Oikeaan aikaan

 

Nyt on taas Nobelin palkintojen aika. Luin ihan innolla Helsingin sanomien juttua, mitä otsikon ’Fysiikan Nobel lomittuneiden hiukkasten tutkijoille’ alla luki ja yritin ymmärtää. Selitysotsikkona oli ’Kvanttimekaniikassa hiukkaset käyttäytyvät arkijärjen vastaisesti’. Kvanttiteoria on peräisin jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta tämä lomittuminen on uusi asia. Sitä hyödynnetään jo kvanttitietokoneissa.

Se siitä, mutta miksi tämä minua kiinnostaa. Siksi että olen opiskellut fysiikkaa ja myös kvanttimekaniikkaa ja siinä yhteydessä opin tuntemaan professori Kaarle Kurki-Suonion, olin assistenttinakin hänen luennoimansa kurssin laskuharjoitusryhmissä. Nämä asiat tapahtuivat niihin aikoihin, joista voin sanoa omalla kohdallani ”Se löytyi” – lainaten käynnissä olevan mediamission teemaa.

Helsingissä oli meneillään Kesäaktio. Jumalan sanaa julistettiin tuossa aktiossa niin, että se herätti ja sain ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanani. Eräänä iltana tuossa aktiossa oli raamattutunnin pitäjänä Kaarle Kurki-Suonio, hänen aiheensa oli ”Usko ja tiede”. Hän antoi silloin minulle pienen kirjoittamansa kirjan ”Tieto ja usko”. Ensimmäiselle sivulle hän kirjoitti ”Yhdessä etsijän tiellä ja löytämässä. Kaarle K-S”. Tämä tapahtui vuoden 1970 kesäkuun alkupuolella.

Luin mielenkiintoisen kirjan: Anima rerum – Katkaistu nuoruus. Kirjassa unkarinjuutalainen Eva Fahidi kertoo perheensä elämästä ja omasta elämästään ennen Auschwitzia ja sen jälkeen. Unkarinjuutalaisten kohtalo on ollut pitkään vaiettu asia. Nyt ei enää. Yleensä juutalaisten kokemasta kohtalosta jo kauan ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana kertovien tekstien lukeminen ei ole ollenkaan helppoa. Tosiasiat ovat liian kauheita. Kirjassa ’Katkaistu nuoruus’ tapahtuneet tosiasiat tulevat hyvin esille, sekä ennen että jälkeen holokaustin tapahtuneet asiat. Eva Fahidi kuvaa perheensä ja omaa elämäänsä, millaista se oli ennen holokaustia. Se oli onnellista. Tämän kuvaus on melkein pääosa kirjasta. Eva Fahidin teksti on aivan upeaa, harvoin olen lukenut näin taitavasti ja kauniisti kirjoitettua kirjaa. Kirjan takakannessa todetaan: ”Hän (Eva) on ottanut missiokseen kertoa nuoremmille sukupolville kaikesta tapahtuneesta: hyvästä ja pahasta. Ja nimenomaan, kuinka ihmisen osakseen saama hyvä kantaa ja auttaa selviytymään elämän mittaisesti.”

Meidän jokaisen elämässä on hetkiä ja asioita, joissa on viisautta tehdä päätös oikeaan aikaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Hepr. 4: 7. Tänä päivänä. Tähän sisältyy kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että ihminen voi kuulla hänen äänensä, Jumala puhuu henkilökohtaisesti ja ihmisen sisin ymmärtää, että se on minulle. Minusta on suuri ihme, että Jumala puhuu ihmiselle. Hän kutsuu yhteyteensä. Elävän Jumalan kutsu on voimakas ja aito. Tuo hetki on kallisarvoinen. Myöntävä vastaus Jumalan kutsuun tuo rauhan sydämeen. Tänä päivänä, se toinen asia: Siinä on aikaikkuna. Kutsulla on aikansa ja ihminen saa itse valita, miten vastaa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa olemaan rohkea. ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Hepr. 4: 16. Rohkeus perustuu siihen, että on Jeesus, Jumalan Poika, joka on meidän syntimme sovittanut. Kaiken lisäksi Jeesus ymmärtää ja tuntee tilanteemme, senkin, jos elämä on mennyt solmuun. ”Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” Hepr. 4: 15.

Paavali rohkaisee nuorta Timoteusta. ”Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6: 12. Tartu kiinni iankaikkiseen elämään. Tämä päätös on hyvä tehdä oikeaan aikaan, silloin kun Jumala kutsuu, puhuu sillä tavalla, että oikeasti ymmärtää, mistä on kysymys.