Genesaretinjärven
vedenpinta on noin 213 metriä Välimeren vedenpintaa alempana. Sekä Genesaretinjärvi
että Jordanin laakso ovat osa isoa hautavajoamaa. Tämä vajoama on yksi
Suomestakin lähtevien muuttolintujen reiteistä etelään. Järven länsipuolella on
Arbelvuori, huippu Genesaretinjärven pinnasta mitattuna 320 metriä, Välimeren
pinnasta vain 181 metriä (wikipedia). Kyyhkyssolan kautta pääsee lännestä
Genesaretinjärvelle.
Nämä maastonmuodot on hyvä tietää, kun lähtee patikkaretkelle. Tällä kertaa todella lähdin patikoimaan. Mielenkiintoista, alamäkiä, tasaista, kivikkoa, polun katkaisevia vesilammikoita ja ylämäki… Päämääränä Arbelvuoren huippu. Ihan huipulle asti en jatkanut, toiset kyllä. Joka tapauksessa upea kokemus liikkua samoissa maisemissa kuin Jeesuskin liikkui opetuslapsineen. Kyyhkyssolan kautta he saattoivat kulkea Genesaretinjärvelle ja Magdalaan, joka on järven rannalla.
Aivan järven rannalla sijaitsi Magdalan kaupunki, Maria Magdaleenan kotikaupunki. Luukas mainitsee, että Jeesuksen vaeltaessa kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan evankeliumia, hänen kanssaan olivat ne kaksitoista opetuslasta ja myös muutamia naisia, jotka oli vapautettu pahoista hengistä ja parannettu taudeista, heidän joukossaan oli Magdalan Maria, Luuk. 8: 1-3. Magdalan kaivaukset ovat tuoneet esiin kaupungin historiaa ensimmäiseltä vuosisadalta.Kaivausten läheisessä uudessa rakennuksessa on useita kappeleita, jotka liittyivät Jeesuksen elämään ja ihmisten kohtaamisiin hänen kanssaan. Kuvassa oleva maalaus kosketti syvästi ja jäi puhuttelemaan.
Jeesushan oli siis
matkalla synagogan esimiehen Jairoksen kotiin. Jairoksen pieni tytär oli
kuolemaisillaan. Matkan aikana tytär ehti kuolla ja esimiehelle tuotiin sana, ”miksi
nyt enää vaivaat opettajaa”. Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, usko
ainoastaan!” Jeesus tarttui lasta kädestä ja sanoi: ”Taliata kuumi!” ”Tyttäreni,
minä sanon sinulle, nouse!” 12-vuotias tyttö nousi heti kävelemään.
Matteuksen evankeliumin
luvusta 4 lukuun 12 asti Jeesus liikkui ympäri Israelia, kaupungista
kaupunkiin, synagogasta synagogaan ja julisti messiaanisuuttaan ja saarnasi valtakunnan
evankeliumia. Ihmeet olivat merkkeinä Israelin kansalle, että he ymmärtäisivät:
Jeesus on Messias. ”Jeesuksen luo tuotiin riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä. Jeesus paransi hänet, niin että
mies puhui ja näki. Koko kansanjoukko hämmästyi ja sanoi: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?” Matt. 12: 22
Voisiko tämä olla
Daavidin Poika? Mikä tässä tapauksessa herätti tämän kysymyksen? Mykän demonin
tapauksessa juutalaisten manauksesta ei ollut mitään hyötyä sillä kommunikointi
sellaisen demonin kanssa oli mahdotonta. Juutalaisuudessa oli kyllä myös
riivaajien ulosajamista, mutta se edellytti riivaajan nimen tietämistä. Mykän
kanssa ei voinut keskustella. Juutalainen teologia opetti, että Messias, kun
Hän tulisi, Hän kykenisi ajamaan ulos jopa tuollaisen demonin.
Tämä opetus oli
tiedossa. Kansa koki ja näki, mitä Jeesus teki. Ja siitä näkemisestä nousi
kysymys: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?” Kyllä Hän on.
Niin tuli mieleeni: minäkin sain patikoida tämän samaisen matkan.oli ihmeelistä kokea: täällähän Jeesuskin on kulkenut. Jotain niin voimaannuttavaa! Kiitos Marja-Liisa hienosta kirjoituksesta.
VastaaPoistaOi Marja-Liisa kun pääsis,kiitos matkan jakamisesta,varmaan ihana nähdä ja kokea kaikki.
VastaaPoistaKiitos tästä mielenkiintoisesta blogista.tuli eläväksi seudut.Teuvo ja ULLA.
VastaaPoista