Historiaa, nykyisyyttä ja tulevaakin



Yad Vashemin Vainojen museon portti, Jerusalem

  

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä Euroopan mantereella, natsi-Saksa antautui 8. päivä toukokuuta 1945. Tänään on 8.5.2020. Huhtikuun lopussa saatiin lukea sanomalehdistä, että Haminan juutalaisella hautausmaalla oli tehty ilkivaltaa, kaadettu ja töhritty hautakiviä. Muutama päivä sen jälkeen Kotkan Lenin-patsas töhrittiin antisemitistisin viestein. Näin lyhyesti tähän alkuun historiaa ja nykyisyyttä.

Ennen kuin jumalanpalvelukset ja kokoontumiset koronaviruksen takia kiellettiin, oli sovittu, että puhun seurakunnassani aiheesta Paavalin Israel-teologia. Muutamia ajatuksia aiheesta tähän blogikirjoitukseen.

Paavalille oli hyvin kipeä asia se, että Israel torjui ja hylkäsi Jeesuksen Messiaana. Paavali puhuu siitä paljon ja siitä, miksi niin kävi ja mitä se jatkossa merkitsee ylipäätään muutenkin. Jumala valitsi Israelin. Paavali kertaa, mitä tämä Jumalan valinta on antanut Israelille. Hän luettelee kahdeksan etuoikeutta, erioikeutta Room. 9: 4, 5. Heille kuuluu 1) lapsen asema, Israel on minun esikoispoikani. 2) Kirkkaus, Jumalan kirkkaus johdatti erämaavaelluksen aikana, asettui ilmestysmajaan, temppelin kaikkein pyhimpään jne. 3) Liitot, Aabrahamin liitto, Mooseksen lakiliitto, Uusi liitto Jer. 31: 30 – 36. Jumala teki sen Israelin kanssa, mutta se laajennettiin koskemaan myös pakanoita, Matt. 26: 28 (liiton veri). 4) Antoi lain, sisältää Jumalan sanan ja ohjeet, 5) Jumalanpalveluksen, 6) Lupaukset. 7) Kantaisät, Aabraham, Iisak, Jaakob. 8) Heistä syntyi Messias Kristus, Hän on lihan puolesta Israelista.

Paavali miettii, miksi Israel hylkäsi Messiaan ja mitä siitä seuraa Raamatun historian valossa. Ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana tai Jumalan lupaukset olisivat epäonnistuneet tai rauenneet tyhjiin. Sana ja lupaukset eivät ole pettäneet eivätkä epäonnistuneet. Ne lupaukset, jotka annettiin Israelille, ne yhä edelleen annetaan Israelille.

Paavali puhuu kompastuskivestä. Jo Jesaja oli puhunut kompastuskivestä. ”Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.” Jes. 28: 16. Tässä asian ytimessä on se totuus, että uskon kautta ei tekojen kautta. Eikö Jumalalle voikaan olla kelvollinen tekojen kautta? Ei. Vaikka noudattaisi lakia hyvin tarkasti? Ei. Sillä kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia. Jeesus, Jumalan Poika, kuoli synnittömänä meidän puolestamme, juutalaisen sekä ei-juutalaisen. Uskosta Jeesukseen tulee vanhurskaus ja elävä yhteys Jumalaan.

Paavali tuo selvästi myös esille sen, että juutalaiset eivät ole kompastuneet jäädäkseen siihen tilaan. Heidän lankeemuksensa on koitunut pelastukseksi pakanoille. Paavali tuo esille salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11: 25–27

”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää” Jes. 62: 1, 2. Näistä raamatunjakeista on tehty aivan ihana laulu. Viimeksi sain kuunnella tuota laulua heprealaisen lauluryhmän esittämänä helmikuun lopulla Israel-illassamme. Oli ilo kuunnella!

Israel-illat niin kuin muutkin kokoontumiset ovat olleet tauolla koronatilanteen vuoksi. Tietysti toivoisi, että pian taas voisimme kokoontua yhteen rukoilemaan ja kiittämään Herraa kaikesta armosta, jota hän on meitä kohtaan osoittanut. Jesajan kirjan luvussa 62 on myös tuo tuttu kehotus: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.”

Kidronin laakso

Kidronin laakso, Jerusalem

Kidronin laakso on Jerusalemin kaupungin ja sen itäpuolella olevan Öljymäen välinen laakso, joka yhtyy kaupungin länsi- ja eteläsivua kiertävään Hinnomin laaksoon. Perimätiedon mukaan sama kuin Joosafatin laakso. Kidronin laakso tuli mieleeni ja se, että siinä laakson pohjalla olen joskus käynyt ja ottanut valokuvankin.

