Älä pelkää

 

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme, pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin, vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta.” Nämä sanat ovat Psalmista 46.

Pelko lisääntyy. Pelätään, mikä maanpiiriä kohtaa. Kaikenlaiset luonnon voimat, sodat tai sodanuhka ovat jokapäiväisiä uutisaiheita. Oma osansa on myös pandemiatilanteella. Se on ainakin saanut ikään kuin vetäytymään omiin oloihin. Monet yhteydet on pitänyt jättää ja se rasittaa ja kuormittaa mieltä.

Siksi halusin aloittaa tämänkertaisen blogini Psalmin 46 sanoin. Jumala on todella meidän turvamme ja voimamme. Jeesus sanoi, että hän on maailman valo ja että se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.

Ajattele, kun on valo ja näkee ja ymmärtää, mitä tapahtuu, jo se tuo turvallisuutta. Onhan Jumalan sana hyvin perusteellisesti kertonut kaiken, mitä on tapahtunut ja mitä tulossa on.

Jeesus sanoo, että te olette maailman valo. Tällaisenkin ajan keskelläkö? Kyllä, juuri nyt erityisesti. Kutsuessaan Pietarin ja hänen veljensä Andreaksen, hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Myöhemmin Jeesus opetti opetuslapsia ja sanoi: ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Jos lampussa on valo, se loistaa ja luo valoaan ympärilleen. Tämä on meidän mahdollisuutemme osoittaa ympärillämme oleville ihmisille, että kaiken tämän kummallisen maailman keskellä on toivo, on turva ja tulevaisuus.

Jeesus on maailman valo ja on antanut sen valon jokaiselle, joka uskoo häneen. Tätä valoa saamme loistaa ihmisten parissa elämässämme joskus sanoin, joskus sanoitta, kuitenkin parhaiten osoittaen rakkautta toisia kohtaan.

Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että te olette maailman valo, niin samassa yhteydessä hän sanoi toisenkin asian, vieläpä ensin. ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?” Paavalikin kehotti, että olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata.

Jo kaksi vuotta kestänyt korona-aika ja erilaiset rajoitukset ovat jättäneet jälkensä moneen asiaan. Toisaalta suomalainen sulkeutuneisuus on kaikesta huolimatta ja kaiketi vähän pakostakin avautunut. Miten monet kerrat kadulla lenkillä ollessani on vastaantulijan kanssa syntynyt pieni keskustelu, joskus vastaantulijan aloitteesta, joskus minun aloitteestani. Nuo hetket ovat olleet aina virvoittavia ja hyvää mieltä tuottavia.

Kaksi adventtia

 

Kuuntelin tv:n adventtijumalanpalvelusta, jossa pappi mainitsi saarnassaan, että oikeastaan on kaksi adventtia. Todella mielenkiintoinen ajatus ja opetus.

Mistä sana adventti tulee? Se tulee latinan kielestä: adventus Domini eli Herran saapuminen/tuleminen. Kristillisessä kalenterissa adventti tarkoittaa joulua edeltävää vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kirkollisessa kalenterissa. Silloin lauletaan ensimmäisenä adventtisunnuntaina Hoosianna. Tämä adventti muistuttaa jo tapahtuneesta asiasta: Jumalan Pojan syntymisestä ihmiseksi.

Profeetat olivat ilmoittaneet jo vuosisatoja aikaisemmin, että Jumalan Poika syntyisi ihmiseksi. Marialle enkeli sanoi: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.” Enkeli ilmoitti Marialle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.”

Israelin kansan keskellä oli heitä, jotka tiesivät Jumalan lupauksen ja uskoivat, että se toteutuu. Simeon on yksi heistä. Hänestä kerrotaan, että hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä ja että hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Hän odotti, että näkisi Herran Voidellun ennen kuolemaansa. Näin oli Pyhä Henki ilmoittanut hänelle. Hän tuli temppeliin samaan aikaan kuin Joosef ja Maria toivat Jeesus-lasta sisälle. Simeon otti lapsen syliinsä, kiitti Jumalaa, että nyt hän oli nähnyt Jumalan lupaaman pelastuksen. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” Luukas 2: 30 – 32.

