Israel ja juutalainen kansa osa 2

 

Jerusalem

Rukoile rauhaa Jerusalemille! Miksi! Mitä se merkitsee? Siellä missä Jumala on läsnä, on tuloksena rauha.

Vielä nykyäänkin yhä edelleen kaupunki on jakaantunut uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä ja kaupunki on maailmanlaajuisen kiistan aihe. Erityisesti Temppelivuori on kriittinen kohta. Siellä on ollut Salomon temppeli, Serubbaabelin temppeli ja Herodeksen temppeli. Jeesus kävi Herodeksen temppelissä, vaikka se ei ihan lopullisesti valmis vielä silloin ollutkaan. Temppeli valmistui vasta vuonna 64 (jKr) ja itse asiassa roomalainen sotaväki hävitti sen jo kuusi vuotta myöhemmin samoin kuin koko kaupungin. Jeesus puhui tästä jo etukäteen. ”Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia. Niin Jeesus sanoi heille: ’Näettehän kaiken tämän? Totisesti minä sanon teille; tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.’” Matt. 24: 1, 2. Nyt tänä päivän temppelivuorella on Kalliomoskeija ja al-Aqsa moskeija.

Jeesus oli lähestymässä Jerusalemia ratsastaen aasilla Öljymäeltä alas vievää rinnettä ja kun hän näki kaupungin, hän itki sitä ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu.” Jeesus oli ja on Israelille luvattu Messias. Kun Jeesus naulittiin ristille ja sovitti ristinkuolemallaan ihmisen synnin, silloin Israel ei tunnistanut Jumalan Poikaa. Jeesus itki sitä, hän tiesi, mitä tulossa oli. Hän tiesi, miten Jerusalemin käy, miten kansa joutuu hajotukseen. Mutta hän antoi lupauksen: ”Minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” Matt. 23: 39

Kun Israel ottaa Jeesuksen vastaan Messiaana, silloin voidaan nähdä se, mitä Sakarja on kirjoittanut: ”Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” Sak. 8: 22,23.

Mikä tuo rauhan ”rauhan kaupunkiin”? Rukous! Minkälainen rukous? Rukous sen puolesta, että tuon kaupungin asukkaat kohtaisivat Rauhanruhtinaan Jeesuksen. Kun Jerusalem kohtaa ja vastaanottaa Messiaansa, siitä ei tule vain rauhan kaupunkia, vaan se myös tuo rauhan koko maailmaan.

Israel on Jumalan vaimo, liittosuhde, solmi liiton Hoorebilla 5 Moos. 5: 2. Seurakunta on Karitsan morsian, Messiaan morsian. Morsian odottaa häitä, häät tulevat, morsiamesta tulee vaimo. Seurakunnan ylöstempaus häitä varten voi olla hyvinkin lähellä, ajankohtaa ei kukaan osaa sanoa. Israel ei vielä ole kansana tunnistanut Messiasta. Jumala ei ole hylännyt kansaansa Israelia. Hän odottaa, että Israel palaa Hänen luokseen. Jumala on luvannut Jer. 31: 31–34 ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” ”Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Silloin he kaikki tuntevat minut.”

Jumala on luvannut, että hän ei unohda Israelia: ”Muista tämä, Jaakob, sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani. En minä sinua unohda, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” Jes. 44: 21, 22.

Jesaja kirjoittaa: ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu.” ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa.”

Tänä päivänä seurakunnan tehtävä on siunata Israelia, auttaa kaikin tavoin ja ennen kaikkea rukoilla.

Israel ja juutalainen kansa osa 1

 

Genesaretinjärven eteläpää ja Jordanin laaksoa

Maailmassa ei liene toista vain vähän yli 20 000 neliökilometrin kokoista maa-aluetta, joka alituisesti olisi uutisotsikoissa kautta maailman, kuin on Israelin valtion alue. Eikä ole toista kaupunkia kuin Jerusalem, mikä kiehtoisi mieliä ja synnyttäisi niin suuria intohimoja kuin Jerusalem tekee.

