Syksyn värit

 

Tällä kertaa minua inspiroi blogini ääreen syksyisen kaunis puu.  Se pysäytti kävelyretkelläni. Oli pakko ottaa kuva. Kauniit värit. Lehtien värin muuttuminen ja lehtien putoaminen syksyllä on aktiivinen ja tarkoituksella tapahtuva prosessi puun elämässä. Näin siis nimenomaan Suomenkin oloissa, talvi tekee tuloaan, puu suojautuu. Talven tuiskuihin ja kylmyyteen pitää varautua ja suojautua.

Toisenkin asian voin mainita. Pari vuotta sitten kirjoitin tässä blogissa keskeneräisestä taulustani. Nyt voin ilolla todeta, että se sittenkin valmistui ja on nyt raameissa seinällä.

Molemmat nämä esimerkit ovat hyviä esimerkkejä hengellistä elämää varten. On hyvä olla juuret syvällä Raamatun sanassa, että talven ja kylmän tullessa elämä säilyy sydämessä ja saa ajan koittaessa näkyä eteenpäin. Samoin ei kannata jättää keskeneräiseksi. Valmiina lopputulos on kaunis, niin myös uskomme päämäärä.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Psalmi 119: 105. Tämä kuvaa hyvin selkeästi Jumalan sanan, Raamatun, merkitystä meille. Sanan antamien neuvojen mukaan osaamme kulkea oikeaa tietä. Se on ihmeellinen Sana, johon Jumala on sitonut itsensä myös siten, että ainoastaan Pyhä Henki voi avata Sanan niin, että ymmärrämme sen.

Eräs ystäväni kirjoitti kauan sitten tervehdykseensä viisaat sanat: ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Kirkas valo on Kristuksen evankeliumin valo. Paavali muistutti, että emmehän julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, maailman valo. ”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan.” 2 Kor 4: 6.  Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille. Lisäksi Paavali muistutti, että on kysymys aarteesta. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

Jumala sanoi ”Loistakoon valo pimeydestä”, ja se valo loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta.” Fil. 2: 15 Mikä se meidän maailmamme sitten onkaan, työpaikkamme, sukumme, naapurimme, mikä sitten ympäristömme onkaan. Pidetään esillä Kristuksen valoa.

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.

Valo

 

Kesä on kääntymässä syksyyn ja samalla valoisa päivän aika lyhenee ja pimenevät illat ja yöt ovat pian käsillä. Valo on kenties kaivatuin asia pimeyden keskellä.

Raamatun teksteissä valo on vertauskuva Herran sanasta. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Psalmi 119: 105) Sanaa verrataan myös pimeässä paikassa loistavaan lamppuun ja samalla kehotetaan kiinnittämään katse tuohon lamppuun.

Mielenkiintoisen näkökulman Jumalan sanan valoon tuo tuttu Herran siunaus. ”Herra valistakoon kasvonsa sinulle.” Lukemani mukaan tämä lause voitaisiin kääntää myös sanoilla: valaiskoon Herra sinulle kasvonsa, kasvojensa ilmeen.

Tuo Herran siunauksen kohta puhuu Jumalan kasvojen näkemisestä. Se on kuvainnollista puhetta. Ihmisten kesken toinen toisiamme katsellessa henkilön kasvot heijastavat hänen todellista syvintä olemusta. Kasvoilla on monia ilmeitä, jotka heijastavat ajatuksia, tunteita ja asenteita. Sanotaanhan myös silmien olevan sielun peili. Jumalan kasvoihin pätee sama.

Kun Jumala valaisee meille kasvonsa, ja me katselemme niitä, kykenemme näkemään ja ymmärtämään enemmän sitä, mitä Hän on, millainen Hän on ja mitä Hän ajattelee meistä.

Missä ovat Jumalan kasvot? Kaikkialla ympärillämme. ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1: 20) Sanan opetusten kautta näemme Jumalan ja Hänen suunnitelmansa.