Miten Simeon pystyi näkemään pienestä lapsesta, kahdeksan päivän ikäisestä, kaiken tämän? Se on ihme! Jumalan Pyhä Henki ilmoitti sen hänelle. Samoin naisprofeetta Hannallekin, joka oli myös paikalla temppelissä. Samoin myös sinulle ja minullekin Pyhä Henki ilmaisee, että Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi, maailmaan, jotta me saisimme periä iankaikkisen elämän.

Jeesuksella oli edessään tehtävä maan päällä. Hän opetti synagogissa ja taivasalla, hän paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki ihmisjoukkoja, koulutti opetuslapset tehtäväänsä. Hänet ristiinnaulittiin ihmisten synnin ja syntien sovitukseksi. Tämä sovitus koskee kaikkia ihmisiä, mutta on vapaaehtoista ottaa tämä armahdus vastaan. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, on sana meille jokaiselle. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus astui taivaaseen. Hän on nyt siellä, mutta ei ole meitä unohtanut.

Entä se toinen adventti, adventus Domini, siis Herran saapuminen/tuleminen. Tätähän me odotamme, Herran tulemista takaisin, Jeesuksen toista tulemista. Jeesuksen opetuslapset katselivat Öljymäellä Jeesuksen taivaaseenastumista ja silloin heille sanottiin: ”Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Jeesus oli juuri puhunut heille ja sitten välittömästi hänet otettiin ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

Tuosta hetkestä on kulunut 2000 vuotta ja elämme siis tätä toista adventtia oikeasti, emme muistellen vaan odottaen Herran tuloa.

Tästä Herran saapumisesta maan päälle, toisesta tulemisesta, muistutti pappi tv-jumalanpalveluksessa. Oli tärkeää, että hän muistutti. Helposti unohtuu kaiken keskellä. Jeesus itse kuvasi ja kertoi Ihmisen Pojan tulemisen ajoista. Yksiselitteisesti ennen ja juuri nimenomaan sen kynnyksellä on vaikeita aikoja maan päällä. Ilmestyskirja kuvaa, on sotia, tulvia, maanjäristyksiä, metsäpaloja, merien ja muiden vesien saastumista jne.. Jumalanpalveluksen pappi luki joitakin näitä aikoja kuvaavia raamatunkohtia, mutta hän ei kommentoinut niitä. Silti voimme hyvin kuulla ja ymmärtää hänen viestinsä: ”Valvokaa! Herran tulemus on lähellä.”

Paavali huudahtaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen loppusanoissa: ”Maran ata!” ”Herramme tulee!” Ilmestyskirjan loppusanat ovat nämä: ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”

Syysmietteitä

 

Fredrik Wisløffin sanat hartauskirjassa pysäyttivät jälleen. ”Vartioi ajatuksiasi; ajatuksesi painavat leimansa koko elämääsi.” Johdantona Wisløff mainitsee Sananlaskujen kirjan luvun 23 jakeen 7. ”Niin kuin mies mielessään ajattelee, sellainen hän on.” Näin tämä jae on norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan. Hieman eri tavoin ajatus on suomenkielisessä raamatussa. ”Sillä niin kuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee.”(1938) Edeltävä ja seuraava jae ilmaisevat asiayhteyden viitaten ihmiseen, joka mielessään ajattelee ihan muuta kuin ulospäin sanoo ja tekee. Hänen lausumansa sanat eivät tule sydämestä.

Se, mitä ihmisen sydämessä on, tietää ihminen itse ja Jumala. Kun sydämessään hautoo asioita, ne pakostakin valtaavat yhä enemmän toteutuvina asioina elämässä ja elämäntavassa. Esimerkiksi jos ajattelee epäpuhtaasti, herää himo, jota pian seuraa syntinen teko. Tämä aika elää sellaisella tempolla ja tavalla, että se kieltämättä valtaa mielenmaailmaa ja ajankäyttöäkin.