Öljymäki Kidronin laakson toisella puolella.
Kuva otettu vuonna 1977 Vanhankaupungin muurilta,

Jerikon tietä alas laaksoon vuonna 1977

Joosafatin laaksoa sanotaan Raamatussa myös ratkaisun laaksoksi. Profeetta Jooel kirjoittaa ”Niinä päivinä ja siihen aikaan. kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 1-3. Jakeet 12 – 16 antavat tarkemman kuvan tulevista tapahtumista, ”meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa!”

Israelin kansalla on erityisasema Jumalan omaisuuskansana. Tuon kansan kautta Jumala antoi Kirjoitukset, Raamatun. Tuon kansan kautta Jumalan Poika, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä syntimme Raamatun ennustusten mukaisesti. Meillä on suuri syy kiittää Jumalaa kaikesta tästä ja siunata Israelia ja rukoilla sen puolesta. Kyllä Raamattu tekee varsin selväksi myös sen seikan, että Israel on luopunut Jumalasta, kieltäytyi ottamasta Jeesus Messiasta vastaan. Ja tämä vie kansan suuriin ahdistuksiin. Jokainen Raamattunsa loppuun asti lukenut tietää sen. Silti Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu pala palalta täysin loppuun asti ja Israel palaa Jumalansa yhteyteen.

Jumala hajotti Israelin kansan eri puolille, edelleenkin tämä on osittain olemassa oleva tilanne. Kuitenkin kaikkien ihmeeksi on jälleen kahdentuhannen vuoden kuluttua olemassa itsenäinen Israelin valtio. Monet profetiat kansan jälleen kokoamisesta ovat toteutuneet. ”Minä otan teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät kaikista maista…” Hesekiel 36: 24 -

Vieläkin enemmän Jumala lupaa omalle kansalleen. Jeesus itse sanoi Jerusalemin temppelissä puhuttuaan ja sieltä lähtiessään: ”Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Se, miksi tämä aihe nyt nousi mieleeni blogikirjoitukseen, on siinä, että meidän tulee havahtua rukoilemaan Israelin kansan puolesta ja siunaamaan sitä. Aika näyttää olevan sellainen, että mieluummin vaietaan, eikä puhuta Israelista, pikemminkin sitä syytetään monin tavoin. Israel on Jumalan valittu kansa, myös meille kaikkein kalleimman asian tuonut kansa. Israelin kansan on käytävä läpi ahdistuksen aika. Sen ahdistuksen keskellä heidän sydämestään nousevat nuo sanat ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Tämä on Jumalan selvä lupaus, annettu jo Jeremian aikana, Jer. 31: 31 – 34. Paljon myöhemmin Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa tästä lupauksesta: ”Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.” Ja sitten: ”Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista.” Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.” Hepr. 10: 16. ”Silloin kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra.” Herran paluu on varma. Tule Herra Jeesus.

Elämme aikaa, jollaista meistä kukaan ei ole ennen kokenut. Se saa miettimään: mitä tämän jälkeen?

Siunataan Israelia ja rukoillaan sen puolesta.

Unohtuuko historia

 

Ensimmäinen blogikirjoitus, minkä kirjoitin, sai otsikoksi ”Historiaa silmät pyöreinä”. Tuo kirjoitus ilmestyi tässä blogissani seitsemän vuotta sitten ja löytyy siitä edelleen. Jälleen on mielessäni historia ja se miten lyhyt ihmisen muisti onkaan, ainakin tietyissä asioissa. Vai onko muisti vain valikoiva. Viime marraskuussa kirjoitin blogikirjoituksen ”Ettemme unohtaisi”, sekin käy tähän samaan teemaan.

Viime kuukausina on saatu lukuisia uutisia antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden lisääntymisestä eri maissa. Tämän päivän (1.3.2019) Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla ”Juutalaisvastaisuus lisääntyy Euroopassa”, "antisemitismin arvioidaan olevan vahvimmillaan sitten 1930-luvun". Eräässä toisessa lehdessä todettiin: ”neljä kymmenestä juutalaisesta harkitsee lähtöä Euroopasta nimenomaan juutalaisvihan takia.”

