Pidä kiinni elämän sanasta

 

Nyt alkaa olla käsillä vuoden lyhin päivä. Tänä vuonna on tänne Etelä-Suomeenkin satanut jo ihan mukava lumikerros. Metsät ja puut ovat upean näköisiä. Mutta ilta pimenee nopeasti ja siitä on omat seurauksensa esimerkiksi, kun ajaa autollansa maaseudulla tai vähän tuntemattomammalla seudulla. Eilen olin matkalla ja totesin, että niin tienviitat kuin nopeusrajoituskyltitkin olivat suurelta osin lumen peitossa. Iltakin pimeni nopeasti. Haasteellista matkantekoa, mistä se oikea tie löytyy.

Nämä ajokokemukset tulivat sopivasti selventämään sitä, mistä ajattelin kirjoittaa blogiini. Mikä aika nyt on? Se on tärkeä kysymys. ”Vartija, mikä hetki yöstä on?”  Vartija vastaa: ”Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos kyselette, niin kyselkää uudelleen!” Jes. 21: 11, 12. Jumalan puhetta kaivataan ja odotetaan tänäkin päivänä.

Opetuslapset kyselivät Jeesukselta muun muassa milloin Jerusalemin temppeli hävitetään. Jeesus oli heille kertonut, että näin tulee tapahtumaan, ”tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan”. Jeesus oli sanonut, että hävitetään, mutta milloin? Roomalaiset tuhosivat temppelin 70 jKr. Jeesuksen sanat kävivät toteen aika pian. Mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki? Myös tämän kysymyksen opetuslapset esittivät. Tällaiset kysymykset kiinnostivat heitä.

Jeesus kertoi paluustaan, Ihmisen Pojan tulemisesta, mutta hän sanoi hyvin selkeästi, että sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin. Ihmiset eläisivät niin kuin eläisivät ihan niin kuin ei mitään erikoista olisi tulossa, normaalia elämää. Mutta silti olisi tärkeä olla valveilla. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” Matt. 24: 42–44.

Kun tiedämme, mikä aika nyt on ja mitä on tulossa, niin on tärkeää, että meillä on hyvä varustus. Jeesus oli jo Getsemanessa rukoilemassa, sillä hän tiesi, mitä kohta olisi edessä. Opetuslapsille hän sanoi: ”Istukaa tässä sillä aikaa. kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Pietari ja kaksi Sepedeuksen poikaa jäivät vähän kauemmaksi, Jeesus meni yksin rukoilemaan. Palatessaan opetuslasten luo hän löysi heidät nukkumasta. ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha heikko.” Matt. 26: 40, 41 Kolme kertaa Jeesus meni rukoilemaan ja aina palatessaan löysi opetuslapset nukkumasta.

Vielä yksi asia. Mikä on kristityn, uskovan tehtävä? Tehtävä liittyy kristityn vaellukseen. Filippiläiskirjeessä Paavali kehottaa näin: ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta, pidätte esillä elämän sanaa,” Fil. 2: 13–16

Kutsu tehtävään

 

Aina ei ole helppo olla kuuliainen ja viedä Jumalan antamaa sanomaa eteenpäin. Joonalle, Amittain pojalle, tuli Herran sana. Se sana oli kehotus mennä Niiniven kaupunkiin ja puhua siellä se sanoma, jonka Jumala hänelle puhuttavaksi antaisi. ”Saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut kasvojeni eteen.” Näin Herra kehotti Joonaa.  Joonan kirja 1: 2.

Joona sai tehtävän ja sanoman Jumalalta, mutta pakeni ja lähtikin Tarsiiseen menevään laivaan, siis länteen, kun Niinive oli idässä. Joona pakeni pois Herran kasvojen edestä. Joona halusi vain nukkua laivassa, ehkä silloin ei olisi mielessä se, että Jumala oli antanut tehtävän. Niin olisi helpompi olla. Merellä nousi kuitenkin ankara myrsky, niin ankara, että laiva oli hajota. Laivan miehistö tiesi, että Joona pakeni Herran kasvoja, sillä Joona oli sen kertonut heille.

