Ajan kulkua ei voi pysäyttää, vaikka joskus niin toivoisikin.
Toisinaan aika tuntuu kuluvan ihan liian nopeasti, toisinaan taas aivan liian
hitaasti.
Meillä ihmisillä on oikeastaan käytettävissä vain kaksi aikaa:
tämä nyt elettävä hetki ja tuleva aika. Se kuinka pitkä tuleva aika on täällä
ajassa ja milloin se vaihtuu ikuisuuden ajaksi, sitä emme tiedä. Mutta tämä
hetki meillä on ja myös tulevaisuus. Ei ole olemassa minkäänlaista edes
kvanttitietokonetta, jolla voisimme siirtyä ajassa taaksepäin ja elää uudelleen
ja ehkä toisella tavalla jo kuluneen ajan tapahtumia.
Meillä on tämä hetki ja siitä haluaisin sanoa sinulle hyvä
blogini lukija, että jospa voisimme elää sen läheisillemme läsnäollen. Niin
että olisimme läheisillemme läsnä juuri nyt sellaisina persoonina ja ihmisinä kuin
olemme. Että voisimme kokea toinen toisemme rakkautta ja olemassaoloa juuri
nyt, eikä sydämemme olisi kiirehtimässä muissa asioissa.
Onko meillä aikaa ja halua kohdata toinen toisemme
sydämellämme vai onko katseemme kääntynyt jo seuraavaan tapaamiseen, kun vielä
kättelemme tervehdykseksi edellistä.
Minusta on elämän yksi tärkeimpiä asioita, että on toiselle
läsnä ja varsinkin läheisille: puolisolle, lapsille, vanhemmille, ystävälle ja
jopa muukalaiselle. Se voi olla jopa Jumalan antama tehtävä sinulle juuri nyt,
mieluumminkin kuin johonkin muuhun kiirehtiminen. Mittapuu, jolla me mittaamme
Jumalan antamia tehtäviä omassa ja toisten elämässä on luultavasti ihan toinen
kuin Jumalan mittapuu.
Mihin meillä on kiire? Jeesus sanoi, että hänen ruokansa ja
juomansa on se, että hän tekee lähettäjänsä tahdon ja vie hänen työnsä
päätökseen. Sitä tahtoa täyttäessään Hänellä oli aikaa pysähtyä keskustelemaan
samarialaisen naisen kanssa, aterioimaan publikaanin kotona, pysähtyä
parantamaan sokea Bartimeus, kertoa taivaan valtakunnasta jalkojensa juuressa
istuvalle Marialle. Ja silti Hän vei päätökseen lähettäjänsä antaman tehtävän,
joka koitui pelastukseksi ja elämäksi myös sinulle ja minulle.
Rakastakaamme toisiamme niin kuin Hän on rakastanut meitä.
Ei ole tätä nykyään kiire minnekkään! On niin ajakohtainen asia.fyysisesti emme voi tapailla ystäviä,omaisiamme.Mutta rakastaa voimme aina, siihen ei välimatka ole esteenä,soitellaan, ja näin pidetään yhteyttä,Kiitos kirjoituksesta,
VastaaPoistaOi meitä on pieni piiri,olemme läsnä toisillemme ja apuni on kerrankin osunut oikeaan kohtaan.Kiitos Marja- Liisa
VastaaPoistaNyt ei todellakaan ole kiire minnekään kun ei voi käydä srk:ssa,ei voi tavata ystäviä eikä edes perheenjäseniä. Onneksi on puhelin,jolla voi pitää yhteyksiä toisiin ihmisiin. Nyt meillä pitäisi olla enemmän aikaa seurustella Jeesuksen kanssa mutta onko?tätä mietin usein. Miten me kulutamme tätä kallisarvoista aikaa,joka meille on annettu?
VastaaPoista