Vuoden 2012 maaliskuussa eräs Helsingin Sanomien artikkeli innoitti minua kirjoittamaan oheisen tekstin. Ajattelin silloin sijoittaa sen blogisivulleni, mutta se jäi tekemättä. Koin jotenkin rankaksi puhua niistä asioista, joista kirjoitin, mutta tänään tapahtuu paljon rankempia asioita. On Isis-videot ja uutiset sodista ja sisällissodista eri maissa. Pahuutta, jolla ei tunnu olevan rajaa. Siispä tässä yli kaksi vuotta sitten kirjoittamani teksti.
Helsingin
Sanomissa oli maaliskuussa artikkeli, jonka selittävä alaotsikko jo paljasti
paljon. Siinä sanottiin, että yli 20 000 pohjoiskorealaista on paennut
henkensä kaupalla Etelä- Koreaan. Jotkut heistä olivat onnistuneet pakenemaan
jopa pahamaineisista vankileireistä. Virallisen ilmoituksen mukaan maassa ei
ole vankileirejä. Mutta paenneet kertovat omaa vastaansanomatonta kokemustaan.
Vankien
kokemus on uskomattoman rankka. Eräs leirillä syntynyt ei voinut kuvitella
muuta maailmassa olevankaan kuin se mitä hän näki ja koki. Ei hänelle eikä
muille kerrottukaan ulkopuolisesta maailmasta. Eräs hänen repliikkinsä siitä
tilanteesta, kun hänen äitinsä ja veljensä teloitettiin hänen silmiensä edessä,
oli tämä: ”En tuntenut silloin mitään. Luulin, että on aivan tavallista tulla
teloitetuksi, jos tekee jotain väärin.” Vasta pakenemisensa jälkeen hän oppi
sellaisia käsitteitä kuin onneton, tuska, kaunis, iloinen ja ystävä. Käsite
”rakkaus” ei vieläkään ole auennut hänelle.
Ihmisiä
pidetään propagandasyistä täysin väärän tiedon varassa monenkin tyyppisten
hallitsijoiden toimesta. Tästä on näyttöä sekä tältä päivältä että historiasta.
Omaa valtaa, usein hirmuvaltaa, sillä pönkitetään. Tänä päivänä muun muassa
pohjoiskorealaiset saavat tuntea sen nahoissaan.
Näin
maallisin silmin katsottuna eräs kovastikin vääristä puheista ja propagandasta
kärsinyt kansa on juutalainen kansa. Vihan tunteet heitä kohtaan muutettiin
teoiksi pogromeissa ja holokaustissa.
Toisaalta
näen tässä sen, että kaikki me elämme siinä todellisuudessa, että on olemassa
sekä pahan valta että Jumalan valtakunta. Jeesus sanoi, että hänen
vihollisensa, sielunvihollinen, on valehtelija ja valheen isä Joh. 8:44. Niinpä
tämä valehtelija osaa maalata maailmansa sellaisin värein, että maailmassa ei
muuta olekaan kuin hänen valtakuntansa. Aivan kuten Hesarin toimittaja kyseli
artikkelissaan ”Tietävätkö kansalaiset elävänsä kuplassa, joka on luotu
diktatuuria varten?” Kyllä jotkut pohjoiskorealaisetkin tietävät elävänsä
todellisuudelta vieraassa kuplassa. Sieltä vain on äärimmäisen vaikea päästä
pois. Suurin osa kansasta tosin ei tiedä todellisuutta.
Myös
sielunvihollinen pimittää kokonaan sen mahdollisuuden, että ihminen voisi
siirtyä Jumalan valtakuntaan. Hän pimittää sen esimerkiksi väittäen sen saduksi
tai tehden naurettavaksi asiaksi, johon nykyajan ihminen ei voi uskoa. Mutta
tässäpä se ydin onkin. Valehtelija käyttää valheitaan toteuttaakseen omat
valtapyrkimyksensä. Tässä tapauksessa Jeesus sanoo suoraan, mitä
sielunvihollinen tavoittelee: kyllä sen tavoite on nimensä mukaisesti tuhota ja
pitää omanaan hallussaan oleva ihminen, ihminen, joka on iankaikkisuusolento.
Onneksi
tietämättömyyden kuplaan ei tarvitse jäädä. ”Totuus tekee vapaaksi”. On erittäin
sopivaa ja totuudenmukaista lainata Jeesuksen sanat ristillä. ”Se on täytetty.”
Ja hän antoi henkensä. Joh. 19: 30. Hän antoi henkensä meidän edestämme. Jeesus
ei jäänyt hautaan, Jumala herätti hänet kuolleista. Tänä päivänä Jumalalla on
valta siirtää meidät kuolemasta elämään ja sisälle Jumalan valtakuntaa. Jeesus
on ovi. Hän on tie ja totuus ja elämä.