Jumalan kasvoista voimme lukea Hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 16)

Jostakin syystä jokin aika sitten herätessäni aamulla mielessäni soi laulu: ”Olen matkalla vain, laulan kulkiessain, laulun aiheena on mulla Vapahtajain.” En muista, milloin ja missä sen viimeksi kuulin. Joka tapauksessa tuona aamuna nuo sanat toivat sydämeeni ilon ja rauhan. Se oli juuri tähän hetkeen tarpeellinen lohdutus. Ehkä laulun jatko avaa jotakin siitä, miksi se oli minulle tosi tärkeä. ”Tämä taistojen tie, läpi kyynelten vie, mutta matkani pää, kaukaa jo häämöttää.” ”Jeesus lohduttaa, Jeesus vahvistaa ja johdattaa.”

Tämän hetken maailmaa katsoessa näkee vihan ja sodan kasvot.

Ainoa lohdutus, mikä on todellinen tänäkin päivänä, on se mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen. ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh.14:1-4

Jeesus on maailman valo. Se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo. Loistakoon tämä valo kirkkaana!

Patikointia ja Magdalan kaivauksilla

 

Genesaretinjärven vedenpinta on noin 213 metriä Välimeren vedenpintaa alempana. Sekä Genesaretinjärvi että Jordanin laakso ovat osa isoa hautavajoamaa. Tämä vajoama on yksi Suomestakin lähtevien muuttolintujen reiteistä etelään. Järven länsipuolella on Arbelvuori, huippu Genesaretinjärven pinnasta mitattuna 320 metriä, Välimeren pinnasta vain 181 metriä (wikipedia). Kyyhkyssolan kautta pääsee lännestä Genesaretinjärvelle.

Nämä maastonmuodot on hyvä tietää, kun lähtee patikkaretkelle. Tällä kertaa todella lähdin patikoimaan. Mielenkiintoista, alamäkiä, tasaista, kivikkoa, polun katkaisevia vesilammikoita ja ylämäki… Päämääränä Arbelvuoren huippu. Ihan huipulle asti en jatkanut, toiset kyllä. Joka tapauksessa upea kokemus liikkua samoissa maisemissa kuin Jeesuskin liikkui opetuslapsineen. Kyyhkyssolan kautta he saattoivat kulkea Genesaretinjärvelle ja Magdalaan, joka on järven rannalla.

Aivan järven rannalla sijaitsi Magdalan kaupunki, Maria Magdaleenan kotikaupunki. Luukas mainitsee, että Jeesuksen vaeltaessa kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan evankeliumia, hänen kanssaan olivat ne kaksitoista opetuslasta ja myös muutamia naisia, jotka oli vapautettu pahoista hengistä ja parannettu taudeista, heidän joukossaan oli Magdalan Maria, Luuk. 8: 1-3. Magdalan kaivaukset ovat tuoneet esiin kaupungin historiaa ensimmäiseltä vuosisadalta.

Kaivausten läheisessä uudessa rakennuksessa on useita kappeleita, jotka liittyivät Jeesuksen elämään ja ihmisten kohtaamisiin hänen kanssaan. Kuvassa oleva maalaus kosketti syvästi ja jäi puhuttelemaan.

Jalkoja, sandaaleja ja naisen käsi, joka kurkottaa viitan lievettä. Jeesus oli matkalla Jairoksen tyttären luo, ja suuri kansanjoukko tungeksi hänen ympärillään. Siellä oli myös nainen, joka oli kaksitoista vuotta sairastanut verenvuotoa. Hän oli kärsinyt monien lääkärien käsissä ja kuluttanut omaisuutensa saamatta mitään apua, Mark. 5: 25,26. Nainen oli kuullut Jeesuksesta ja tuli väkijoukossa hänen taakseen ja kosketti hänen viittaansa. Nainen ajatteli, että kunhan vain saan koskettaa hänen vaatteitaan, tulen terveeksi. Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja nainen tunsi tulleensa terveeksi. Jeesus tunsi, että hänestä oli lähtenyt voimaa, ja kääntyi ja kysyi ”Kuka koski minun vaatteisiini?” Opetuslapset totesivat, että tässä on niin kova tungos, kyllähän siinä tungoksessa kosketuksia tulee. Jeesus katseli ympärilleen. Nainen oli peloissaan ja heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja kertoi hänelle koko totuuden. ”Tyttäreni, uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi.”

