Onko tämä Kristus?

 

Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä. Pian tämän jälkeen Josef, Maria ja Marian poika Jeesus pakenivat Egyptiin. Herodes toteutti Betlehemissä lasten murhan, kaikki kaksivuotiaat ja nuoremmat poikalapset oli surmattava. Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja kehotti häntä ottamaan lapsen ja hänen äitinsä mukaansa ja palaamaan Israelin maahan. Josef nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Israelin maahan. Sinne tultuaan hän asettui asumaan Nasaret-nimiseen kaupunkiin, jotta toteutuisi profeettojen kautta annettu sana: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi. Vanhan Testamentin profeetta Jesaja oli jo ilmoittanut, että ”Iisain kannosta nousee verso ja vesa puhkeaa sen juurista”. Verso, heprean sana netser, Natseret, Nasaret.

Jeesus tuli Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Johannes esteli, että hänhän tarvitsisi kasteen Jeesukselta. Jeesuksen pyynnöstä Johannes suostui. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi vedestä. Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Pian tämän jälkeen Jeesus aloitti toimintansa ensin Galileassa, sitten eri seuduilla.

Jeesus opetti, paransi sairaita, teki ihmetekoja, tyynnytti myrskyn, ruokki viisituhatta miestä, käveli veden päällä. Hän sanoi olevansa elämän leipä. Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Hänen luokseen tulleet ihmiset pyysivät: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.” Siihen Jeesus vastasi heille näin: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” Samassa yhteydessä Jeesus sanoi, että Hän on tullut maailmaan Isän tahdosta. Jeesus sanoi siinä yhteydessä myös näin: ”Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6: 33–40)

Jeesus lähti lehtimajanjuhlille, ei julkisesti vaan salaa. Joh. 7: 10. Jeesus meni ylös temppeliin ja opetti. Juutalaiset ihmettelivät, kuinka tämä tuntee kirjoituksia, vaikka on oppimaton? Heräsi kysymys: Onko tämä Kristus? Jotkut sanoivat, eikö tämä ole se, jota he tavoittelevat tappaakseen? Hän puhuu julkisesti, onko hallitusmiehet saaneet tietää, että hän on Kristus? Tästä miehestä tiedetään, mistä hän on lähtöisin, mutta kun Kristus tulee, ei kukaan tiedä, mistä hän on lähtöisin. Näin ajateltiin.

Jeesus puhui temppelissä ja sanoi, ”etten ole tullut omasta aloitteestani, vaan minut on lähettänyt hän, joka on luotettava, ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan, ja hän on minut lähettänyt.” Tässä Jeesus ilmaisi, että Hän on Jumalan Poika ja Isä on Hänet lähettänyt. Mikä oli reaktio hänen sanoihinsa? ”He halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.”

Mitä varten Jeesus syntyi ihmiseksi ja tuli maailmaan? Jeesuksen syntyminen ihmiseksi oli Jumalan suunnitelma, Isän tahto. Jeesus puhui itsestään sanoen: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sen tähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne. Sillä jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Joh. 8: 23, 24. Jeesus käyttää tässä samoja sanoja, joita hän käytti keskustellessaan samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Minä Olen, on Jumalan nimi. Jeesus syntyi ihmiseksi. Se oli Isän tahto.

Jumala syntyi ihmiseksi. Meidän tähtemme. Uskon kautta se aukeaa.

Taivasta katsellessa

 

Marraskuisena päivänä voi näyttää kuvan kaltaiselta. Lehdet ovat pudonneet puista, aurinko on varsin matalalla jo iltapäivästä ja pilvet liikkuvat tuulisena päivänä ripeään tahtiin. Päivä pimenee, ilta saapuu.

Ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemisensa jälkeen Jeesus oli vielä hetken opetuslastensa kanssa ennen taivaaseenastumistaan. Opetuslapset olivat kulkeneet yhdessä Jeesuksen kanssa Galileassa, Juudeassa, Samariassa, Jerusalemissa, Jerikossa, Betaniassa eri kylissä ja kaupungeissa. Hän oli kutsunut 12 opetuslasta, he seurasivat Jeesusta ja saivat kuulla ja nähdä kaiken sen, mitä Jeesus teki. Nelisen vuotta he kulkivat yhdessä.

Eräällä aterialla Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Johannes 14: 1–4

Tuomas ihmetteli, että emmehän oikein tiedä, minne menet. Miten me sitten osaisimme tulla
sinne? Siihen Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette hänet ja olette nähneet hänet.”

