”Kosketa muuria puolestani”, pyysi ystäväni kun kerroin
hänelle lähteväni lyhyelle matkalle Israeliin. Tuo pyyntö viestitti: ”Rukoile
puolestani.” Tämä tapahtui vuosia sitten, mutta nousi nyt elävänä muistona
mieleeni. Korona-aika on rajoittanut matkustamista, ystävien tapaamista,
kokoontumisia. Etätyöt, etäkoulu, jumalanpalvelukset netin kautta. Tuleeko
tästä se ”uusi normaali”.
Näitä miettiessä on todella hyvä muistaa, että voimme ”koskettaa
muuria” eli rukoilla vaikka olisimme yksin, rukoilla toisenkin puolesta. Rukous
ei tunne rajoja, sillä ei ole matkustuskieltoa. Se ei joudu karanteeniin. Yksin
kotona, ei kuitenkaan yksin, sillä Jeesus on kanssamme ja sydämessämme
silloinkin. Toiseksi on syytä muistaa, että tällainen aika tuo ahdistusta,
toivottomuutta ja hyvinkin syvää yksinäisyyttä. Ihmiskontaktien puute ja
rajoitukset ovat ahdistavia asioita. Kuka voi auttaa? Voinko auttaa? Sen
tiedän, että Jeesus voi.
Tämä kesä toisaalta on Suomessa ollut poikkeuksellisen kaunis,
aurinkoinen. Kesä on lyhyt, mutta on aivan ihmeellistä seurata kesän
etenemistä. Puut saavat lehtensä, kukkaloisto on upeaa puistoissa, teiden
varsillakin, pelloilla, kotipihoissa. Linnut pesivät entiseen tapaan, emot
ruokkivat poikasiaan. Seurasin ikkunasta pientä ruokintahetkeä. Ikkunan edessä
olevan tervalepän oksalle pyrähti kottarainen ja kohta myös lähes samankokoinen
väritykseltään aavistuksen verran ruskehtava poikanen. Emo lennähti vähän väliä
hakemaan syötävää ja poikanen rauhallisesti odotti, kun emo tuo ruuan nokkaan.
Suomessa on ollut kaunis kesä, hellettä kyllä ja kuivuuttakin
paikoin. Joitakin metsäpaloja on syttynyt. Uutiset maailmalta kertovat paljon
huolestuttavammista tapahtumista. Rein-joki tulvi Saksan länsiosassa ja
länsinaapureiden alueella. Tulvissa kuoli ainakin 200 ihmistä ja sen lisäksi
talojen ja teiden sortuminen on ollut poikkeuksellisen suurta. Samoin on ollut
rankkasateita ja tulvia Kiinassa, kuolleita ainakin yli 300 lehtitietojen
mukaan. Suuria metsä- ja maastopaloja on ollut eri puolilla maailmaa;
Venäjällä, Australiassa, Kaliforniassa, Kreikassa ja muissa Välimeren maissa.
Covid-virus saa uusia muotoja ja koronapandemia jatkuu maailmanlaajuisesti.
Jeesus kehotti ajan arvioimiseen. Hän totesi kansalle, että
osaatte arvioida, tulee sade, kun pilvi nousee lännestä. Tulee helle, kun
etelätuuli puhaltaa. Mutta miten te ette osaa arvioida tätä aikaa. Silloin oli
kysymys siitä, että oli tärkeä tunnistaa kuka Jeesus on. Hän oli Jumalan Poika,
joka tuli sovittamaan ristinkuolemallaan ihmisten synnit ja avaamaan tien
taivaaseen ja yhteyden Jumalaan. Jumala oli profeettojensa kautta ilmoittanut,
että hän tulee, mutta häntä ei tunnistettu. Kyllä oli niitäkin, jotka
tunnistivat kuten toinen Jeesuksen kanssa samaan aikaan ristiinnaulituista. Hän
sanoi siinä ristillä riippuessaan: ”Jeesus, muista minua, kun tulet
valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä
päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.” Täydellinen armo ilman mitään
omia ansioita.
Mitä nyt tänä päivänä on tärkeä tunnistaa? Jeesus on tulossa
takaisin, tämän maailman muoto on katoamassa. Nyt on omat merkkinsä. Suuri
ongelma on ilmastonmuutos ja sen seuraukset, koronaepidemia ja sen seuraukset.
Tietotekniset yhteydet ovat maailmanlaajat, lähes kaikkialla on käytössä
nettiyhteydet.
Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Sen vain sanon, veljet,
että aika on lyhyt… Olkoot ne, jotka ostavat, kuin eivät omistaisi mitään, ja
ne, jotka käyttävät hyödykseen tätä maailmaa, kuin eivät siitä hyötyisi, sillä
tämän maailman muoto on katoamassa.” 1 Kor. 7: 29 – 31.
Roomalaiskirjeessä: ”Tiedättehän tämän ajankohdan, että teidän
on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin,
kun tulimme uskoon. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen
tähden pois pimeyden teot ja pukekaamme päällemme valon varusteet.” Room. 13:
11, 12.
Paavali kehottaa vaeltamaan valossa Efesolaiskirjeen 5 luku
jae 8: ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa
valon lapsina.” Kristus valaisee, valo voittaa pimeyden. Paavali kuvaa varsin
selkeästi, mistä on kysymys, kun puhutaan pimeydestä ja valosta Efesolaiskirjeen
luvun 5 jakeissa 8 – 21. Hyvinkin ajankohtaista tekstiä.
Kannatti jälleen lukea tätä blokia, ei pelottelua, vaan sitä mitä se on, kun saa uskoa raamatun sanan totuuteen. Tulevaisuudesta ei ole pelkoa, vaan saa rohkeasti ja turvallisesti elää ja luottaa, siihen , mitä Jumalan sana, raamattu , opettaa.
VastaaPoistakiitos sanasta M-L Ei tarvi pelkää vaikka maailmassa myrskyää,kiitos Jeesukselle joka rohkaisee ja vie meitä eteenpäin ja pitää huolen meistä.
VastaaPoistaKirjoitat Marja-Liisa kauniisti kesästä ja luonnon seuraamisen kiehtovuudesta. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Fanitan omalla tavallani luontoa seuraamalla mm. TV:stä lähes kaiken luontodokumentaation. Ilokseni olen huomannut tämänkin alan muuttuvan; suuri osa dokumenteista kertoo nykyään luonnon ennallistamisesta, ei pelkästään sen tuhoutumisesta. Maailman tapahtumien kiertokulussa on alettu puhua uudesta aikakaudesta. Meillä on kivikautta, bronssikautta, on keskiaikaa ja ties mitä. Nyt on alettu puhua LUONNON AIKAKAUDESTA. Eri puolilla maailmaa ihmiset ovat alkaneet omaehtoisesti torjua luonnon jatkuvaa köyhtymistä. Dokumentoitavaa tältä saralta on maailmassa jo paljon ja vauhti vain kasvaa. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Olisiko ihminen jo lopultakin "heräämässä unesta" niin kuin Paavali meitä kehoittaa!
VastaaPoista