Ratkaisu pulmaan oli se, että Joona heitettiin mereen. Silloin meri asettui myrskystään. Joona oli kuitenkin turvassa valaan vatsassa. Se oli hyvin ihmeellinen pelastuminen. Siellä valaan vatsassa Joona rukoili Herraa, Jumalaansa: ”Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle.” ”Sinä nostit minut elävänä haudasta, Herra, minun Jumalani.”

Joona meni Niiniveen, julisti sille sanoman, jonka Jumala oli antanut.  ”Saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut Jumalan kasvojen eteen.” Ajankohta oli vuosina 785–775 eKr. siis historiallinen tosiasia. Niiniven miehet uskoivat sanan ja tekivät parannuksen. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, Jumala armahti. Kansa päämiestä myöten halusi palvella elävää Jumalaa.

Raamatun aikajanalla Tuomarien aika oli 1220–1050 eKr., siis Egyptistä paluun jälkeen. Tuolta ajalta Gideon on esimerkki miehestä, jolle Herra antoi tehtävän. Israel oli omasta syystään tilanteessa, jossa midianilaiset hävittivät heidän maataan ja viljasatoa. Gideon pui vehnää viinikuurnassa, mielenkiintoinen paikka. Mutta se oli suojapaikka, sillä näin voi piiloutua midianilaisilta.

”Herra on kanssasi, sinä urhea sankari!” sanoi Herran enkeli, joka ilmestyi Gideonin ollessa puimassa. Tuomarien kirja 6: 12. Gideonilla oli vaikka kuinka monta kysymystä, että miksi näin on käynyt Israelille, vaikka Herra oli johdattanut heidät Egyptistä tuohon maahan.

Herra kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin vallasta. Minä lähetän sinut!” Minäkö, kyseli Gideon. ”Herra, millä minä vapautan Israelin? Sukuni on vähäisin ja minä nuorin isäni perheessä.” ”Koska Minä olen sinun kanssasi, sinä voitat midianilaiset.”, sanoi Herra. Gideon oli kuuliainen ja toimi samansa tehtävän mukaan.

Joona ja Gideon ovat esimerkkejä miehistä, joille Jumala antoi tehtävän. Tänäkin päivänä oleellista on se, että kun Herra antaa tehtävän, on uskollinen siinä, mikä se tehtävä sitten onkaan. Seurakunnan keskellä, työpaikallamme, sukumme keskellä, olla valona ja toivon mukaan levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua. Olet kallisarvoinen Kristuksen todistajana.

Vielä yksi ajatus, kun se on ollut niin mielessäni. Matteuksen evankeliumin luvussa 19 kerrotaan rikkaasta nuorukaisesta. Hän tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?” Tuo on aika iso kysymys. Jeesus vastaa, että on vain yksi, joka on hyvä. Jeesus sanoo nuorukaiselle, että pidä käskyt. Kyllä olen niitä noudattanut, toteaa nuorukainen. Mutta sitten Jeesus sanoo, että myy omaisuutesi ja anna rahat köyhille ja tule sitten ja seuraa minua. Tämä teki nuorukaisen murheelliseksi ja hän lähti pois.

Nuoren miehen kysymys olettaa, että ikuinen elämä voidaan saavuttaa tekemällä jotain hyvää. Jeesus kuitenkin tuo esille sen, että on vain yksi, joka on hyvä. Jeesus on kuollut ristillä meidän syntiemme tähden. Jeesus antaakin kehotuksen tule ja seuraa minua. Se on tie iankaikkiseen elämään.

”Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: 'Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.' Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10: 9–11, 13

Israel keskiössä

 

”Vuodet antavat näkökulmaa asioihin. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että olen omin silmin saanut nähdä, miten erilainen Israel oli 1970-luvulla kuin tänä päivänä.” Tällaisilla sanoilla ilmaisin lukijoille ajatukseni noin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirjan ´Kesä on jo lähellä, Israel´ esipuheessa.

