Flashback - vuosien takaa

                                                     Kymijoki Korkeakosken haara (kuva)

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme… Hepr. 12: 1 – 3. Nämä jakeet ovat erityisellä tavalla ja erityisessä tilanteessa piirtyneet mieleeni. Te ehkä tiedätte Veli Andreaksen. Open Doors järjestön perustaja, sittemmin suuren lähetysjärjestön johtaja. Silloin kun vielä oli rautaesirippu, hän kuljetti raamattuja esiripun taakse ja kävi kärsivien uskovien luona. Teki työtä mitä erikoisimmissa olosuhteissa.

Nuorten herätyspäivillä Kuopiossa kesällä 1970 istuin suuressa teltassa, joka oli täpötäynnä väkeä. Olin matkannut yksin Joensuusta noille päiville, ei ollut ketään uskovaa ystävää minulla. Sinne täpötäyteen telttaan tuli hyvin vähin mainoksin mainostettu Veli Andreas ja puhui nuorille. Nämä Heprealaiskirjeen luvun 12 alkujakeet ovat siitä lähtien olleet muistissani. En ehkä silloin osannut liittää sitä luvun 11 pyhiin. Ennemmin liitin sen siihen suureen uskovien nuorten joukkoon, joka ympärilläni oli. Ja siihen, että tuo julistajamies oli tullut kärsivien kristittyjen keskeltä ja tiesi, mitä sanoi, kun sanoi, juoskaamme kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan. Näille sanoille tuli painoa, kun ajatteli vankilassa olevia sisaria ja veljiä, sisaria ja veljiä, joilla ei ollut mahdollista saada Jumalan sanaa, ei ollut mahdollista julkisesti kokoontua yhteen, vaikka ei niistä asioista siihen aikaan paljon saanut ääneen puhuakaan Suomessa.

Näin siis 50 vuoden takainen hetki Nuorten herätyspäiviltä on painunut mieleeni niin, että voin aivan kuin uudestaan elää tuon kaiken. Olin tullut uskoon vain parisen kuukautta aikaisemmin. Jäi puhuttelemaan se, miten Veli Andreas oli vienyt Jumalan sanaa kärsiville kristityille suljettuihin maihin.

Edelleenkin Raamattu on kielletty kirja monissa maissa. Silti Jumalan sanassa on voima tänäkin päivänä.

Uskovan elämä on pikemminkin maraton kuin sprinttikisa. Todistajien pilvi Heprealaiskirjeen luvun 12 alussa viittaa lukuun 11. Todistajat ovat todistajia, joiden elämä, työ, kärsiminen ja kuolema kertovat heidän uskostaan. Jumala todistaa heidän uskonsa. Näitä uskon ihmisiä on ollut kautta vuosituhanten. Kestävyys ei ole urheilijallekaan passiivisuutta vaan sinnikkyyttä. Vaikka maitohapot tuottavat tuskaa lihaksissa, sittenkin pitää jatkaa ja voittaa kipu. Kristityn kestävyyden salaisuus on, että vain se, joka katsoo Jeesukseen, saa tarpeeksi voimaa jatkaa. Hän tuli täyttääkseen Isän tahdon ja oli kuuliainen Isälle ristinkuolemaan asti ja uskoi ja antoi henkensä Isän käsiin. Hän uskoi, että Isä oli hänet lähettänyt, hän uskoi, että kuolemallaan hän sovittaisi kaikki ihmiset Jumalan kanssa. Jeesustakin vastustettiin, mutta hän ei koskaan väsynyt noudattamaan Isän tahtoa. Ihmiset halveksivat häntä, vastustivat, ymmärsivät hänet väärin, pilkkasivat häntä. Silti Jeesus jatkoi elämänuraansa.

Rautaesirippua ei enää ole, silti on monia suljettuja maita. Monissa maissa kristityt kärsivät. Raamattu on kielletty kirja. Sitä ei saa käsiinsä eikä sitä saa lukea. Open Doors – järjestön ja monien muiden vastaavien järjestöjen tehtävä jatkuu. Raamattuja tarvitaan, kärsivät kristityt tarvitsevat apua. Olkoon sydämellämme rukous heidän puolestaan.

Eräs pastori sanoi kerran ajatuksen: ”Rakas Vapahtajamme voi kuitenkin antaa omillensa uskon, jonka voimalla näkee taivaan elämän todellisena tarkoituksena. Sen eteen on valmis maksamaan hintaakin.” Tämä on hyvä muistaa tänäkin päivänä.