Ulla Järvilehto on joskus lausunut näin: ”Jumala tarvitsi kansan ja maan toteuttaakseen pelastussuunnitelman, toimiakseen ihmisen hyväksi.” Ajatus ilmaisee hyvin kirkkaasti tärkeän perusajatuksen Israelista. Siis mikä on juutalaisen kansan kutsumus ja tehtävä kansojen siunaajana. Juutalainen kansa kutsuttiin siunaamaan muita kansoja pappisvaltakuntana.

Israel oli matkalla Egyptistä Israelin maahan. Matkalla Mooses nousi Siinain vuorelle ja Herra käski hänen sanoa näin Jaakobin heimolle, kertomaan israelilaisille. ”Sano näin Jaakobin heimolle, kerro israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivin ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuuntelette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, teistä tulee minun oma kansani kaikkien kansojen joukossa. Koko maa on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Nämä sanat sinun on puhuttava israelilaisille.” 2 Moos. 19: 3 – 6. Langennutta Jumalasta eroon joutunutta ihmiskuntaa ei voinut kukaan muu auttaa kuin Jumala itse. Tästä on kysymys.

Tämä oli ja on Jumalan suunnitelma. Muinainen Israel epäonnistui tehtävässään suurelta osalta. Ihminen ei kyennyt toteuttamaan kivitaulihin kirjoitettua lakia, ei kyennyt. Jumalan suunnitelmaan kuului alusta alkaen myös se, että hän tekee uuden liiton Israelin kanssa. Jumala lähettäisi oman Poikansa.

Uudessa liitossa Jumalan laki olisi ihmisten sydämessä. Jer. 31: 31–34. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” ”Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Silloin he kaikki tuntevat minut.” Jeremia toteaa, että uusi liitto on erilainen kuin vanha liitto. ”Sen liiton, siis vanhan liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” Uusi liitto perustuu sille, että Herra antaa anteeksi heidän rikoksensa eikä enää muista heidän syntejään. Jotta tämä anteeksiantamus ja armahdus olisivat mahdollisia, Jumala lähetti oman Poikansa syntien sovittajaksi ristinkuolemallaan. Hän oli ja on luvattu Messias. Tästä uudesta liitosta saavat tulla osalliseksi myös pakanat.

Ensimmäisellä ja varhain toisella vuosisadalla eläneet Jeesuksen juutalaiset opetuslapset menivät julistamaan Jumalan tietä eri kansoille. Heistä tuli näin siunaus kansoille, kuten Jumala oli luvannut.

Paavali oli alkuaan yksi kiivaimmista Jeesuksen ja syntyneen alkuseurakunnan vainoajista. Sitten hän kohtasi Jeesuksen ollessaan matkalla Damaskokseen. Sen jälkeen hän antoi kaikkensa viedessään sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sekä juutalaisille että muille kansoille, pakanoille. Roomalaisille hän kirjoitti kirjeessään näin: ”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva... – Jumala ei peruuta lahjojaan, eikä antamaansa kutsua.” Room. 11: 25 – 29

Paavali osoittaa, ettei juutalaisen kansan kutsumus ja tehtävä ole vielä täytetty.

Mikä siis on juutalaisten kutsumus?

Se on siunata muita kansoja pappisvaltakuntana. ”Niin kuin te olette olleet kirouksena kansojen seassa, Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te tulette olemaan siunauksena, kun minä teidät pelastan. Älkää pelätkö, olkoot kätenne lujat.” Tällaisen lupauksen ja rohkaisun Jumala on antanut Israelille profeetta Sakarjan kautta, Sak. 8: 13.

Profeetta Hesekielin kirjassa kerrotaan, miten Herra tuo esille pyhyytensä kaikkien kansojen nähden. Herra lupaa tuoda ja koota Israelin heimon kaikista maista heidän omaan maahansa. Hän lupaa antaa heille uuden sydämen niin, että he tuntevat Herran. Siihen liittyy lupaus: ”Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne, ja te olette minun kansani ja Minä olen teidän Jumalanne.” Hes. 36: 22 – 38.