Silti on todella vaikea ymmärtää, mitä vähän yli viikko sitten tapahtui. Hamas teki yllätyshyökkäyksen Israeliin. Hyökkäyksen yhteydessä ammuttiin tuhansia raketteja ja palestiinalaisjoukkoja tunkeutui rajan yli. Siviilejä kuoli, myös ulkomaalaisia, joukot ottivat toista sataa panttivankia. Näin on asiaa kuvailtu ja myös kuvia esitetty.

Ensimmäisen Israeliin suuntautuneen matkani ajankohtana oli kulunut vain kymmenen vuotta siitä, kun Israel oli saanut haltuunsa koko Jerusalemin alueen ja toisaalta tulevat intifadat olivat kaukana tulevaisuudessa. Siitä on jo 46 vuotta, kun tein tuon ensimmäisen matkani Israeliin ystäväni kanssa. Työskentelimme kibbutsilla kuukauden verran.

Ilmapiiri maassa oli silloin rauhallinen ja ainakin päällisin puolin sopuisa. Helposti ja vapaasti voi liikkua eri puolilla maata, ei ollut raja-aitoja eikä turvatarkastuksia. Kibbutseissa ja muuallakin työskenteli sitä sukupolvea, joka oli saapunut maahan Euroopan holokaustin keskeltä. Tunteja laskematta tehtiin työtä oman kotimaan hyväksi.

Israel näyttää tänä päivänä toisenlaiselta. Moottoritiet halkovat maata sekä etelään että pohjoiseen. Maan ulkonäkö on muuttunut. Suurkaupungit laajenevat. Koko yhteiskunta on muuttunut, ja siihen on erittäin selkeä syy. Yksistään entisen Neuvostoliiton alueelta muutti Israeliin 1990-luvulla yli miljoona uutta asukasta, ja monista muistakin maista on juutalainen kansa palannut ja palaamassa Israeliin. Yhteiskuntarakenne muuttuu vääjäämättä.

Toisaalta viimeisten neljänkymmenen vuoden kuluessa asenteet maailmalla Israelia kohtaan ovat voimistuneet, joko puolesta tai vastaan. Aiemmin mielenkiinto Israelia kohtaan ei ollut niin suuri kuin se on tänä päivänä. Ihmisten mieliin nousee kysymyksiä, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Itselleni jo pelkästään tuon Israelin yhteiskunnallisen muutoksen näkeminen on ollut vakuuttava todiste siitä, että on kysymys hyvin ainutlaatuisesta kansasta. Myös varsin voimakkaat asenteet puolesta ja vastaan herättävät kysymyksen, miksi näin on.

Viimeksi kävin Israelissa vain noin viisi kuukautta sitten. Kaikki oli rauhallista, runsaasti eri maista vierailevia ihmisiä liikkui niin Betlehemissä kuin Jerusalemissa. Pääsiäisen aikaa. Kirjoitin siitä matkasta tähän blogiin myös pienen kirjoituksen: ´Patikointia ja Magdalan  kaivauksilla´.

Israelin maan ja Israelin kansan kohtalot ovat olleet monivaiheisia. Jo Abrahamin kanssa Jumala teki liiton ja lupasi Israelille oman maan. Monenlaisia vaiheita on Israelin kansa joutunut kokemaan. Karkotus omasta maasta, mutta myös paluu. Kysymys on ollut Israelin kansan suhteesta Herraan. Raamatun kohta 5 Moos. 30: 1-6 selittää paljon.  

Hesekiel kirjoittaa luvussa 36 ihanasti lupauksen Israelin vuorille. ”Minä tuon ihmiset, kansani Israelin, kulkemaan teidän rinteillenne. He saavat periä sinut, Israelin maa; sinusta tulee heidän perintöosansa, etkä sinä enää tee heistä lapsettomia.” Hesekiel 36: 12.

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.” Jesaja 62: 6, 7

Syksyn värit

 

Tällä kertaa minua inspiroi blogini ääreen syksyisen kaunis puu.  Se pysäytti kävelyretkelläni. Oli pakko ottaa kuva. Kauniit värit. Lehtien värin muuttuminen ja lehtien putoaminen syksyllä on aktiivinen ja tarkoituksella tapahtuva prosessi puun elämässä. Näin siis nimenomaan Suomenkin oloissa, talvi tekee tuloaan, puu suojautuu. Talven tuiskuihin ja kylmyyteen pitää varautua ja suojautua.

