Herra vahvistaa väsyneitä

 

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: ”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vaille Jumalani huomiota.” Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jesaja 40: 27–31

Englanninkielisessä Raamatussa kohta, jossa todetaan ”ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman” on ilmaistu sanoilla ”those who hope in the Lord will renew their strength”. Sana ”hope” eli sana toivo viittaa sekä luottamukseen että uskoon, tarkoittaa sitä, että Hän, Herra, pitää lupauksensa. Toivo Herrassa viittaa myös kärsivällisyyteen odottaa Jumalan lupauksia, kunnes Jumala toimii oman aikataulunsa mukaan.

Heprealaiskirjeen luku 11 puhuu uskosta ja uskon esikuvista. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Uskossa uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan. Uskonsa kautta hän puhuu vielä kuoltuaankin.” ”Ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11: 1–4, 6

Minkä kaltainen usko oikeastaan on, mitä usko on? Usko tarkoittaa sitä, että hylkää kaiken luottamuksen omiin resursseihinsa, kykyihinsä ja päättelyihinsä – asioihin, joita näemme. Se tarkoittaa sen sijaan luottamista asioihin, joita emme voi nähdä – Jumalan lupauksiin, määräyksiin ja hänen huolenpitoonsa meistä.  Sisäinen asenne ei kuitenkaan yksin määrittele uskoa. Jotta usko olisi läsnä, tarvitaan toimia. Usko todistaa itsensä kuuliaisuudellaan Herralle.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisi uskoa kahteen suuntaan: uskoa tulevaisuuteen (mitä toivomme) ja uskoa näkymättömiin asioihin (mitä emme näe). Kun olemme varmoja siitä, että Jumala hallitsee näitä alueita ja me elämme todeksi sen, että hän hallitsee, se on uskoa. Uskon kaksi puolta – varmuus ja odotus – voidaan nähdä tässä luvussa lueteltujen ihmisten elämässä. Heillä oli vahva usko, he uskoivat, että Jumala on sanallaan luonut maailmat, se mikä nähdään ei ole syntynyt näkyvästä. Heillä oli suuri varmuus siitä, että Jumalan lupaukset täyttyisivät, vaikka joskus asiat tuntuisivat mahdottomilta.

Esimerkiksi Abraham. Hän oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Hän siis ei valinnut itse kohdetta. Jumala valitsi maan, johon hän vei Abrahamin. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Kutsuessaan Abrahamin Jumala ilmoitti hänelle, että ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abraham kulki Sikemin seudulle, Mooren tammelle asti. ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Abraham rakensi alttarin Herralle. Jumala lupasi Abrahamin jälkeläisille tuon maan. Se maa on Israel. Ja kun Jumala sanoo, että sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat, hän viittaa siihen, että Jumalan Poika Jeesus ristinkuolemallaan sovittaa syntimme ja avaa meille pääsyn iankaikkiseen elämään.

Jumala siis lupasi Abrahamille, että hän tekee Abrahamista suuren kansan. Ja sitten kävi niin, että Abrahamin puoliso Saara ei tuntunut saavan lasta. Heprealaiskirjeen luku 11 kertoo myös tästä. ”Uskon kautta sai Saarakin, vaikka oli hedelmätön, voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana.” Hepr. 11: 11

Jumala ilmoitti asian Abrahamille ja ilmoitti, että pojalle on annettava nimi Iisak ja samalla Jumala lupasi pitää voimassa liittonsa Iisakin ja hänen jälkeläistensä kanssa.” 1 Moos. 17: 19

Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Iltarusko ja aamutähti

 

Eilen illansuussa läntinen taivaanranta värjäytyi punaiseen iltaruskoon. Sitä sain ihailla omasta ikkunastani. Perinteisesti sanotaan iltaruskon ennustavan seuraavaksi päiväksi hyvää säätä. Meteorologit sitten kertovat ammattimaisesti joka ilta seuraavan päivän sään, mittalaitteiden avulla he toteavat sään muutokset ja tekevät ennusteet. Tämä säätieteestä. Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla, mitä se on ja miten nopeasti kaikki tapahtuu.

