Sisältä ontto ja laho

Joensuun kaupungintalo ja Vapaudenpuisto 26.6.2019

Lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa Joensuussa kaupungintalon ja torin välissä sijaitsee Vapaudenpuisto. Vapaudenpuistossa kasvoi isoja puita, vanhojahan ne olivat. Perinteisesti uudet ylioppilaat kokoontuivat puiston keskelle lakkiaispäivänä yhteiskuvaan jo silloin aikoinaan. Jokin aika sitten näin alueellisista uutisista, että Vapaudenpuiston kaikki puut oli kaadettu. Miksi?

Puisto kaipasi uudistamista. Muutama päivä sitten kävin Joensuussa ja totesin puiston olevan työkoneita täynnä, Vapaudenpatsas seisoi kaiken keskellä. Aitaan ripustetuissa kylteissä kerrottiin, että puut olivat sisältä lahoja ja jo turvallisuudenkin takia ne piti kaataa pois. Jo aiemmin 80-luvulla oli ollut tarkoitus uudistaa puistoalue.

Sisältä laho, ontto, siinä syy miksi puut kaadettiin. Vanhat puut kaadettiin, uudet istutetaan niiden tilalle. Sitten kun uudet puut, pensaat ja kukat on istutettu, puisto on todella kaunis.

Jeesus puhui paljon aikansa ihmisten elämästä ja kuvaili myös heidän sisäistä tilaansa ja sitä, miten se heijastui heidän elämässään. Monesti hän käytti vertauskuvia, mm. hyvä puu tai huono puu. Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, huono puu tekee huonoja hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Jeesus puhui myös hyvin selvästi viimeisten aikojen tapahtumista ja ihmisistä. Yksi tärkeä asia oli se, kun hän sanoi: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Jeesus tulee takaisin. Onko niitä, jotka odottavat. Onko niitä, jotka ovat valveilla.

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle kuvaten viimeisten päivien ihmisiä, 2 Tim. 3: 1-5.  ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja.” Näin hän aloittaa. Sen jälkeen Paavali kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti, millaisia ihmiset ovat. Se on karua luettavaa. Jakeissa 2 – 4 ovat nuo kuvaukset, millaisia ihmiset ovat: itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä jne. vielä monta muuta asiaa. Lopuksi: ”He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa”. Ei todellakaan kaunista, mutta totta se on. Yhteenvetona Paavali toteaa: ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” Siis sisällä on jotakin muuta kuin ulkokuori antaa ymmärtää. On jumalisuuden ulkokuori, mutta sisällä, sydämessä ei ole hengen elämää eikä voimaa.

Miten tärkeä onkaan sisäinen elämä, Kristuksen sisäinen tunteminen. Ihmisinä me kaikki olemme samalla viivalla. Edellä mainittuja ominaisuuksia löytyy kaikista. Ja kaikilla meillä on mahdollisuus uskoa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Se mahdollisuus kannattaa ottaa todesta.

Dietrich Bonhoefer kehottaa tekemässään laulussa: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.”

Anna Jumalan äänen voimistua sydämessäsi. Hän todellakin on kiinnostunut sinusta ja haluaa puhua sinulle ja auttaa sinua. Tuntematon vastaantulija ojensi käteeni kutsun hengelliseen tilaisuuteen. Mielessäni käväisi ajatus: ”Jumalalla saattaa olla minulle jotakin asiaa.” Niin olikin. Menin tilaisuuteen ja toisenkin kerran tuon kokoussarjan aikana. Minulla oli pään tietoa uskon asioista, mutta pian ymmärsin, että usko ei ollut sydämessäni. Oli ulkokuori, vaan ei sisältöä. Olen ikikiitollinen tuolle tuntemattomalle kutsun antajalle, sillä sain oppia tuntemaan Jeesuksen ja Taivaan Isän. Nyt sydämessäni on usko Jeesukseen Kristukseen.

Jeesus on totta, taivas on totta.

 

 

 

Kesä on tulossa

Höyhenpensas Fothergilla major kukkii Sapokan Vesipuistossa

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Uskoa ja toivoa tarvitaan johonkin sellaiseen, mikä ei näy eikä ole nyt konkreettisesti käsillä ja mitä kuitenkin odotamme tai pelkäämme. Usein uskon ja toivon ajatukset liittyvät tulevaan. On kuitenkin menneitä, tapahtuneita asioita ja ihan nykyisiäkin, joihin tarvitaan uskoa.

Alun lause on Heprealaiskirjeen luvun 11 alussa. Heti seuraavaksi todetaan, että sen, siis uskon, kautta saivat isät todistuksen. Sitten kerrotaan monista, monista aiemmin eläneistä ihmisistä, jotka uskoivat Jumalaan ja Jumalaa, sellaisista ihmisistä, jotka kuulivat Jumalan tahdon ja elivät johdatuksessa. He saivat todistuksen eläessään, sillä niin tapahtui kuin Jumala oli sanonut edeltä käsin heille. He uskoivat Jumalaa, joka antoi heille sanansa ja puhui heille.

Myös hyvin ajankohtainen asia on ilmaistu tässä luvussa. ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” Jumala on luonut myös maan, auringon ja kuun, kasvit ja eläimet lajiensa mukaan. Viimeiseksi ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”, 1 Moos. 1: 27.

Jumala siunasi luomansa ihmisparin ja antoi maan heidän valtaansa kaikkine eläimineen ja kasveineen. Syntiinlankeemus muutti kaiken. Luomakuntakin on alistettu katoavaisuuden alle. Tässäpä se tilanne on tänä päivänä.

Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, lauletaan eräässä laulussa. Tämä pätee kaikkeen – siihenkin kuohuntaan, mitä esimerkiksi ilmastonmuutosasian ympärillä on. Olen opiskellut ja opettanutkin ympäristötiedettä, että en ihan tietämätön ole ilmakehän tilanteesta. Kaiken keskellä sittenkin luottamus Jumalaan on kallisarvoinen asia ja usko avaa ihan uudenlaiset näkymät. Jumalahan on kaiken luonut ja Hänen suunnitelmassaan on uusi taivas ja uusi maa.

Vielä ajatus uskosta tai siitä, pitäisikö sitä olla paljon vai vähän. Jeesuksen opetuslapset eivät kyenneet parantamaan heidän luokseen tullutta riivattua poikaa. Ja he ihmettelivät, miksi eivät. Jeesus sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran (tai uskonne olisi kuin sinapinsiemen), te voisitte sanoa tälle vuorelle, ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi.” Sinapinsiemenen verran tai kuin sinapinsiemen. Ensimmäinen sanamuoto viittaa määrään, toinen laatuun.

Sinapinsiemen on hyvin pieni. Siemenen koko jää jopa alle millin. Siemen kuitenkin säilyttää itävyytensä vuosikausia. Pieni siemen, mutta se sisältää suuren kasvuvoiman. Siitä siemenestä kasvaa sinappikasvi, kun se siemen laitetaan tehtäväänsä eli kylvetään maahan. Mistä sen siemenen elinvoima tulee? Kuka sen osaa selittää? Ja vielä että siitä kasvaa sinappikasvi eikä ohdake.