Jeesushan oli siis matkalla synagogan esimiehen Jairoksen kotiin. Jairoksen pieni tytär oli kuolemaisillaan. Matkan aikana tytär ehti kuolla ja esimiehelle tuotiin sana, ”miksi nyt enää vaivaat opettajaa”. Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, usko ainoastaan!” Jeesus tarttui lasta kädestä ja sanoi: ”Taliata kuumi!” ”Tyttäreni, minä sanon sinulle, nouse!” 12-vuotias tyttö nousi heti kävelemään.

Matteuksen evankeliumin luvusta 4 lukuun 12 asti Jeesus liikkui ympäri Israelia, kaupungista kaupunkiin, synagogasta synagogaan ja julisti messiaanisuuttaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia. Ihmeet olivat merkkeinä Israelin kansalle, että he ymmärtäisivät: Jeesus on Messias. ”Jeesuksen luo tuotiin riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki. Koko kansanjoukko hämmästyi ja sanoi: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?” Matt. 12: 22

Voisiko tämä olla Daavidin Poika? Mikä tässä tapauksessa herätti tämän kysymyksen? Mykän demonin tapauksessa juutalaisten manauksesta ei ollut mitään hyötyä sillä kommunikointi sellaisen demonin kanssa oli mahdotonta. Juutalaisuudessa oli kyllä myös riivaajien ulosajamista, mutta se edellytti riivaajan nimen tietämistä. Mykän kanssa ei voinut keskustella. Juutalainen teologia opetti, että Messias, kun Hän tulisi, Hän kykenisi ajamaan ulos jopa tuollaisen demonin.

Tämä opetus oli tiedossa. Kansa koki ja näki, mitä Jeesus teki. Ja siitä näkemisestä nousi kysymys: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?” Kyllä Hän on.

Jerusalem

 

Lehdissä viime aikoina olleet uutiset Israelista ovat olleet huolta herättäviä. Uutisia ampumisista ja surmateoista puolin ja toisin Israelin sotilaiden ja Länsirannan palestiinalaisten välillä. Jerusalemissa palestiinalainen ampuja surmasi seitsemän synagogan ulkopuolelle. Palestiinalaisia kuoli ratsiassa Länsirannalla. Tällaisia uutisia on saatu kuulla alkuvuoden kuluessa. Lisäksi suuria mielenosoituksia syystä, että ihmiset kokevat Israelin demokratian horjuvan. Kansaa kokoontuu kaduille.

Kesällä tulee kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun itse olin Israelissa töissä kibbutsilla. Ennen työrupeamaa vietimme ystäväni kanssa viikon Jerusalemissa. Silloin ei ollut näkyvissä mitään tällaista, mitä tänä päivänä tapahtuu. Saatoimme ihan rauhassa liikkua Vanhassakaupungissa, Temppelivuorella, käydä Kalliomoskeijassa, Itkumuurilla jne.. Ei ollut vartioituja sisäänkäyntejä Itkumuurinkaan alueelle niin kuin tänä päivänä on ja ylläolevasta kuvasta voi havaita. Ensimmäinen intifada, palestiinalaisten kansannousu, oli vielä kymmenen vuoden päässä eli vuosina 1987–1993. Toinen alkoi syyskuussa 2000 ja jatkui vuoteen 2005.