Tähtitiedekin on mielenkiintoista. Raamatun alkulehdillä kerrotaan näin: Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanvahvuuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” Näin myös tapahtui. 1 Moos. 1: 14, 15. Jumala loi kaksi suurta valonlähdettä, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän yötä, auringon ja kuun. Myös tähdet Jumala loi.

Olen elämäni varrella saanut katsella tähtitaivasta täällä pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myös eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa. Australiassa käydessäni minua kiinnosti nähdä taivaalla Etelän risti. Se on eteläisen taivaan tähdistö, pinta-alaltaan se on tähdistöistä kaikkein pienin. Siinä kuitenkin on kirkkaita tähtiä, joiden perusteella erottuu selvästi tunnistettava ristinmuotoinen tähtikuvio.

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia. He pyysivät, että Jeesus näyttäisi heille merkin taivaasta. Jeesus vastasi heille: ”Kun tulee ilta, te sanotte: ’Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa.’ Aamulla te sanotte: ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.’ Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.” Matt. 16: 1–4. Luukkaan evankeliumin luvussa 12 Jeesus puhuu kansalle samasta asiasta. Kun pilvi nousee lännestä, te sanotte, tulee sade, niin tuleekin. Kun etelätuuli puhaltaa, tulee helle. Nämä asiat kansakin ymmärsi, kun ottaa huomioon maan sijainnin meren rannalla ja eteläpuolella taas oli varsin lämpimät seudut.

Ajan arvioiminen on meille kaikille erittäin tärkeä asia. Elämäänsä taaksepäin katsellessa huomaa, miten nopeasti aika todella kuluu, melkein huomaamatta. Maailma muuttuu.

Mielessäni on jonkin aikaa soinut laulu ”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa…”.  Vuosia sitten olin Israelissa Ayelet HaShahar kibbutsilla eräänä kesänä vapaaehtoistyössä. Aamulla neljän viiden maissa heräsimme ja läksimme erilaisiin tehtäviin pelloille, puutarhaan jne. Aina muistan, miten taivaalla loisti kirkas tähti. Se tähti oli planeetta Venus. Ne aamut muistan edelleen. Maailma on muuttunut siitä niin meillä kuin Israelissakin ja kaikkialla maailmassa. Käteen on kasvanut kännykkä niin meillä kuin muuallakin. Kaikki mitä tapahtuu missä päin maailmaa tahansa kuullaan ja nähdään heti. Eikä se mitä tapahtuu, ole aina useinkaan mitään hyvää.

Kaikesta huolimatta on edelleen se aika, jolloin voidaan korjata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus puhui opetuslapsilleen vaalenneista vainioista. Ettekö sano: ”Vielä on neljä kuukautta sadonkorjuuseen? Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten. Leikkaaja saa palkan jo nyt ja kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja leikkaaja voisivat iloita yhdessä.” Joh. 4: 35, 36.

Jeesus puhui tulevista tapahtumista, kaikenlaisista tapahtumista, joita tänäkin päivänä näemme tapahtuvan maan päällä.  mutta silloinkin hän rohkaisi. ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21: 28

Rohkaiskaa mielenne.

”Kointähti kirkas, kun kerran koittaa, niin päivä alkaa ihmeellinen. Sen valo kaikki yön varjot poistaa, ja Herran päivä on iäinen.”

 

Pidä kiinni elämän sanasta

 

Nyt alkaa olla käsillä vuoden lyhin päivä. Tänä vuonna on tänne Etelä-Suomeenkin satanut jo ihan mukava lumikerros. Metsät ja puut ovat upean näköisiä. Mutta ilta pimenee nopeasti ja siitä on omat seurauksensa esimerkiksi, kun ajaa autollansa maaseudulla tai vähän tuntemattomammalla seudulla. Eilen olin matkalla ja totesin, että niin tienviitat kuin nopeusrajoituskyltitkin olivat suurelta osin lumen peitossa. Iltakin pimeni nopeasti. Haasteellista matkantekoa, mistä se oikea tie löytyy.

