Israel, pieni maa - iso uutinen

 

Joitakin vuosia sitten kirjoitin kirjan ”Kesä on jo lähellä, Israel”. Kirjan nimi tuli Jeesuksen vertauksesta. ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun näette niiden puhkeavan lehteen, te tiedätte kuin itsestään, että kesä on jo lähellä.” Lehtien puhkeaminen kertoo mieluisan ajan, kesän, tulosta. Vertauksen puiden voi myös ajatella tavallaan kuvaavan maailman valtioita ja ajan kulumista ja maailman muuttumista. Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin vuonna 1945 ja silloin siihen liittyi 51 valtiota. Nykyään jäsenmaita on 193, yksi niistä on viikunapuu, Israel, siihen puhkesi lehdet 1948. Silloin Israelin valtio perustettiin kahden tuhannen vuoden tauon jälkeen. Hajotuksessa ollut juutalainen kansa on palannut ja vieläkin palaamassa omaan maahansa, alija jatkuu edelleen.

Jeesuksen vertauksen varsinainen sanoma oli se, että mistä tietää lopun aikojen olevan käsillä. Hän puhui ennen puuvertausta siitä, mitä maapallolla todellisesti tapahtuu lopun aikoina. Auringossa, kuussa ja tähdissä on merkkejä, ja maan päällä kansoilla ahdistus ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ihmiset pelkäävät. Nämä olivat Jeesuksen kuvaamia merkkejä lopunajoista. Puuvertaus puolestaan ilmoitti hyvin luonnollisen asian – kun näette lehtien puhkeavan, niin tiedätte kesän olevan lähellä. Jeesus toimi maan päällä kaksi tuhatta vuotta sitten, siihen nähden viikunapuu sai lehdet aivan äskettäin, Israelin valtio syntyi 73 vuotta sitten.

Lopunajoista puhuessaan Jeesus siis ilmoittaa, että on merkkejä auringossa, kuussa, on ahdistus, epätoivo, meri ja aallot pauhaavat. Eivätkö juuri nämä ole tosiasioita tänä päivänä? Todellakin tiedämme tämänhetkisen tilanteen. Maapallon olosuhteet ovat yksi suurimpia huolenaiheita ihmisten mielissä. Samoin myös kaikki väkivaltaisuus ja sodat ovat jokaisen päivän uutisia.

Paikallisesta sanomalehdestä luin hiljattain (18.5) Päivän Sanan, joka tuntui hyvin ihmeelliseltä tähän hetkeen. Arvostan ja kiitän kyseistä lehteä, että se julkaisee päivittäin Päivän Sanana jonkin raamatunlauseen. Tällä kertaa se oli Sakarjan kirjan luvusta 14 jakeet 7 ja 8a.

”Kerran tulee aika – milloin, sen Herra tietää – jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet.” Jakeen 8 loppuosa, jota lehdessä ei ollut, kuuluu: ”Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.”

Seuraavana päivänä (19.5.) lehden Päivän Sanana oli Sakarjan kirjan jae 14: 9. ”Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.”

Nämä sanat ovat jotakin hyvin ihmeellistä, ne kuvaavat aikaa, joka ei vielä ole tullut. Ne viittaavat Messiaan tulon jälkeiseen Rauhanvaltakuntaan.

Juuri näinä päivinä nuo jakeet lehdessä! Juuri samaan aikaan, kun oli käynnissä Israelin ja Gazan konflikti (10.5–21.5 tulitauko). Sakarjan sanat ovat tärkeä muistutus siitä, että sittenkään sota ja konfliktit eivät jatku ikuisesti, vaan tulee rauhan aika, Rauhanvaltakunta, kun Jeesus Messias palaa. Tämän päivän taistelut viestivät siitä, että ihmiset eivät pysty saamaan aikaan rauhaa.

Sakarja puhuu edellä mainituissa jakeissa Herran päivästä. Siitä päivästä, jolloin Herra itse puuttuu asioihin. Sitä ennen kansat taistelevat edelleen keskenään ja Jerusalemia vastaan taistellaan. Israel kyllä kokee kovat ahdistukset vielä.  Tulee päivä, jolloin he sanovat: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’ Silloin lupauksensa mukaan Jeesus saapuu ja silloin nuo Sakarjan kirjassa olevat jakeet toteutuvat.