Eikö muisteta tuon vihan järkyttäviä aikaansaannoksia viime vuosisadalta? Vasta alle sata vuotta on kulunut holokaustista. Ei ole millään tavalla helppoa ajatella, miten miljoonat ihmiset surmattiin kaasukammioissa ja sitten poltettiin savuna ilmaan tai ammuttiin suoraan suuriin joukkohautoihin. Kuitenkaan noita asioita ei saa unohtaa, sillä ne ovat järkyttävän totta, eivätkä enää koskaan saisi toistua.

On tehty myös tutkimuksia siitä, mitä nuorempi väestö tietää holokaustista. Melko suuri osa, lähes 20 %, toteaa, etteivät he ole koskaan kuulleetkaan holokaustista.

On pakko mainita, että itseäni kosketti hyvin syvästi juuri lukemani kirja, joka kertoo Puolan juutalaisen Mayer Franckin selviytymistarinan holokaustin läpi. (Roni Smolar: Elämäni kahdeksas päivä) Hiljaiseksi vetää. On hyvä, että jälleen muistutetaan siitä, mitä on tapahtunut. Kaiken jälkeen Mayer Franck saapui Suomeen 1947. Tämä kirja ilmestyi juuri oikeaan aikaan.

Israel on Jumalan omaisuuskansa, valittu kansa, jonka kautta Jumala toteuttaa suunnitelmansa, minkä Hän on tehnyt koko ihmiskunnan hyväksi. Jumalan suunnitelma toteutuu. Jumalan vastustaja koettaa estää suunnitelman toteutumisen, ja siksi se kohdistaa vihansa juutalaiseen kansaan ja Israeliin. Jumala antoi lupaukset ja sanansa Israelin kautta. Hän antoi lupauksen Messiaasta, Messias on Pelastaja Israelille, juutalaisille ja myös pakanoille. Messias saapuu, vaikka tämä maailma ei odotakaan Häntä.

”Niin käy silloin, kun Herra Sebaot astuu alas sotiakseen Siionin vuorella ja sen kukkulalla. Niin kuin linnut, jotka levittävät siipensä, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia, varjelee ja pelastaa, armahtaa ja vapauttaa.” Jesaja 31: 4, 5

”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on ennalta tuntenut.” Kirje roomalaisille 11: 2

Paluu diasporasta

 

Tapasin Estherin galilealaisella kibbutsilla. Hän ohjasi meitä vapaaehtoisia viheralueiden hoidossa ja opetti leikkaamaan kuihtuneet ruusunkukat oikealla tavalla. Esther oli muuttanut Israeliin Etelä-Amerikasta. Nyt hänen kotinsa oli tuo galilealainen kibbutsi. Hän oli yksi diasporasta palannut.

Myöhemmin eräällä matkallani Israelissa kävin silloin jo iäkkäämmän naisen kotona. Hän oli vuoteenomana, mutta kertoi omasta äidistään hyvin eloisalla tavalla. Äiti oli viety sisarensa ja vanhempiensa kanssa Auschwitziin. He olivat Unkarin juutalaisia. Äiti selvisi hengissä ja palasi Unkariin ja siellä tapaamani nainen syntyi. Israeliin he muuttivat 50-luvulla.

Olen tutustunut eri yhteyksissä niin Venäjältä kuin Yhdysvalloistakin Israeliin muuttaneita. Muuttajia saapuu Israeliin ympäri maailmaa kymmenistä maista. Se on ainutlaatuinen tapahtuma. Minkään muun kansan kohdalla ei ole vastaavaa. Tämä on paluuta hajotuksesta. Jumala hajotti Israelin kansan kaikkien kansojen sekaan, mutta Hän lupasi koota heidät jälleen heidän omaan maahansa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto, alija, tapahtui 1800-luvun lopulla. Silloin muuttajat tulivat lähinnä Itä-Euroopasta, myös Jemenistä. Ensimmäistä muuttoaaltoa seurasi monta uutta muuttoaaltoa. Hilda Andersson*, vuodesta 1927 vuoteen 1948 Öljyvuorella asunut ruotsalainen sairaanhoitaja, sai seurata elämää Israelissa kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän seurasi, miten juutalaiset ovat koettaneet päästä tähän maahan ”jalan, lentämällä, uiden, laivoilla ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla”. Vaikka toisen maailmansodan aikoina ja jälkeen juutalaisilla oli vaikeat olot eri maissa, sittenkin heidän saapumistaan maahan yritettiin rajoittaa ennen vuotta 1948. Kuvat huonokuntoisista ihmisiä täyteen lastatuista laivoista kertovat omaa kieltään.