”Jos ajattelet rakkaudettomasti, voit tosin yrittää peittää rakkaudettomuuttasi hymyilyn ja teeskennellyn ystävällisyyden naamion taakse, mutta häijy mielesi on aina pilkistävä esiin vilpillisen naamion takaa.” Tässä kohden on hyvä katsahtaa omaan sydämeen. Vaikka naapuri ei näe ajatuksiani, niin Jumala näkee. Jumala näkee kaikki ajatukseni, kaiken, mitä minussa on.

Jumala kuulee puheetkin ja niitä kuulevat toiset ihmisetkin. Jaakob antaa kirjeessään mietittävää. Laivaa, suurtakin laivaa, ohjataan pienellä peräsimellä, minne perämies tahtoo. ”Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” ”Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Niin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Veljeni, ei viikunapuu voi tuottaa oliiveja eikä viiniköynnös viikunoita. Eikä suolainen lähde anna makeaa vettä.” Jaakobin kirje 3: 5, 10 – 12.

Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita. Näinhän sen tulee olla.

Keskeneräinen

 

Kuvassa oleva maalaukseni on keskeneräinen. Toivottavasti se ei jää keskeneräiseksi, vaan voisin sanoa, että se on niin sanotusti vaiheessa. Jatkan tilaisuuden tullen. Sinänsä historia tuntee moniakin todellisten ja kuuluisien maalareiden kesken jääneitä maalauksia ja veistoksia. Joskus taiteilija on kuollut kesken maalauksen teon. Joskus työ keskeytyi muusta syystä. Hyvin kuuluisa esimerkki keskeneräiseksi jääneestä teoksesta on Leonardo da Vincin maalaus Pyhä Hieronymus ja toinenkin Kuninkaiden kumarrus. Silti näissäkin teoksissa näkyy da Vincin mestarillisuus. Joskus taas maalauksen jättäminen keskeneräiseksi on ollut tarkoituksellinen tyylikeino.

Jeesuksen vertaus kylväjästä herätti sydämessäni suuremman huolen kuin maalauksen keskeneräiseksi jääminen. Ihmiset tulivat järven rannalle kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Hän kertoi, kuinka kylväjä kylvi siementä itse asiassa hyvin runsaasti. Osa siemenistä putosi tien oheen, sieltä linnut söivät ne. Osa putosi kallioperälle, siellä ei ollut tarpeeksi syvää maata, ja pian aurinko kuivatti kasvun alun, sillä orailla ei ollut juurta. Osa putosi orjantappuroihin, pian alkanut kasvu tukehtui. Osa putosi hyvään maahan ja antoikin sitten hyvän sadon.

Tämähän on hyvin selkeä vertaus siitä, miten ihminen – tänäkin päivänä – ottaa vastaan Jumalan sanan ja miten siihen suhtautuu. Kysymys on uskosta Jeesukseen, ottaa vastaan Hänet Pelastajana ja Vapahtajana. Tämä aika elää niin kovaa vauhtia, että todella sydämessäni rukoilen, että kukaan ei kulkisi Jeesuksen ohi. Tämän elämän jälkeen on iankaikkinen elämä. Sen Jumala tahtoo antaa jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Olen sydämeltäni evankelista ja minulla on oikeasti hätä ihmisistä.

Jeesus myös selitti vertauksen. Kylväjä kylvää sanan. Siis Jumalan sanaa, evankeliumia, on vietävä kaikkialle tänäkin päivänä myös Suomessa. Mahdollisuuksia on kyllä kovasti rajoitettu. Siitä huolimatta Pyhä Henki antaa johdatuksen oikeaan hetkeen ja paikkaan.

Vertaus kuvaa erityisesti myös tilannetta vastaanottajan kannalta. Tien oheen kylvetty kuvaa sitä, että ihminen kuulee sanan, mutta välittömästi Saatana tulee ottamaan pois kylvetyn sanan. Sehän on tuhanten juonten mestari. Tämä maailma on kova, ja on monia asioita, joiden takia ihmisen on vaikea kuulla ja uskoa Jumalan kutsua.

