KATSOMOSSA JA RADALLA

Kerran eräs työtoverini lausui mielenkiintoisen ajatuksen kilpaurheilusta. Sanatarkkaan en muista hänen lausumaansa. Ajatuskulku meni jotenkin näin: Kilpailussa jokainen haluaa olla paras ja voittaa, minä haluan olla paras ja voittaa, se on aika itsekästä.

Tottahan se oikeastaan on, kyllä siihen ainakin ripaus itsekkyyttä liittyy. Eikö voisi antaa toisen voittaa, että toisellekin tulisi hyvä mieli. Jokainen kilpailija varmasti tekee paljon työtä ja uhraa treenaamiseen kaiken aikansa ja energiansa. Sitten häviää sentillä tai sekunnin kymmenyksellä. Toisaalta voittaja ansaitsee voittonsa. Urheilussa on tietenkin paljon muustakin kysymys kuin pelkästä ykkössijasta. Eikö tärkeintä olekin jalo kilpa?

Minäkin juoksen parasta aikaa kilparadalla. Olen juossut yhtäjaksoisesti jo vuosia jopa vuosikymmeniä. Tämä rata on uskon kilparata, jolle astuin silloin, kun tulin uskoon Herraan Jeesukseen. Tämä kilpailu se vasta mielenkiintoinen onkin. Olen juossut, joskus aika hitaasti, ehkäpä pysähtynytkin. Joskus olen tehnyt lassevireenit eli kaatunut, mutta noussut jälleen ja jatkanut matkaa. En ole halunnut hypätä radan sivuun. Haluan päästä maaliin saakka ja saada voittopalkinnon. Maali häämöttää. Hän, joka kutsui minut kilparadalle, johdattaa minut perille saakka.

Tällä kilparadalla voivat kaikki saavuttaa voittopalkinnon. Raamattu kehottaa, että juoskaa niin, että sen saavutatte.

”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavuttaisitte sen.” 1 Kor. 9: 24 Sitten Paavali tarkentaa kilpailuohjetta ja palkinnon laatua kirjoittaen ”jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman.”

Paavalilla oli omassa juoksussaan päämäärä. Niin minullakin. Paavali haluaa tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman, hänen kärsimyksiensä osallisuuden ja päästä ylösnousemiseen kuolleista. Hän katsoo eteenpäin, unohtaa sen, mikä on takana ja kurottautuu sitä kohti, mikä on edessä. ”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 3: 14.

Voittopalkinto on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Koti taivaassa Isän luona. Jumala kutsuu taivaallisella kutsulla omistamaan voittopalkinnon.

Harmillisesti todella hienoon huippu-urheiluun on viime vuosina tullut ikäviä tahroja. Jotkut ovat käyttäneet kepulikonsteja voiton saavuttamiseen. Dopingpaljastukset ovat vieneet palkinnon ja kunniankin monilta. Monissa muissakin asioissa käytetään erilaisia kepulikonsteja oman voiton tavoittelemiseen, on veroparatiisejakin.

Uskon kilparadalla juoksijallakin on omat vaaransa. Ei Paavali ole turhaan kirjoittanut seuraavaakaan ajatusta. ”Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol. 2: 18, 19. Eksyttäjiä ja hämääjiä tulee houkuttelemaan pois oikealta uskon perustalta.

Ainoa uskon perustus on Jeesus Kristus.

Urheilua on mielenkiintoista seurata, jalkapalloakin. Suuret katsomot ovat täynnä peliä koko olemuksellaan seuraavia katsojia. Sydämen palo ja into on käsin kosketeltavaa. Asiantuntijat studiossa analysoivat joukkueiden pelistrategiaa ja pelaajien ominaisuuksia. Mielenkiintoista.

Raamatun strategiaohjeet ovat meille tosi tärkeitä ja muistamisen arvoisia omalla kilparadallamme. Voittopalkintoa kohti!