Kuitenkin nämä varhaisessa vaiheessa maahan tulleet juutalaiset kuivattivat malariasuot, raivasivat maata viljelysmaaksi, istuttivat puita. Maa sai uuden ilmeen, karu ja kuiva maa alkoi tuottaa viljaa ja hedelmiä, kastelujärjestelmät kehitetiin. Onhan profeetta Hesekielin kautta Herra luvannut: ”Mutta te, Israelin vuoret, kasvatatte oksia ja kannatte hedelmää kansalleni Israelille, sillä se on jo tulossa, aivan lähellä. Katso, minä tulen teidän luoksenne, te Israelin vuoret, ja käännyn teidän puoleenne. Silloin teidät viljellään ja teihin kylvetään. Minä tuon paljon ihmisiä, koko Israelin heimon, teidän rinteillenne; kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.” Hes. 36: 8-10.

Diasporasta paluu jatkuu edelleen. Israelin 8,7 miljoonan väestöstä juutalaisia on tällä hetkellä noin 6,5 miljoonaa ja kaikkiaan yhteensä eri maissa juutalaisia on noin 14 miljoonaa. Vuosittain maahan muuttavien määrä vaihtelee, kuten diagrammi vuosilta 1948 – 2016 osoittaa. Siitä voidaan havaita heti itsenäistymisen jälkeen korkeat pylväät. Silloin Israelin päässä poistuivat maahan tulon esteet.

Maahanmuutto Israeliin 1948 - 2016

Lähtömaissakin on ollut esteitä, juutalaisten ei annettu lähteä. Vuosien 1991 ja 1992 kohdalla on poikkeuksellisen korkeat muuttajamäärät. Hajonneen Neuvostoliiton alueilta tulivat nämä muuttajat ja koko yhdeksänkymmentäluvun ajan muutto oli runsasta. Vuonna 1991 toteutettiin esimerkiksi myös operaatio Solomon, ilmasilta toi yli 14000 Etiopian juutalaista Israeliin 36 tunnissa.

On Jumalan suunnitelma koota Israelin kansa takaisin omaan maahansa. Jumala toteuttaa suunnitelmansa oman aikataulunsa mukaan. ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: … Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä, kaikki, jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.” Jes. 43:1, 5-7

Maahanmuuttajia on lapsista vanhuksiin. Asunnot, toimeentulo, terveydenhoito, työpaikat, koulutus, kaikki nämä ovat isoja haasteita Israelille. On opeteltava yhteinen kielikin. Maan pinta-ala ei ole iso. Joskus olen katsellut Juudean vuoria ja ajatellut, että vuoren rinteet antavat tilaa.

Nyt ollaan hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa, miten ja millä aikataululla toteutuvat Jumalan Israelille antamat lupaukset. Raamatussa on kymmeniä eri kohtia eri profeettojen kautta annettuina Israelin kansan paluusta hajaannuksesta takaisin omaan maahansa. Sen toteutumisvaihe on nyt menossa.

*Kirja: Hilda Andersson, Israel keväällä 1948

ISRAEL TÄNÄÄN



Siionin portti

Israelin itsenäisyyspäivää vietetään ijar-kuun 5. päivänä. Tänä vuonna tuo päivä on meidän kalenterissamme toukokuun 1. päivänä. Israel itsenäistyi ijar-kuun 5. päivänä vuonna 5708 eli 14.5.1948. Nyt siis vietämme Israelin 69-vuotispäivää. Ensi vuonna sitten 70 vuotta.



Juutalainen kortteli Vanhassakaupungissa

Tänä vuonna tulee kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta kuuden päivän sodasta. Samalla 50 vuotta siitä, kun koko Jerusalem taas kuuluu Israelille. Siionin portti Jerusalemin Vanhankaupungin etelämuurilla kertoo monine luodin iskemineen omalla tavallaan noistakin päivistä. Muurin sisäpuolella ollut juutalainen kortteli oli tuhottu ja juutalaiset asukkaat oli häädetty jo paljon aiemmin silloisten valtiaiden toimesta. Nyt uudelleen rakennettu juutalaiskortteli erottuu selvästi Öljymäeltä nähtynä.

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä 27.4. julkaistiin Israelissa tuoreet väestötiedot. Julkaisijana on Israelin Tilastovirasto (the Central Bureau of Statistics). Israelin väkiluku on nyt 8,680 miljoonaa asukasta. Juutalaisväestöä on 6,484 miljoonaa, arabiväestöä 1,808 miljoona ja muita ryhmiä noin 388000 asukasta. Mielenkiintoinen tieto on se, että arvellaan pian saavutettavan se piste, että enemmistö maailman juutalaisista asuu Israelissa.