Kallioperälle kylvetty kuvaa niitä ihmisiä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, he kestävät vain hetken. Ahdistus tai vaino saa heidät luopumaan heti. Ei ole juurta itsessään, on siis keskeneräiseksi jäämisen suuri vaara. Silloin jos koska tarvitaan yhdessä kulkemista hänen kanssaan, tuen antamista ja myötäelämistä ja tukemista.

Orjantappuroiden sekaan kylvetty siemen kuvasi niitä, jotka kuulivat sanan, mutta tämän maailman kaikki huolet, rahan viettelys, himot vievät voiton. Niiden alle usko tukahtuu.

Jeesus kuitenkin sanoo, että on myös hyvää maata, johon kylväminen tuottaa hyvän sadon. On niitä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja tuottavat sadon. Ja Jeesus jatkaa sanomalla: ”Eihän lamppua oteta esiin siksi, että se pantaisiin vakan tai vuoteen alle. Eikö siksi, että se pantaisiin lampunjalkaan?” Niin lampun valo loistaa kaikille huoneessa oleville.

Tänään jos koskaan on aika antaa evankeliumin valon loistaa ja viedä ja antaa se eteenpäin. On hyvä muistaa, että kyllä se siemen ihan itse itää ja kasvaa mullassa, niin myös Jumalan sana ihmisen sydämessä puhuttelee ja tekee työtään. Jumalan työ ei jää keskeneräiseksi.

Kosketa muuria puolestani

 

”Kosketa muuria puolestani”, pyysi ystäväni kun kerroin hänelle lähteväni lyhyelle matkalle Israeliin. Tuo pyyntö viestitti: ”Rukoile puolestani.” Tämä tapahtui vuosia sitten, mutta nousi nyt elävänä muistona mieleeni. Korona-aika on rajoittanut matkustamista, ystävien tapaamista, kokoontumisia. Etätyöt, etäkoulu, jumalanpalvelukset netin kautta. Tuleeko tästä se ”uusi normaali”.

Näitä miettiessä on todella hyvä muistaa, että voimme ”koskettaa muuria” eli rukoilla vaikka olisimme yksin, rukoilla toisenkin puolesta. Rukous ei tunne rajoja, sillä ei ole matkustuskieltoa. Se ei joudu karanteeniin. Yksin kotona, ei kuitenkaan yksin, sillä Jeesus on kanssamme ja sydämessämme silloinkin. Toiseksi on syytä muistaa, että tällainen aika tuo ahdistusta, toivottomuutta ja hyvinkin syvää yksinäisyyttä. Ihmiskontaktien puute ja rajoitukset ovat ahdistavia asioita. Kuka voi auttaa? Voinko auttaa? Sen tiedän, että Jeesus voi.

Tämä kesä toisaalta on Suomessa ollut poikkeuksellisen kaunis, aurinkoinen. Kesä on lyhyt, mutta on aivan ihmeellistä seurata kesän etenemistä. Puut saavat lehtensä, kukkaloisto on upeaa puistoissa, teiden varsillakin, pelloilla, kotipihoissa. Linnut pesivät entiseen tapaan, emot ruokkivat poikasiaan. Seurasin ikkunasta pientä ruokintahetkeä. Ikkunan edessä olevan tervalepän oksalle pyrähti kottarainen ja kohta myös lähes samankokoinen väritykseltään aavistuksen verran ruskehtava poikanen. Emo lennähti vähän väliä hakemaan syötävää ja poikanen rauhallisesti odotti, kun emo tuo ruuan nokkaan.

Suomessa on ollut kaunis kesä, hellettä kyllä ja kuivuuttakin paikoin. Joitakin metsäpaloja on syttynyt. Uutiset maailmalta kertovat paljon huolestuttavammista tapahtumista. Rein-joki tulvi Saksan länsiosassa ja länsinaapureiden alueella. Tulvissa kuoli ainakin 200 ihmistä ja sen lisäksi talojen ja teiden sortuminen on ollut poikkeuksellisen suurta. Samoin on ollut rankkasateita ja tulvia Kiinassa, kuolleita ainakin yli 300 lehtitietojen mukaan. Suuria metsä- ja maastopaloja on ollut eri puolilla maailmaa; Venäjällä, Australiassa, Kaliforniassa, Kreikassa ja muissa Välimeren maissa. Covid-virus saa uusia muotoja ja koronapandemia jatkuu maailmanlaajuisesti.

