Paluu diasporasta

 

Tapasin Estherin galilealaisella kibbutsilla. Hän ohjasi meitä vapaaehtoisia viheralueiden hoidossa ja opetti leikkaamaan kuihtuneet ruusunkukat oikealla tavalla. Esther oli muuttanut Israeliin Etelä-Amerikasta. Nyt hänen kotinsa oli tuo galilealainen kibbutsi. Hän oli yksi diasporasta palannut.

Myöhemmin eräällä matkallani Israelissa kävin silloin jo iäkkäämmän naisen kotona. Hän oli vuoteenomana, mutta kertoi omasta äidistään hyvin eloisalla tavalla. Äiti oli viety sisarensa ja vanhempiensa kanssa Auschwitziin. He olivat Unkarin juutalaisia. Äiti selvisi hengissä ja palasi Unkariin ja siellä tapaamani nainen syntyi. Israeliin he muuttivat 50-luvulla.

Olen tutustunut eri yhteyksissä niin Venäjältä kuin Yhdysvalloistakin Israeliin muuttaneita. Muuttajia saapuu Israeliin ympäri maailmaa kymmenistä maista. Se on ainutlaatuinen tapahtuma. Minkään muun kansan kohdalla ei ole vastaavaa. Tämä on paluuta hajotuksesta. Jumala hajotti Israelin kansan kaikkien kansojen sekaan, mutta Hän lupasi koota heidät jälleen heidän omaan maahansa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto, alija, tapahtui 1800-luvun lopulla. Silloin muuttajat tulivat lähinnä Itä-Euroopasta, myös Jemenistä. Ensimmäistä muuttoaaltoa seurasi monta uutta muuttoaaltoa. Hilda Andersson*, vuodesta 1927 vuoteen 1948 Öljyvuorella asunut ruotsalainen sairaanhoitaja, sai seurata elämää Israelissa kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän seurasi, miten juutalaiset ovat koettaneet päästä tähän maahan ”jalan, lentämällä, uiden, laivoilla ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla”. Vaikka toisen maailmansodan aikoina ja jälkeen juutalaisilla oli vaikeat olot eri maissa, sittenkin heidän saapumistaan maahan yritettiin rajoittaa ennen vuotta 1948. Kuvat huonokuntoisista ihmisiä täyteen lastatuista laivoista kertovat omaa kieltään.

Kuitenkin nämä varhaisessa vaiheessa maahan tulleet juutalaiset kuivattivat malariasuot, raivasivat maata viljelysmaaksi, istuttivat puita. Maa sai uuden ilmeen, karu ja kuiva maa alkoi tuottaa viljaa ja hedelmiä, kastelujärjestelmät kehitetiin. Onhan profeetta Hesekielin kautta Herra luvannut: ”Mutta te, Israelin vuoret, kasvatatte oksia ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille, sillä se on jo tulossa, aivan lähellä. Katso, minä tulen teidän luoksenne, te Israelin vuoret, ja käännyn teidän puoleenne. Silloin teidät viljellään ja teihin kylvetään. Minä tuon paljon ihmisiä, koko Israelin heimon, teidän rinteillenne; kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.” Hes. 36: 8-10.

Diasporasta paluu jatkuu edelleen. Israelin 8,7 miljoonan väestöstä juutalaisia on tällä hetkellä noin 6,5 miljoonaa ja kaikkiaan yhteensä eri maissa juutalaisia on noin 14 miljoonaa. Vuosittain maahan muuttavien määrä vaihtelee, kuten diagrammi vuosilta 1948 – 2016 osoittaa. Siitä voidaan havaita heti itsenäistymisen jälkeen korkeat pylväät. Silloin Israelin päässä poistuivat maahan tulon esteet.

Maahanmuutto Israeliin 1948 - 2016

Lähtömaissakin on ollut esteitä, juutalaisten ei annettu lähteä. Vuosien 1991 ja 1992 kohdalla on poikkeuksellisen korkeat muuttajamäärät. Hajonneen Neuvostoliiton alueilta tulivat nämä muuttajat ja koko yhdeksänkymmentäluvun ajan muutto oli runsasta. Vuonna 1991 toteutettiin esimerkiksi myös operaatio Solomon, ilmasilta toi yli 14000 Etiopian juutalaista Israeliin 36 tunnissa.

On Jumalan suunnitelma koota Israelin kansa takaisin omaan maahansa. Jumala toteuttaa suunnitelmansa oman aikataulunsa mukaan. ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: … Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä, kaikki, jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.” Jes. 43:1, 5-7

Maahanmuuttajia on lapsista vanhuksiin. Asunnot, toimeentulo, terveydenhoito, työpaikat, koulutus, kaikki nämä ovat isoja haasteita Israelille. On opeteltava yhteinen kielikin. Maan pinta-ala ei ole iso. Joskus olen katsellut Juudean vuoria ja ajatellut, että vuoren rinteet antavat tilaa.

Nyt ollaan hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa, miten ja millä aikataululla toteutuvat Jumalan Israelille antamat lupaukset. Raamatussa on kymmeniä eri kohtia eri profeettojen kautta annettuina Israelin kansan paluusta hajaannuksesta takaisin omaan maahansa. Sen toteutumisvaihe on nyt menossa.