Nämä ajokokemukset tulivat sopivasti selventämään sitä, mistä ajattelin kirjoittaa blogiini. Mikä aika nyt on? Se on tärkeä kysymys. ”Vartija, mikä hetki yöstä on?”  Vartija vastaa: ”Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos kyselette, niin kyselkää uudelleen!” Jes. 21: 11, 12. Jumalan puhetta kaivataan ja odotetaan tänäkin päivänä.

Opetuslapset kyselivät Jeesukselta muun muassa milloin Jerusalemin temppeli hävitetään. Jeesus oli heille kertonut, että näin tulee tapahtumaan, ”tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan”. Jeesus oli sanonut, että hävitetään, mutta milloin? Roomalaiset tuhosivat temppelin 70 jKr. Jeesuksen sanat kävivät toteen aika pian. Mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki? Myös tämän kysymyksen opetuslapset esittivät. Tällaiset kysymykset kiinnostivat heitä.

Jeesus kertoi paluustaan, Ihmisen Pojan tulemisesta, mutta hän sanoi hyvin selkeästi, että sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin. Ihmiset eläisivät niin kuin eläisivät ihan niin kuin ei mitään erikoista olisi tulossa, normaalia elämää. Mutta silti olisi tärkeä olla valveilla. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” Matt. 24: 42–44.

Kun tiedämme, mikä aika nyt on ja mitä on tulossa, niin on tärkeää, että meillä on hyvä varustus. Jeesus oli jo Getsemanessa rukoilemassa, sillä hän tiesi, mitä kohta olisi edessä. Opetuslapsille hän sanoi: ”Istukaa tässä sillä aikaa. kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Pietari ja kaksi Sepedeuksen poikaa jäivät vähän kauemmaksi, Jeesus meni yksin rukoilemaan. Palatessaan opetuslasten luo hän löysi heidät nukkumasta. ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha heikko.” Matt. 26: 40, 41 Kolme kertaa Jeesus meni rukoilemaan ja aina palatessaan löysi opetuslapset nukkumasta.

Vielä yksi asia. Mikä on kristityn, uskovan tehtävä? Tehtävä liittyy kristityn vaellukseen. Filippiläiskirjeessä Paavali kehottaa näin: ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta, pidätte esillä elämän sanaa,” Fil. 2: 13–16

Kutsu tehtävään

 

Aina ei ole helppo olla kuuliainen ja viedä Jumalan antamaa sanomaa eteenpäin. Joonalle, Amittain pojalle, tuli Herran sana. Se sana oli kehotus mennä Niiniven kaupunkiin ja puhua siellä se sanoma, jonka Jumala hänelle puhuttavaksi antaisi. ”Saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut kasvojeni eteen.” Näin Herra kehotti Joonaa.  Joonan kirja 1: 2.

Joona sai tehtävän ja sanoman Jumalalta, mutta pakeni ja lähtikin Tarsiiseen menevään laivaan, siis länteen, kun Niinive oli idässä. Joona pakeni pois Herran kasvojen edestä. Joona halusi vain nukkua laivassa, ehkä silloin ei olisi mielessä se, että Jumala oli antanut tehtävän. Niin olisi helpompi olla. Merellä nousi kuitenkin ankara myrsky, niin ankara, että laiva oli hajota. Laivan miehistö tiesi, että Joona pakeni Herran kasvoja, sillä Joona oli sen kertonut heille.

Ratkaisu pulmaan oli se, että Joona heitettiin mereen. Silloin meri asettui myrskystään. Joona oli kuitenkin turvassa valaan vatsassa. Se oli hyvin ihmeellinen pelastuminen. Siellä valaan vatsassa Joona rukoili Herraa, Jumalaansa: ”Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle.” ”Sinä nostit minut elävänä haudasta, Herra, minun Jumalani.”

Joona meni Niiniveen, julisti sille sanoman, jonka Jumala oli antanut.  ”Saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut Jumalan kasvojen eteen.” Ajankohta oli vuosina 785–775 eKr. siis historiallinen tosiasia. Niiniven miehet uskoivat sanan ja tekivät parannuksen. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, Jumala armahti. Kansa päämiestä myöten halusi palvella elävää Jumalaa.