Entä uskon elinvoima. Sama ihmeellinen asia kuin siemenen elinvoima. Usko sisältää voiman, mikä on peräisin Jumalasta. Siksi siitä kasvaa myös hyviä asioita, Jumalan tekoja, Pyhän Hengen hedelmää eikä pahuuden ohdakkeita. ”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa.”

Kiirastorstain mietteitä

 

Sepelkyyhkypari läheisen koivun oksilla, meriharakat pihanurmella. Siinä tämänaamuiset näkymät ikkunastani. Puut ovat vielä lehtiä vailla ja pihanurmi talvenjälkeisessä kunnossa. Siniset skillat ovat kyllä kukassa. Sepelkyyhkypari lienee pesänrakennuspuuhissa palattuaan talvehtimissijoiltaan. Suomalaiset sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Kevätmuutto on maalis-huhtikuussa. Nämä tiedot luin Wikipediasta, oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun näin sepelkyyhkyjä istumassa pihakoivuissa. Skilla on puolestaan kotoisin Aasiasta. Se on idänsinililja eli siperianlilja ja sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Tänään on kiirastorstai.

Jeesus vietti viimeisen illan yhdessä opetuslasten kanssa. Yöllä hänet otettiin kiinni Getsemanesta, paikasta, jossa hän oli rukoilemassa. Hän rukoili näin: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Hän rukoili näin kolme kertaa.

Getsemaneen tuli Juudas ylipappien ja kansan vanhinten luota mukanaan miekoin ja seipäin varustautunut suuri väkijoukko. Opetuslapset pakenivat. Jeesus vietiin ylipapin luo kirjanoppineiden ja vanhinten eteen.

Etsittiin todistusta Jeesusta vastaan, jotta hänet voitaisiin surmata. Näin oli jo aikaisemmin suunniteltu. Jeesus luovutettiin maaherra Pilatuksen käsiin. Pilatus totesi kuulusteltuaan ja kyseltyään, ettei hän löydä Jeesuksesta mitään syytä.

Jeesus kantoi omaa ristiään Golgatalle. Hänet ristiinnaulittiin. Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: ”Se on täytetty!” Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Yleensä ristiinnaulituilta rikottiin sääriluut, jotta kuolemasta oltiin varmoja. Jeesukselta ei rikottu luita, mutta yksi sotilas lävisti hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä. Tämä vahvisti Jeesuksen kuolleen. Johannes näki tämän ja todistaa siitä evankeliumissaan.

Miksi tämä yksityiskohta on tärkeä? Siksi, että jo Mooses kirjoittaa Herran antamasta ohjeesta, että pääsiäislampaasta ei saanut rikkoa luita (2 Moos. 12: 46).  Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä, orjuudesta ja faarao oli aina kieltänyt lopulta israelilaisten lähdön, vaikka monet vitsaukset olivat kohdanneet Egyptiä tuon kiellon tähden. Nyt Herra antoi israelilaisille ohjeen, että oli valmistettava pääsiäisateria ja oli oltava valmiita lähtöön. Karitsan veri oli siveltävä oven pihtipieliin, silloin vitsaus menee sen talon ohi. Karitsa oli teurastettava ja veri oli merkkinä, ettei vitsaus osu talossa asuviin. Veri oli pelastuksen tae. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Hän on kuollut meidän syntiemme tähden. Jeesus on meidän uhrikaritsamme.

Jeesuksen kylki lävistettiin. Sillä on myös merkitys. Profeetta Sakarja kirjoittaa luvussa 12 jakeessa 10: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” Näin tekevät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat, kun Herra vuodattaa heidän päälleen armon ja rukouksen hengen. He tunnistavat Messiaansa, jonka kylki on lävistetty.

Ilmestyskirja 1: 7 ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät.” Jeesus palaa Kuninkaana, Messiaana.

Tuomas epäili, oliko Jeesus noussut kuolleista. Hän sanoikin: ”Jos en näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani naulanjälkiin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Hän sai tehdä näin ja tunnusti: ”Minun Herrani ja Jumalani!”

Kevät on pitkällä, leskenlehdet kukkivat teiden varsilla. Ei mene kuin hetki, kun puutkin viheriöivät. Kesä on lähellä.

Siunattua Pääsiäistä!

Niin kuin tähdet maailmassa

 

Ostin kirpparilta kaksi lamppua. Pakkauksen merkintä kertoi sisällä olevan LED lamppuja. Kotona paljastui, että lamput olivatkin tavallisia hehkulamppuja. Onneksi lamput kuitenkin toimivat. Kirppariostoksissa voi ehkä käydä näin. Ei se minua harmittanut, olivat halvat lamput ja antoivat valoa nekin. Ajatuksia tapaus kuitenkin herätti.

Ensinnäkin pitäisi tarkistaa aina, ettei osta niin sanotusti sikaa säkissä. Toiseksi asiat voivat olla tosiasiassa aivan toisin kuin mainoksissa tai puheissa luvataan. Valeuutisetkin ovat nykyajan maailman tapa. Asiat näkyvät vääränlaisessa valossa, totuus unohtuu ja peitetään. Someen on helppo heittää mielipiteitään ja ”asiantuntemustaan”, vaikka ei niin hirveästi keskusteltavasta asiasta tietäisikään. On todellakin mielipiteen ilmaisuvapaus.

On ehkä helppo osoittaa aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa pinta-asioista ja peilata omaa mielipidettä yleiseen mielipiteeseen. Vaikeampaa on saada selvyyttä sisimpiin asioihinsa. Niistä ei voi noin vain puhua, eikä oikein tiedä, mistä saisi vastauksia. Missä on se lamppu, joka antaa sitä valoa, mitä paketin päällä on luvattu, sellaista valoa, joka auttaa näkemään elämäni kysymykset oikeassa valossa.

Vuosia sitten sain Aasiassa työskentelevältä seurakuntamme lähetiltä sähköpostia. Viestin loppuun hän oli kirjoittanut seuraavat sanat. ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Ajatus rohkaisi silloin minua suuresti. Rohkaiskoon sama ajatus tänään meitä kaikkia.

Aivan samaan sävyyn rohkaisee Paavalikin. Hän kyllä sanoo, että Jumalan lapset elävät kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Eli siinä on juuri sitä pimeyttä, minkä keskelle tarvitaan valoa. Se valo on olemassa.

Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

Nyt tämä Jumalan kirkkauden tunteminen, siis sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittää valoansa kauttamme. Näin ainakin olisi Jumalan tarkoitus. Sitä varten Jumala on meidät laittanut valoksi maailmaan, että yhä useammat voisivat tulla Hänen valkeuteensa ja tuntemiseensa.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa.” Fil. 2: 15, 16. Siis loistatte nimenomaan maailmassa. Meidän maailmamme voi olla työpaikkamme tai sukumme tai jokin muu, mihin ympäristöön Jumala on meidät asettanut. Siellä me saamme pitää esillä Kristuksen valoa.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

’Kauas ylle ulapoiden nosta lamppus loistamaan. Ehkä jonkun matkamiehen autat rantaan suojaisaan.’  Hengellinen laulu, jonka kertosäkeestä nämä sanat ovat, alkaa sanoilla ”Kirkkahasti armo Herran loistaa kauas yöhön maan. Samoin Hän myös meidät kerran kutsui yöhön loistamaan.”