Uusi kokemus aamulenkillä

 

Läksin aamulenkille tuttua tietä kulkien. Kielot olivat jo nousseet maasta, eivät vielä olleet kukassa, mutta pian kyllä. Seurailin katseellani tien viertä ja toisella puolella olevaa meren rantaa, korvillani kuulokkeet, joista kuuntelin suoraa lähetystä eduskunnan Nato-keskustelusta. Yhtäkkiä huomasin maastopukuisen, kypäräpäisen sotilaan seisovan ase kädessään kiven suojassa ranta-alueen lähellä. Ei se normaalisti ole sotilasaluetta. Vähän ihmettelin.

Kotiin tultuani luin paikallisesta sanomalehdestä, että Rannikkoprikaati harjoittelee Kotkan ja Haminan seudulla viikon ajan. Siitä syystä lenkkipolun varrella oli majoitusteltat ja vartijat. Siis harjoitus. Tarpeellinen muistutus kuitenkin tilanteesta, jossa elämme.

Paavali kertoo Korinttilaiskirjeessä keräyksestä Jerusalemin seurakunnalle, 2 Kor. 8. Jerusalemin seurakuntaa kohtaan oli noussut suuri vaino ja kaikki apostoleja lukuun ottamatta hajaantuivat eri paikkakunnille. Alun perin Paavali, silloin Saulus, oli itse ollut vainooja, mutta hän muuttui kohdattuaan Jeesuksen. Ja nyt Paavali halusi auttaa Jerusalemin seurakuntaa ihan aineellisestikin.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Annan vain neuvon tässä asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette vain tekemään vaan myös tahtomaan. Saattakaa nyt työnne päätökseen, niin että yhtä alttiisti kuin olitte siitä päättäneet, sen varojenne mukaan myös toteutatte. Jos on alttiutta, sillä on arvoa sen mukaan, mitä omistaa, eikä sen mukaan, mitä ei omista.”

Keskellämme on tänään sotaa paossa olevia naisia, äitejä, lapsia. He ovat avun tarpeessa täällä keskellämme. Meillä on mahdollisuus auttaa. Tehkäämme se iloiten.

Sitten toinen asia. Tämäkin on Paavalin opetusta. Hän opettaa profetoimisesta ja kielillä puhumisesta. ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1Kor.14:3,4.

Paavali kyllä toivoisi, että kaikilla olisi kielillä puhumisen lahja, silloinhan ihminen puhuu Jumalalle. Kuitenkin mieluummin profetoimisen lahja, koska se olisi yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Hän perustelee sitä näin: ”Mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja?”

”Samoin on teidän laitanne; ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Tehän puhutte tuuleen.” ”Ellen tunne sanojen merkitystä, olen puhujalle muukalainen ja puhuja on minulle muukalainen.” 1 Kor. 14: 9, 11.

Seurakunnan hengellinen hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, siis ihan jokaisen paikallisseurakunnan hyvinvointi. Opastus ja opetus hengellisessä elämässä ovat edellytyksinä seurakunnan hyvinvointiin. Seurakunnan paimen tarvitsee rohkeutta ja rakkautta tässä opastus- ja opetustehtävässään. Paimenhan huolehtii laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Rukoillaan paimenelle voimia ja rohkeutta.

Älä pelkää

 

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme, pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin, vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta.” Nämä sanat ovat Psalmista 46.

Pelko lisääntyy. Pelätään, mikä maanpiiriä kohtaa. Kaikenlaiset luonnon voimat, sodat tai sodanuhka ovat jokapäiväisiä uutisaiheita. Oma osansa on myös pandemiatilanteella. Se on ainakin saanut ikään kuin vetäytymään omiin oloihin. Monet yhteydet on pitänyt jättää ja se rasittaa ja kuormittaa mieltä.

Siksi halusin aloittaa tämänkertaisen blogini Psalmin 46 sanoin. Jumala on todella meidän turvamme ja voimamme. Jeesus sanoi, että hän on maailman valo ja että se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.

Ajattele, kun on valo ja näkee ja ymmärtää, mitä tapahtuu, jo se tuo turvallisuutta. Onhan Jumalan sana hyvin perusteellisesti kertonut kaiken, mitä on tapahtunut ja mitä tulossa on.

