Riittääkö rohkeutta

 

Ihmeellisesti jostakin nousi mieleeni laulu: ”Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin.” Aina ei osaa selittää, miten kaiken touhun keskellä tällaista nousee mieleen. Laulun sanoma alkoi elää ja sydämessäni iloitsin.

Mitä rohkeus on? Rohkeus on uskallusta tehdä asioita, jotka jostakin syystä pelottavat. Joskus ihan tavalliset asiat pelottavat. Lapsena suoritin uimakoulussa uimakandidaatin tutkintoa. Kompastuskiveksi meinasi koitua hyppääminen hyppylaudalta. Se korkeammalla oleva oli pelottava. Mitenköhän monta kertaa hyppäsin ensin matalammalta laudalta ennen kuin rohkenin hypätä korkeammalta, olikohan se 3 metrin vai 5 metrin lauta. Mutta lopulta uskalsin.

Monissa maissa on vaarallista olla kristitty. Jopa noin 360 miljoonaa kristittyä kärsii vakavasta vainosta ja syrjinnästä uskonsa vuoksi. Näin todetaan vastikään Open Doors – järjestön julkaisemassa vuoden 2022 World Watch – listassa. Nämä ihmiset elävät todeksi tuon laulun sanat omassa elämässään.  ”Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin.” Vaino voi olla fyysistä väkivaltaa tai painostusta tai eristämistä. Joskus se on sitä, että jos pitää kiinni Jumalan sanasta, niin sitä vaan ei hyväksytä, eikä ainakaan saa tuoda esille Jumalan sanaa toisille. Painostusta koetaan eri tasoilla: yksilönä, perheessä, yhteisössä, yhteiskunnassa. Joskus ei ole vapautta kokoontua seurakuntana.

Niin mitä usko on? Heprealaiskirjeen luku 11 alkaa sanoilla: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Sama sanotaan toisillakin sanoilla: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Heprealaiskirje jatkaa eteenpäin näin: ”Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.”

Yksi kysymys on, kuulemmeko me Herran äänen. Toinen sitten elämmekö ja toimimmeko sen mukaan. Psalmissa 95 on sanat: ”Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää kovettako sydäntänne.” Psalmin kirjoittaja oli juuri edellä kuvannut Herran suuruutta. Herra on suuri Jumala, joka on tehnyt meren, kuivan maan. Hän on Luojamme. Tuo sana jos, askarruttaa. Kuulemmeko todellakin Jumalan puheen ja ymmärrämmekö sen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toistaa psalmin 95 sanat puhuessaan Jumalan kansan levosta Hepr. 3: 7, 8. ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Alun perin nuo sanat sanottiin Israelin kansalle. Sanat ovat voimassa myös meille tänäkin päivänä.

Yllättääkö Herran päivä? Jeesuskin sanoi, että kun näette pilven nousevan lännestä, niin kyllä te tiedätte sateen olevan tulossa. Hän kuitenkin totesi, että te ette osaa kuitenkaan arvioida tätä aikaa. Paavali kirjoittaa: ”Mutta ajoista ja määrähetkistä ei ole tarpeen kirjoitta teille, veljet, sillä te tiedätte itse varsin hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Kun ihmiset sanovat ’Nyt on rauha, ei mitään hätää’, silloin turmio yllättää heidät yhtäkkiä niin kuin synnytyskipu raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät kuin varas, sillä kaikki olette valon lapsia ja päivän lapsia. Me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.  – Olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypäränämme pelastuksen toivo. Jumala ei ole määrännyt, että osaksemme tulisi viha vaan että saisimme pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” 1 Tess. 5: 1 – 9.

”Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin.”