Kutsu ja uskollisuus

 

Tänä keväänä ja alkukesänä on saanut iloita kauniista luonnosta. Tuntuu, että puutkin ovat vihreämpiä ja vehreämpiä kuin ennen, luonnonkukkia on runsain määrin myös kaupunkimaisemassa. Luonto on runsas ja kaunis ja nyt on ollut aikaa liikkua sen keskellä. Linnuilla on uudet poikaset, joita emo ruokkii uupumatta. Suvivirren sanoin: ”Se (tämä kaikki) meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta”.

Toisaalta ei voi kieltää sitä, etteivätkö kokoontumisrajoitukset ym. pandemiaan liittyvät asiat olisi koetelleet mieltä ja elämää. Netin välityksellä kyllä voi kuunnella jumalanpalveluksia, hartauksia, lauluja, mutta kuitenkin on yksin elämässä ja kokemassa kaikkea tätä. Kuitenkin seurakunnassa keskinäinen yhteys on a ja o. Kun Pyhä Henki vuodatettiin ja syntyi seurakunta, niin siitä sanottiin, että ”he pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa”. Seurauksena oli, että ”Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat”.

Pyhä Henki muistuttaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Pyhä Henki opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä hän oli sanonut. Tämä muistuttamisen periaate näkyy monissa kohdin Raamatussa. Meistä varmasti jokainen voi muistaa omasta elämästään tilanteita, jolloin jollakin tavalla Jumala veti puoleensa. Ehkä silloin asia unohtuikin, mutta tuli uusi tilaisuus tai tänään tulee uusi tilaisuus vastata myöntävästi Jumalan kutsuun ja uskoa Jeesukseen. Tämän kutsun ja muistutuksen takana on Pyhä Henki. Se on Hänen tehtävänsä. On erityisiä elämäntilanteita, joissa Jumala puhuu voimakkaasti.

Pyhä Henki kehottaa: tartu kiinni iankaikkiseen elämään ja ole uskollinen. Pietari ja Paavali omissa kirjeissään muistuttivat kutsumisesta ja uskollisuudesta. Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä vastaanottajille, että hän katsoo oikeaksi muistuttaa heitä näistä asioista, nimittäin kutsumisesta ja valinnasta. Ensin hän toivottaa kirjeen vastaanottajille näin: Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa. Sitten hän jatkaa: ”Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.” Siis Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon Jeesuksen tuntemisen kautta.

Paavali puolestaan rohkaisee nuorta Timoteusta julistamaan evankeliumia rohkeasti. Onhan Jumala antanut voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, kärsi vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.” Jumala on pelastanut ja kutsunut.  Omasta puolestaan Paavali toteaa, että Jumala on hänet tehtävään kutsunut ja hän on kärsinytkin monenlaista tehtävässään, mutta hän ei sitä häpeä, sillä ”minä tiedän keneen uskon”, hän sanoo. Timoteusta hän kehotta: ”Säilytä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.” (2 Tim. 1: 6 -14)

Tällaisena aikana kuin nyt on, saattaa tuntua siltä, että minulla ei ole enää tehtävää, ovet ja mahdollisuudet sulkeutuvat. Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan. Aikataulu on Jumalan tiedossa. Nyt jos koska on tärkeä luottaa Jumalaan.

Näinä päivinä olen ajatellut niitä kristittyjä, jotka joutuvat salassa uskomaan ja kokoontumaan vainojen tähden. Kokoontuminen ei suinkaan aina ole edes mahdollista. Aina ei voi ilmaista uskoa oman perheenkään keskellä. Silti he haluavat pitää kiinni uskostaan. Eikö ole Jumalan ihme, että evankeliumi leviää niissäkin oloissa!

Tänään on pelastuksen päivä. Oman sydämensä voi avata Herralle tänäänkin. Lukkohan avataan sisältäpäin. Jeesus puhdistaa sydämen ja jää sinne asumaan. Tämä on sitä riemua, mitä voi kokea tänäkin päivänä.

Ole uskollinen tehtävässäsi. Siunausta sinulle.