Jeesus sanoo, että te olette maailman valo. Tällaisenkin ajan keskelläkö? Kyllä, juuri nyt erityisesti. Kutsuessaan Pietarin ja hänen veljensä Andreaksen, hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Myöhemmin Jeesus opetti opetuslapsia ja sanoi: ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Jos lampussa on valo, se loistaa ja luo valoaan ympärilleen. Tämä on meidän mahdollisuutemme osoittaa ympärillämme oleville ihmisille, että kaiken tämän kummallisen maailman keskellä on toivo, on turva ja tulevaisuus.

Jeesus on maailman valo ja on antanut sen valon jokaiselle, joka uskoo häneen. Tätä valoa saamme loistaa ihmisten parissa elämässämme joskus sanoin, joskus sanoitta, kuitenkin parhaiten osoittaen rakkautta toisia kohtaan.

Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että te olette maailman valo, niin samassa yhteydessä hän sanoi toisenkin asian, vieläpä ensin. ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?” Paavalikin kehotti, että olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata.

Jo kaksi vuotta kestänyt korona-aika ja erilaiset rajoitukset ovat jättäneet jälkensä moneen asiaan. Toisaalta suomalainen sulkeutuneisuus on kaikesta huolimatta ja kaiketi vähän pakostakin avautunut. Miten monet kerrat kadulla lenkillä ollessani on vastaantulijan kanssa syntynyt pieni keskustelu, joskus vastaantulijan aloitteesta, joskus minun aloitteestani. Nuo hetket ovat olleet aina virvoittavia ja hyvää mieltä tuottavia.

Kaksi adventtia

 

Kuuntelin tv:n adventtijumalanpalvelusta, jossa pappi mainitsi saarnassaan, että oikeastaan on kaksi adventtia. Todella mielenkiintoinen ajatus ja opetus.

Mistä sana adventti tulee? Se tulee latinan kielestä: adventus Domini eli Herran saapuminen/tuleminen. Kristillisessä kalenterissa adventti tarkoittaa joulua edeltävää vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kirkollisessa kalenterissa. Silloin lauletaan ensimmäisenä adventtisunnuntaina Hoosianna. Tämä adventti muistuttaa jo tapahtuneesta asiasta: Jumalan Pojan syntymisestä ihmiseksi.

Profeetat olivat ilmoittaneet jo vuosisatoja aikaisemmin, että Jumalan Poika syntyisi ihmiseksi. Marialle enkeli sanoi: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.” Enkeli ilmoitti Marialle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.”

Israelin kansan keskellä oli heitä, jotka tiesivät Jumalan lupauksen ja uskoivat, että se toteutuu. Simeon on yksi heistä. Hänestä kerrotaan, että hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä ja että hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Hän odotti, että näkisi Herran Voidellun ennen kuolemaansa. Näin oli Pyhä Henki ilmoittanut hänelle. Hän tuli temppeliin samaan aikaan kuin Joosef ja Maria toivat Jeesus-lasta sisälle. Simeon otti lapsen syliinsä, kiitti Jumalaa, että nyt hän oli nähnyt Jumalan lupaaman pelastuksen. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” Luukas 2: 30 – 32.

Miten Simeon pystyi näkemään pienestä lapsesta, kahdeksan päivän ikäisestä, kaiken tämän? Se on ihme! Jumalan Pyhä Henki ilmoitti sen hänelle. Samoin naisprofeetta Hannallekin, joka oli myös paikalla temppelissä. Samoin myös sinulle ja minullekin Pyhä Henki ilmaisee, että Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi, maailmaan, jotta me saisimme periä iankaikkisen elämän.

Jeesuksella oli edessään tehtävä maan päällä. Hän opetti synagogissa ja taivasalla, hän paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki ihmisjoukkoja, koulutti opetuslapset tehtäväänsä. Hänet ristiinnaulittiin ihmisten synnin ja syntien sovitukseksi. Tämä sovitus koskee kaikkia ihmisiä, mutta on vapaaehtoista ottaa tämä armahdus vastaan. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, on sana meille jokaiselle. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus astui taivaaseen. Hän on nyt siellä, mutta ei ole meitä unohtanut.