Miksi kaikki on nyt muuttunut ja miksi juuri Jerusalem on kiistan aihe? Miksi Jerusalem on tärkeä? Miksi Jerusalemista löytyy Daavidin kaupunki, Itkumuuri ja Kalliomoskeija?

Sekä Iisak että Ismael ovat saman miehen, Abrahamin, poikia. Jumala oli kutsunut Abrahamin (silloin Abram) lähtemään omasta maastaan Kaldean Uurista. Jumala lupasi viedä Abramin maahan, jonka hän itse osoittaisi. Jumalan lupaus sisälsi myös, että hän tekee Abramista suuren kansan. Raamattu kertoo hyvin tärkeän asian seuraavilla sanoilla: ”Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” 1 Moos. 15: 6. Siis Abram uskoi, että se mitä Herra hänelle puhui, on totta ja niin tulisi tapahtumaan. Se on enemmän kuin, että uskoo Jumalan olevan olemassa. Herra teki liiton Abramin kanssa ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta suureen virtaan, Eufrat virtaan saakka.” 1 Moos. 15: 18.

Tuon lupauksen saadessaan Abramilta puuttui edelleenkin perijä. Abram ja Saarai eivät olleet saaneet perillistä. Saarai ehdotti, että Haagar synnyttäisi Abramille lapsen. Syntyi Ismael. Kun Abram oli 99 vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja teen sinun jälkeläisesi hyvin lukuisiksi.” 1 Moos. 17: 1, 2. Liiton merkiksi tuli poikalasten ympärileikkaus. Vasta tämän jälkeen Herra ilmoitti Abrahamille (nimi muuttui) Iisakin syntymästä. Saara, 90-vuotias, synnyttäisi lapsen. Ihme se olisi ja se tapahtui. Nämä ovat niitä asioita, jotka osoittavat, että ihminen ei itse ole tämän takana, vaan kaikkivaltias Jumala.

Iisak ja Ismail saman miehen eri äitien poikia. Jumala teki liiton Abrahamin kanssa ja hänen jälkeläistensä kanssa, ja se liitto on ikuinen liitto. Siinä yhteydessä Jumala lupasi, että ”maa, jossa asut muukalaisena, koko Kanaaninmaan, minä annan ikuiseksi omaisuudeksi sinulle ja jälkeläisillesi, ja minä olen heidän Jumalansa.”

Kun Jumala ilmoitti, että Saara synnyttää Abrahamille pojan, oli pojan nimeksi laitettava Iisak. Ja samassa yhteydessä Jumala antoi lupauksen: ”Minä pidän voimassa liittoni hänen ja hänen jälkeläistensä kanssa ikuisesti.” 1 Moos. 17: 19.

Lisäksi Jumala totesi Abrahamille, että hän on kuullut rukoukset myös Ismaelista. ”Minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja hyvin monilukuiseksi. Minä teen hänestä suuren kansan.” ”Mutta liittoni minä vahvistan Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää ensi vuonna tähän aikaan.”

Eli Jumalalla oli erityinen tarkoitus kansalle, joka syntysi Abrahamista, Iisakista. Jumala myös koetteli Abrahamia ja tämä liittyy nyt erityisesti Jerusalemiin. ”Uhraa poikasi, jota rakastat. Mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhrina sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.”  

Tämä oli esikuva siitä, mitä Jumala tulisi tekemään oman Poikansa kautta. Jumala näki Abrahamin uskon ja kuuliaisuuden, puuttui tilanteeseen. ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” Herran enkeli toi viestin ja antoi lupauksen siunauksesta: Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.

Moorian vuori. Jumalan oma Poika Jeesus Kristus annettiin ristiinnaulittavaksi. Salomo oli rakennuttanut Herran temppelin Jerusalemiin, Moorian vuorelle. Jerusalemin temppeli, joka siellä oli Jeesuksen aikaan, tuhottiin 70 jKr. Nyt siellä on Kalliomoskeija ja koko temeppelialue on kiistan aiheena tänäkin päivänä.

