torstai 5. elokuuta 2021

Kosketa muuria puolestani

 


”Kosketa muuria puolestani”, pyysi ystäväni kun kerroin hänelle lähteväni lyhyelle matkalle Israeliin. Tuo pyyntö viestitti: ”Rukoile puolestani.” Tämä tapahtui vuosia sitten, mutta nousi nyt elävänä muistona mieleeni. Korona-aika on rajoittanut matkustamista, ystävien tapaamista, kokoontumisia. Etätyöt, etäkoulu, jumalanpalvelukset netin kautta. Tuleeko tästä se ”uusi normaali”.

Näitä miettiessä on todella hyvä muistaa, että voimme ”koskettaa muuria” eli rukoilla vaikka olisimme yksin, rukoilla toisenkin puolesta. Rukous ei tunne rajoja, sillä ei ole matkustuskieltoa. Se ei joudu karanteeniin. Yksin kotona, ei kuitenkaan yksin, sillä Jeesus on kanssamme ja sydämessämme silloinkin. Toiseksi on syytä muistaa, että tällainen aika tuo ahdistusta, toivottomuutta ja hyvinkin syvää yksinäisyyttä. Ihmiskontaktien puute ja rajoitukset ovat ahdistavia asioita. Kuka voi auttaa? Voinko auttaa? Sen tiedän, että Jeesus voi.

Tämä kesä toisaalta on Suomessa ollut poikkeuksellisen kaunis, aurinkoinen. Kesä on lyhyt, mutta on aivan ihmeellistä seurata kesän etenemistä. Puut saavat lehtensä, kukkaloisto on upeaa puistoissa, teiden varsillakin, pelloilla, kotipihoissa. Linnut pesivät entiseen tapaan, emot ruokkivat poikasiaan. Seurasin ikkunasta pientä ruokintahetkeä. Ikkunan edessä olevan tervalepän oksalle pyrähti kottarainen ja kohta myös lähes samankokoinen väritykseltään aavistuksen verran ruskehtava poikanen. Emo lennähti vähän väliä hakemaan syötävää ja poikanen rauhallisesti odotti, kun emo tuo ruuan nokkaan.

Suomessa on ollut kaunis kesä, hellettä kyllä ja kuivuuttakin paikoin. Joitakin metsäpaloja on syttynyt. Uutiset maailmalta kertovat paljon huolestuttavammista tapahtumista. Rein-joki tulvi Saksan länsiosassa ja länsinaapureiden alueella. Tulvissa kuoli ainakin 200 ihmistä ja sen lisäksi talojen ja teiden sortuminen on ollut poikkeuksellisen suurta. Samoin on ollut rankkasateita ja tulvia Kiinassa, kuolleita ainakin yli 300 lehtitietojen mukaan. Suuria metsä- ja maastopaloja on ollut eri puolilla maailmaa; Venäjällä, Australiassa, Kaliforniassa, Kreikassa ja muissa Välimeren maissa. Covid-virus saa uusia muotoja ja koronapandemia jatkuu maailmanlaajuisesti.

Jeesus kehotti ajan arvioimiseen. Hän totesi kansalle, että osaatte arvioida, tulee sade, kun pilvi nousee lännestä. Tulee helle, kun etelätuuli puhaltaa. Mutta miten te ette osaa arvioida tätä aikaa. Silloin oli kysymys siitä, että oli tärkeä tunnistaa kuka Jeesus on. Hän oli Jumalan Poika, joka tuli sovittamaan ristinkuolemallaan ihmisten synnit ja avaamaan tien taivaaseen ja yhteyden Jumalaan. Jumala oli profeettojensa kautta ilmoittanut, että hän tulee, mutta häntä ei tunnistettu. Kyllä oli niitäkin, jotka tunnistivat kuten toinen Jeesuksen kanssa samaan aikaan ristiinnaulituista. Hän sanoi siinä ristillä riippuessaan: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.” Täydellinen armo ilman mitään omia ansioita.

Mitä nyt tänä päivänä on tärkeä tunnistaa? Jeesus on tulossa takaisin, tämän maailman muoto on katoamassa. Nyt on omat merkkinsä. Suuri ongelma on ilmastonmuutos ja sen seuraukset, koronaepidemia ja sen seuraukset. Tietotekniset yhteydet ovat maailmanlaajat, lähes kaikkialla on käytössä nettiyhteydet.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Sen vain sanon, veljet, että aika on lyhyt… Olkoot ne, jotka ostavat, kuin eivät omistaisi mitään, ja ne, jotka käyttävät hyödykseen tätä maailmaa, kuin eivät siitä hyötyisi, sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” 1 Kor. 7: 29 – 31.

Roomalaiskirjeessä: ”Tiedättehän tämän ajankohdan, että teidän on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot ja pukekaamme päällemme valon varusteet.” Room. 13: 11, 12.

Paavali kehottaa vaeltamaan valossa Efesolaiskirjeen 5 luku jae 8: ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.” Kristus valaisee, valo voittaa pimeyden. Paavali kuvaa varsin selkeästi, mistä on kysymys, kun puhutaan pimeydestä ja valosta Efesolaiskirjeen luvun 5 jakeissa 8 – 21. Hyvinkin ajankohtaista tekstiä.


3 kommenttia:

  1. Kannatti jälleen lukea tätä blokia, ei pelottelua, vaan sitä mitä se on, kun saa uskoa raamatun sanan totuuteen. Tulevaisuudesta ei ole pelkoa, vaan saa rohkeasti ja turvallisesti elää ja luottaa, siihen , mitä Jumalan sana, raamattu , opettaa.

    VastaaPoista
  2. kiitos sanasta M-L Ei tarvi pelkää vaikka maailmassa myrskyää,kiitos Jeesukselle joka rohkaisee ja vie meitä eteenpäin ja pitää huolen meistä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat Marja-Liisa kauniisti kesästä ja luonnon seuraamisen kiehtovuudesta. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Fanitan omalla tavallani luontoa seuraamalla mm. TV:stä lähes kaiken luontodokumentaation. Ilokseni olen huomannut tämänkin alan muuttuvan; suuri osa dokumenteista kertoo nykyään luonnon ennallistamisesta, ei pelkästään sen tuhoutumisesta. Maailman tapahtumien kiertokulussa on alettu puhua uudesta aikakaudesta. Meillä on kivikautta, bronssikautta, on keskiaikaa ja ties mitä. Nyt on alettu puhua LUONNON AIKAKAUDESTA. Eri puolilla maailmaa ihmiset ovat alkaneet omaehtoisesti torjua luonnon jatkuvaa köyhtymistä. Dokumentoitavaa tältä saralta on maailmassa jo paljon ja vauhti vain kasvaa. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Olisiko ihminen jo lopultakin "heräämässä unesta" niin kuin Paavali meitä kehoittaa!

    VastaaPoista