Jeesus kehotti ajan arvioimiseen. Hän totesi kansalle, että osaatte arvioida, tulee sade, kun pilvi nousee lännestä. Tulee helle, kun etelätuuli puhaltaa. Mutta miten te ette osaa arvioida tätä aikaa. Silloin oli kysymys siitä, että oli tärkeä tunnistaa kuka Jeesus on. Hän oli Jumalan Poika, joka tuli sovittamaan ristinkuolemallaan ihmisten synnit ja avaamaan tien taivaaseen ja yhteyden Jumalaan. Jumala oli profeettojensa kautta ilmoittanut, että hän tulee, mutta häntä ei tunnistettu. Kyllä oli niitäkin, jotka tunnistivat kuten toinen Jeesuksen kanssa samaan aikaan ristiinnaulituista. Hän sanoi siinä ristillä riippuessaan: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.” Täydellinen armo ilman mitään omia ansioita.

Mitä nyt tänä päivänä on tärkeä tunnistaa? Jeesus on tulossa takaisin, tämän maailman muoto on katoamassa. Nyt on omat merkkinsä. Suuri ongelma on ilmastonmuutos ja sen seuraukset, koronaepidemia ja sen seuraukset. Tietotekniset yhteydet ovat maailmanlaajat, lähes kaikkialla on käytössä nettiyhteydet.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Sen vain sanon, veljet, että aika on lyhyt… Olkoot ne, jotka ostavat, kuin eivät omistaisi mitään, ja ne, jotka käyttävät hyödykseen tätä maailmaa, kuin eivät siitä hyötyisi, sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” 1 Kor. 7: 29 – 31.

Roomalaiskirjeessä: ”Tiedättehän tämän ajankohdan, että teidän on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot ja pukekaamme päällemme valon varusteet.” Room. 13: 11, 12.

Paavali kehottaa vaeltamaan valossa Efesolaiskirjeen 5 luku jae 8: ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.” Kristus valaisee, valo voittaa pimeyden. Paavali kuvaa varsin selkeästi, mistä on kysymys, kun puhutaan pimeydestä ja valosta Efesolaiskirjeen luvun 5 jakeissa 8 – 21. Hyvinkin ajankohtaista tekstiä.

Valta

 

Suomessa järjestettiin hiljattain kuntavaalit. Siinäkin on kysymys vallasta, kuka tai ketkä saavat päättää kunnan asioista. Se valta on tosin aika rajoitettua valtaa, valtaa kuitenkin.

Hyvin mielellään halutaan esimerkiksi taloudellista valtaa ja oikeuksia itselle, ja sehän on usein pois toiselta. Vallankäyttäjiä on monenlaisia. Usein halutaan oikeuksia ja etuja itselle tai omalle ryhmälle. Ei kuitenkaan voi unohtaa heitä, jotka ovat työskennelleet väsymättä toisten hyväksi ja heidän parhaakseen. Näin on hyvin monella elämänalueella Suomessakin.

Aivan toista mittaluokkaa on vallankäyttö valtioiden ja kansojen välillä. Soditaan asein, vallataan naapurimaalta alueita itselle. Maan sisäisiä vähemmistöryhmiä saatetaan sortaa ja kohdella huonosti. Yksi tuoreista uutisiin nousseista tapauksista on uiguurien kohtelu Kiinassa.

Mistä tämä kaikki on peräisin? Kun Jumala loi ihmisen, hän antoi ihmiselle asuinpaikaksi paratiisin. Kaikki oli vapaasti käytettävissä, paitsi yksi asia oli kielletty: hyvän ja pahan tiedon puusta ei saanut syödä. Käärme, sielunvihollinen, kysyi: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Älkää syökö mistään puutarhan puusta’?”.  Ovela kysymys: mistään puusta. Nainen selitti, mistä sai ja mistä ei saanut syödä. Käärme houkutteli ja sai naisen ja miehen syömään kielletyn puun, hyvän ja pahantiedon puun hedelmää. Sen jälkeen he ymmärsivät, mikä on pahaa. Seurasi karkotus paratiisista. Pian tapahtui veljessurma, Kain tappoi Aabelin. Sieltä ihmiskunnan alusta on seurannut valtakysymys, kuka on ensimmäinen.