Raamatun aikajanalla Tuomarien aika oli 1220–1050 eKr., siis Egyptistä paluun jälkeen. Tuolta ajalta Gideon on esimerkki miehestä, jolle Herra antoi tehtävän. Israel oli omasta syystään tilanteessa, jossa midianilaiset hävittivät heidän maataan ja viljasatoa. Gideon pui vehnää viinikuurnassa, mielenkiintoinen paikka. Mutta se oli suojapaikka, sillä näin voi piiloutua midianilaisilta.

”Herra on kanssasi, sinä urhea sankari!” sanoi Herran enkeli, joka ilmestyi Gideonin ollessa puimassa. Tuomarien kirja 6: 12. Gideonilla oli vaikka kuinka monta kysymystä, että miksi näin on käynyt Israelille, vaikka Herra oli johdattanut heidät Egyptistä tuohon maahan.

Herra kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin vallasta. Minä lähetän sinut!” Minäkö, kyseli Gideon. ”Herra, millä minä vapautan Israelin? Sukuni on vähäisin ja minä nuorin isäni perheessä.” ”Koska Minä olen sinun kanssasi, sinä voitat midianilaiset.”, sanoi Herra. Gideon oli kuuliainen ja toimi samansa tehtävän mukaan.

Joona ja Gideon ovat esimerkkejä miehistä, joille Jumala antoi tehtävän. Tänäkin päivänä oleellista on se, että kun Herra antaa tehtävän, on uskollinen siinä, mikä se tehtävä sitten onkaan. Seurakunnan keskellä, työpaikallamme, sukumme keskellä, olla valona ja toivon mukaan levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua. Olet kallisarvoinen Kristuksen todistajana.

Vielä yksi ajatus, kun se on ollut niin mielessäni. Matteuksen evankeliumin luvussa 19 kerrotaan rikkaasta nuorukaisesta. Hän tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?” Tuo on aika iso kysymys. Jeesus vastaa, että on vain yksi, joka on hyvä. Jeesus sanoo nuorukaiselle, että pidä käskyt. Kyllä olen niitä noudattanut, toteaa nuorukainen. Mutta sitten Jeesus sanoo, että myy omaisuutesi ja anna rahat köyhille ja tule sitten ja seuraa minua. Tämä teki nuorukaisen murheelliseksi ja hän lähti pois.

Nuoren miehen kysymys olettaa, että ikuinen elämä voidaan saavuttaa tekemällä jotain hyvää. Jeesus kuitenkin tuo esille sen, että on vain yksi, joka on hyvä. Jeesus on kuollut ristillä meidän syntiemme tähden. Jeesus antaakin kehotuksen tule ja seuraa minua. Se on tie iankaikkiseen elämään.

”Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: 'Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.' Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10: 9–11, 13

Israel keskiössä

 

”Vuodet antavat näkökulmaa asioihin. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että olen omin silmin saanut nähdä, miten erilainen Israel oli 1970-luvulla kuin tänä päivänä.” Tällaisilla sanoilla ilmaisin lukijoille ajatukseni noin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirjan ´Kesä on jo lähellä, Israel´ esipuheessa.

Silti on todella vaikea ymmärtää, mitä vähän yli viikko sitten tapahtui. Hamas teki yllätyshyökkäyksen Israeliin. Hyökkäyksen yhteydessä ammuttiin tuhansia raketteja ja palestiinalaisjoukkoja tunkeutui rajan yli. Siviilejä kuoli, myös ulkomaalaisia, joukot ottivat toista sataa panttivankia. Näin on asiaa kuvailtu ja myös kuvia esitetty.

Ensimmäisen Israeliin suuntautuneen matkani ajankohtana oli kulunut vain kymmenen vuotta siitä, kun Israel oli saanut haltuunsa koko Jerusalemin alueen ja toisaalta tulevat intifadat olivat kaukana tulevaisuudessa. Siitä on jo 46 vuotta, kun tein tuon ensimmäisen matkani Israeliin ystäväni kanssa. Työskentelimme kibbutsilla kuukauden verran.