Taustalla Öljymäki Vanhankaupungin muurilta kuvattuna

Profeetta Jesaja – lähes 700 vuotta eKr. – näki kauas, hän näki tähän päivään ja vielä vähän kauemmaksi. Hän näki Jerusalemin tulevaisuuteen. ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jesaja 60: 1, 2. Siion on Herran kaupunki, sen tulevaisuudesta Jesaja puhuu. Pimeys peittää maan ja synkeys kansat, sodat, väkivalta, nälkä… Se on nyt. Odotamme Häntä, joka tuo rauhan, Jeesusta, Hän on Messias, joka saapuu. Herran kunnia ja Herran kirkkaus koittaa. Jeesus saapuu Jerusalemiin.

Vielä emme sitä näe, mutta Jesaja kehottaa meitä olemaan uskollisia rukouksessamme. Hän itse ei voi vaieta, ennen kuin kansat näkevät Jerusalemin jälleen Jumalan kaupunkina. ”Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu. Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Jesaja 62: 1,2.

 

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua Israel.

Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

 

 

YHÄ LÄHEMPÄNÄ

 

Herran tulemus on lähellä. Mikä saa minut ajattelemaan näin? Se, miten kansat näinä päivinä kohtelevat Jumalan omaisuuskansaa Israelia. Raamatun profetiat täyttyvät hyvin nopeaa tahtia. ”…ne (kansat) ovat jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa.” Jooel 4: 2, 3 tai Sakarjan kirjan luku 12, muutamia profetioita mainitakseni.

 
Jeesuskin opetti vertauksessaan katsomaan viikunapuuta ja muita puita merkkinä Jumalan valtakunnan tulosta.

Toisaalta odottavan aika on pitkä ja mielen voi vallata kokonaan muut asiat kuin esimerkiksi uskon elämän hoitaminen. Elämään voi tulla piirteitä ja asioita, jotka eivät kuulu valossa vaeltavalle Jeesuksen seuraajalle. Kyllähän me sen tiedämme, että armosta olemme pelastetut, uskon kautta Jeesukseen. Ja senkin, että ”Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana” 1 Piet. 1: 5. Siis ylösottoonkin armosta!

Silti Raamattu kehottaa meitä tuomaan vaelluksemme valoon, että Jeesuksen Kristuksen veri voisi puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tässä Jeesuksen tulon odotusvaiheessa on puhutteleva myös vertaus hyvästä, uskollisesta palvelijasta ja pahasta palvelijasta. Paha palvelija arveli, että minun herrani tulo viipyy ja elänpä tässä ihan mieleni mukaan. Hän lyö palvelustovereita, syö ja juo juopuneiden kanssa.

Uskollinen, hyvä palvelija pitää odotusaikanakin huolta palvelusväestä, jota ruokkimaan ja hoitamaan hänen herransa on hänet asettanut. Tullessaan palvelijan herra löytää hänet näin tekemästä. Mikä liekin sinun tehtäväsi Jumalan valtakunnassa, ole uskollinen. Herra näkee uskollisuutesi.

 

ODOTETTAVISSA SUURIA UUTISIA

Huomasin mielenkiintoisen seikan tehdessäni yhteenvetoa Israel-tilaisuuksista, joissa olen puhunut viimeisten kahden vuoden aikana. Puheitteni aiheina ovat pääasiassa olleet Israelin ennallistaminen ja Jeesuksen paluu. Mietin, miksi juuri nämä aiheet olivat nyt tulleet polttaviksi aiheiksi. Jeesuksen paluusta puhuminenkin on yleisesti ottaen ollut niin sanotusti tauolla. Mutta nyt on aika puhua.

Tiedotusvälineet pitävät meidät hyvin ajan tasalla sodista, pakolaisista, terroriteoista, Brexitistä, vallankaappausyrityksistä, raiskauksista jne. Liiankin hyvin, muusta kun ei oikein puhutakaan. Nuo luetellut asiat ovat pelottavia, ahdistavia, surua ja tuskaa tuottavia.

Ovatko nämä uutiset ajan merkkejä? Niin uskaltaisin sanoa. Tulevankin voi tietää. Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Jumala ei ole jättänyt ihmistä oman onnensa ja ymmärryksensä varaan.

Uutisista voi ymmärtää, että sittenkin kaiken keskipiste on Lähi-Itä ja viimekädessä Israel ja Jerusalem. Raamattua lukevana ymmärtää, että asian syvin olemus on kuitenkin hengellinen.