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.

 

 

Sana elää

 

Saksan matkallani kävin myös Herrnhutissa, se on pieni kaupunki Saksassa lähellä Tšekin rajaa. Monille tuttu Päivän Tunnussana kirjanen on saanut syntynsä siellä. Vielä tänäänkin tuota monien käyttämää pientä kirjasta toimitetaan siellä.

Päivän Tunnussana painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1731. Kreivi Zinzendorf otti mailleen Herrnhutiin pakolaisia, joita oli vainottu uskonsa tähden. Syntyi Veljesseurakunta ja liike kutsui itseään herrnhutilaisiksi. Herrnhut tarkoittaa ”Herran varjeluksen alla”. Löytyi turvapaikka ja Päivän Tunnussanaa toimitetaan edelleen aina jokaiselle vuodelle uusi.

Äitini tapasi lukea Päivän Tunnussanaa etenkin elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä. Hänen jäämistöstään on tallessa yhteensä 24 Päivän Tunnussanaa eri vuosilta. 80- ja 90- luvulta on jokaiselta vuodelta kirja. Vuoden 1998 kirja on kannesta niin kulunut, että teksti on melkein tyystin kulunut pois. Kirja näyttää hyvin luetulta. Uskon, että Raamatun sana lohdutti ja rohkaisi äitiäni suuresti. Äiti nukkui pois seuraavan vuoden alussa.

Äitini oli säilyttänyt tallessa myös vuoden 1944 Päivän Tunnussanan. Tämä puhuttelee minua. Tuona vuonna äitini ja isäni menettivät ainoan lapsensa pienen kaksivuotiaan poikansa.

Päivän Tunnussana- kirjasta julkaistaan yli 50 kielellä. Jumalan sana, Raamattu, antaa ravinnon uskonelämällemme. Sana myös synnyttää uskon, kun Pyhä Henki tekee sen eläväksi sydämessämme. Moni hengellisesti sokea on saanut näkönsä sanan kautta. Jumalan sana synnyttää uskon Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme, ja antaa uuden elämän.

Entä jos meillä ei olisi Raamattua tai sitä ei olisi käännetty suomenkielelle. On valtavasti kieliä, joille Raamattua ei vielä ole käännetty, ja on maita, joissa Raamattu on kielletty kirja ja se riistetään pois uskovilta.

Mikael Agricola suomensi Uuden testamentin ja vanhasta osia 1500-luvulla. Myöhemmin 1600-luvulla saatiin koko Raamattu suomeksi. Wycliffe Raamatunkääntäjien järjestön mukaan maailmassa on yli 7000 eri kieltä. Vajaalle 3000 kielelle on käännetty koko Raamattu tai osia Raamatusta. Rukouskalenterista näen, miten uutterasti suomalaisetkin raamatunkääntäjät tekevät työtä aivan outojen kielten parissa. Se ei välttämättä aina ole helppoa. Rukoillaan raamatunkääntäjien puolesta.

On sitten sellainenkin ongelma, että on kansoja, joissa suuri osa väestöä on lukutaidotonta. Digitaaliset toistolaitteet ovat avanneet ratkaisun tähän. Yksi laite julistaa koko kylälle Raamatun sanomaa. Aurinko antaa energian laitteelle. Lukutaitoprojektit ja lasten koulumahdollisuudet ovat tärkeitä muistettavia.

Lopuksi eräs asia. Uskonsa tähden vainottuja kristittyjä on eri puolilla maailmaa paljon. Rukoillaan heidän puolestaan. Rukoillaan niiden seurakuntien puolesta, jotka elävät vaikeissa oloissa.

Meillä Suomessa on tänä päivänä mahdollisuus lukea Raamattua, julistaa Jumalan sanaa. Olisipa meillä rohkeutta palvella uskovina Herraa niin kuin Hän haluaa. Rukoillaan, että pitäisimme rohkeasti esillä Jumalan Sanaa.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Ps. 119: 105. Tämä on hyvin konkreettisesti puhuva sana. Pimeällä polulla voi kompastua kiviin, puiden juurakkoihin ja ties mihin, mutta hyvä lamppu auttaa näkemään vaaranpaikat, ja osaa kiertää ne tai nostaa jalkansa esteen yli. Tämä maailmanaika on pimeä, ja tarkoitan kaikenlaista pahuutta, mitä ympärillämme on. Siihen pimeyteen ei taskulamppu auta, mutta Jumalan sana neuvoo ja opastaa ja varjelee. Sieltä kannattaa ottaa valo elämän tielle ja valintoihin.

Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.”  Joh. 8: 12.

”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2. Kor. 4: 5, 6.

 

Omatunto

 

Nykyään aika usein kuulee sanan ”kiistän” vastauksena syytöksiin eritasoisista rikkeistä. Laissa ja taloudessa sanotaan olevan harmaata aluetta, on eri tulkintoja siitä, miten voi toimia. Tai ohjeet ovat liian epämääräisiä. Valeuutiset kiertävät medioissa. Faktojen tarkistus on joskus aika hankalaa. Mihin voi uskoa, mikä on totta, mikä ei.

Elämässä ei aina kaikki mene niin kuin toivoisi ja haluaisi. Sosiaalinen paine on valtava, etenkin ns. julkkiksilla. Kyllä kai jossain määrin meillä tavallisillakin ihmisillä. Haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan ulospäin. Sen kuvan taakse saattaa joskus kätkeytyä paljon muutakin. Joskus kaiken kantaminen ja sisällään pitäminen käy tosi raskaaksi.

Näillä ajatuksilla pääsen siihen asiaan, josta tällä kertaa haluan jonkun ajatuksen jakaa. Kolme sanaa: syyllisyys, kiistän, tunnustan. Pohditaan niitä hetki.

Ehkäpä jokainen meistä on joskus loukannut sanoillaan toista ihmistä. Olenko valmis pyytämään anteeksi? Entä antamaan anteeksi? Esimerkkejä syyllisyyden tuottavista asioista löytyisi vaikka kuinka, mutta mieluummin haluan puhua siitä, mitä sana ”tunnustan” tuo tullessaan.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan, ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Rauha sydämessä on kultaakin kalliimpi.

Daavid oli hyvä kuningas, hän oli Jumalan valitsema, hän tahtoi palvella Herraa uskollisesti. Hänenkin elämässä tuli hetkiä, jolloin hän lankesi. Psalmi 32 kuvaa hyvin Daavidin tunnelmia lankeemuksen jälkeen. ”Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä.” ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni.” ”Sanoin: Minä tunnustan. Sinä annoit anteeksi.”

Öin ja päivin oli paha olla, kunnes sai pois tunnoltaan ja anteeksiantamuksen. Oli varmasti ollut kauhea hetki, kun profeetta Naatan oli tullut Daavidin luokse ja sanonut: ”Sinä olet se mies.” Tulinen syyllisyys iski. Oli ihana päästä siitä vapaaksi Jumalan armon kautta.

