakin.
 

Ei ole hopeaa ja kultaa – ainakaan kovin paljon – mutta on jotakin muuta. Pietari sanoi ikänsä sairaana olleelle rammalle miehelle: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." (Apt. 3: 6) Mies sai terveyden ja hyppeli pian riemuissaan.

Jumala on todellisesti elämän vaikeuksissa auttava Jumala. Se on tämän jakeen sanoma. Hän on esim. lohdutuksen Jumala, joka jotakin kautta lähettää lohdutuksen murheelliselle ja rohkaisun masentuneelle. Monet viestit kertovat, että Hän myös edelleen parantaa sairaita.

Vielä tuohon aineelliseen puoleen. Jeesuksen sanoja ovat: ”Missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” (Luuk. 12: 34) Aarre on aina jotakin kallisarvoista, tärkeätä ja rakasta, ja sen lähellä sydän viihtyy ja riemuitsee. Niinpä aarre on ilon lähde. Mainitessaan aarteesta Jeesus oli juuri kertonut, että teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan, joka pysyy. Sen rinnalla moni asia on katoavaa. Saattaa olla, että tällainen näköala synnyttää antamisen halun. On helppo antaa omastaan toisille. Silti minun aarteeni ei ehdy eikä vähene, vaikka annan eteenpäin. Ja eikö se ole niin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

 

 

”Sydän taivaassa ja jalat maassa” kuvaa varsin hyvin Jeesuksen antamaa periaatetta. Aarre taivaassa, siellä on Isän koti, sinne kerätään aarteita, mitkä eivät koskaan katoa. Mutta se ei myöskään saa sulkea sydäntämme lähimmäisen hädältä olkoonpa se laatuaan aineellista tai henkistä tai hengellistä.

 Voin osoittaa toisille ihmisille rakkautta ja huolenpitoa, kun minua rakastetaan ja minusta pidetään huolta. Sitähän onni on. Jumalan rakkaus ja huolenpito on koettavissa hyvin vahvasti. Psalmin 73 kirjoittaja tuo tämän julki ihanalla tavalla: ”Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.” ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.” (Jakeet 23 ja 25)

Ei ole ihme, että psalmin kirjoittaja toteaa lopuksi: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” (Psalmi 73: 28) Tähän ajatukseen yhdyn mielelläni.
 

 

 

 

taivas vai Taivas

 

taivas vai Taivas

Vuosia sitten vierailin ystäväni kanssa jälleen kerran Retretin kesänäyttelyssä. Astuimme sisään luolastossa osastoon, jonka ovella luki ”taivas”. Sisällä pimeässä kolkossa luolassa oli valoteos himmeine vaihtuvine valokuvioineen ja ilmoille puhkuvine savutehosteineen. Ulos tullessamme ystäväni totesi tyynesti: ”Ei tainnut vastata mielikuvaasi taivaasta.”

Mitä taivaassa on? Sauna, hevosia, kauniita trooppisia kukkia, kultakadut vai mitä siellä on vastassa? Se on vaikea kysymys, sillä sitä ei oikein voi arvioida sen perusteella, mikä meidän mielestämme tuntuisi tekevän taivaan. Mielihyvä ja monet asiat saavutetaan niin eri tavoin ja ’taivaallinen olo’ sen myötä. Täällä meille taivaan tekevät monesti ihan aineelliset asiat, nautinnot jne..

Kyllähän Raamattu kuvaa sitä Taivasta (taivas isolla T:llä), josta nyt nimenomaan haluan kirjoittaa. Luulen kuitenkin, että Raamatunkin kuvauksen perusteella, meidän on vaikea sittenkin kuvitella sitä fyysistä ympäristöä, mikä siellä on. Näin siksi, että se on niin erilainen kuin mitä ikinä olemme nähneet.

Sen voi varmuudella sanoa, että Taivas on Jumalan asuinpaikka. Tunnelmastakin on varmaa tietoa: ”Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21: 4)

Minusta tämä on oleellisinta, että Taivas on Jumalan asuinpaikka. Ja se, että Jumala ei halua asua siellä yksin. Onhan siellä enkeleitä, mutta Jumala on halunnut tehdä sen myös asuinpaikaksi ihmisille, ihmisille sitten kuoleman jälkeen.

