Jumalan armosta

”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha.” Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille, 1 Kor. 15: 10. Ja sitten hän jatkaa: ”Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.” Paavali toteaa ennen näitä sanojaan, että hän on apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, jotka liikkuivat hänen kanssaan. Jeesus, Jumalan Poika, oli syntynyt maailmaan sitä varten, että Hän sovittaisi ihmisten synnit, synnin. Ihmiset olivat erossa Jumalasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Kukaan ihminen ei voisi omalla elämällään olla kelvollinen iankaikkiseen elämään taivaassa. Jumala lähetti oman Poikansa ihmiseksi sovittamaan ihmisen synnin. Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli meidän syntiemme tähden. Se oli sovituskuolema. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, Hän oli viaton Jumalan uhrikaritsa.

Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, yksi heistä kavalsi Jeesuksen. Tilalle valittiin toinen mies. Jeesus antoi apostoleille tehtävän viedä evankeliumin sanoma kaikkeen maailmaan. ”Tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.”  Näin Jeesus sanoi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseen astumistaan. Tehtävä oli annettu ja opetuslapset tekivät saamansa kutsun ja tehtävän mukaan.

Ei tehtävä ollut helppo, sillä vastustajia riitti. Yksi heistä oli Saulus Tarsolainen. Itse asiassa Saulus puuskui uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan ja hän pyysi ylipapilta kirjeitä viedäkseen ne Damaskoksen synagogille, että jos hän löytäisi sieltä Jeesuksen seuraajia, niin hän saisi tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. Aiemmin Jerusalemissa oli jo kivitetty Stefanus, Jeesuksen opetuslapsi. Sauluksen matkatessa Damaskokseen tapahtui jotakin hyvin ihmeellistä. Taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi. ”Herra, kuka sinä olet?” ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tehtävä.” Apt. 9: 1–6. Tässä on taustaa sille, miksi Paavali (Saulus) kutsuu itseään apostoleista vähäisimmäksi.

Paavali oli käynyt Korintissa ja julistanut siellä evankeliumia Jeesuksesta. Myöhemmin hän kirjoitti heille myös kaksi kirjettä. Ensimmäisen kirjeensä luvun 15 hän aloittaa näin: ” Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte, Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” 1Kor. 15: 1–5.

Paavali kirjoittaa tässä samassa luvussa myös kuolleiden ylösnousemuksesta. ”Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista. Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.” 1. Kor. 15: 20–23.

Jumalan armo on ihmeellinen. Aika kauan sitten asuin Helsingissä, opiskelin. Eräänä iltana ajattelin lähteä elokuviin. Matkustin raitiovaunulla keskustaan, mutta keskustaan päästyäni ajattelin, että mitä minä elokuviin. Takaisin ratikkaan ja kadulla muutama metri ennen porraskäytävää, johon olin menossa, vastaan tuli nainen, joka antoi käteeni lehtisen mitään sanomatta. Luin lehtisestä, että aivan lähellä Laakson kentällä oli Aktio. Läksin kuuntelemaan. Tajusin, että Jumala puhui minulle. Ymmärsin, että minun oli solmittava henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen. Sain pyytää häntä tulemaan sydämeeni ja Hän tuli. Sain syntini anteeksi ja uuden elämän. Sydämestäni olen kiitollinen Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jatkan kohti taivaan kotia.

Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa Kristuksen evankeliumin valosta. Hän kehottaa rohkeasti tuomaan esille Jumalan sanan valoa. Tässä maailmassa on tämän maailman jumalan sokaisevaa valoa. Tarvitaan heitä, jotka tuovat viestiä Kristuksen evankeliumin valosta. ”Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, ja me olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2 Kor. 4: 5, 6, 7.

John Newtonin laulun sanoin:

”On armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro, sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla, nähdä voin.

Tää armo poisti tuomion, toi rauhan tuntohon. Sen hetken muistan ain, kun Herran armon sain. Nyt siihen luotan vain.

Kun vaarat vaanii tiellä maan, saan käydä suojassaan. Tää armo varjelee ja tieni valaisee, kun kuljen taivaaseen.

On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun vuoituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain.”