Toisenkin asian voin mainita. Pari vuotta sitten kirjoitin tässä blogissa keskeneräisestä taulustani. Nyt voin ilolla todeta, että se sittenkin valmistui ja on nyt raameissa seinällä.

Molemmat nämä esimerkit ovat hyviä esimerkkejä hengellistä elämää varten. On hyvä olla juuret syvällä Raamatun sanassa, että talven ja kylmän tullessa elämä säilyy sydämessä ja saa ajan koittaessa näkyä eteenpäin. Samoin ei kannata jättää keskeneräiseksi. Valmiina lopputulos on kaunis, niin myös uskomme päämäärä.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun poluillani.” Psalmi 119: 105. Tämä kuvaa hyvin selkeästi Jumalan sanan, Raamatun, merkitystä meille. Sanan antamien neuvojen mukaan osaamme kulkea oikeaa tietä. Se on ihmeellinen Sana, johon Jumala on sitonut itsensä myös siten, että ainoastaan Pyhä Henki voi avata Sanan niin, että ymmärrämme sen.

Eräs ystäväni kirjoitti kauan sitten tervehdykseensä viisaat sanat: ”Olet kuin lamppu pimenevässä maailmassa. Älä välitä, jos maailma pimenee, sitä kirkkaampi on kristityn valo ajan illassa.” Kirkas valo on Kristuksen evankeliumin valo. Paavali muistutti, että emmehän julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, maailman valo. ”Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan.” 2 Kor 4: 6.  Näin Paavali kirjoitti korinttilaisille. Lisäksi Paavali muistutti, että on kysymys aarteesta. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

Jumala sanoi ”Loistakoon valo pimeydestä”, ja se valo loisti sydämiimme. Jumalan armosta olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

On lohdullista tietää, että meillä on astian asema. Valo itse on Kristus. Kaiken lisäksi tuo astia on pelkkä saviastia, ehkä vähän jo murtunut tai ehkä nokeentunut. Silloin on hyvä muistaa, että Hän, joka on valo, ei sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä. Hän ei sammuta. Saattaa kyllä vähän niistää ja puhdistaa, että valo loistaisi kirkkaammin.

”Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta.” Fil. 2: 15 Mikä se meidän maailmamme sitten onkaan, työpaikkamme, sukumme, naapurimme, mikä sitten ympäristömme onkaan. Pidetään esillä Kristuksen valoa.

Olet ehkä ainoa tuikkiva tähti monille ympäristössäsi.

Valo

 

Kesä on kääntymässä syksyyn ja samalla valoisa päivän aika lyhenee ja pimenevät illat ja yöt ovat pian käsillä. Valo on kenties kaivatuin asia pimeyden keskellä.

Raamatun teksteissä valo on vertauskuva Herran sanasta. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Psalmi 119: 105) Sanaa verrataan myös pimeässä paikassa loistavaan lamppuun ja samalla kehotetaan kiinnittämään katse tuohon lamppuun.

Mielenkiintoisen näkökulman Jumalan sanan valoon tuo tuttu Herran siunaus. ”Herra valistakoon kasvonsa sinulle.” Lukemani mukaan tämä lause voitaisiin kääntää myös sanoilla: valaiskoon Herra sinulle kasvonsa, kasvojensa ilmeen.

Tuo Herran siunauksen kohta puhuu Jumalan kasvojen näkemisestä. Se on kuvainnollista puhetta. Ihmisten kesken toinen toisiamme katsellessa henkilön kasvot heijastavat hänen todellista syvintä olemusta. Kasvoilla on monia ilmeitä, jotka heijastavat ajatuksia, tunteita ja asenteita. Sanotaanhan myös silmien olevan sielun peili. Jumalan kasvoihin pätee sama.

Kun Jumala valaisee meille kasvonsa, ja me katselemme niitä, kykenemme näkemään ja ymmärtämään enemmän sitä, mitä Hän on, millainen Hän on ja mitä Hän ajattelee meistä.