Entä se toinen adventti, adventus Domini, siis Herran saapuminen/tuleminen. Tätähän me odotamme, Herran tulemista takaisin, Jeesuksen toista tulemista. Jeesuksen opetuslapset katselivat Öljymäellä Jeesuksen taivaaseenastumista ja silloin heille sanottiin: ”Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Jeesus oli juuri puhunut heille ja sitten välittömästi hänet otettiin ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

Tuosta hetkestä on kulunut 2000 vuotta ja elämme siis tätä toista adventtia oikeasti, emme muistellen vaan odottaen Herran tuloa.

Tästä Herran saapumisesta maan päälle, toisesta tulemisesta, muistutti pappi tv-jumalanpalveluksessa. Oli tärkeää, että hän muistutti. Helposti unohtuu kaiken keskellä. Jeesus itse kuvasi ja kertoi Ihmisen Pojan tulemisen ajoista. Yksiselitteisesti ennen ja juuri nimenomaan sen kynnyksellä on vaikeita aikoja maan päällä. Ilmestyskirja kuvaa, on sotia, tulvia, maanjäristyksiä, metsäpaloja, merien ja muiden vesien saastumista jne.. Jumalanpalveluksen pappi luki joitakin näitä aikoja kuvaavia raamatunkohtia, mutta hän ei kommentoinut niitä. Silti voimme hyvin kuulla ja ymmärtää hänen viestinsä: ”Valvokaa! Herran tulemus on lähellä.”

Paavali huudahtaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen loppusanoissa: ”Maran ata!” ”Herramme tulee!” Ilmestyskirjan loppusanat ovat nämä: ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”

Syysmietteitä

 

Fredrik Wisløffin sanat hartauskirjassa pysäyttivät jälleen. ”Vartioi ajatuksiasi; ajatuksesi painavat leimansa koko elämääsi.” Johdantona Wisløff mainitsee Sananlaskujen kirjan luvun 23 jakeen 7. ”Niin kuin mies mielessään ajattelee, sellainen hän on.” Näin tämä jae on norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan. Hieman eri tavoin ajatus on suomenkielisessä raamatussa. ”Sillä niin kuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee.”(1938) Edeltävä ja seuraava jae ilmaisevat asiayhteyden viitaten ihmiseen, joka mielessään ajattelee ihan muuta kuin ulospäin sanoo ja tekee. Hänen lausumansa sanat eivät tule sydämestä.

Se, mitä ihmisen sydämessä on, tietää ihminen itse ja Jumala. Kun sydämessään hautoo asioita, ne pakostakin valtaavat yhä enemmän toteutuvina asioina elämässä ja elämäntavassa. Esimerkiksi jos ajattelee epäpuhtaasti, herää himo, jota pian seuraa syntinen teko. Tämä aika elää sellaisella tempolla ja tavalla, että se kieltämättä valtaa mielenmaailmaa ja ajankäyttöäkin.

”Jos ajattelet rakkaudettomasti, voit tosin yrittää peittää rakkaudettomuuttasi hymyilyn ja teeskennellyn ystävällisyyden naamion taakse, mutta häijy mielesi on aina pilkistävä esiin vilpillisen naamion takaa.” Tässä kohden on hyvä katsahtaa omaan sydämeen. Vaikka naapuri ei näe ajatuksiani, niin Jumala näkee. Jumala näkee kaikki ajatukseni, kaiken, mitä minussa on.

Jumala kuulee puheetkin ja niitä kuulevat toiset ihmisetkin. Jaakob antaa kirjeessään mietittävää. Laivaa, suurtakin laivaa, ohjataan pienellä peräsimellä, minne perämies tahtoo. ”Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” ”Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Niin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Veljeni, ei viikunapuu voi tuottaa oliiveja eikä viiniköynnös viikunoita. Eikä suolainen lähde anna makeaa vettä.” Jaakobin kirje 3: 5, 10 – 12.

Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita. Näinhän sen tulee olla.