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62. Siion oli jebusilaisten linnoitus. Se sijaitsi Jerusalemin kaakkoisosassa Kidronin laakson ja Tyropoion-laakson välisellä kukkulalla. Kun Daavid oli valloittanut Siionin, hän rakenteli sitä ja sitä kutsuttiin Daavidin kaupungiksi. Siionin linna oli Oofelin kukkulalla Jerusalemin kaakkoisosassa. Tänäkin päivänä voi Jerusalemin kävijä nähdä ja kokea näiden paikkojen olleen olemassa.

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.” Jes. 62: 6, 7.

Onko hyviä uutisia?

 

Edellisessä blogissani kirjoitin rohkeudesta. Riittääkö rohkeutta? Se on edelleen ajankohtainen ja tärkeä kysymys. Päivittäin voi seurata niin televisiosta kuin sanomalehdistäkin, mitä tapahtuu kotimaassa ja mitä tapahtuu eri puolilla maailmaa. Enimmäkseen uutiset ovat huonoja uutisia. Voisiko olla niin, että tällaiseen aikaan voisi tuoda valoa ja hyviä uutisia? Voisitko sinä? Voisiko seurakunta? Maailma on täynnä murhetta, sotaa, kaikenlaista pahaa, toivottomuutta. Mistä löytyy apua tähän kaikkeen?

Kun Jeesus aloitti toimintansa, hän alkoi siitä lähtien julistaa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Tämä oli sanoma, jota oli odotettu ja kaivattu. Omille opetuslapsilleen Jeesus sanoi: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Matt. 5: 13 – 16

Jeesus puhui suurille kansanjoukoille, mutta hänelle oli ja on tärkeä jokainen ihminen, niinpä hänellä oli ja on aikaa myös yhdelle ihmiselle. Esimerkiksi Jaakobin kaivolla Jeesus kohtasi samarialaisen naisen, joka oli tullut ammentamaan vettä kaivosta. Jeesuksella oli aikaa keskustella naisen kanssa. Nainen sai avata sydämensä ja uskoa, että Jeesus on Jumalan Poika Messias.

Paavali kehotti nuorta Timoteusta julistamaan evankeliumia rohkeasti. Hän muistutti Timoteusta siitä, että eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen. ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa. Hän on meidät pelastanut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.” 2 Tim. 1: 7 – 10

Tässä on vastaus: ”Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.”

Jeesus on itse sanonut: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11: 25, 26. Aika ihmeellinen on myös lupaus, jonka Jeesus antoi vähän ennen ristiinnaulitsemistaan, ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan. Hän lupasi opetuslapsilleen, että ei hän heitä orvoiksi jätä vaan tulee heidän luokseen. Näin hän lupasi ja jatkoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut. sillä minä elän ja tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä.” ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.” Joh. 14: 19,20, 23. Ja vielä lisäksi Isä lähetti Pyhän Hengen, Puolustajan opettamaan ja muistuttamaan meitä kaikesta, mitä Jeesus sanoi.

Kuten alussa totesin, maailma on täynnä murhetta, sotaa, kaikenlaista pahaa, toivottomuutta. Eivätkä ihmiset välttämättä osaa edes aavistaa, mitä heiltä todellisuudessa puuttuu, kun he eivät tunne Jeesusta. He eivät tule kirkkoihin seurakunnan keskelle.

Kannattaa siis muistaa, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Oman elämämme keskellä, siellä missä milloinkin kuljemme ja olemme, olkaamme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa. Saamme kertoa hyviä uutisia, niitä on. Jeesuksen luo saa tulla ja hän ottaa vastaan.

 

Riittääkö rohkeutta

 

Ihmeellisesti jostakin nousi mieleeni laulu: ”Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin.” Aina ei osaa selittää, miten kaiken touhun keskellä tällaista nousee mieleen. Laulun sanoma alkoi elää ja sydämessäni iloitsin.