Jeesus oli joskus aiemmin käynyt syvällisen kahdenkeskisen keskustelun samarialaisen naisen kanssa. Nainen oli tullut hakemaan vettä kaivosta, ja Jeesus pyysi häneltä juotavaa. Yleensä juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Syntyi hyvä keskustelu. Jeesus puhui hyvin selvällä tavalla naiselle. Jos tietäisit Jumalan lahjan ja hänet, joka pyytää sinulta juotavaa. Jos tuntisit Jumalan lahjan, sinä pyytäisit elävää vettä. Pitkä keskustelu, asiat käytiin läpi, Jeesus tiesi ja tunsi naisen elämän ilman että nainen itse kertoi siitä tarkasti. Hae miehesikin tänne, sanoi Jeesus. Ei minulla ole miestä, oli naisen vastaus. Jeesus totesi, että oikein puhut, viisi miestä sinulla on ollut, mutta se, joka sinulla nyt on ei ole sinun. Jeesus kertoo hyvin ymmärrettävällä tavalla naiselle, mistä nyt on kysymys. Lopulta nainen sanoi, että tiedän, että Messias tulee, kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken. Jeesus vastasi: ”Minä olen se minä, joka puhun kanssasi! ”Minä Olen on Jumalan nimi. Sen Jumala ilmoitti Moosekselle, kun hän kutsui Mooseksen 2. Moos. 3: 14 JHVH. Nainen jätti vesiruukkunsa kaivolle ja riensi kertomaan, että hän on löytänyt Kristuksen.

Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista. Jeesus ilmestyi haudalle tulleille naisille, Magdalan Marialle ja toiselle Marialle. Naiset veivät sanoman opetuslapsille. Myöhemmin Jeesus ilmestyi yhdelletoista opetuslapselle heidän ollessaan aterialla ja sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16: 14–16. Tehtävä on annettu ja se jatkuu.

Luukas puolestaan kertoo, että Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja avasi heidän ymmärryksensä ja käsittämään Kirjoitukset. Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Luukas 24: 45–48. Samassa yhteydessä Jeesus myös lupasi, että te saatte voiman korkeudesta, Pyhän Hengen.

Ennen ristinkuolemaansa Jeesus keskusteli Jerusalemissa usein myös kirjanoppineiden ja fariseusten kanssa. Erään tällaisen keskustelun jälkeen Jeesus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi! Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Matteus 23: 37–39.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen voiman korkeudesta, kun hän tapasi opetuslapsensa ylösnousemuksensa jälkeen. ”Ei teidän asianne ole tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1: 7, 8.

Kun Jeesus oli tämän sanonut, hänet otettiin ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Opetuslapset tähyilivät taivaalle. Heidän luokseen ilmestyi kaksi miestä yllään valkoiset vaatteet. He sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.”

”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16: 14–16. Tehtävä on annettu ja se jatkuu.

Pysäyttäviä asioita

Mummolani sijaitsi varsin lähellä itäistä rajaa Kaurilan kylässä. Halusin nähdä seudun vielä kerran. Maisemat ja tietkin olivat muuttuneet vuosien varrella. Läheinen raja-asema on tällä hetkellä suljettuna. Lopulta löysin kylätien, jonka tunnistin tutuksi. Kun tien pää oli löytynyt, tietä eteenpäin ajaessani maisemat olivat todella tutut. Muistin talot ja lammet tien varrelta. Yllä oleva kuva on otettu mummolan kohdalta. Talo, navetta, sauna, talli, aitta, ne kaikki oli purettu jo kauan sitten. Niiden paikalle oli kasvanut metsä, ja pellot olivat uuden omistajan viljelyksessä ja oikein hyvännäköisiä.

Vähän yli vuosi sitten huhtikuun lopulla olin viikon matkalla Israelissa. Kirjoitin siitä silloin blogiinkin. Tänä päivänä Israeliin ei tehdä ryhmämatkoja Gazan tilanteen vuoksi. Mitä tämä kertoo, raja kiinni itään ja Israelin tilanne.

Mooses johdatti Israelin kansan pois Egyptistä, Egyptin orjuudesta. Itse hän sai vain katsella Nebonvuorelta, Pisgan huipulta, joka on vastapäätä Jerikoa. "Herra näytti Moosekselle koko maan: Gileadin aina Daaniin asti, koko Juudan maan Länsimereen asti, Negevin sekä tasangon, Jerikon eli Palmukaupungin laakson Sooariin asti. Herra sanoi Moosekselle: ”Tämä on se maa, josta minä vannoin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille valan: ´Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan´ Minä olen antanut sinun nähdä sen omin silmin, mutta sinä et sinne pääse.” 5.Moos. 34: 1–4

Tuomarien kirjassa on mielenkiintoinen tieto. Siinä kerrotaan, että Herra jätti maahan kansoja, filistealaisia, kanaanilaiset, siidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa. Miksi Herra toimi näin? Vastaus siihen on: Nämä Herra jätti koetellakseen Israelia ja saadakseen tietää, tottelisivatko israelilaiset hänen käskyjään, jotka hän oli Mooseksen kautta antanut.

