Pysäyttäviä asioita

Mummolani sijaitsi varsin lähellä itäistä rajaa Kaurilan kylässä. Halusin nähdä seudun vielä kerran. Maisemat ja tietkin olivat muuttuneet vuosien varrella. Läheinen raja-asema on tällä hetkellä suljettuna. Lopulta löysin kylätien, jonka tunnistin tutuksi. Kun tien pää oli löytynyt, tietä eteenpäin ajaessani maisemat olivat todella tutut. Muistin talot ja lammet tien varrelta. Yllä oleva kuva on otettu mummolan kohdalta. Talo, navetta, sauna, talli, aitta, ne kaikki oli purettu jo kauan sitten. Niiden paikalle oli kasvanut metsä, ja pellot olivat uuden omistajan viljelyksessä ja oikein hyvännäköisiä.

Vähän yli vuosi sitten huhtikuun lopulla olin viikon matkalla Israelissa. Kirjoitin siitä silloin blogiinkin. Tänä päivänä Israeliin ei tehdä ryhmämatkoja Gazan tilanteen vuoksi. Mitä tämä kertoo, raja kiinni itään ja Israelin tilanne.

Mooses johdatti Israelin kansan pois Egyptistä, Egyptin orjuudesta. Itse hän sai vain katsella Nebonvuorelta, Pisgan huipulta, joka on vastapäätä Jerikoa. "Herra näytti Moosekselle koko maan: Gileadin aina Daaniin asti, koko Juudan maan Länsimereen asti, Negevin sekä tasangon, Jerikon eli Palmukaupungin laakson Sooariin asti. Herra sanoi Moosekselle: ”Tämä on se maa, josta minä vannoin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille valan: ´Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan´ Minä olen antanut sinun nähdä sen omin silmin, mutta sinä et sinne pääse.” 5.Moos. 34: 1–4

Tuomarien kirjassa on mielenkiintoinen tieto. Siinä kerrotaan, että Herra jätti maahan kansoja, filistealaisia, kanaanilaiset, siidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa. Miksi Herra toimi näin? Vastaus siihen on: Nämä Herra jätti koetellakseen Israelia ja saadakseen tietää, tottelisivatko israelilaiset hänen käskyjään, jotka hän oli Mooseksen kautta antanut.

Raamatusta voimme lukea, että israelilaiset useaankin otteeseen unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita mm. Silloin Herra kuritti omaa kansaansa, israelilaiset joutuivat vieraiden kuninkaiden käsiin. Mutta israelilaiset huusivat hädässänsä Herraa ja Herra auttoi heitä. Tämä toistui monta kertaa. Kansa joutui myös pakkosiirtolaisuuteen. Mutta sieltäkin palattiin. Itsenäinen Israelin valtio tunnustettiin vuonna 1948 sille alueelle, jonne Jumala oli Abrahamin johdattanut.

Israelin maa ja kansa on keskeisessä asemassa koko ihmiskunnalle. Jeesus Jumalan Poika syntyi Betlehemissä, kärsi ristinkuoleman meidän syntiemme tähden. Jeesus on ylösnoussut ja on nyt Isän luona taivaassa. Mutta Hän palaa takaisin. Jeesus puhui ennen ristinkuolemaansa tulevista tapahtumista. Hän oli juuri ollut temppelissä. Hänen viestinsä fariseuksille ja kirjanoppineille oli: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: `Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! ´ Jeesus tulee takaisin.

Blogini alkuun kirjoitin suljetusta rajasta ja Israelin tilanteesta. Omalla tavallaan ne pysäyttävät meidät ajattelemaan asioita. Se on hyvä, että pysähdymme. Mitkä asiat ovat meille tärkeitä, löytyykö uskoa elävään Jumalaan, Jeesukseen meidän Vapahtajaamme? Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle ´hyvästä uskon kilpailusta´ 1. Tim. 6: 11–16 ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista (edellisessä jakeessa Paavali puhuu rahanhimosta, se on kaiken pahan juuri.)! Tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä. Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka tekee kaiken eläväksi, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti ja antoi hyvän tunnustuksen, minä kehotan sinua: noudata tätä käskyä tahrattomasti ja moitteettomasti Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen asti. Sen antaa meidän aikanaan nähdä autuas ja ainoa Valtias, kuninkaiden Kuningas ja Herrojen Herra. Hänellä yksin on kuolemattomuus. Hän asuu valkeudessa, johon kukaan ei voi tulla. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen olkoon kunnia ja ikuinen valta. Aamen.”