Jumala lähetti oman Poikansa Jeesuksen maailmaan lunastamaan ja sovittamaan ihmiset taivaskelpoisiksi ja iankaikkiseen elämään taivaassa. Edellä kuvatun perusteella on aivan selvää, että ilman tätä lunastusta ei taivas voisi olla taivas, koska kaikki se paha, mitä tässä maailmassa näemme ja koemme, olisi siellä. Ei se olisi taivas, jos kaikki paha olisi siellä.

Jeesus teki maan päällä ollessaan hyvää, paransi sairaita, herätti kuolleita, puhdisti temppelin, puhui suurille kansanjoukoille, ruokki heidät ja opetti kansaa kertoen Jumalan valtakunnasta. Kerran Jeesus käveli temppelissä ja ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat tulivat hänen luokseen ja kysyivät: ”Millä vallalla sinä tätä kaikkea teet? Ja kuka on antanut valtuudet tehdä tätä?” Jeesus pyysi, että sanokaa te ensin, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä. Sitten hän vastaisi heidän kysymykseensä. Se olikin vaikea paikka, piti miettiä. Jos he sanoisivat: ”Taivaasta”, niin Jeesus sanoo: ”Miksi ette sitten uskoneet häntä?” Jos he sanoisivat: ”Ihmisistä”, niin kansa suuttuu, sillä ihmisten mielestä Johannes oli profeetta. Siispä he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.”

Ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kiinnostuneita vallasta, siitä nuo kysymykset nousivat. Fariseukset ja herodilaiset olivat kiinnostuneita rahasta ja vallasta. He kysyivät, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei. Se oli tietynlaista poliittista peliä, herodilaiset tukivat Herodesten poliittisia päämääriä. Kysymys oli edelleenkin vallasta. Jeesuksen vastauksen perusteella he voisivat syyttää vaikka keisarin vastustamisesta. Jeesus pyysi denaarin, kolikon, jossa oli keisarin kuva. ”Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”

Vielä eräs ryhmä tuli Jeesuksen luo esittämään omat kysymyksensä. Saddukeukset olivat uskonnollinen ja valtiollinen puolue. Saddukeukset olivat sitä mieltä, että ylösnousemusta ei ole. He virittivät oman kysymyksensä. Oli seitsemän veljestä. Yksi heistä otti vaimon, mutta pian mies kuoli. Toisen veljen tuli ottaa sitten leskeksi jäänyt vaimo. Kävi nyt niin, että kaikkien seuraavien veljien kohdalla sama toistui. Vaimokin kuoli, kenen vaimo hän sitten olisi ylösnousemuksessa? Saddukeukset tekivät kompakysymyksen ylösnousemuksesta, he itse eivät uskoneet, että on ylösnousemus. Jeesus vastasi: ”Tämän maailmanajan lapset ottavat vaimon ja menevät vaimoiksi. Mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät enää ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, koska he ovat ylösnousemuksen lapsia. Sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut, sillä kertomuksessa orjantappurapensaasta hän sanoo Herraa Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä hänelle kaikki ovat eläviä.”

”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa?”

Ristillä riippuessaan Jeesuksen molemmin puolin oli pahantekijä ristiinnaulittuna. Toinen pahantekijä pilkkasi Jeesusta. Mutta toinen heistä tunnusti, että hän kärsii oikeudenmukaisesti ja saa, mitä hänen tekonsa ansaitsevat, mutta Jeesus ei ole tehnyt mitään pahaa. Sitten hän sanoi Jeesukselle: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.”