Missä ovat Jumalan kasvot? Kaikkialla ympärillämme. ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1: 20) Sanan opetusten kautta näemme Jumalan ja Hänen suunnitelmansa.

Jumalan kasvoista voimme lukea Hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 16)

Jostakin syystä jokin aika sitten herätessäni aamulla mielessäni soi laulu: ”Olen matkalla vain, laulan kulkiessain, laulun aiheena on mulla Vapahtajain.” En muista, milloin ja missä sen viimeksi kuulin. Joka tapauksessa tuona aamuna nuo sanat toivat sydämeeni ilon ja rauhan. Se oli juuri tähän hetkeen tarpeellinen lohdutus. Ehkä laulun jatko avaa jotakin siitä, miksi se oli minulle tosi tärkeä. ”Tämä taistojen tie, läpi kyynelten vie, mutta matkani pää, kaukaa jo häämöttää.” ”Jeesus lohduttaa, Jeesus vahvistaa ja johdattaa.”

Tämän hetken maailmaa katsoessa näkee vihan ja sodan kasvot.

Ainoa lohdutus, mikä on todellinen tänäkin päivänä, on se mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen. ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Joh.14:1-4

Jeesus on maailman valo. Se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo. Loistakoon tämä valo kirkkaana!

Patikointia ja Magdalan kaivauksilla

 

Genesaretinjärven vedenpinta on noin 213 metriä Välimeren vedenpintaa alempana. Sekä Genesaretinjärvi että Jordanin laakso ovat osa isoa hautavajoamaa. Tämä vajoama on yksi Suomestakin lähtevien muuttolintujen reiteistä etelään. Järven länsipuolella on Arbelvuori, huippu Genesaretinjärven pinnasta mitattuna 320 metriä, Välimeren pinnasta vain 181 metriä (wikipedia). Kyyhkyssolan kautta pääsee lännestä Genesaretinjärvelle.

Nämä maastonmuodot on hyvä tietää, kun lähtee patikkaretkelle. Tällä kertaa todella lähdin patikoimaan. Mielenkiintoista, alamäkiä, tasaista, kivikkoa, polun katkaisevia vesilammikoita ja ylämäki… Päämääränä Arbelvuoren huippu. Ihan huipulle asti en jatkanut, toiset kyllä. Joka tapauksessa upea kokemus liikkua samoissa maisemissa kuin Jeesuskin liikkui opetuslapsineen. Kyyhkyssolan kautta he saattoivat kulkea Genesaretinjärvelle ja Magdalaan, joka on järven rannalla.

Aivan järven rannalla sijaitsi Magdalan kaupunki, Maria Magdaleenan kotikaupunki. Luukas mainitsee, että Jeesuksen vaeltaessa kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan evankeliumia, hänen kanssaan olivat ne kaksitoista opetuslasta ja myös muutamia naisia, jotka oli vapautettu pahoista hengistä ja parannettu taudeista, heidän joukossaan oli Magdalan Maria, Luuk. 8: 1-3. Magdalan kaivaukset ovat tuoneet esiin kaupungin historiaa ensimmäiseltä vuosisadalta.

Kaivausten läheisessä uudessa rakennuksessa on useita kappeleita, jotka liittyivät Jeesuksen elämään ja ihmisten kohtaamisiin hänen kanssaan. Kuvassa oleva maalaus kosketti syvästi ja jäi puhuttelemaan.

Jalkoja, sandaaleja ja naisen käsi, joka kurkottaa viitan lievettä. Jeesus oli matkalla Jairoksen tyttären luo, ja suuri kansanjoukko tungeksi hänen ympärillään. Siellä oli myös nainen, joka oli kaksitoista vuotta sairastanut verenvuotoa. Hän oli kärsinyt monien lääkärien käsissä ja kuluttanut omaisuutensa saamatta mitään apua, Mark. 5: 25,26. Nainen oli kuullut Jeesuksesta ja tuli väkijoukossa hänen taakseen ja kosketti hänen viittaansa. Nainen ajatteli, että kunhan vain saan koskettaa hänen vaatteitaan, tulen terveeksi. Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja nainen tunsi tulleensa terveeksi. Jeesus tunsi, että hänestä oli lähtenyt voimaa, ja kääntyi ja kysyi ”Kuka koski minun vaatteisiini?” Opetuslapset totesivat, että tässä on niin kova tungos, kyllähän siinä tungoksessa kosketuksia tulee. Jeesus katseli ympärilleen. Nainen oli peloissaan ja heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja kertoi hänelle koko totuuden. ”Tyttäreni, uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi.”