Hyvä omatunto, rauha Jumalan kanssa, rauha sydämessä ovat kultaakin kalliimpia.

Niin, omatuntokin voi niin sanotusti venyä. Moraalikäsitykset vaihtelevat, mistä se omatunto saa ohjeensa, mittapuunsa. Omatunto on tietoisuutta omista teoista ja sen tulisi arvioida henkilökohtainen vastuu teoista. Omatunto voi olla heikko eli siltä puuttuu oikeaa tietoa. Syntiinlankeemuksessa ihmisen yhteys Jumalaan katkesi. Jeesuksessa Kristuksessa yhteys solmitaan uudelleen. Jumalan sanan totuus on se mittapuu, jonka mukaan omatunto tulee virittää. Ilman Jumalan sanan ohjausta omatunto etsii norminsa ja käsityksensä muista lähteistä ja on vaarassa tehdä suuria virheitä.

Suomen perustuslain mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus kuuluu jokaiselle. ”Jokaisella ihmisellä on oikeus ajatuksenvapauteen, omantunnonvapauteen ja uskonnonvapauteen.” ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.” (lähde Laki 24.fi)

Siispä on oikeus ilmaista myös omantuntonsa mukainen käsitys abortista, eutanasiasta, samaa sukupuolta olevien välisestä avioliitosta. Kiitos Jumalalle, että on niitä ihmisiä, jotka rohkenevat julkisesti ilmaista käsityksensä näistä asioista. Rukoillaan heidän puolestaan ja siunataan heitä.

Paavali oli rohkea mies, aluksi hän taisteli Jumalaa vastaan, mutta lopulta Jumala voitti ja Paavalista tuli mies, joka väsymättä julisti evankeliumia. Hän saattoi sanoa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.” 2 Tim. 4: 7, 8

 

 

Missä onni on

Missä onni on

 ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa.” Tämä on lainaus Psalmista 73. Se saattaisi olla pelkästään psalminkirjoittajan mielipide, mutta se on myös minun mielipiteeni. On lukuisia syitä siihen, miksi on onni olla lähellä Jumalaa. Mainitsen niistä joitakin.
 

Ei ole hopeaa ja kultaa – ainakaan kovin paljon – mutta on jotakin muuta. Pietari sanoi ikänsä sairaana olleelle rammalle miehelle: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." (Apt. 3: 6) Mies sai terveyden ja hyppeli pian riemuissaan.

Jumala on todellisesti elämän vaikeuksissa auttava Jumala. Se on tämän jakeen sanoma. Hän on esim. lohdutuksen Jumala, joka jotakin kautta lähettää lohdutuksen murheelliselle ja rohkaisun masentuneelle. Monet viestit kertovat, että Hän myös edelleen parantaa sairaita.

Vielä tuohon aineelliseen puoleen. Jeesuksen sanoja ovat: ”Missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” (Luuk. 12: 34) Aarre on aina jotakin kallisarvoista, tärkeätä ja rakasta, ja sen lähellä sydän viihtyy ja riemuitsee. Niinpä aarre on ilon lähde. Mainitessaan aarteesta Jeesus oli juuri kertonut, että teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan, joka pysyy. Sen rinnalla moni asia on katoavaa. Saattaa olla, että tällainen näköala synnyttää antamisen halun. On helppo antaa omastaan toisille. Silti minun aarteeni ei ehdy eikä vähene, vaikka annan eteenpäin. Ja eikö se ole niin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

 

 

”Sydän taivaassa ja jalat maassa” kuvaa varsin hyvin Jeesuksen antamaa periaatetta. Aarre taivaassa, siellä on Isän koti, sinne kerätään aarteita, mitkä eivät koskaan katoa. Mutta se ei myöskään saa sulkea sydäntämme lähimmäisen hädältä olkoonpa se laatuaan aineellista tai henkistä tai hengellistä.

 Voin osoittaa toisille ihmisille rakkautta ja huolenpitoa, kun minua rakastetaan ja minusta pidetään huolta. Sitähän onni on. Jumalan rakkaus ja huolenpito on koettavissa hyvin vahvasti. Psalmin 73 kirjoittaja tuo tämän julki ihanalla tavalla: ”Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.” ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.” (Jakeet 23 ja 25)

Ei ole ihme, että psalmin kirjoittaja toteaa lopuksi: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” (Psalmi 73: 28) Tähän ajatukseen yhdyn mielelläni.
 

 

 

 

KATSOMOSSA JA RADALLA

Kerran eräs työtoverini lausui mielenkiintoisen ajatuksen kilpaurheilusta. Sanatarkkaan en muista hänen lausumaansa. Ajatuskulku meni jotenkin näin: Kilpailussa jokainen haluaa olla paras ja voittaa, minä haluan olla paras ja voittaa, se on aika itsekästä.

Tottahan se oikeastaan on, kyllä siihen ainakin ripaus itsekkyyttä liittyy. Eikö voisi antaa toisen voittaa, että toisellekin tulisi hyvä mieli. Jokainen kilpailija varmasti tekee paljon työtä ja uhraa treenaamiseen kaiken aikansa ja energiansa. Sitten häviää sentillä tai sekunnin kymmenyksellä. Toisaalta voittaja ansaitsee voittonsa. Urheilussa on tietenkin paljon muustakin kysymys kuin pelkästä ykkössijasta. Eikö tärkeintä olekin jalo kilpa?

Minäkin juoksen parasta aikaa kilparadalla. Olen juossut yhtäjaksoisesti jo vuosia jopa vuosikymmeniä. Tämä rata on uskon kilparata, jolle astuin silloin, kun tulin uskoon Herraan Jeesukseen. Tämä kilpailu se vasta mielenkiintoinen onkin. Olen juossut, joskus aika hitaasti, ehkäpä pysähtynytkin. Joskus olen tehnyt lassevireenit eli kaatunut, mutta noussut jälleen ja jatkanut matkaa. En ole halunnut hypätä radan sivuun. Haluan päästä maaliin saakka ja saada voittopalkinnon. Maali häämöttää. Hän, joka kutsui minut kilparadalle, johdattaa minut perille saakka.

Tällä kilparadalla voivat kaikki saavuttaa voittopalkinnon. Raamattu kehottaa, että juoskaa niin, että sen saavutatte.

”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavuttaisitte sen.” 1 Kor. 9: 24 Sitten Paavali tarkentaa kilpailuohjetta ja palkinnon laatua kirjoittaen ”jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman.”

Paavalilla oli omassa juoksussaan päämäärä. Niin minullakin. Paavali haluaa tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman, hänen kärsimyksiensä osallisuuden ja päästä ylösnousemiseen kuolleista. Hän katsoo eteenpäin, unohtaa sen, mikä on takana ja kurottautuu sitä kohti, mikä on edessä. ”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 3: 14.

Voittopalkinto on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Koti taivaassa Isän luona. Jumala kutsuu taivaallisella kutsulla omistamaan voittopalkinnon.