”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.” Mark. 2: 10

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh. 11: 25, 26

Israel, pieni maa - iso uutinen

 

Joitakin vuosia sitten kirjoitin kirjan ”Kesä on jo lähellä, Israel”. Kirjan nimi tuli Jeesuksen vertauksesta. ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun näette niiden puhkeavan lehteen, te tiedätte kuin itsestään, että kesä on jo lähellä.” Lehtien puhkeaminen kertoo mieluisan ajan, kesän, tulosta. Vertauksen puiden voi myös ajatella tavallaan kuvaavan maailman valtioita ja ajan kulumista ja maailman muuttumista. Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin vuonna 1945 ja silloin siihen liittyi 51 valtiota. Nykyään jäsenmaita on 193, yksi niistä on viikunapuu, Israel, siihen puhkesi lehdet 1948. Silloin Israelin valtio perustettiin kahden tuhannen vuoden tauon jälkeen. Hajotuksessa ollut juutalainen kansa on palannut ja vieläkin palaamassa omaan maahansa, alija jatkuu edelleen.

Jeesuksen vertauksen varsinainen sanoma oli se, että mistä tietää lopun aikojen olevan käsillä. Hän puhui ennen puuvertausta siitä, mitä maapallolla todellisesti tapahtuu lopun aikoina. Auringossa, kuussa ja tähdissä on merkkejä, ja maan päällä kansoilla ahdistus ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ihmiset pelkäävät. Nämä olivat Jeesuksen kuvaamia merkkejä lopunajoista. Puuvertaus puolestaan ilmoitti hyvin luonnollisen asian – kun näette lehtien puhkeavan, niin tiedätte kesän olevan lähellä. Jeesus toimi maan päällä kaksi tuhatta vuotta sitten, siihen nähden viikunapuu sai lehdet aivan äskettäin, Israelin valtio syntyi 73 vuotta sitten.

Lopunajoista puhuessaan Jeesus siis ilmoittaa, että on merkkejä auringossa, kuussa, on ahdistus, epätoivo, meri ja aallot pauhaavat. Eivätkö juuri nämä ole tosiasioita tänä päivänä? Todellakin tiedämme tämänhetkisen tilanteen. Maapallon olosuhteet ovat yksi suurimpia huolenaiheita ihmisten mielissä. Samoin myös kaikki väkivaltaisuus ja sodat ovat jokaisen päivän uutisia.

Paikallisesta sanomalehdestä luin hiljattain (18.5) Päivän Sanan, joka tuntui hyvin ihmeelliseltä tähän hetkeen. Arvostan ja kiitän kyseistä lehteä, että se julkaisee päivittäin Päivän Sanana jonkin raamatunlauseen. Tällä kertaa se oli Sakarjan kirjan luvusta 14 jakeet 7 ja 8a.

”Kerran tulee aika – milloin, sen Herra tietää – jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet.” Jakeen 8 loppuosa, jota lehdessä ei ollut, kuuluu: ”Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.”

Seuraavana päivänä (19.5.) lehden Päivän Sanana oli Sakarjan kirjan jae 14: 9. ”Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.”

Nämä sanat ovat jotakin hyvin ihmeellistä, ne kuvaavat aikaa, joka ei vielä ole tullut. Ne viittaavat Messiaan tulon jälkeiseen Rauhanvaltakuntaan.

Juuri näinä päivinä nuo jakeet lehdessä! Juuri samaan aikaan, kun oli käynnissä Israelin ja Gazan konflikti (10.5–21.5 tulitauko). Sakarjan sanat ovat tärkeä muistutus siitä, että sittenkään sota ja konfliktit eivät jatku ikuisesti, vaan tulee rauhan aika, Rauhanvaltakunta, kun Jeesus Messias palaa. Tämän päivän taistelut viestivät siitä, että ihmiset eivät pysty saamaan aikaan rauhaa.

Sakarja puhuu edellä mainituissa jakeissa Herran päivästä. Siitä päivästä, jolloin Herra itse puuttuu asioihin. Sitä ennen kansat taistelevat edelleen keskenään ja Jerusalemia vastaan taistellaan. Israel kyllä kokee kovat ahdistukset vielä.  Tulee päivä, jolloin he sanovat: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’ Silloin lupauksensa mukaan Jeesus saapuu ja silloin nuo Sakarjan kirjassa olevat jakeet toteutuvat.