Paras merkki

 

Eilen aamupäivällä aurinko ilahdutti valollaan monien syksyisten ja sateisten päivien jälkeen. Valo lankesi ikkunasta ja se muodosti iloisesti kuviota eteisen matolle asti. Jotain erikoista siinä oli, ajattelin. Siinä oli selvästi epätavallista oranssin tai punertavan sävyä. Katsoin ikkunasta, miltä itse aurinko näyttää. Sekin oli oudon punertava. Iltapäivän uutisissa tuli selitys. Hirmumyrsky Ophelia nostatti Saharan hiekkapölyä ilmakehään. Samoin Portugalin ja Espanjan metsäpaloista nousi ilmaan epäpuhtauksia. Ilmavirtaukset toivat pölyt Suomeen saakka ja auringon valo muuttui punertavaksi kulkiessaan pölykerroksen läpi. Erikoinen ilmiö keskellä päivää, merkillinenkin. Aamu- ja iltarusko on eri asia.

Eri yhteyksissä ihmiset kysyivät tai pyysivät Jeesukselta merkkiä, kuka missäkin  tarkoituksessa. Opetuslapset kysyivät, mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki. Fariseuksilla oli mielessään muut motiivit ja kysymykset. He tahtoivat koetella, onko Jeesus oikeasti sitä, mitä sanoi olevansa ja mitä kansa uskoi. He pyysivät, että näytä meille merkki taivaasta.

Näille kysyjille ei riittänyt, että Jeesus paransi sairaita, ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla. Kyllä ne olivat yliluonnollisia jumalallisia tekoja. Vielä jotakin muutakin piti olla. Kysyjiä ei oikein miellyttänyt, kun Jeesus kehotti sopimaan riitapuolen kanssa, lopettamaan vääryyden teko ja yleensäkin tekemään parannusta elämässään. Oliko Jeesuksella valta antaa syntejä anteeksi? Oliko hän Jumalan lähettämä? Oliko hän Jumala?

Samarialainen nainen kohtasi Jeesuksen Sykarin kaivolla. Jeesus sanoi: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Jeesus lupasi vielä, että sitten ei enää ikinä tule jano ja siitä vedestä, jota hän antaa, tulee vastaanottajassa lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Nainen pyysi tätä vettä. ”Mene ja kutsu miehesi tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, vastasi nainen. ”Oikein puhuit sanoessasi: ’Ei minulla ole miestä.’ Viisi sinulla on ollut, mutta se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Totuus tuli esille, sen täytyi tulla. Vielä keskusteltiin oikeasta Jumalan palvomispaikasta ja -tavasta. Nainen tiesi, että Messias oli tulossa. Hän ilmoittaa sitten kaiken.

Jeesus vastasi: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.”

Nainen riensi kaupunkiin kertomaan miehestä, joka kertoi hänelle kaiken, mitä hän oli tehnyt. Ei kai hän vain ole Kristus? Nainen oli saanut riittävän merkin. Jeesus tiesi ja tunsi hänet ja hänen elämänsä läpikotaisin ja silti Jeesus oli valmis ja omasta aloitteestaan halukas antamaan naiselle elävää vettä, joka antaisi naiselle iankaikkisen elämän ja joka antaisi sydämeen ilon ja rauhan ja puhtauden.

Eikö paras merkki ole se, että sydämessä on rauha. Sydämen rauhan ja levon voi antaa ainoastaan Jeesus Kristus, Vapahtajamme, hän, joka on maksanut hinnan synneistämme. Hänen kanssaan voi pelotta kohdata nekin merkit, jotka ennakoivat tämän maailmanajan päättymistä.