*Kirja: Hilda Andersson, Israel keväällä 1948

Sinun vierelläsi

Sinun vierelläsi

Kaukaa on helpompi katsella monia vaikeita asioita kuten nälkää tai sairautta, onnettomuuksia tai kuolemaa. Tuntemattomista ei pysty kovin suurta tuskaa tuntemaan, ainakaan hetkeä pidempään. Se on niin, sillä ihmisinä meillä ei ole siihen riittävää kykyä. Kun taas kaikki tuollainen koskettaa omaa perhettä, läheisiä rakkaita, ystäviä, silloin meidänkin sydämeemme koskee.

Kansa huusi Jeesuksen ristille. Se oli yllytetty siihen. Jeesuksen lähipiiri seisoi ristin edessä.

Jeesuksella oli ystävä, joka aiemmin edellisenä päivänä oli napannut miekalla korvan pois kiinniottajalta. Silloin Pietari ei omasta puolestaan vielä pelännyt. Hiilivalkealla hän sitten kielsi Jeesuksen ja poistui katkerasti itkien paikalta. Jo paljon aikaisemmin ennen noita päiviä Jeesus oli sanonut ja myöhemmin vahvisti sanansa Pietarille: ”Kun kerran palajat vahvista veljiäsi.”  Jeesus ei hylännyt Pietaria.

Jeesuksen sovitustyö koskee kaikkia. Ei ole poikkeuksia. Näin uskon. ”Kun kerran palajat…”

Toiset halusivat kivittää langenneen naisen. Jeesus ei. Jeesus herätti lesken ainoan pojan, joka oli kuollut. Hän paransi Betesdan lammikolla liikuntakyvyttömän miehen, jolla ei ollut ketään omaa läheistä ihmistä.

Jeesuksella on sydäntä ja sääliä jokaista ihmistä kohtaan. Hänellä on kyky tuntea ihmisen sydämen ahdistus. Hän on Jumala, rakastava Jumala.

Julkisuus on armoton siellä oleville ihmisille, etenkin silloin, kun jotakin ikävää sattuu. Alashuutajia riittää. Kuka tuntee heidän sydämensä kivun?

Mieluummin kuin että liittyisimme sormella osoittajien joukkoon, mieluummin meidän tulisi rukoilla heidän puolestaan, jotka ovat elämässään vaikeassa kohdassa.

”Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.” Psalmi 9: 10, 11.

 

Jos jotakin voit!

Olen Jumalalle hyvin kiitollinen niistä ihmisistä, jotka rukoilevat puolestani. Edes kaikkia heistä en tiedä. Jotkut rukoilevat puolestani, kun olen sitä pyytänyt. On myös heitä, joiden sydämeen Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut halun muistaa minua jatkuvasti rukouksin. Se on suuri siunaus.

Nuo rukoukset eivät ole olleet tuloksettomia. Voin hyvin jäljittää elämästäni niiden vaikutuksia alkaen uskoontulosta, työhön sijoittumisesta aina sairaudesta paranemiseen asti. Puhumattakaan siitä yleisestä siunauksesta, mitä ne elämääni tuovat. Nuo nimetyt tapahtumat ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Juuri ne osoittavat minulle, etteivät rukoukset ole turhia, ja ne osoittavat Jumalan voiman ja hänen halunsa olla mukana yksityisenkin ihmisen elämässä.

Rukouksen tarvetta on. Varmaan on hyvä jakaa taakkoja toisten kanssa. On helppoja ja vaikeita asioita, mutta ne kaikki ovat tärkeitä. Hyvin usein itse olen ollut tilanteessa, jossa isä tai äiti pyytää esirukousta lapsensa tai lapsenlapsensa puolesta. Siinä isä ja äiti ovat ilmaisseet herkimmän kohdan omassa sydämessään. Se on rakkauden ansiosta. On tärkeätä puhua noista asioista Jumalalle.

Mies oli poikansa tähden ylipääsemättömässä tilanteessa. Kirjanoppineillakin oli sanansija opetuslapsia kohtaan, kun opetuslapset eivät pystyneet auttamaan poikaa. Niinpä asiasta väiteltiin. Paikalle tuli Jeesus. Mies kertoi asian Jeesukselle sanoin: "Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Jeesus vastasi: " 'Jos jotakin voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Isä parahti: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". Mark 9: 14 - 27. Se, mitä opetuslapset eivät kyenneet tekemään, sen teki Jeesus. Hän paransi ja vapautti pojan vaivastaan.

Ratkaisevaa ei ole uskonmäärä ei mitta, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Ei ongelman laatu, vaikeus tai helppous, tarpeen pienuus tai suuruus, vaan kohde, jolle rukoukset osoitetaan. Hän, Jeesus Kristus, jolle rukouksemme esitämme, Hän on voimallinen. Hän voi, kykenee ja osaa ratkaista asioita ja auttaa.

Vaikka ei pystykään selittämään läheskään kaikkea, mitä rukouksessa tapahtuu, niin rukous on hyvin kiehtova asia. Viime aikoina olen yhä enemmän ihmetellyt ja miettinyt sitä, miten valtavat mahdollisuudet rukoukseen liittyy. Jumala on antanut omasta tahdostaan meille tällaisen suuren lahjan. Voimme sitä ilolla käyttää siunaukseksi toinen toisillemme.