Jeesushan oli siis matkalla synagogan esimiehen Jairoksen kotiin. Jairoksen pieni tytär oli kuolemaisillaan. Matkan aikana tytär ehti kuolla ja esimiehelle tuotiin sana, ”miksi nyt enää vaivaat opettajaa”. Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, usko ainoastaan!” Jeesus tarttui lasta kädestä ja sanoi: ”Taliata kuumi!” ”Tyttäreni, minä sanon sinulle, nouse!” 12-vuotias tyttö nousi heti kävelemään.

Matteuksen evankeliumin luvusta 4 lukuun 12 asti Jeesus liikkui ympäri Israelia, kaupungista kaupunkiin, synagogasta synagogaan ja julisti messiaanisuuttaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia. Ihmeet olivat merkkeinä Israelin kansalle, että he ymmärtäisivät: Jeesus on Messias. ”Jeesuksen luo tuotiin riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki. Koko kansanjoukko hämmästyi ja sanoi: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?” Matt. 12: 22

Voisiko tämä olla Daavidin Poika? Mikä tässä tapauksessa herätti tämän kysymyksen? Mykän demonin tapauksessa juutalaisten manauksesta ei ollut mitään hyötyä sillä kommunikointi sellaisen demonin kanssa oli mahdotonta. Juutalaisuudessa oli kyllä myös riivaajien ulosajamista, mutta se edellytti riivaajan nimen tietämistä. Mykän kanssa ei voinut keskustella. Juutalainen teologia opetti, että Messias, kun Hän tulisi, Hän kykenisi ajamaan ulos jopa tuollaisen demonin.

Tämä opetus oli tiedossa. Kansa koki ja näki, mitä Jeesus teki. Ja siitä näkemisestä nousi kysymys: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?” Kyllä Hän on.

Jerusalem

 

Lehdissä viime aikoina olleet uutiset Israelista ovat olleet huolta herättäviä. Uutisia ampumisista ja surmateoista puolin ja toisin Israelin sotilaiden ja Länsirannan palestiinalaisten välillä. Jerusalemissa palestiinalainen ampuja surmasi seitsemän synagogan ulkopuolelle. Palestiinalaisia kuoli ratsiassa Länsirannalla. Tällaisia uutisia on saatu kuulla alkuvuoden kuluessa. Lisäksi suuria mielenosoituksia syystä, että ihmiset kokevat Israelin demokratian horjuvan. Kansaa kokoontuu kaduille.

Kesällä tulee kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun itse olin Israelissa töissä kibbutsilla. Ennen työrupeamaa vietimme ystäväni kanssa viikon Jerusalemissa. Silloin ei ollut näkyvissä mitään tällaista, mitä tänä päivänä tapahtuu. Saatoimme ihan rauhassa liikkua Vanhassakaupungissa, Temppelivuorella, käydä Kalliomoskeijassa, Itkumuurilla jne.. Ei ollut vartioituja sisäänkäyntejä Itkumuurinkaan alueelle niin kuin tänä päivänä on ja ylläolevasta kuvasta voi havaita. Ensimmäinen intifada, palestiinalaisten kansannousu, oli vielä kymmenen vuoden päässä eli vuosina 1987–1993. Toinen alkoi syyskuussa 2000 ja jatkui vuoteen 2005.

Miksi kaikki on nyt muuttunut ja miksi juuri Jerusalem on kiistan aihe? Miksi Jerusalem on tärkeä? Miksi Jerusalemista löytyy Daavidin kaupunki, Itkumuuri ja Kalliomoskeija?