Sillä tavalla Jumalan suunnitelma Israelin kohdalla on jo toteutunut, että Jumala on lupauksensa mukaan koonnut kansaansa hajotuksesta. Hajotuskin oli Jumalan ennalta ilmoittama, 3 Moos. 26: 33. Yhtä varmasti Jumala on luvannut koota kansansa jälleen. Israel sai oman maan 1948. Muuttoliike maahan jatkuu eri puolilta maailmaa. Kansa palaa kotiin.

Israelin ennallistamisessa tarkoitan nyt erityisesti Israelin hengellistä heräämistä. Ja Jeesuksen paluuhan kytkeytyy juuri tähän asiaan. Hän saapuu, kun Hänen oma kansansa sanoo: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Tämä on edessäpäin.

Sakarjan kirjan luku 12 tuo esiin kansojen suhteen Jerusalemiin. Luku tuo esille Jerusalemia vastaan hyökkäävien kansojen häviön ja sen, miten Jerusalemin asukkaiden ja Daavidin suvun päälle vuodatetaan armon ja rukouksen henki. Nämä tulevat tapahtumaan hyvin samoihin aikoihin. Daavidin suku katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet, he ymmärtävät, kuka on heidän Messiaansa. Se on hengellinen uudistus. Tämä Raamatun luku sopisi hyvin nykyisiin ajankohtaisohjelmiin.

Israelinkin kohdalla hengellinen uudistus merkitsee sitä, että Jumala antaa uuden sydämen, antaa synnit anteeksi, laittaa henkensä heidän sydämiinsä ja he tuntevat Jumalan. Jumala on luvannut tehdä Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, Jer. 31: 31.

”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Kyllä nykyiset tapahtumat maailmassa kertovat, että nuo päivät ovat lähellä. Aikoja ja hetkiä emme voi sanoa emmekä edes tietää. Ajat ja hetket on Isä oman valtansa nojalla asettanut. Silti Raamattu kehottaa meitä seuraamaan ajan merkkejä ja valvomaan, ettei kaikki tulisi yllätyksenä.

Seurakunnan ylösotto on toinen asia, mikä tulee pitää mielessä. ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”, totesi Paavali kirjoittaessaan tästä asiasta, 1 Tess. 4: 18.

ASKELEET ETEENPÄIN

Edellisessä blogikirjoituksessani ilmoitin kirjauutuudesta. Kirjahan on omakustanne nimeltään ”Kesä on jo lähellä, Israel – Galilean kibbutsilta Raamatun lehdille”. Se ilmestyi syyskuussa viime vuonna. Kun aikoinaan kirjoitin tuota kirjaa, voin tuosta tilanteesta todeta suurin piirtein samoin kuin Paavali kuningas Agrippan edessä. Paavali oli omassa elämässään kohdannut Jeesuksen voimakkaalla tavalla. Jeesus oli sanonut Paavalille, silloin vielä Saulus, ”Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle”.  Jeesus antoi tehtävän. Apt. 26: 16-

”Sen vuoksi, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan julistin…”, tunnusti Paavali.

Minäkään en voinut olla tottelematta sitä voimakasta sisäistä tarvetta kirjoittaa niistä asioista, joista olin oppinut ja joita Jumala oli oman sanansa kautta avannut. Jumalalla on oma suunnitelmansa kansansa Israelin elämässä ja sen kautta koko maailmalle. Sen olin niin selvästi tajunnut, että Israel on Jumalan suunnitelma. Miten mielenkiintoinen onkaan Israelin historia, ja mikä valtava ja vastaansanomaton todistus Israel on Raamatun luotettavuudesta. Puhumattakaan siitä, että paluu takaisin Jumalan yhteyteen tapahtuu ainoastaan Jumalan lähettämän Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kautta. Meille jokaiselle tämä on suuri uutinen ja henkilökohtainen asia. Jeesuskin oli juutalainen.

Käsikirjoitus oli aika pitkään odottamassa julkaisemista. Ajattelin haudata sen. Ei se ketään kiinnosta. Mutta enpä voinutkaan tehdä niin. Kun kerran Jumala aivan ilmiselvästi antoi minulle kirjoitettavaa, niin en sitä voi jättää noin vain vaille toteutusta. Olin kysellyt, onko nyt sen aika, montakin kertaa kysellyt. Ei tuntunut olevan. Viime kesän lopulla minulle tuli yhtäkkiä hätä ja oikeasti kiire. Nyt se on tehtävä ja nopeasti.

