MITKÄ KUTSUT!

 

Lähiviikkojen kuluessa julkaisen tässä blogissani sarjan aiemmin kirjoittamiani lyhyitä tekstejä. Näitä tekstejä on julkaistu aikoinaan paikallislehdessä. Ensimmäisenä on teksti, joka on kirjoitettu jo ennen vuosituhannen vaihdetta vuonna 1999. Vuosituhannen vaihtumista odotettiin silloin innolla ja kukin valmistautui omalla tavallaan ja omin odotuksin. Kuitenkin yhdessä siirryttiin 2000-luvulle.

Mitkä kutsut!

Sain tilaisuuden maallikkona kirjoittaa lehden palstalle. Oikeastaan teen sen hyvin mielelläni. Jo sillä perusteella, etten ole ammattilainen, saan varmasti paljon anteeksi.

Olen aina ihmetellyt ja ihaillut Jumalan kykyä puhua ihmiselle. Langatonta viestintää jo ennen kännyköiden aikakautta. Ihmiseen on asennettu laitteet, jotka voivat vastaanottaa Jumalan puheen. Raamattukin sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja toisella. Ihminen pystyy sen tiedostamaan, vaikkei sitä Jumalan puheena haluaisikaan pitää. Jossakin elämän vaiheessa Jumala sitten puhuu sillä tavalla, että sanotaan Jumalan kutsuvan ihmistä.

Jeesus esitti kerran vertauksen suurista pidoista. Kutsuja pitoihin oli lähetetty runsaasti. Kun pitojen oli määrä alkaa, selvisi, että kutsutuilla oli tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä kuin tulla pitoihin. Kuka oli ostanut pellon ja sitä piti juuri nyt mennä katsomaan. Kuka oli ostanut viisi härkäparia, ja niitä piti juuri nyt kokeilla. Oli paljon syitä, joiden takia kutsua ei voinut noudattaa. Minulla on se mielikuva, että me ihmiset olemme nykyäänkin taipuvaisia samanlaiseen menettelyyn. Valmistaudumme parhaillaan vuosituhannen vaihteeseen. Huolehdimme kyllä, että tietokoneemme selviävät siitä. Jotkut varaavat jo samppanjat juhlia varten. Mutta...

Jeesuksen vertaus oli vastaus erään hänen aikalaisensa esittämään ajatukseen: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” 

Jumalan kutsu liittyy tähän. Jumala kutsuu sisälle valtakuntaansa. Jeesus on ovi. Ovi on auki. ”Uskotko, että Jeesus kantoi myös kaikki sinun syntisi, kun hän kuoli ristillä ja maksoi rangaistuksen puolestasi ja vapautti sinut?”. ”Kyllä, minä uskon!”.  Se on siinä! Usko.

Tämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä. Toivon, ettet sano kuten kuningas Agrippa Paavalille: ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn.”  Jos sanot, vastaisin kuten Paavali: ”Vähällä tai paljolla.”

Vain ihmisen sydän voi vastata Jumalan kutsuun. Ennen kaikkea vastaus on sydämen asia. Sillä sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen (Room 10:10). Ja näin maallikonkin sydämessä voi vallita Jumalan rauha ja ilo Jeesuksessa Kristuksessa.