Sekä Iisak että Ismael ovat saman miehen, Abrahamin, poikia. Jumala oli kutsunut Abrahamin (silloin Abram) lähtemään omasta maastaan Kaldean Uurista. Jumala lupasi viedä Abramin maahan, jonka hän itse osoittaisi. Jumalan lupaus sisälsi myös, että hän tekee Abramista suuren kansan. Raamattu kertoo hyvin tärkeän asian seuraavilla sanoilla: ”Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” 1 Moos. 15: 6. Siis Abram uskoi, että se mitä Herra hänelle puhui, on totta ja niin tulisi tapahtumaan. Se on enemmän kuin, että uskoo Jumalan olevan olemassa. Herra teki liiton Abramin kanssa ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta suureen virtaan, Eufrat virtaan saakka.” 1 Moos. 15: 18.

Tuon lupauksen saadessaan Abramilta puuttui edelleenkin perijä. Abram ja Saarai eivät olleet saaneet perillistä. Saarai ehdotti, että Haagar synnyttäisi Abramille lapsen. Syntyi Ismael. Kun Abram oli 99 vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja teen sinun jälkeläisesi hyvin lukuisiksi.” 1 Moos. 17: 1, 2. Liiton merkiksi tuli poikalasten ympärileikkaus. Vasta tämän jälkeen Herra ilmoitti Abrahamille (nimi muuttui) Iisakin syntymästä. Saara, 90-vuotias, synnyttäisi lapsen. Ihme se olisi ja se tapahtui. Nämä ovat niitä asioita, jotka osoittavat, että ihminen ei itse ole tämän takana, vaan kaikkivaltias Jumala.

Iisak ja Ismail saman miehen eri äitien poikia. Jumala teki liiton Abrahamin kanssa ja hänen jälkeläistensä kanssa, ja se liitto on ikuinen liitto. Siinä yhteydessä Jumala lupasi, että ”maa, jossa asut muukalaisena, koko Kanaaninmaan, minä annan ikuiseksi omaisuudeksi sinulle ja jälkeläisillesi, ja minä olen heidän Jumalansa.”

Kun Jumala ilmoitti, että Saara synnyttää Abrahamille pojan, oli pojan nimeksi laitettava Iisak. Ja samassa yhteydessä Jumala antoi lupauksen: ”Minä pidän voimassa liittoni hänen ja hänen jälkeläistensä kanssa ikuisesti.” 1 Moos. 17: 19.

Lisäksi Jumala totesi Abrahamille, että hän on kuullut rukoukset myös Ismaelista. ”Minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja hyvin monilukuiseksi. Minä teen hänestä suuren kansan.” ”Mutta liittoni minä vahvistan Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää ensi vuonna tähän aikaan.”

Eli Jumalalla oli erityinen tarkoitus kansalle, joka syntysi Abrahamista, Iisakista. Jumala myös koetteli Abrahamia ja tämä liittyy nyt erityisesti Jerusalemiin. ”Uhraa poikasi, jota rakastat. Mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhrina sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.”  

Tämä oli esikuva siitä, mitä Jumala tulisi tekemään oman Poikansa kautta. Jumala näki Abrahamin uskon ja kuuliaisuuden, puuttui tilanteeseen. ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” Herran enkeli toi viestin ja antoi lupauksen siunauksesta: Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.

Moorian vuori. Jumalan oma Poika Jeesus Kristus annettiin ristiinnaulittavaksi. Salomo oli rakennuttanut Herran temppelin Jerusalemiin, Moorian vuorelle. Jerusalemin temppeli, joka siellä oli Jeesuksen aikaan, tuhottiin 70 jKr. Nyt siellä on Kalliomoskeija ja koko temeppelialue on kiistan aiheena tänäkin päivänä.

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62. Siion oli jebusilaisten linnoitus. Se sijaitsi Jerusalemin kaakkoisosassa Kidronin laakson ja Tyropoion-laakson välisellä kukkulalla. Kun Daavid oli valloittanut Siionin, hän rakenteli sitä ja sitä kutsuttiin Daavidin kaupungiksi. Siionin linna oli Oofelin kukkulalla Jerusalemin kaakkoisosassa. Tänäkin päivänä voi Jerusalemin kävijä nähdä ja kokea näiden paikkojen olleen olemassa.

”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.” Jes. 62: 6, 7.