Mitä rohkeus on? Rohkeus on uskallusta tehdä asioita, jotka jostakin syystä pelottavat. Joskus ihan tavalliset asiat pelottavat. Lapsena suoritin uimakoulussa uimakandidaatin tutkintoa. Kompastuskiveksi meinasi koitua hyppääminen hyppylaudalta. Se korkeammalla oleva oli pelottava. Mitenköhän monta kertaa hyppäsin ensin matalammalta laudalta ennen kuin rohkenin hypätä korkeammalta, olikohan se 3 metrin vai 5 metrin lauta. Mutta lopulta uskalsin.

Monissa maissa on vaarallista olla kristitty. Jopa noin 360 miljoonaa kristittyä kärsii vakavasta vainosta ja syrjinnästä uskonsa vuoksi. Näin todetaan vastikään Open Doors – järjestön julkaisemassa vuoden 2022 World Watch – listassa. Nämä ihmiset elävät todeksi tuon laulun sanat omassa elämässään.  ”Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin.” Vaino voi olla fyysistä väkivaltaa tai painostusta tai eristämistä. Joskus se on sitä, että jos pitää kiinni Jumalan sanasta, niin sitä vaan ei hyväksytä, eikä ainakaan saa tuoda esille Jumalan sanaa toisille. Painostusta koetaan eri tasoilla: yksilönä, perheessä, yhteisössä, yhteiskunnassa. Joskus ei ole vapautta kokoontua seurakuntana.

Niin mitä usko on? Heprealaiskirjeen luku 11 alkaa sanoilla: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Sama sanotaan toisillakin sanoilla: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Heprealaiskirje jatkaa eteenpäin näin: ”Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.”

Yksi kysymys on, kuulemmeko me Herran äänen. Toinen sitten elämmekö ja toimimmeko sen mukaan. Psalmissa 95 on sanat: ”Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää kovettako sydäntänne.” Psalmin kirjoittaja oli juuri edellä kuvannut Herran suuruutta. Herra on suuri Jumala, joka on tehnyt meren, kuivan maan. Hän on Luojamme. Tuo sana jos, askarruttaa. Kuulemmeko todellakin Jumalan puheen ja ymmärrämmekö sen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toistaa psalmin 95 sanat puhuessaan Jumalan kansan levosta Hepr. 3: 7, 8. ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Alun perin nuo sanat sanottiin Israelin kansalle. Sanat ovat voimassa myös meille tänäkin päivänä.

Yllättääkö Herran päivä? Jeesuskin sanoi, että kun näette pilven nousevan lännestä, niin kyllä te tiedätte sateen olevan tulossa. Hän kuitenkin totesi, että te ette osaa kuitenkaan arvioida tätä aikaa. Paavali kirjoittaa: ”Mutta ajoista ja määrähetkistä ei ole tarpeen kirjoitta teille, veljet, sillä te tiedätte itse varsin hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Kun ihmiset sanovat ’Nyt on rauha, ei mitään hätää’, silloin turmio yllättää heidät yhtäkkiä niin kuin synnytyskipu raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät kuin varas, sillä kaikki olette valon lapsia ja päivän lapsia. Me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.  – Olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypäränämme pelastuksen toivo. Jumala ei ole määrännyt, että osaksemme tulisi viha vaan että saisimme pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” 1 Tess. 5: 1 – 9.

”Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin.”

Todellinen ihme

 

”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Nämä sanat Paavali sai vastaukseksi Herralta, kun hän oli kolme kertaa rukoillut, että Herra ottaisi pois pistimen hänen elämästään. Paavali oli ollut hyvin voimakkaalla tavalla viemässä evankeliumia eri paikkakunnille niin Vähä-Aasiassa kuin Kreikassakin. Monet ottivat vastaan Paavalin julistaman evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Paavali oli omassa elämässään saanut kokea muutoksen seurakunnan vainoajasta evankeliumin julistajaksi. Siinä tehtävässä hän toimi vaivojaan säästämättä. Silti Paavali antaa ymmärtää, että hänelle oli annettu omaan lihaan pistin, ettei hän ylpeilisi itsessään. Sitä emme osaa sanoa, mikä oli pistimenä Paavalilla. Sen voimme sanoa, että siitä huolimatta hän voi ja sai Herran armon varassa julistaa evankeliumia ja viedä sitä eteenpäin.

