Kerran eräs työtoverini lausui mielenkiintoisen ajatuksen
kilpaurheilusta. Sanatarkkaan en muista hänen lausumaansa. Ajatuskulku meni
jotenkin näin: Kilpailussa jokainen haluaa olla paras ja voittaa, minä haluan
olla paras ja voittaa, se on aika
itsekästä.
Tottahan se oikeastaan on, kyllä siihen ainakin ripaus
itsekkyyttä liittyy. Eikö voisi antaa toisen voittaa, että toisellekin tulisi
hyvä mieli. Jokainen kilpailija varmasti tekee paljon työtä ja uhraa
treenaamiseen kaiken aikansa ja energiansa. Sitten häviää sentillä tai sekunnin
kymmenyksellä. Toisaalta voittaja ansaitsee voittonsa. Urheilussa on tietenkin
paljon muustakin kysymys kuin pelkästä ykkössijasta. Eikö tärkeintä olekin jalo
kilpa?
Minäkin juoksen parasta aikaa kilparadalla. Olen juossut
yhtäjaksoisesti jo vuosia jopa vuosikymmeniä. Tämä rata on uskon kilparata,
jolle astuin silloin, kun tulin uskoon Herraan Jeesukseen. Tämä kilpailu se
vasta mielenkiintoinen onkin. Olen juossut, joskus aika hitaasti, ehkäpä
pysähtynytkin. Joskus olen tehnyt lassevireenit eli kaatunut, mutta noussut
jälleen ja jatkanut matkaa. En ole halunnut hypätä radan sivuun. Haluan päästä
maaliin saakka ja saada voittopalkinnon. Maali häämöttää. Hän, joka kutsui
minut kilparadalle, johdattaa minut perille saakka.
Tällä kilparadalla voivat kaikki saavuttaa voittopalkinnon. Raamattu
kehottaa, että juoskaa niin, että sen saavutatte.
”Ettekö
tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta
vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavuttaisitte sen.” 1 Kor. 9:
24 Sitten Paavali tarkentaa kilpailuohjetta ja palkinnon laatua kirjoittaen ”jokainen kilpailija noudattaa kaikessa
itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman.”
Paavalilla oli omassa juoksussaan päämäärä. Niin minullakin.
Paavali haluaa tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman, hänen
kärsimyksiensä osallisuuden ja päästä ylösnousemiseen kuolleista. Hän katsoo
eteenpäin, unohtaa sen, mikä on takana ja kurottautuu sitä kohti, mikä on
edessä. ”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni
voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella
kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 3: 14.
Voittopalkinto on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.
Koti taivaassa Isän luona. Jumala kutsuu taivaallisella kutsulla omistamaan
voittopalkinnon.
Harmillisesti todella hienoon huippu-urheiluun on viime
vuosina tullut ikäviä tahroja. Jotkut ovat käyttäneet kepulikonsteja voiton
saavuttamiseen. Dopingpaljastukset ovat vieneet palkinnon ja kunniankin
monilta. Monissa muissakin asioissa käytetään erilaisia kepulikonsteja oman
voiton tavoittelemiseen, on veroparatiisejakin.
Uskon kilparadalla juoksijallakin on omat vaaransa. Ei Paavali
ole turhaan kirjoittanut seuraavaakaan ajatusta. ”Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt
nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä
turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis,
nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.”
Kol. 2: 18, 19. Eksyttäjiä ja hämääjiä tulee houkuttelemaan pois oikealta uskon
perustalta.
Ainoa uskon perustus on Jeesus Kristus.
Urheilua on mielenkiintoista seurata, jalkapalloakin. Suuret
katsomot ovat täynnä peliä koko olemuksellaan seuraavia katsojia. Sydämen palo
ja into on käsin kosketeltavaa. Asiantuntijat studiossa analysoivat joukkueiden
pelistrategiaa ja pelaajien ominaisuuksia. Mielenkiintoista.
Raamatun strategiaohjeet ovat meille tosi tärkeitä ja
muistamisen arvoisia omalla kilparadallamme. Voittopalkintoa kohti!