Rohkenisitko, hyvä lukijani - näin Pyhäinpäivän aikoihin - hetkeksi pysähtyä miettimään sitä, oletko sinä jo löytänyt sen tien pään, joka vie tuonne Jumalan Taivaaseen. Sinne perille on saapunut jo moni ennen meitä. Tie alkaa jo täällä ja se tie ei ole salainen. Jeesus nimittäin sanoi itse: ”Tien sinne te tiedätte.” Hän oli sen opettanut ja neuvonut sanoen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh 14: 6) ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh 11: 24, 25)

Henkilökohtaisia kirjeitä

Yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 2005, sain eteeni ison pahvilaatikollisen kirjeitä. Pääosin niiden perusteella oli tarkoitus kirjoittaa elämäkertakirja kirjeiden lähettäjästä. Kirja valmistui ja julkaistiin vuonna 2006. Kirjoitustyön aikoina syntyi tämä pieni kirjoitus, jonka tahdon nyt laittaa blogitekstiksi.

Henkilökohtaisia kirjeitä

Suomessa vallitsee kirjesalaisuus. Henkilökohtaisia kirjeitä ei toinen saa luvatta lukea. Siksi olen hyvin suurella ihmetyksellä ja kunnioituksella viime kuukausina tehnyt tehtävääni, joka minulle annettiin. Olen lukenut satoja henkilökohtaisia kirjeitä, joita kotkalainen lähetyssaarnaaja kirjoitti läheisilleen.

Kirjeiden kautta on eteeni avautunut kirjoittajan koko elämäntarina, ei ainoastaan siihen sisältyneet tapahtumat, vaan myös kirjoittajan tunteet ja sisäiset kokemukset kipeine kuin myös iloisine vaiheineen, siis koko hänen persoonansa. Olen kokenut kulkevani alueilla, joilla on liikuttava aroin askelin. Koen käsittämättömän suurena sen luottamuksen, jota toinen on osoittanut minua kohtaan antaessaan minun nähdä sisimpäänsä ja tutkia sitä ja luvatessaan minun kirjoittaa elämästään. En varmasti itse enää ole ihan samanlainen kuin ennen tätä tehtävää. Minäkin olen joutunut sisäiseen prosessiin, mikä muuttaa minua.

Raamatussa on paljon kirjeitä. Oletko lukenut? Paavali ja Pietari esimerkiksi kirjoittivat niitä. Ne ovat myös henkilökohtaisia kirjeitä, sinullekin. ”Paavali … Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle … ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.”

Saatat ehkä sanoa, että en ole lukenut, kun ei niitä oikein ymmärrä. Tuossa ymmärtämisen vaikeudessa on vähän perääkin. Ei ymmärtäminen silti vaadi teologisia opintoja, sillä kirjeiden kirjoittamisen inspiroija, Pyhä Henki, avaa Raamatun sanan. Pyhä Henki avaa. Se ei ole ongelma. Paljon vaikeampi on ojentautua sanan mukaan.

Luulo ei ole tiedon väärti sanotaan. Sama pätee siihen, mitä Raamattuun todella on kirjoitettu. Kannattaa vaivan lukea eikä jäädä vain arvelemaan. Raamatun kirjeiden kautta avautuu eteemme niiden todellisen kirjoittajan, Jumalan, koko persoona, niin Hänen tunteensa kuin ajatuksensa ja tahtonsakin. Avautuu jopa kuva meistä itsestämme. Kuvasi Jumalasta ja itsestäsi saattaa muuttua, eikä se voi olla vaikuttamatta muutosta myös sinussa.

 

On käsittämättömän suuri luottamuksen osoitus Jumalalta, että Hän kertoo itsestään ja paljastaa omat ajatuksensa ja suunnitelmansa. Luulo vaihtuu tietoon. Esimerkiksi kun itse olin vastaanottanut iankaikkisen elämän lahjana - sekin oli selvinnyt sen kautta, mitä Raamattu Jumalasta kertoo - niin sen jälkeen ääneen ihmettelin: ”Kummallista! Kun luen Raamattua, se ei enää tuomitse ja syytä minua.” Se oli aito kokemus, ja sen jälkeen on Raamatun lukeminen ollut mieluisaa ja suorastaan elintärkeää tällä matkallani Isän kotiin Taivaaseen.