Harmillisesti todella hienoon huippu-urheiluun on viime vuosina tullut ikäviä tahroja. Jotkut ovat käyttäneet kepulikonsteja voiton saavuttamiseen. Dopingpaljastukset ovat vieneet palkinnon ja kunniankin monilta. Monissa muissakin asioissa käytetään erilaisia kepulikonsteja oman voiton tavoittelemiseen, on veroparatiisejakin.

Uskon kilparadalla juoksijallakin on omat vaaransa. Ei Paavali ole turhaan kirjoittanut seuraavaakaan ajatusta. ”Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol. 2: 18, 19. Eksyttäjiä ja hämääjiä tulee houkuttelemaan pois oikealta uskon perustalta.

Ainoa uskon perustus on Jeesus Kristus.

Urheilua on mielenkiintoista seurata, jalkapalloakin. Suuret katsomot ovat täynnä peliä koko olemuksellaan seuraavia katsojia. Sydämen palo ja into on käsin kosketeltavaa. Asiantuntijat studiossa analysoivat joukkueiden pelistrategiaa ja pelaajien ominaisuuksia. Mielenkiintoista.

Raamatun strategiaohjeet ovat meille tosi tärkeitä ja muistamisen arvoisia omalla kilparadallamme. Voittopalkintoa kohti!

ASKELEET ETEENPÄIN

Edellisessä blogikirjoituksessani ilmoitin kirjauutuudesta. Kirjahan on omakustanne nimeltään ”Kesä on jo lähellä, Israel – Galilean kibbutsilta Raamatun lehdille”. Se ilmestyi syyskuussa viime vuonna. Kun aikoinaan kirjoitin tuota kirjaa, voin tuosta tilanteesta todeta suurin piirtein samoin kuin Paavali kuningas Agrippan edessä. Paavali oli omassa elämässään kohdannut Jeesuksen voimakkaalla tavalla. Jeesus oli sanonut Paavalille, silloin vielä Saulus, ”Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle”.  Jeesus antoi tehtävän. Apt. 26: 16-

”Sen vuoksi, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan julistin…”, tunnusti Paavali.

Minäkään en voinut olla tottelematta sitä voimakasta sisäistä tarvetta kirjoittaa niistä asioista, joista olin oppinut ja joita Jumala oli oman sanansa kautta avannut. Jumalalla on oma suunnitelmansa kansansa Israelin elämässä ja sen kautta koko maailmalle. Sen olin niin selvästi tajunnut, että Israel on Jumalan suunnitelma. Miten mielenkiintoinen onkaan Israelin historia, ja mikä valtava ja vastaansanomaton todistus Israel on Raamatun luotettavuudesta. Puhumattakaan siitä, että paluu takaisin Jumalan yhteyteen tapahtuu ainoastaan Jumalan lähettämän Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kautta. Meille jokaiselle tämä on suuri uutinen ja henkilökohtainen asia. Jeesuskin oli juutalainen.

Käsikirjoitus oli aika pitkään odottamassa julkaisemista. Ajattelin haudata sen. Ei se ketään kiinnosta. Mutta enpä voinutkaan tehdä niin. Kun kerran Jumala aivan ilmiselvästi antoi minulle kirjoitettavaa, niin en sitä voi jättää noin vain vaille toteutusta. Olin kysellyt, onko nyt sen aika, montakin kertaa kysellyt. Ei tuntunut olevan. Viime kesän lopulla minulle tuli yhtäkkiä hätä ja oikeasti kiire. Nyt se on tehtävä ja nopeasti.

En voinut olla tottelematta. Olen saanut kokea siunausta ja on ollut ilo nähdä, miten runsaasti kirjaa on luettu ja jaettu luettavaksi.

Alun perin ajattelin tässä kirjoituksessa käsitellä askeleen ottamista, mutta se kääntyikin ensin tuohon kirjaan. Tosin se juuri oli minun elämässäni askel, ensin ryhtyä kirjoittamaan ja sitten vielä julkaista se. Mutta vain askelia ottamalla voi päästä eteenpäin niin elämässä kuin Jumalan antamassa palvelutehtävässäkin. Pikkuhiljaa askeleet otetaan, tartutaan tähän työhön ja sitten seuraavaan. Niin Jumala valmistaa sinuakin siihen palvelustehtävään, johon Hän on sinut kutsunut. Usko vaan, näin se menee.

Älköön kukaan katsoko ylen nuoruuttasi, älköön kukaan katsoko ylen vanhuuttasi. Jumala sen tekee.

Ota askel. Älä hautaa Jumalan kutsua. Hän auttaa alkuun, Hän johdattaa, Hän vie perille. Jeesus on itse luvannut olla kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun asti.

Eihän se aina ole helppoa, siis totteleminen ja elämä yleensä. Pietari ja Johannes puhuivat Jeesuksesta rohkeasti Jerusalemissa. Mitä siitä seurasi? Heidät laitettiin vankilaan ja seuraavana päivänä kuulusteltiin ankarasti ja kiellettiin enää puhumasta Jeesuksesta. Mikä oli Pietarin ja Johanneksen vastaus. ”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla ennemmin teitä kuin Jumalaa! Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Senkin jälkeen heitä uhkailtiin ja vielä enemmän kuin aiemmin, mutta he pääsivät vapaaksi. Apt. 4

Tällä hetkellä näemme ja kuulemme ihmisten suuresta hädästä. Maailmanlaajuisesti ihmisillä on hätä suurempi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tuntuu, että mikä tahansa apu on kuin pisara meressä. Sen takia on sitäkin tärkeämpi viedä se toivon pisara ihmisten elämään. Vie sinäkin sanoma rakastavasta ja armahtavasta ja auttavasta Jumalasta niin monelle ihmiselle kuin suinkin voit. Jumala antaa sinulle viisautta siihen. Sekä aineellinen että hengellinen apu ovat Jumalan työn suunnitelmissa. Kuuletko kutsun?

KAUNIS AAMU

 

Syyskuinen aamu, mutta aurinko on jo noussut ja loistaa kirkkaana meren yllä. On sen verran aikaista, että merestä nousee yön viileyden jälkeen usva kuin kevyt, hento savuverho. Se ei vaikuta kostealta eikä kylmältä vaan valkoiselta ja kevyeltä auringon kirkkaassa valossa.

Kalastaja on aamuvarhaisella veneineen kokemassa pyydyksiään. Tikka takoo männyn kelottunutta oksaa reippaalla rytmillä. Metsästä kantautuu hirven voimakas ääntely. Muuten on hiljaista.

On todella upeaa kävellä rannalla yksin ja ihailla Jumalan luontoa. Ehkä yksi syy hyvään oloon on edellisen päivän ja illan aikana yhdessä pienen naisjoukon kanssa vietetyt hetket sanan, rukouksen ja ylistyksen äärellä. Olimme tulleet kohtaamaan Jumalaa. Ja Jumala oli kanssamme. Pyhän Hengen läsnäolo toi yhteyden ja teki eläväksi Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Oli helppo jättää asiansa ja huolensa Jumalan käsiin. Hän pitää huolen väsyneestäkin.