”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2 Kor. 12: 9

Paavalilla oli oma erityinen tehtävänsä evankeliumin julistamisessa. Hän itse oli kokenut muutoksen kuolemasta uuteen elämään ja siksi hän voi julistaa samaa sanomaa toisillekin. On mahdollisuus uuteen elämään. Efesolaisille Paavali kirjoitti: ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne. Niissä te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan tahdon mukaan.” Ef. 2: 1, 2. Paavali todistaa omakohtaisesti vaeltaneensa siten, että tyydytti lihan ja mielen haluja ja hän huomauttaa, että luonnostamme me kaikki ihmiset olemme sellaisia.

Mutta Jumala on laupeudesta rikas ja suuri muutos jokaisen ihmisen kohdalla on mahdollinen. Jumala lähetti oman Poikansa ihmiseksi. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kuoli meidän rikkomustemme tähden. Jumala on tehnyt meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.

”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.” Ef. 2: 8, 9.

Luen säännöllisesti päivittäin kahtakin sanomalehteä: Sähkökriisi, hiilinielut, vakoiluepäilyjä, tulipaloja, väkivallantekoja, asevarustelut, Ukrainan sota jne. jne. tämänkin päivän aiheita. Hyvä seurata aikaa, mutta liiaksi ei saa antautua huonojen uutisten pauloihin. Pelko tukkii elämän.

Jumala on valmistanut ihan toisenlaisen tulevaisuuden. Tätä tekstiä kirjoittaessani on enää muutama päivä jouluun. Vanhan testamentin sivuilta käy ilmi, että Jumala ilmoitti Jumalan Pojan Jeesuksen ihmiseksi syntymisen jo kauan ennen kuin se tapahtuisi. ”Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jumala meidän kanssamme).” Jes. 7: 14

Maria oli neitsyt ja oli kihlattu Joosefille. Jumala lähetti enkeli Gabrielin Marian luo ja Gabriel ilmoitti Marialle: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus.” Maria ihmetteli, miten se voi tapahtua. ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan pojaksi.” Luuk.1:35

Usko on ihmeellinen asia. Luukkaan evankeliumin luku 2 kertoo siitä, kun Jeesus vietiin syntymänsä jälkeen kahdeksantena päivänä temppeliin ympärileikattavaksi. Temppelissä oli mies Simeon nimeltään. Hän odotti Israelin lohdutusta, Messiasta ja Pyhä Henki oli ilmoittanut, että hän ei näe kuolemaa ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun. Simeon oli temppelissä juuri silloin, kun Jeesus lasta tuotiin sinne. Simeon odotti Messiasta ja hän otti lapsen syliinsä ja ylisti Jumalaa. Simeon odotti Messiasta ja sai nähdä lapsen! Oli jokin joka sisimmässä todisti. Tästä on kysymys uskossa. Ihmeellinen asia. Pyhä Henki Simeonin sydämessä todisti ja Simeon oli vakuuttunut.  ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelilla.” Luuk. 2: 29 – 32.

Sisimmässään tietää, nyt Jumala puhuu minulle. Hän kutsuu antamaan elämänsä Herralle Jeesukselle, että saisin syntini anteeksi, saisin syntyä uudesti ylhäältä, Jumala antaisi uuden sydämen, tarkoittaa iankaikkista elämää. Tänäkin päivänä sydämessään voi ja saa olla varma siitä, että Jeesus itse Pyhän Hengen kautta asuu sydämessäni. On lepo ja rauha. Se on todellinen ihme.