Raamatusta voimme lukea, että israelilaiset useaankin otteeseen unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita mm. Silloin Herra kuritti omaa kansaansa, israelilaiset joutuivat vieraiden kuninkaiden käsiin. Mutta israelilaiset huusivat hädässänsä Herraa ja Herra auttoi heitä. Tämä toistui monta kertaa. Kansa joutui myös pakkosiirtolaisuuteen. Mutta sieltäkin palattiin. Itsenäinen Israelin valtio tunnustettiin vuonna 1948 sille alueelle, jonne Jumala oli Abrahamin johdattanut.

Israelin maa ja kansa on keskeisessä asemassa koko ihmiskunnalle. Jeesus Jumalan Poika syntyi Betlehemissä, kärsi ristinkuoleman meidän syntiemme tähden. Jeesus on ylösnoussut ja on nyt Isän luona taivaassa. Mutta Hän palaa takaisin. Jeesus puhui ennen ristinkuolemaansa tulevista tapahtumista. Hän oli juuri ollut temppelissä. Hänen viestinsä fariseuksille ja kirjanoppineille oli: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: `Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! ´ Jeesus tulee takaisin.

Blogini alkuun kirjoitin suljetusta rajasta ja Israelin tilanteesta. Omalla tavallaan ne pysäyttävät meidät ajattelemaan asioita. Se on hyvä, että pysähdymme. Mitkä asiat ovat meille tärkeitä, löytyykö uskoa elävään Jumalaan, Jeesukseen meidän Vapahtajaamme? Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle ´hyvästä uskon kilpailusta´ 1. Tim. 6: 11–16 ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista (edellisessä jakeessa Paavali puhuu rahanhimosta, se on kaiken pahan juuri.)! Tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä. Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka tekee kaiken eläväksi, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti ja antoi hyvän tunnustuksen, minä kehotan sinua: noudata tätä käskyä tahrattomasti ja moitteettomasti Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen asti. Sen antaa meidän aikanaan nähdä autuas ja ainoa Valtias, kuninkaiden Kuningas ja Herrojen Herra. Hänellä yksin on kuolemattomuus. Hän asuu valkeudessa, johon kukaan ei voi tulla. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen olkoon kunnia ja ikuinen valta. Aamen.”

Herra vahvistaa väsyneitä

 

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: ”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vaille Jumalani huomiota.” Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jesaja 40: 27–31

Englanninkielisessä Raamatussa kohta, jossa todetaan ”ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman” on ilmaistu sanoilla ”those who hope in the Lord will renew their strength”. Sana ”hope” eli sana toivo viittaa sekä luottamukseen että uskoon, tarkoittaa sitä, että Hän, Herra, pitää lupauksensa. Toivo Herrassa viittaa myös kärsivällisyyteen odottaa Jumalan lupauksia, kunnes Jumala toimii oman aikataulunsa mukaan.

Heprealaiskirjeen luku 11 puhuu uskosta ja uskon esikuvista. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Uskossa uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan. Uskonsa kautta hän puhuu vielä kuoltuaankin.” ”Ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11: 1–4, 6

Minkä kaltainen usko oikeastaan on, mitä usko on? Usko tarkoittaa sitä, että hylkää kaiken luottamuksen omiin resursseihinsa, kykyihinsä ja päättelyihinsä – asioihin, joita näemme. Se tarkoittaa sen sijaan luottamista asioihin, joita emme voi nähdä – Jumalan lupauksiin, määräyksiin ja hänen huolenpitoonsa meistä.  Sisäinen asenne ei kuitenkaan yksin määrittele uskoa. Jotta usko olisi läsnä, tarvitaan toimia. Usko todistaa itsensä kuuliaisuudellaan Herralle.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisi uskoa kahteen suuntaan: uskoa tulevaisuuteen (mitä toivomme) ja uskoa näkymättömiin asioihin (mitä emme näe). Kun olemme varmoja siitä, että Jumala hallitsee näitä alueita ja me elämme todeksi sen, että hän hallitsee, se on uskoa. Uskon kaksi puolta – varmuus ja odotus – voidaan nähdä tässä luvussa lueteltujen ihmisten elämässä. Heillä oli vahva usko, he uskoivat, että Jumala on sanallaan luonut maailmat, se mikä nähdään ei ole syntynyt näkyvästä. Heillä oli suuri varmuus siitä, että Jumalan lupaukset täyttyisivät, vaikka joskus asiat tuntuisivat mahdottomilta.