 

 

Jeesuksen ristin sanoma oli keskeinen. Jeesus on sovittanut meidät Isän kanssa. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kunhan vain tunnustamme syntimme. Sillä tavalla pääsemme vapaaksi ja Jumalan rauha täyttää sydämen.

Teimme asian konkreettiseksi. Jokainen kirjoitti asioitaan paperille. Kukin sulki paperinsa kirjekuoreen. Illan tullen rantakalliolle sytytettiin nuotio. Ilta pimeni, täysikuu valaisi ja teki sillan merelle. Kalliolla oleva risti piirtyi selvästi silmiemme eteen.

Nuotiosta lensi vain kipunoita, kun kukin heitimme tuleen oman kirjekuoremme. Ne paloivat poroksi. Se symboloi meille sitä, että Jeesus Kristus on todella jo kärsinyt rangaistuksen ristillä niiden paperillekin kirjoitettujen syntiemme puolesta.

Velka on maksettu.

Varmaan siksi seuraava aamu oli niin kaunis. Se oli kaunis ulkonaisesti luonnossa ja sisäisesti puhtaassa sydämessä.

 

Kohti Jerusalemia

Jeesus aloitti julkisen toimintansa pian kasteensa jälkeen. Heti levisi hänestä hyvä maine. Jeesus tuli julistamaan Jumalan armon sanomaa ja hän teki kaikkea hyvää ihmisille. Ihmiset antoivat hänestä hyvän todistuksen.

Tuli hetki, josta Raamattu sanoo, että Jeesus käänsi katseensa kohti Jerusalemia. Kyllä hän oli siellä monta kertaa aiemminkin käynyt. Mutta tässä katseen kääntämisessä Jerusalemiin oli erityistä. Nyt edessä oli jotakin, mikä olisi ainutkertaista maailman historiassa.

Jeesus selitti opetuslapsilleen, että ”Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Matt. 20: 18, 19.

Jeesus tiesi kohtalonsa, silti hän määrätietoisesti lähti kohti Jerusalemia, kohti ristinkuolemaa. Hän oli tullut maailmaan tekemään Isän tahdon.

Jeesuksella oli edessään tuskien tie. Hän halusi kulkea sen meidän tähtemme. Rukoillessaan Isää hän sanoi, ”Sinä olet uskonut hänen (Poikasi) valtaan kaikki ihmiset, jotta hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka olet hänelle antanut,” Joh. 17: 2.

Jeesuksen vallassa oli lunastaa kaikki ihmiset, ja hän tahtoi sen tehdä, vaikka se vei hänet ristille. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta meidän pelastumiseksemme. Jeesus oli uhrina, hän kantoi syntiemme rangaistuksen. Ristillä hän saattoi huutaa, ”Se on täytetty.”

Tämä kaikki on Jumalan rakkauden osoitusta meille, sinulle ja minulle. Hän valmisti tien, hän avasi oven yhteyteensä, oven taivaaseen. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Pokansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16

Sinun ei tarvitse olla epävarma, koskeeko tämä myös sinua. Kyllä koskee. Uskon varmuudessa saat ottaa vastaan iankaikkisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on maksanut sinun puolestasi. Ole siunattu tänä Pääsiäisenä ja vastedes.

Gilboan Iris puhkeamassa kukkaan Israelissa keväällä 2015

 

PIDÄ KUTSUSI ARVOSSA

Selaillessani papereitani käsiini osui taitettu A4 arkki, molemmin puolin käsinkirjoitettua tekstiä täynnä. Päivämääräksi olin merkinnyt 27.12.1981. En muista, miksi olin kirjoittanut, luultavasti vain itselleni ajatuksia selventääkseni. Sikäli mielenkiintoista, että olen yhä samaa mieltä silloisen kirjoitukseni kanssa. Mitä mieltä sinä olet?

Selvennykseksi se, että tekstissä mainittu Anna Ekroos oli lähetyssaarnaajana Kiinassa, siellä puhkesi vallankumous, lähetit lähtivät pois. Anna kuitenkin jäi paikalleen ja oli siellä yhtäjaksoisesti 15 vuotta. Suomeen hänestä ei kuulunut mitään vuosiin, Jumala varjeli, ja ihmeen kautta Anna palasi kotimaahan. Hänen elämästään kertoo Elvi Ahon kirjoittama kirja ”Anna ja Mao Tse-tungin miehet”, 1981, RV. Suosittelen.

Tästä alkaa kauan sitten kirjoittamani teksti:

Sille ei voi mitään, että niin ihaillen ja ihastuen lukee ja ajattelee niiden ihmisten kohtaloita, jotka ovat elämänsä ahertaneet Jumalan valtakunnan työsaroilla. Ihmeellisintä siinä on se, että se työ on erilaista, erilaisempaa kuin mikään muu työ maan päällä. Sitä on turha tehdä, ellei Jumala itse ole mukana. Mutta sitä on ihana tehdä, kun Jumala on työtä tekemässä itse. Taidottomastakin tulee taidollinen.

Joku kerran sanoi, että Anna Ekroos jäi Kiinaan jääräpäisyyttään vai oliko se ymmärtämättömyyttään. Nyt kun on lukenut kirjan hänen elämästään, ei voi yhtyä noihin aikaisempiin mielipiteisiin. Kukaan meistä ei tiedä toisen kohdalta sanoa, mikä on Jumalan tahto. Yksin, naisena vielä, Maon Kiinassa monia vuosia, se on uskomaton ajatus. Inhimillisesti ajatellen, miten hän on uskaltanutkin siellä olla pelkäämättä. Joskus kun rauhallisessa Suomenmaassa pelkää pelkkää pimeää.

Jumala on ihmeellinen, kun hän antaa tehtävän, ei se ole mahdoton. Kun on vähän kauemmin saanut uskossa olla ja jo monia uskovia tuttavia on siirtynyt ajasta iäisyyteen, niin taivaskotikin tulee niin todelliseksi ja läheiseksi. Sinnehän kaipaa, mikä tuntuu tutulta. Siellä on Jeesus, Pietari ja Paavali. Raamatusta he ovat niin tuttuja, tuttuja heidän puheensa, jopa jotkut erehdyksetkin Pietarin ja Paavalin osalta. Mikä voi tuoda turvallisemman tunteen, kuin tietoisuus siitä, että taivaan kotia ei kukaan voi turmella eikä sitä pois riistää siltä, joka uskoo Jeesukseen. Mikä voi olla suurempi tehtävä, kuin kertoa tästä kaikesta pelon ja ahdistuksen alaisille ihmisille.

Se, joka on Jumalalta saanut evankeliumin julistamisen viran, pitäköön sen hyvin korkeassa arvossa. Valtavasta armostaan saa itse kukin omalla tavallaan olla mukana siinä, mitä Jumala tekee. Se ei ole omiin nimiin, ei itselle maalliseksi tai taivaalliseksi ansioksi tehtävää työtä. Ei sitä, olenko minä vai sinä parempi. Kiitos Jumalalle se ei ole sitä, vaan kiitos Jumalalle se on ihan kokonaan Jumalan työtä, jossa ihminen saa olla mukana, joskus tuntuu että oikein tai nurin päin, mutta Jumalan armosta kuitenkin.