 

 

Paras merkki

 

Eilen aamupäivällä aurinko ilahdutti valollaan monien syksyisten ja sateisten päivien jälkeen. Valo lankesi ikkunasta ja se muodosti iloisesti kuviota eteisen matolle asti. Jotain erikoista siinä oli, ajattelin. Siinä oli selvästi epätavallista oranssin tai punertavan sävyä. Katsoin ikkunasta, miltä itse aurinko näyttää. Sekin oli oudon punertava. Iltapäivän uutisissa tuli selitys. Hirmumyrsky Ophelia nostatti Saharan hiekkapölyä ilmakehään. Samoin Portugalin ja Espanjan metsäpaloista nousi ilmaan epäpuhtauksia. Ilmavirtaukset toivat pölyt Suomeen saakka ja auringon valo muuttui punertavaksi kulkiessaan pölykerroksen läpi. Erikoinen ilmiö keskellä päivää, merkillinenkin. Aamu- ja iltarusko on eri asia.

Eri yhteyksissä ihmiset kysyivät tai pyysivät Jeesukselta merkkiä, kuka missäkin  tarkoituksessa. Opetuslapset kysyivät, mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki. Fariseuksilla oli mielessään muut motiivit ja kysymykset. He tahtoivat koetella, onko Jeesus oikeasti sitä, mitä sanoi olevansa ja mitä kansa uskoi. He pyysivät, että näytä meille merkki taivaasta.

Näille kysyjille ei riittänyt, että Jeesus paransi sairaita, ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla. Kyllä ne olivat yliluonnollisia jumalallisia tekoja. Vielä jotakin muutakin piti olla. Kysyjiä ei oikein miellyttänyt, kun Jeesus kehotti sopimaan riitapuolen kanssa, lopettamaan vääryyden teko ja yleensäkin tekemään parannusta elämässään. Oliko Jeesuksella valta antaa syntejä anteeksi? Oliko hän Jumalan lähettämä? Oliko hän Jumala?

Samarialainen nainen kohtasi Jeesuksen Sykarin kaivolla. Jeesus sanoi: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Jeesus lupasi vielä, että sitten ei enää ikinä tule jano ja siitä vedestä, jota hän antaa, tulee vastaanottajassa lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Nainen pyysi tätä vettä. ”Mene ja kutsu miehesi tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, vastasi nainen. ”Oikein puhuit sanoessasi: ’Ei minulla ole miestä.’ Viisi sinulla on ollut, mutta se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Totuus tuli esille, sen täytyi tulla. Vielä keskusteltiin oikeasta Jumalan palvomispaikasta ja -tavasta. Nainen tiesi, että Messias oli tulossa. Hän ilmoittaa sitten kaiken.

Jeesus vastasi: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.”

Nainen riensi kaupunkiin kertomaan miehestä, joka kertoi hänelle kaiken, mitä hän oli tehnyt. Ei kai hän vain ole Kristus? Nainen oli saanut riittävän merkin. Jeesus tiesi ja tunsi hänet ja hänen elämänsä läpikotaisin ja silti Jeesus oli valmis ja omasta aloitteestaan halukas antamaan naiselle elävää vettä, joka antaisi naiselle iankaikkisen elämän ja joka antaisi sydämeen ilon ja rauhan ja puhtauden.

Eikö paras merkki ole se, että sydämessä on rauha. Sydämen rauhan ja levon voi antaa ainoastaan Jeesus Kristus, Vapahtajamme, hän, joka on maksanut hinnan synneistämme. Hänen kanssaan voi pelotta kohdata nekin merkit, jotka ennakoivat tämän maailmanajan päättymistä.


 

Paluu diasporasta

 

Tapasin Estherin galilealaisella kibbutsilla. Hän ohjasi meitä vapaaehtoisia viheralueiden hoidossa ja opetti leikkaamaan kuihtuneet ruusunkukat oikealla tavalla. Esther oli muuttanut Israeliin Etelä-Amerikasta. Nyt hänen kotinsa oli tuo galilealainen kibbutsi. Hän oli yksi diasporasta palannut.

Myöhemmin eräällä matkallani Israelissa kävin silloin jo iäkkäämmän naisen kotona. Hän oli vuoteenomana, mutta kertoi omasta äidistään hyvin eloisalla tavalla. Äiti oli viety sisarensa ja vanhempiensa kanssa Auschwitziin. He olivat Unkarin juutalaisia. Äiti selvisi hengissä ja palasi Unkariin ja siellä tapaamani nainen syntyi. Israeliin he muuttivat 50-luvulla.