Ilmapiiri maassa oli silloin rauhallinen ja ainakin päällisin puolin sopuisa. Helposti ja vapaasti voi liikkua eri puolilla maata, ei ollut raja-aitoja eikä turvatarkastuksia. Kibbutseissa ja muuallakin työskenteli sitä sukupolvea, joka oli saapunut maahan Euroopan holokaustin keskeltä. Tunteja laskematta tehtiin työtä oman kotimaan hyväksi.

Israel näyttää tänä päivänä toisenlaiselta. Moottoritiet halkovat maata sekä etelään että pohjoiseen. Maan ulkonäkö on muuttunut. Suurkaupungit laajenevat. Koko yhteiskunta on muuttunut, ja siihen on erittäin selkeä syy. Yksistään entisen Neuvostoliiton alueelta muutti Israeliin 1990-luvulla yli miljoona uutta asukasta, ja monista muistakin maista on juutalainen kansa palannut ja palaamassa Israeliin. Yhteiskuntarakenne muuttuu vääjäämättä.

Toisaalta viimeisten neljänkymmenen vuoden kuluessa asenteet maailmalla Israelia kohtaan ovat voimistuneet, joko puolesta tai vastaan. Aiemmin mielenkiinto Israelia kohtaan ei ollut niin suuri kuin se on tänä päivänä. Ihmisten mieliin nousee kysymyksiä, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Itselleni jo pelkästään tuon Israelin yhteiskunnallisen muutoksen näkeminen on ollut vakuuttava todiste siitä, että on kysymys hyvin ainutlaatuisesta kansasta. Myös varsin voimakkaat asenteet puolesta ja vastaan herättävät kysymyksen, miksi näin on.

Viimeksi kävin Israelissa vain noin viisi kuukautta sitten. Kaikki oli rauhallista, runsaasti eri maista vierailevia ihmisiä liikkui niin Betlehemissä kuin Jerusalemissa. Pääsiäisen aikaa. Kirjoitin siitä matkasta tähän blogiin myös pienen kirjoituksen: ´Patikointia ja Magdalan  kaivauksilla´.

Israelin maan ja Israelin kansan kohtalot ovat olleet monivaiheisia. Jo Abrahamin kanssa Jumala teki liiton ja lupasi Israelille oman maan. Monenlaisia vaiheita on Israelin kansa joutunut kokemaan. Karkotus omasta maasta, mutta myös paluu. Kysymys on ollut Israelin kansan suhteesta Herraan. Raamatun kohta 5 Moos. 30: 1-6 selittää paljon.  

Hesekiel kirjoittaa luvussa 36 ihanasti lupauksen Israelin vuorille. ”Minä tuon ihmiset, kansani Israelin, kulkemaan teidän rinteillenne. He saavat periä sinut, Israelin maa; sinusta tulee heidän perintöosansa, etkä sinä enää tee heistä lapsettomia.” Hesekiel 36: 12.

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.” Jesaja 62: 6, 7

Syksyn värit

 

Tällä kertaa minua inspiroi blogini ääreen syksyisen kaunis puu.  Se pysäytti kävelyretkelläni. Oli pakko ottaa kuva. Kauniit värit. Lehtien värin muuttuminen ja lehtien putoaminen syksyllä on aktiivinen ja tarkoituksella tapahtuva prosessi puun elämässä. Näin siis nimenomaan Suomenkin oloissa, talvi tekee tuloaan, puu suojautuu. Talven tuiskuihin ja kylmyyteen pitää varautua ja suojautua.

Toisenkin asian voin mainita. Pari vuotta sitten kirjoitin tässä blogissa keskeneräisestä taulustani. Nyt voin ilolla todeta, että se sittenkin valmistui ja on nyt raameissa seinällä.