Asia on vain niin, että vihollinen ei millään antaisi tuollaisen mielipiteen vallita seurakunnan ja uskovien keskellä. Se ripottelisi paljon mieluummin vähän kateutta, vähän alemmuuden tunnetta, vähän töiden luokittelua. Mutta se jos mikä on aivan mieletön ajatus. Kristuksen seurakunta on ruumis, se on kokonaisuus, jos kukin osa ei täytä paikkaansa, siitä kohdasta koko ruumis on toimimaton. Ja ruumiin elämän antaa Jumala, samalla tavalla, samassa asemassa, jokainen on oksana samassa viinipuussa, sama elämänneste virvoittaa jokaista oksaa. Eivät kaikki voi olla silmiä tai latvaoksia, silloin ruumis tai puu on muotopuoli eikä se toimi oikein. Kuka meistä pystyy sanomaan, mikä on arvokkaampi osa, silmänkö, korvanko, maksanko vai haiman. Kiitos Jumalalle seurakunta on kokonaisuus ja sen pää ja kaikki kaikessa on Jeesus Kristus.

ELÄTKÖ KUPLASSA

Vuoden 2012 maaliskuussa eräs Helsingin Sanomien artikkeli innoitti minua kirjoittamaan oheisen tekstin. Ajattelin silloin sijoittaa sen blogisivulleni, mutta se jäi tekemättä. Koin jotenkin rankaksi puhua niistä asioista, joista kirjoitin, mutta tänään tapahtuu paljon rankempia asioita. On Isis-videot ja uutiset sodista ja sisällissodista eri maissa. Pahuutta, jolla ei tunnu olevan rajaa. Siispä tässä yli kaksi vuotta sitten kirjoittamani teksti.

Helsingin Sanomissa oli maaliskuussa artikkeli, jonka selittävä alaotsikko jo paljasti paljon. Siinä sanottiin, että yli 20 000 pohjoiskorealaista on paennut henkensä kaupalla Etelä- Koreaan. Jotkut heistä olivat onnistuneet pakenemaan jopa pahamaineisista vankileireistä. Virallisen ilmoituksen mukaan maassa ei ole vankileirejä. Mutta paenneet kertovat omaa vastaansanomatonta kokemustaan.

Vankien kokemus on uskomattoman rankka. Eräs leirillä syntynyt ei voinut kuvitella muuta maailmassa olevankaan kuin se mitä hän näki ja koki. Ei hänelle eikä muille kerrottukaan ulkopuolisesta maailmasta. Eräs hänen repliikkinsä siitä tilanteesta, kun hänen äitinsä ja veljensä teloitettiin hänen silmiensä edessä, oli tämä: ”En tuntenut silloin mitään. Luulin, että on aivan tavallista tulla teloitetuksi, jos tekee jotain väärin.” Vasta pakenemisensa jälkeen hän oppi sellaisia käsitteitä kuin onneton, tuska, kaunis, iloinen ja ystävä. Käsite ”rakkaus” ei vieläkään ole auennut hänelle.

Ihmisiä pidetään propagandasyistä täysin väärän tiedon varassa monenkin tyyppisten hallitsijoiden toimesta. Tästä on näyttöä sekä tältä päivältä että historiasta. Omaa valtaa, usein hirmuvaltaa, sillä pönkitetään. Tänä päivänä muun muassa pohjoiskorealaiset saavat tuntea sen nahoissaan.

Näin maallisin silmin katsottuna eräs kovastikin vääristä puheista ja propagandasta kärsinyt kansa on juutalainen kansa. Vihan tunteet heitä kohtaan muutettiin teoiksi pogromeissa ja holokaustissa.

Toisaalta näen tässä sen, että kaikki me elämme siinä todellisuudessa, että on olemassa sekä pahan valta että Jumalan valtakunta. Jeesus sanoi, että hänen vihollisensa, sielunvihollinen, on valehtelija ja valheen isä Joh. 8:44. Niinpä tämä valehtelija osaa maalata maailmansa sellaisin värein, että maailmassa ei muuta olekaan kuin hänen valtakuntansa. Aivan kuten Hesarin toimittaja kyseli artikkelissaan ”Tietävätkö kansalaiset elävänsä kuplassa, joka on luotu diktatuuria varten?” Kyllä jotkut pohjoiskorealaisetkin tietävät elävänsä todellisuudelta vieraassa kuplassa. Sieltä vain on äärimmäisen vaikea päästä pois. Suurin osa kansasta tosin ei tiedä todellisuutta.

Myös sielunvihollinen pimittää kokonaan sen mahdollisuuden, että ihminen voisi siirtyä Jumalan valtakuntaan. Hän pimittää sen esimerkiksi väittäen sen saduksi tai tehden naurettavaksi asiaksi, johon nykyajan ihminen ei voi uskoa. Mutta tässäpä se ydin onkin. Valehtelija käyttää valheitaan toteuttaakseen omat valtapyrkimyksensä. Tässä tapauksessa Jeesus sanoo suoraan, mitä sielunvihollinen tavoittelee: kyllä sen tavoite on nimensä mukaisesti tuhota ja pitää omanaan hallussaan oleva ihminen, ihminen, joka on iankaikkisuusolento.

Onneksi tietämättömyyden kuplaan ei tarvitse jäädä. ”Totuus tekee vapaaksi”. On erittäin sopivaa ja totuudenmukaista lainata Jeesuksen sanat ristillä. ”Se on täytetty.” Ja hän antoi henkensä. Joh. 19: 30. Hän antoi henkensä meidän edestämme. Jeesus ei jäänyt hautaan, Jumala herätti hänet kuolleista. Tänä päivänä Jumalalla on valta siirtää meidät kuolemasta elämään ja sisälle Jumalan valtakuntaa. Jeesus on ovi. Hän on tie ja totuus ja elämä.

AIKA RIENTÄÄ

Psalmin 90 jae 12 ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen”, on hyvin tuttu jae. Tällä kertaa minut pysäytti psalmin alussa olevat sanat, että tämä on Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

Jos kenen niin Mooseksen elämä oli täynnä ihmeellisiä asioita. Tunnemme hänen elämänsä vaiheet Raamatun lehdiltä. Ja senkin tiedämme, että Raamattu mainitsee hänen olleen sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. Mooses oli kansanjohtaja, mutta ennen kaikkea hän oli Jumalan mies. Hänen rukouksensa jakeessa 12 viestittää monesta asiasta.

Ensinnäkin se kehottaa meitä valvomaan, olemaan valmiita. Perinteisesti tätä kehotusta luetaan siinä mielessä, että emme tiedä milloin aikamme ajassa päättyy. Mutta me olemme valon lapsia ja siksi tiedämme, että myös Herran tulo on lähellä. Odotamme Häntä. Emme me kaikki kuolemaan nuku.

Toinen ajatus Mooseksen rukouksesta on se, että todella saisimme viisauden käyttää elämämme päivät oikein. Mennyttä aikaa ei voi käyttää uudelleen.

