Uusi kokemus aamulenkillä

 

Läksin aamulenkille tuttua tietä kulkien. Kielot olivat jo nousseet maasta, eivät vielä olleet kukassa, mutta pian kyllä. Seurailin katseellani tien viertä ja toisella puolella olevaa meren rantaa, korvillani kuulokkeet, joista kuuntelin suoraa lähetystä eduskunnan Nato-keskustelusta. Yhtäkkiä huomasin maastopukuisen, kypäräpäisen sotilaan seisovan ase kädessään kiven suojassa ranta-alueen lähellä. Ei se normaalisti ole sotilasaluetta. Vähän ihmettelin.

Kotiin tultuani luin paikallisesta sanomalehdestä, että Rannikkoprikaati harjoittelee Kotkan ja Haminan seudulla viikon ajan. Siitä syystä lenkkipolun varrella oli majoitusteltat ja vartijat. Siis harjoitus. Tarpeellinen muistutus kuitenkin tilanteesta, jossa elämme.

Paavali kertoo Korinttilaiskirjeessä keräyksestä Jerusalemin seurakunnalle, 2 Kor. 8. Jerusalemin seurakuntaa kohtaan oli noussut suuri vaino ja kaikki apostoleja lukuun ottamatta hajaantuivat eri paikkakunnille. Alun perin Paavali, silloin Saulus, oli itse ollut vainooja, mutta hän muuttui kohdattuaan Jeesuksen. Ja nyt Paavali halusi auttaa Jerusalemin seurakuntaa ihan aineellisestikin.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Annan vain neuvon tässä asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette vain tekemään vaan myös tahtomaan. Saattakaa nyt työnne päätökseen, niin että yhtä alttiisti kuin olitte siitä päättäneet, sen varojenne mukaan myös toteutatte. Jos on alttiutta, sillä on arvoa sen mukaan, mitä omistaa, eikä sen mukaan, mitä ei omista.”

Keskellämme on tänään sotaa paossa olevia naisia, äitejä, lapsia. He ovat avun tarpeessa täällä keskellämme. Meillä on mahdollisuus auttaa. Tehkäämme se iloiten.

Sitten toinen asia. Tämäkin on Paavalin opetusta. Hän opettaa profetoimisesta ja kielillä puhumisesta. ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1Kor.14:3,4.

Paavali kyllä toivoisi, että kaikilla olisi kielillä puhumisen lahja, silloinhan ihminen puhuu Jumalalle. Kuitenkin mieluummin profetoimisen lahja, koska se olisi yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Hän perustelee sitä näin: ”Mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja?”

”Samoin on teidän laitanne; ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Tehän puhutte tuuleen.” ”Ellen tunne sanojen merkitystä, olen puhujalle muukalainen ja puhuja on minulle muukalainen.” 1 Kor. 14: 9, 11.

Seurakunnan hengellinen hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, siis ihan jokaisen paikallisseurakunnan hyvinvointi. Opastus ja opetus hengellisessä elämässä ovat edellytyksinä seurakunnan hyvinvointiin. Seurakunnan paimen tarvitsee rohkeutta ja rakkautta tässä opastus- ja opetustehtävässään. Paimenhan huolehtii laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Rukoillaan paimenelle voimia ja rohkeutta.