Molemmat nämä esimerkit ovat hyviä esimerkkejä hengellistä elämää varten. On hyvä olla juuret syvällä Raamatun sanassa, että talven ja kylmän tullessa elämä säilyy sydämessä ja saa ajan koittaessa näkyä eteenpäin. Samoin ei kannata jättää keskeneräiseksi. Valmiina lopputulos on kaunis, niin myös uskomme päämäärä.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Psalmi 119: 105. Tämä kuvaa hyvin selkeästi Jumalan sanan, Raamatun, merkitystä meille. Sanan antamien neuvojen mukaan osaamme kulkea oikeaa tietä. Se on ihmeellinen Sana, johon Jumala on sitonut itsensä myös siten, että ainoastaan Pyhä Henki voi avata Sanan niin, että ymmärrämme sen.

Eräs ystäväni kirjoitti kauan sitten tervehdykseensä viisaat sanat: ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Kirkas valo on Kristuksen evankeliumin valo. Paavali muistutti, että emmehän julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, maailman valo. ”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan.” 2 Kor 4: 6.  Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille. Lisäksi Paavali muistutti, että on kysymys aarteesta. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

Jumala sanoi ”Loistakoon valo pimeydestä”, ja se valo loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta.” Fil. 2: 15 Mikä se meidän maailmamme sitten onkaan, työpaikkamme, sukumme, naapurimme, mikä sitten ympäristömme onkaan. Pidetään esillä Kristuksen valoa.

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.

Valo

 

Kesä on kääntymässä syksyyn ja samalla valoisa päivän aika lyhenee ja pimenevät illat ja yöt ovat pian käsillä. Valo on kenties kaivatuin asia pimeyden keskellä.

Raamatun teksteissä valo on vertauskuva Herran sanasta. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Psalmi 119: 105) Sanaa verrataan myös pimeässä paikassa loistavaan lamppuun ja samalla kehotetaan kiinnittämään katse tuohon lamppuun.

Mielenkiintoisen näkökulman Jumalan sanan valoon tuo tuttu Herran siunaus. ”Herra valistakoon kasvonsa sinulle.” Lukemani mukaan tämä lause voitaisiin kääntää myös sanoilla: valaiskoon Herra sinulle kasvonsa, kasvojensa ilmeen.

Tuo Herran siunauksen kohta puhuu Jumalan kasvojen näkemisestä. Se on kuvainnollista puhetta. Ihmisten kesken toinen toisiamme katsellessa henkilön kasvot heijastavat hänen todellista syvintä olemusta. Kasvoilla on monia ilmeitä, jotka heijastavat ajatuksia, tunteita ja asenteita. Sanotaanhan myös silmien olevan sielun peili. Jumalan kasvoihin pätee sama.

Kun Jumala valaisee meille kasvonsa, ja me katselemme niitä, kykenemme näkemään ja ymmärtämään enemmän sitä, mitä Hän on, millainen Hän on ja mitä Hän ajattelee meistä.

Missä ovat Jumalan kasvot? Kaikkialla ympärillämme. ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1: 20) Sanan opetusten kautta näemme Jumalan ja Hänen suunnitelmansa.

Jumalan kasvoista voimme lukea Hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 16)

Jostakin syystä jokin aika sitten herätessäni aamulla mielessäni soi laulu: ”Olen matkalla vain, laulan kulkiessain, laulun aiheena on mulla Vapahtajain.” En muista, milloin ja missä sen viimeksi kuulin. Joka tapauksessa tuona aamuna nuo sanat toivat sydämeeni ilon ja rauhan. Se oli juuri tähän hetkeen tarpeellinen lohdutus. Ehkä laulun jatko avaa jotakin siitä, miksi se oli minulle tosi tärkeä. ”Tämä taistojen tie, läpi kyynelten vie, mutta matkani pää, kaukaa jo häämöttää.” ”Jeesus lohduttaa, Jeesus vahvistaa ja johdattaa.”

Tämän hetken maailmaa katsoessa näkee vihan ja sodan kasvot.

Ainoa lohdutus, mikä on todellinen tänäkin päivänä, on se mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen. ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh.14:1-4

Jeesus on maailman valo. Se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo. Loistakoon tämä valo kirkkaana!