”Vuodet antavat näkökulmaa asioihin. Tässä tapauksessa
tarkoitan sitä, että olen omin silmin saanut nähdä, miten erilainen Israel oli
1970-luvulla kuin tänä päivänä.” Tällaisilla sanoilla ilmaisin lukijoille
ajatukseni noin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirjan ´Kesä on jo
lähellä, Israel´ esipuheessa.
Silti on todella vaikea ymmärtää, mitä vähän yli viikko sitten
tapahtui. Hamas teki yllätyshyökkäyksen Israeliin. Hyökkäyksen yhteydessä
ammuttiin tuhansia raketteja ja palestiinalaisjoukkoja tunkeutui rajan yli.
Siviilejä kuoli, myös ulkomaalaisia, joukot ottivat toista sataa panttivankia.
Näin on asiaa kuvailtu ja myös kuvia esitetty.
Ensimmäisen Israeliin suuntautuneen matkani ajankohtana oli
kulunut vain kymmenen vuotta siitä, kun Israel oli saanut haltuunsa koko
Jerusalemin alueen ja toisaalta tulevat intifadat olivat kaukana
tulevaisuudessa. Siitä on jo 46 vuotta, kun tein tuon ensimmäisen matkani Israeliin
ystäväni kanssa. Työskentelimme kibbutsilla kuukauden verran.
Ilmapiiri maassa oli silloin rauhallinen ja ainakin päällisin puolin
sopuisa. Helposti ja vapaasti voi liikkua eri puolilla maata, ei ollut
raja-aitoja eikä turvatarkastuksia. Kibbutseissa ja muuallakin työskenteli sitä
sukupolvea, joka oli saapunut maahan Euroopan holokaustin keskeltä. Tunteja
laskematta tehtiin työtä oman kotimaan hyväksi.
Israel näyttää tänä päivänä toisenlaiselta. Moottoritiet
halkovat maata sekä etelään että pohjoiseen. Maan ulkonäkö on muuttunut.
Suurkaupungit laajenevat. Koko yhteiskunta on muuttunut, ja siihen on erittäin
selkeä syy. Yksistään entisen Neuvostoliiton alueelta muutti Israeliin
1990-luvulla yli miljoona uutta asukasta, ja monista muistakin maista on juutalainen
kansa palannut ja palaamassa Israeliin. Yhteiskuntarakenne muuttuu vääjäämättä.
Toisaalta viimeisten neljänkymmenen vuoden kuluessa asenteet
maailmalla Israelia kohtaan ovat voimistuneet, joko puolesta tai vastaan.
Aiemmin mielenkiinto Israelia kohtaan ei ollut niin suuri kuin se on tänä
päivänä. Ihmisten mieliin nousee kysymyksiä, mitä tämä kaikki tarkoittaa.
Itselleni jo pelkästään tuon Israelin yhteiskunnallisen
muutoksen näkeminen on ollut vakuuttava todiste siitä, että on kysymys hyvin
ainutlaatuisesta kansasta. Myös varsin voimakkaat asenteet puolesta ja vastaan
herättävät kysymyksen, miksi näin on.
Viimeksi kävin Israelissa vain noin viisi kuukautta sitten. Kaikki
oli rauhallista, runsaasti eri maista vierailevia ihmisiä liikkui niin Betlehemissä
kuin Jerusalemissa. Pääsiäisen aikaa. Kirjoitin siitä matkasta tähän blogiin
myös pienen kirjoituksen: ´Patikointia ja Magdalan kaivauksilla´.
Israelin maan ja Israelin kansan kohtalot ovat olleet
monivaiheisia. Jo Abrahamin kanssa Jumala teki liiton ja lupasi Israelille oman
maan. Monenlaisia vaiheita on Israelin kansa joutunut kokemaan. Karkotus omasta
maasta, mutta myös paluu. Kysymys on ollut Israelin kansan suhteesta Herraan.
Raamatun kohta 5 Moos. 30: 1-6 selittää paljon.
Hesekiel kirjoittaa luvussa 36 ihanasti lupauksen Israelin
vuorille. ”Minä tuon ihmiset, kansani Israelin, kulkemaan teidän rinteillenne.
He saavat periä sinut, Israelin maa; sinusta tulee heidän perintöosansa,
etkä sinä enää tee heistä lapsettomia.” Hesekiel 36: 12.
”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt
he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa,
älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt
sen ylistyslauluksi maassa.” Jesaja 62: 6, 7
Se suru Isaelin puolesta on tuskan tunne mitä ei saa niinku sammutettuu Kiitos Marja-Liisa❤️
VastaaPoistaMikä onkaan ajankohtaisempaa ,kuin tämä, kiitos.
VastaaPoistaKyllä on niin ajankohtainen kjrjoitus, kiitos
VastaaPoistaTämä on niin totta. Samalla tuottaa myöskin surua, että tätä päivää eletään nyt. Mutta raamatun totuus on se ,että Jumala valvoo kansaansa ja maata, josta Hän on sanonut: se on Minun maani. Joten, rukoilkaamme joka päivä : rauhaa Israelille
VastaaPoista