Esimerkiksi Abraham. Hän oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Hän siis ei valinnut itse kohdetta. Jumala valitsi maan, johon hän vei Abrahamin. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Kutsuessaan Abrahamin Jumala ilmoitti hänelle, että ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abraham kulki Sikemin seudulle, Mooren tammelle asti. ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Abraham rakensi alttarin Herralle. Jumala lupasi Abrahamin jälkeläisille tuon maan. Se maa on Israel. Ja kun Jumala sanoo, että sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat, hän viittaa siihen, että Jumalan Poika Jeesus ristinkuolemallaan sovittaa syntimme ja avaa meille pääsyn iankaikkiseen elämään.

Jumala siis lupasi Abrahamille, että hän tekee Abrahamista suuren kansan. Ja sitten kävi niin, että Abrahamin puoliso Saara ei tuntunut saavan lasta. Heprealaiskirjeen luku 11 kertoo myös tästä. ”Uskon kautta sai Saarakin, vaikka oli hedelmätön, voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana.” Hepr. 11: 11

Jumala ilmoitti asian Abrahamille ja ilmoitti, että pojalle on annettava nimi Iisak ja samalla Jumala lupasi pitää voimassa liittonsa Iisakin ja hänen jälkeläistensä kanssa.” 1 Moos. 17: 19

Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Iltarusko ja aamutähti

 

Eilen illansuussa läntinen taivaanranta värjäytyi punaiseen iltaruskoon. Sitä sain ihailla omasta ikkunastani. Perinteisesti sanotaan iltaruskon ennustavan seuraavaksi päiväksi hyvää säätä. Meteorologit sitten kertovat ammattimaisesti joka ilta seuraavan päivän sään, mittalaitteiden avulla he toteavat sään muutokset ja tekevät ennusteet. Tämä säätieteestä. Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla, mitä se on ja miten nopeasti kaikki tapahtuu.

Tähtitiedekin on mielenkiintoista. Raamatun alkulehdillä kerrotaan näin: Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanvahvuuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” Näin myös tapahtui. 1 Moos. 1: 14, 15. Jumala loi kaksi suurta valonlähdettä, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän yötä, auringon ja kuun. Myös tähdet Jumala loi.

Olen elämäni varrella saanut katsella tähtitaivasta täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myös eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa. Australiassa käydessäni minua kiinnosti nähdä taivaalla Etelän risti. Se on eteläisen taivaan tähdistö, pinta-alaltaan se on tähdistöistä kaikkein pienin. Siinä kuitenkin on kirkkaita tähtiä, joiden perusteella erottuu selvästi tunnistettava ristinmuotoinen tähtikuvio.

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia. He pyysivät, että Jeesus näyttäisi heille merkin taivaasta. Jeesus vastasi heille: ”Kun tulee ilta, te sanotte: ’Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa.’ Aamulla te sanotte: ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.’ Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.” Matt. 16: 1–4. Luukkaan evankeliumin luvussa 12 Jeesus puhuu kansalle samasta asiasta. Kun pilvi nousee lännestä, te sanotte, tulee sade, niin tuleekin. Kun etelätuuli puhaltaa, tulee helle. Nämä asiat kansakin ymmärsi, kun ottaa huomioon maan sijainnin meren rannalla ja eteläpuolella taas oli varsin lämpimät seudut.

Ajan arvioiminen on meille kaikille erittäin tärkeä asia. Elämäänsä taaksepäin katsellessa huomaa, miten nopeasti aika todella kuluu, melkein huomaamatta. Maailma muuttuu.

Mielessäni on jonkin aikaa soinut laulu ”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa…”.  Vuosia sitten olin Israelissa Ayelet HaShahar kibbutsilla eräänä kesänä vapaaehtoistyössä. Aamulla neljän viiden maissa heräsimme ja läksimme erilaisiin tehtäviin pelloille, puutarhaan jne. Aina muistan, miten taivaalla loisti kirkas tähti. Se tähti oli planeetta Venus. Ne aamut muistan edelleen. Maailma on muuttunut siitä niin meillä kuin Israelissakin ja kaikkialla maailmassa. Käteen on kasvanut kännykkä niin meillä kuin muuallakin. Kaikki mitä tapahtuu missä päin maailmaa tahansa kuullaan ja nähdään heti. Eikä se mitä tapahtuu, ole aina useinkaan mitään hyvää.

Kaikesta huolimatta on edelleen se aika, jolloin voidaan korjata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus puhui opetuslapsilleen vaalenneista vainioista. Ettekö sano: ”Vielä on neljä kuukautta sadonkorjuuseen? Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten. Leikkaaja saa palkan jo nyt ja kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja leikkaaja voisivat iloita yhdessä.” Joh. 4: 35, 36.

Jeesus puhui tulevista tapahtumista, kaikenlaisista tapahtumista, joita tänäkin päivänä näemme tapahtuvan maan päällä.  mutta silloinkin hän rohkaisi. ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21: 28

Rohkaiskaa mielenne.

”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot poistaa, ja Herran päivä on iäinen.”