En voinut olla tottelematta. Olen saanut kokea siunausta ja on ollut ilo nähdä, miten runsaasti kirjaa on luettu ja jaettu luettavaksi.

Alun perin ajattelin tässä kirjoituksessa käsitellä askeleen ottamista, mutta se kääntyikin ensin tuohon kirjaan. Tosin se juuri oli minun elämässäni askel, ensin ryhtyä kirjoittamaan ja sitten vielä julkaista se. Mutta vain askelia ottamalla voi päästä eteenpäin niin elämässä kuin Jumalan antamassa palvelutehtävässäkin. Pikkuhiljaa askeleet otetaan, tartutaan tähän työhön ja sitten seuraavaan. Niin Jumala valmistaa sinuakin siihen palvelustehtävään, johon Hän on sinut kutsunut. Usko vaan, näin se menee.

Älköön kukaan katsoko ylen nuoruuttasi, älköön kukaan katsoko ylen vanhuuttasi. Jumala sen tekee.

Ota askel. Älä hautaa Jumalan kutsua. Hän auttaa alkuun, Hän johdattaa, Hän vie perille. Jeesus on itse luvannut olla kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun asti.

Eihän se aina ole helppoa, siis totteleminen ja elämä yleensä. Pietari ja Johannes puhuivat Jeesuksesta rohkeasti Jerusalemissa. Mitä siitä seurasi? Heidät laitettiin vankilaan ja seuraavana päivänä kuulusteltiin ankarasti ja kiellettiin enää puhumasta Jeesuksesta. Mikä oli Pietarin ja Johanneksen vastaus. ”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla ennemmin teitä kuin Jumalaa! Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Senkin jälkeen heitä uhkailtiin ja vielä enemmän kuin aiemmin, mutta he pääsivät vapaaksi. Apt. 4

Tällä hetkellä näemme ja kuulemme ihmisten suuresta hädästä. Maailmanlaajuisesti ihmisillä on hätä suurempi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tuntuu, että mikä tahansa apu on kuin pisara meressä. Sen takia on sitäkin tärkeämpi viedä se toivon pisara ihmisten elämään. Vie sinäkin sanoma rakastavasta ja armahtavasta ja auttavasta Jumalasta niin monelle ihmiselle kuin suinkin voit. Jumala antaa sinulle viisautta siihen. Sekä aineellinen että hengellinen apu ovat Jumalan työn suunnitelmissa. Kuuletko kutsun?

Kohti Jerusalemia

Jeesus aloitti julkisen toimintansa pian kasteensa jälkeen. Heti levisi hänestä hyvä maine. Jeesus tuli julistamaan Jumalan armon sanomaa ja hän teki kaikkea hyvää ihmisille. Ihmiset antoivat hänestä hyvän todistuksen.

Tuli hetki, josta Raamattu sanoo, että Jeesus käänsi katseensa kohti Jerusalemia. Kyllä hän oli siellä monta kertaa aiemminkin käynyt. Mutta tässä katseen kääntämisessä Jerusalemiin oli erityistä. Nyt edessä oli jotakin, mikä olisi ainutkertaista maailman historiassa.

Jeesus selitti opetuslapsilleen, että ”Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Matt. 20: 18, 19.

Jeesus tiesi kohtalonsa, silti hän määrätietoisesti lähti kohti Jerusalemia, kohti ristinkuolemaa. Hän oli tullut maailmaan tekemään Isän tahdon.

Jeesuksella oli edessään tuskien tie. Hän halusi kulkea sen meidän tähtemme. Rukoillessaan Isää hän sanoi, ”Sinä olet uskonut hänen (Poikasi) valtaan kaikki ihmiset, jotta hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka olet hänelle antanut,” Joh. 17: 2.

Jeesuksen vallassa oli lunastaa kaikki ihmiset, ja hän tahtoi sen tehdä, vaikka se vei hänet ristille. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta meidän pelastumiseksemme. Jeesus oli uhrina, hän kantoi syntiemme rangaistuksen. Ristillä hän saattoi huutaa, ”Se on täytetty.”

Tämä kaikki on Jumalan rakkauden osoitusta meille, sinulle ja minulle. Hän valmisti tien, hän avasi oven yhteyteensä, oven taivaaseen. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Pokansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16

Sinun ei tarvitse olla epävarma, koskeeko tämä myös sinua. Kyllä koskee. Uskon varmuudessa saat ottaa vastaan iankaikkisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on maksanut sinun puolestasi. Ole siunattu tänä Pääsiäisenä ja vastedes.

