”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen
armonsa minua kohtaan ole ollut turha.” Näin Paavali kirjoitti
korinttilaisille, 1 Kor. 15: 10. Ja sitten hän jatkaa: ”Olen tehnyt enemmän
työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun
kanssani.” Paavali toteaa ennen näitä sanojaan, että hän on apostoleista
vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska
olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, jotka
liikkuivat hänen kanssaan. Jeesus, Jumalan Poika, oli syntynyt maailmaan sitä
varten, että Hän sovittaisi ihmisten synnit, synnin. Ihmiset olivat erossa
Jumalasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Kukaan ihminen ei voisi omalla
elämällään olla kelvollinen iankaikkiseen elämään taivaassa. Jumala lähetti
oman Poikansa ihmiseksi sovittamaan ihmisen synnin. Jeesus ristiinnaulittiin ja
kuoli meidän syntiemme tähden. Se oli sovituskuolema. Hän nousi kuolleista
kolmantena päivänä, Hän oli viaton Jumalan uhrikaritsa.
Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, yksi heistä
kavalsi Jeesuksen. Tilalle valittiin toinen mies. Jeesus antoi apostoleille
tehtävän viedä evankeliumin sanoma kaikkeen maailmaan. ”Tehkää kaikista
kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän hengen
nimeen.” Näin Jeesus sanoi
opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseen astumistaan.
Tehtävä oli annettu ja opetuslapset tekivät saamansa kutsun ja tehtävän mukaan.
Ei tehtävä ollut helppo, sillä vastustajia riitti.
Yksi heistä oli Saulus Tarsolainen. Itse asiassa Saulus puuskui uhkaa ja murhaa
Herran opetuslapsia kohtaan ja hän pyysi ylipapilta kirjeitä viedäkseen ne
Damaskoksen synagogille, että jos hän löytäisi sieltä Jeesuksen seuraajia, niin
hän saisi tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. Aiemmin Jerusalemissa oli jo
kivitetty Stefanus, Jeesuksen opetuslapsi. Sauluksen matkatessa Damaskokseen
tapahtui jotakin hyvin ihmeellistä. Taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen
ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi
vainoat minua?” Hän kysyi. ”Herra, kuka sinä olet?” ääni vastasi: ”Minä olen
Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan,
mitä sinun on tehtävä.” Apt. 9: 1–6. Tässä on taustaa sille, miksi Paavali
(Saulus) kutsuu itseään apostoleista vähäisimmäksi.
Paavali oli käynyt Korintissa ja julistanut siellä
evankeliumia Jeesuksesta. Myöhemmin hän kirjoitti heille myös kaksi kirjettä.
Ensimmäisen kirjeensä luvun 15 hän aloittaa näin: ” Veljet, minä palautan
mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette
ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte, Sen kautta te myös pelastutte, jos
pidätte siitä kiinni sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten
olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä
myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten
mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten
mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” 1Kor. 15:
1–5.
Paavali kirjoittaa tässä samassa luvussa myös
kuolleiden ylösnousemuksesta. ”Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena
kuolemaan nukkuneista. Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin myös
kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki
kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen
vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.”
1. Kor. 15: 20–23.
Jumalan armo on ihmeellinen. Aika kauan sitten asuin
Helsingissä, opiskelin. Eräänä iltana ajattelin lähteä elokuviin. Matkustin
raitiovaunulla keskustaan, mutta keskustaan päästyäni ajattelin, että mitä minä
elokuviin. Takaisin ratikkaan ja kadulla muutama metri ennen porraskäytävää,
johon olin menossa, vastaan tuli nainen, joka antoi käteeni lehtisen mitään
sanomatta. Luin lehtisestä, että aivan lähellä Laakson kentällä oli Aktio.
Läksin kuuntelemaan. Tajusin, että Jumala puhui minulle. Ymmärsin, että minun
oli solmittava henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen. Sain pyytää häntä
tulemaan sydämeeni ja Hän tuli. Sain syntini anteeksi ja uuden elämän.
Sydämestäni olen kiitollinen Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jatkan
kohti taivaan kotia.
Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa
Kristuksen evankeliumin valosta. Hän kehottaa rohkeasti tuomaan esille Jumalan
sanan valoa. Tässä maailmassa on tämän maailman jumalan sokaisevaa valoa.
Tarvitaan heitä, jotka tuovat viestiä Kristuksen evankeliumin valosta. ”Emmehän
me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, ja me olemme
teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo
pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen
kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre
on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä
näyttäisi tulevan meistä.” 2 Kor. 4: 5, 6, 7.
John Newtonin laulun sanoin:
”On armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro,
sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla, nähdä voin.
Tää armo poisti tuomion, toi rauhan tuntohon. Sen
hetken muistan ain, kun Herran armon sain. Nyt siihen luotan vain.
Kun vaarat vaanii tiellä maan, saan käydä suojassaan.
Tää armo varjelee ja tieni valaisee, kun kuljen taivaaseen.
On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun
vuoituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain.”