Olen tutustunut eri yhteyksissä niin Venäjältä kuin Yhdysvalloistakin Israeliin muuttaneita. Muuttajia saapuu Israeliin ympäri maailmaa kymmenistä maista. Se on ainutlaatuinen tapahtuma. Minkään muun kansan kohdalla ei ole vastaavaa. Tämä on paluuta hajotuksesta. Jumala hajotti Israelin kansan kaikkien kansojen sekaan, mutta Hän lupasi koota heidät jälleen heidän omaan maahansa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto, alija, tapahtui 1800-luvun lopulla. Silloin muuttajat tulivat lähinnä Itä-Euroopasta, myös Jemenistä. Ensimmäistä muuttoaaltoa seurasi monta uutta muuttoaaltoa. Hilda Andersson*, vuodesta 1927 vuoteen 1948 Öljyvuorella asunut ruotsalainen sairaanhoitaja, sai seurata elämää Israelissa kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän seurasi, miten juutalaiset ovat koettaneet päästä tähän maahan ”jalan, lentämällä, uiden, laivoilla ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla”. Vaikka toisen maailmansodan aikoina ja jälkeen juutalaisilla oli vaikeat olot eri maissa, sittenkin heidän saapumistaan maahan yritettiin rajoittaa ennen vuotta 1948. Kuvat huonokuntoisista ihmisiä täyteen lastatuista laivoista kertovat omaa kieltään.

Kuitenkin nämä varhaisessa vaiheessa maahan tulleet juutalaiset kuivattivat malariasuot, raivasivat maata viljelysmaaksi, istuttivat puita. Maa sai uuden ilmeen, karu ja kuiva maa alkoi tuottaa viljaa ja hedelmiä, kastelujärjestelmät kehitetiin. Onhan profeetta Hesekielin kautta Herra luvannut: ”Mutta te, Israelin vuoret, kasvatatte oksia ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille, sillä se on jo tulossa, aivan lähellä. Katso, minä tulen teidän luoksenne, te Israelin vuoret, ja käännyn teidän puoleenne. Silloin teidät viljellään ja teihin kylvetään. Minä tuon paljon ihmisiä, koko Israelin heimon, teidän rinteillenne; kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.” Hes. 36: 8-10.

Diasporasta paluu jatkuu edelleen. Israelin 8,7 miljoonan väestöstä juutalaisia on tällä hetkellä noin 6,5 miljoonaa ja kaikkiaan yhteensä eri maissa juutalaisia on noin 14 miljoonaa. Vuosittain maahan muuttavien määrä vaihtelee, kuten diagrammi vuosilta 1948 – 2016 osoittaa. Siitä voidaan havaita heti itsenäistymisen jälkeen korkeat pylväät. Silloin Israelin päässä poistuivat maahan tulon esteet.

Maahanmuutto Israeliin 1948 - 2016

Lähtömaissakin on ollut esteitä, juutalaisten ei annettu lähteä. Vuosien 1991 ja 1992 kohdalla on poikkeuksellisen korkeat muuttajamäärät. Hajonneen Neuvostoliiton alueilta tulivat nämä muuttajat ja koko yhdeksänkymmentäluvun ajan muutto oli runsasta. Vuonna 1991 toteutettiin esimerkiksi myös operaatio Solomon, ilmasilta toi yli 14000 Etiopian juutalaista Israeliin 36 tunnissa.

On Jumalan suunnitelma koota Israelin kansa takaisin omaan maahansa. Jumala toteuttaa suunnitelmansa oman aikataulunsa mukaan. ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: … Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä, kaikki, jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.” Jes. 43:1, 5-7

Maahanmuuttajia on lapsista vanhuksiin. Asunnot, toimeentulo, terveydenhoito, työpaikat, koulutus, kaikki nämä ovat isoja haasteita Israelille. On opeteltava yhteinen kielikin. Maan pinta-ala ei ole iso. Joskus olen katsellut Juudean vuoria ja ajatellut, että vuoren rinteet antavat tilaa.

Nyt ollaan hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa, miten ja millä aikataululla toteutuvat Jumalan Israelille antamat lupaukset. Raamatussa on kymmeniä eri kohtia eri profeettojen kautta annettuina Israelin kansan paluusta hajaannuksesta takaisin omaan maahansa. Sen toteutumisvaihe on nyt menossa.

*Kirja: Hilda Andersson, Israel keväällä 1948