Mooseksen rukous sisältää vielä ainakin kaksi ikään kuin piiloviestiä. Se on viesti elää tässä päivässä, tehdä tänään tekoja. Luin eräästä kolumnista ajatuksen, ”Kun elää katsoen vain tulevaisuuteen, unohtaa elää nykyhetkessä.” Jos elää vain tulevaisuudessa, teot jäävät tekemättä.

Toinen piiloviesti on, ”miten nopeasti aika meneekään”. Sitä varmasti ihmettelemme jokainen omalta kohdaltamme.

Siis ”Herra opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.”

KRISTUS ON PÄÄ

Paavali muistuttaa Efesolaiskirjeessä ”Hän, Kristus, antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”. Ef. 4: 11- 16.
 

Miksi Kristus antoi tällaisia armolahjoja ja tehtäviä? Paavali jatkaa näin. ”Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Ja jatkaa sitten seuraavissa jakeissa vielä tarkentaen ja kuvaten, mikä on työn ja rakentamisen päämäärä.

”…että me kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus...”

Tämä on rukoustemme, sanan tutkimisen, seurakuntayhteyden todellinen tavoite, kasvaa Kristukseen. Kasvaa Kristuksen tuntemisessa, mutta myös kasvaa sillä tavalla Kristukseen, ettei mikään meitä horjuta eikä vie mielenrauhaamme, tulisi eteemme mitä tahansa.

Kun puhutaan Kristuksen ruumiista, sillä tarkoitetaan seurakuntaa. Tähän Efesolaiskirjeen kohtaan sisältyy myös tämä ihana ajatus, että Hänessä, Kristuksessa, koko ruumis, siis seurakunta, on yhteen liitettynä ja pysyy koossa jokaisen jänteensä avulla ja kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Vielä selvemmin kuvaa Room. 12: 5 ”Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä.”

Olemme toistemme jäseniä. Ajatelkaa, mikä kuva tämä on seurakunnasta. Toisaalta tämä viimeksi mainittu seikka on aika haastava asia. ’Toinen toisemme jäseniä’. Ehkä jänteet joskus nitisevät liitoksissaan. Olemme yhtä ruumista, se velvoittaa.

”…puhukaa totta toisillenne…” Ef.4:25,

”…ei herroina halliten…” 1 Piet. 5: 3,

”…jos yksi jäsen kärsii…” 1 Kor. 12: 26,

”…kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne…” 1 Tess. 5: 11, jne.

Heti nousee monia Raamatun sanoja mieleen.

Mahdoton tehtävä, ellei Herra Jeesus olisi perusta ja pää ja ellei Pyhä Henki olisi tehnyt meitä eläviksi ja liittänyt Kristuksen ruumiiseen.

Toivomme ja vahvuutemme on siinä, että syömme samaa hengellistä ruokaa ja juomme kaikki samaa hengellistä juomaa, niin kuin tekivät Israelin isät autiomaavaelluksella. ”Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio oli Kristus” 1 Kor 10: 4.

NAVIGAATTORI

Siihen aikaan kun koulussa vielä pidettiin aamuhartauksia, laulettiin usein virttä ”Totuuden Henki, johda Sinä meitä.” Sitä laulettiin niin usein, että sen oppi ulkoa jo pienenä koululaisena. Tuskin silloin ihan tajusi, mistä oli kysymys. ”Totuuden Henki, johda Sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.”  Sen jotenkin yhdisti siihen, että oppisi koulussa hyviä asioita, kun siinä laulettiin, että ”tietomme siunaa”. Eipä varmaan Totuuden Hengestäkään ollut oikein käsitystä.

Luulenpa, että lapselle huomaamattomammaksi jäänyt kohta, ”etsiessämme valkeuden teitä”, on tässä säkeessä se ydinasia. Samaan viittaavat seuraavissa säkeissä sanat ”Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johda Sä meidät” ja ”Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa, anna sen meitä Isän kotiin johtaa.”  Löytääkseen oikean tien, tarvitsee hyvän oppaan. Sellaisen, jolla on hallussaan oikea tieto. Ajaessani matkoillani maanteitä ja kaupunkien katuja navigaattorini sanoo minulle silloin tällöin ”käänny takaisin, jos mahdollista”, jopa hyvää moottoriliikennetietä ajaessani. On rakennettu uusia teitä ja navigaattoriparka ei ole ajan tasalla. Se haluaisi neuvoa minut oikealle tielle ja huutelee hädissään kehotusta palaamaan tutulle tielle.

Totuuden Henki eli Pyhä Henki on kuitenkin aina ajan tasalla. Hän on vieläpä reaaliajassa oppaanamme. Raamattukoulussa opiskelimme asioita joskus draaman avulla. Eräs ryhmä demonstroi sitä, miten jokin ihminen voi löytää tiensä Jumalan yhteyteen. Löytää siis tuon valkeuden tien. Ryhmän jäsenet edustivat erilaisia valinnanmahdollisuuksia, mitä ”Eero Etsiväinen” saattoi valita. Ihmettelin sitä, kun eräs ryhmän jäsen kulki koko ajan etsijän selän takana ja kuiski jotakin. Sitten huomasin, että takana kulkevan selkään oli liimattu lappu ”Pyhä Henki”. Erittäin hyvä kuva siitä, miten todellinen Jumalan Pyhä Henki on valmis opastamaan meitä ihan oikeasti.

Draamaryhmässä oli myös ”esirukoilija” ja ”uskovainen”. Molemmilla heillä oli oma tehtävänsä, kun he auttoivat ”Eero Etsiväistä”. Esirukoilija tasoittaa etsivälle tietä rukouksillaan ja uskovainen saa joskus olla etsivän vierellä, kun tämä luovuttaa elämänsä Jeesuksen käsiin. Sekä ”esirukoilija” että ”uskovainen” saavat Pyhän Hengen kautta tuoretta tietoa, mitä rukoilla, miten toimia.

Se, että ihminen löytää tien Jumalan yhteyteen ja on valmis elämään Jumalan yhteydessä, on aina Pyhän Hengen työn tulosta. Sen tuo raamattukoulun demonstraatio painoi mieleeni hyvin selvästi.

Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.  Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta.  1 Tim. 1: 5, 6. Jeesus sanoi, että hän lähettää Isän luota totuuden Hengen, ja totuuden Henki todistaa minusta, siis Jeesuksesta. Siinä on meidän mahdollisuutemme tulla tuntemaan, kuka on Jeesus.

Niin ja se totuus, johon meidän viime kädessä pitää peilata ratkaisumme ja koko elämämme, on Jumalan Sana, Raamattu. Se on lukittu ja salattu asiakirja ilman Pyhää Henkeä. Mutta Pyhä Henki on vierelläsi, kun luet Raamattua ja hän avaa Sanan niin, että ymmärrät. Kuka tietää, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Jumala ilmoittaa itsensä ja suunnitelmansa Sanansa ja Henkensä kautta.

Vanha virsi ”Totuuden Henki” on erittäin hyvä rukous ja ajankohtainen rukous tänä päivänä, kun rakennetaan kaikenlaisia uusia teitä ja navigaattoritkin ovat ymmällä.