Iltarusko ja aamutähti

 

Eilen illansuussa läntinen taivaanranta värjäytyi punaiseen iltaruskoon. Sitä sain ihailla omasta ikkunastani. Perinteisesti sanotaan iltaruskon ennustavan seuraavaksi päiväksi hyvää säätä. Meteorologit sitten kertovat ammattimaisesti joka ilta seuraavan päivän sään, mittalaitteiden avulla he toteavat sään muutokset ja tekevät ennusteet. Tämä säätieteestä. Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla, mitä se on ja miten nopeasti kaikki tapahtuu.

Tähtitiedekin on mielenkiintoista. Raamatun alkulehdillä kerrotaan näin: Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanvahvuuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” Näin myös tapahtui. 1 Moos. 1: 14, 15. Jumala loi kaksi suurta valonlähdettä, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän yötä, auringon ja kuun. Myös tähdet Jumala loi.

Olen elämäni varrella saanut katsella tähtitaivasta täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myös eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa. Australiassa käydessäni minua kiinnosti nähdä taivaalla Etelän risti. Se on eteläisen taivaan tähdistö, pinta-alaltaan se on tähdistöistä kaikkein pienin. Siinä kuitenkin on kirkkaita tähtiä, joiden perusteella erottuu selvästi tunnistettava ristinmuotoinen tähtikuvio.

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia. He pyysivät, että Jeesus näyttäisi heille merkin taivaasta. Jeesus vastasi heille: ”Kun tulee ilta, te sanotte: ’Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa.’ Aamulla te sanotte: ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.’ Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.” Matt. 16: 1–4. Luukkaan evankeliumin luvussa 12 Jeesus puhuu kansalle samasta asiasta. Kun pilvi nousee lännestä, te sanotte, tulee sade, niin tuleekin. Kun etelätuuli puhaltaa, tulee helle. Nämä asiat kansakin ymmärsi, kun ottaa huomioon maan sijainnin meren rannalla ja eteläpuolella taas oli varsin lämpimät seudut.

Ajan arvioiminen on meille kaikille erittäin tärkeä asia. Elämäänsä taaksepäin katsellessa huomaa, miten nopeasti aika todella kuluu, melkein huomaamatta. Maailma muuttuu.

Mielessäni on jonkin aikaa soinut laulu ”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa…”.  Vuosia sitten olin Israelissa Ayelet HaShahar kibbutsilla eräänä kesänä vapaaehtoistyössä. Aamulla neljän viiden maissa heräsimme ja läksimme erilaisiin tehtäviin pelloille, puutarhaan jne. Aina muistan, miten taivaalla loisti kirkas tähti. Se tähti oli planeetta Venus. Ne aamut muistan edelleen. Maailma on muuttunut siitä niin meillä kuin Israelissakin ja kaikkialla maailmassa. Käteen on kasvanut kännykkä niin meillä kuin muuallakin. Kaikki mitä tapahtuu missä päin maailmaa tahansa kuullaan ja nähdään heti. Eikä se mitä tapahtuu, ole aina useinkaan mitään hyvää.

Kaikesta huolimatta on edelleen se aika, jolloin voidaan korjata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus puhui opetuslapsilleen vaalenneista vainioista. Ettekö sano: ”Vielä on neljä kuukautta sadonkorjuuseen? Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten. Leikkaaja saa palkan jo nyt ja kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja leikkaaja voisivat iloita yhdessä.” Joh. 4: 35, 36.

Jeesus puhui tulevista tapahtumista, kaikenlaisista tapahtumista, joita tänäkin päivänä näemme tapahtuvan maan päällä.  mutta silloinkin hän rohkaisi. ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21: 28

Rohkaiskaa mielenne.

”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot poistaa, ja Herran päivä on iäinen.”