Keskeneräinen

 

Kuvassa oleva maalaukseni on keskeneräinen. Toivottavasti se ei jää keskeneräiseksi, vaan voisin sanoa, että se on niin sanotusti vaiheessa. Jatkan tilaisuuden tullen. Sinänsä historia tuntee moniakin todellisten ja kuuluisien maalareiden kesken jääneitä maalauksia ja veistoksia. Joskus taiteilija on kuollut kesken maalauksen teon. Joskus työ keskeytyi muusta syystä. Hyvin kuuluisa esimerkki keskeneräiseksi jääneestä teoksesta on Leonardo da Vincin maalaus Pyhä Hieronymus ja toinenkin Kuninkaiden kumarrus. Silti näissäkin teoksissa näkyy da Vincin mestarillisuus. Joskus taas maalauksen jättäminen keskeneräiseksi on ollut tarkoituksellinen tyylikeino.

Jeesuksen vertaus kylväjästä herätti sydämessäni suuremman huolen kuin maalauksen keskeneräiseksi jääminen. Ihmiset tulivat järven rannalle kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Hän kertoi, kuinka kylväjä kylvi siementä itse asiassa hyvin runsaasti. Osa siemenistä putosi tien oheen, sieltä linnut söivät ne. Osa putosi kallioperälle, siellä ei ollut tarpeeksi syvää maata, ja pian aurinko kuivatti kasvun alun, sillä orailla ei ollut juurta. Osa putosi orjantappuroihin, pian alkanut kasvu tukehtui. Osa putosi hyvään maahan ja antoikin sitten hyvän sadon.

Tämähän on hyvin selkeä vertaus siitä, miten ihminen – tänäkin päivänä – ottaa vastaan Jumalan sanan ja miten siihen suhtautuu. Kysymys on uskosta Jeesukseen, ottaa vastaan Hänet Pelastajana ja Vapahtajana. Tämä aika elää niin kovaa vauhtia, että todella sydämessäni rukoilen, että kukaan ei kulkisi Jeesuksen ohi. Tämän elämän jälkeen on iankaikkinen elämä. Sen Jumala tahtoo antaa jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Olen sydämeltäni evankelista ja minulla on oikeasti hätä ihmisistä.

Jeesus myös selitti vertauksen. Kylväjä kylvää sanan. Siis Jumalan sanaa, evankeliumia, on vietävä kaikkialle tänäkin päivänä myös Suomessa. Mahdollisuuksia on kyllä kovasti rajoitettu. Siitä huolimatta Pyhä Henki antaa johdatuksen oikeaan hetkeen ja paikkaan.

Vertaus kuvaa erityisesti myös tilannetta vastaanottajan kannalta. Tien oheen kylvetty kuvaa sitä, että ihminen kuulee sanan, mutta välittömästi Saatana tulee ottamaan pois kylvetyn sanan. Sehän on tuhanten juonten mestari. Tämä maailma on kova, ja on monia asioita, joiden takia ihmisen on vaikea kuulla ja uskoa Jumalan kutsua.

Kallioperälle kylvetty kuvaa niitä ihmisiä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, he kestävät vain hetken. Ahdistus tai vaino saa heidät luopumaan heti. Ei ole juurta itsessään, on siis keskeneräiseksi jäämisen suuri vaara. Silloin jos koska tarvitaan yhdessä kulkemista hänen kanssaan, tuen antamista ja myötäelämistä ja tukemista.

Orjantappuroiden sekaan kylvetty siemen kuvasi niitä, jotka kuulivat sanan, mutta tämän maailman kaikki huolet, rahan viettelys, himot vievät voiton. Niiden alle usko tukahtuu.

Jeesus kuitenkin sanoo, että on myös hyvää maata, johon kylväminen tuottaa hyvän sadon. On niitä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja tuottavat sadon. Ja Jeesus jatkaa sanomalla: ”Eihän lamppua oteta esiin siksi, että se pantaisiin vakan tai vuoteen alle. Eikö siksi, että se pantaisiin lampunjalkaan?” Niin lampun valo loistaa kaikille huoneessa oleville.

Tänään jos koskaan on aika antaa evankeliumin valon loistaa ja viedä ja antaa se eteenpäin. On hyvä muistaa, että kyllä se siemen ihan itse itää ja kasvaa mullassa, niin myös Jumalan sana ihmisen sydämessä puhuttelee ja tekee työtään. Jumalan työ ei jää keskeneräiseksi.