Gilboan Iris puhkeamassa kukkaan Israelissa keväällä 2015

 

SUKU ON TÄRKEÄ

Ensimmäisenä adventtina kirkoissa lauletaan ”Hoosianna, Daavidin Poika,…” Tuttu laulu kaikille. Myös Ruotsissa niin, että tuttavani pieni poika ihmetteli, että miksi siitä ”Davidssonista” lauletaan.

Itse asiassa nimitys Daavidin Poika pitää sisällään erittäin tärkeän asian. Näin joulun aikaan on hyvä palata siihen, mitä enkeli Gabriel tarkkaan ottaen ilmoitti nuorelle Marialle Nasaretissa. Gabriel sanoi Marialle, että Maria synnyttää pojan ja nimeksi on annettava Jeesus. Lisäksi Gabriel ilmoitti pojasta, että Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Siis Poika on kuninkaallista sukua. Luukas 1.

Kuningas Daavid hallitsi Israelia neljäkymmentä vuotta ensin Hebronissa seitsemän vuotta ja sitten Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. Hänen hallitusaikanaan oli ollut sotia, valtakunta oli laajentunut ja lopulta ”Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisista”. Silloin Daavid halusi rakentaa asumuksen Jumalan liitonarkulle, joka siihen aikaan oli vielä kankaisen majan suojassa. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies ja palveli Jumalaa koko sydämestään.

Jumala oli valinnut Daavidin, Iisain pojan, Israelin kuninkaaksi. Valinnassa ei ollut kysymys siitä, että vain neljäksikymmeneksi vuodeksi, vaan Jumala oli toteuttamassa ja viemässä eteenpäin paljon suurempaa suunnitelmaa. Tämä suunnitelma alkoi Aabrahamista, jatkui Isakin ja Jaakobin kautta Israelin kansaan ja siitä Jumalan suunnitelman päämäärään, siihen, että Hän lähettäisi Pelastajan, Messiaan. Hän itse oli ottanut vastuun ihmiskunnan pelastamisesta, ihmiskunnan, mikä oli langennut syntiin ja joutunut eroon Jumalasta, Luojastaan. Tämän Messiaan syntymisen enkeli Gabriel ilmoitti Marialle.

Oli oltava selvät tiedot siitä, mistä tunnistaa oikean Messiaan. Kuka hän on, mistä suvusta hän syntyy, missä hän syntyy, millainen hän on. Kaiken tämän Jumala oli ilmoittanut profeettojensa kautta, että Hänen kansansa varmasti tunnistaisi, kun tulisi se hetki, jolloin Messias syntyy.

Yksi varmin ja tunnetuin tieto Israelin kansan keskellä, siis Kirjoituksissa annettuna, on tieto Messiaan sukujuurista. Hän on Daavidin sukua. Kun kuningas Daavid olisi silloin noin vuoden 1000 eKr. tienoilla halunnut rakentaa Jumalan arkulle temppelin, niin Jumala sanoi hänelle, ”Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? … Herra ilmoittaa sinulle, että hän itse rakentaa sinulle huoneen … minä nostan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on lähtöisin sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Minä vahvistan hänen kuninkaallisen istuimensa ikuisiksi ajoiksi.” 2. Samuelin kirja 7: 5- 13

”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät aina minun edessäni, ja sinun valtaistuimesi on oleva ikuisesti luja.” 2. Samuelin kirja 7: 16

Kaikki tiesivät, että Messias syntyy Daavidin suvusta. Nasaretissa asuvan Marian ja Joosefin oli matkustettava Betlehemiin Daavidin kaupunkiin. Sattui siihen aikaan verollepano ja jokaisen piti mennä oman sukunsa kaupunkiin hoitamaan asia. Niinpä enkelit saattoivat ilmoittaa paimenille, ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” Jumalan lupaukset toteutuvat kirjaimellisesti.

Kirjoitukset toteutuivat syntymäpaikankin suhteen, sillä profeetta Miika ennusti noin 700 vuotta ennen tapahtumaa näin. ”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee minulle hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa.” Miika 5: 1

”Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, totisesti, minä en valehtele Daavidille! Hänen siemenensä pysyy ikuisesti ja hänen valtaistuimensa niin kuin aurinko minun edessäni. Se pysyy lujana iäti kuin kuu, uskollinen todistaja taivaalla.” Psalmi 89: 36- 38

Tämä Messias, Marian poika, joka syntyi näin, ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi”, tämä Messias, samalla kertaa tosi ihminen ja tosi Jumala, on sovittanut meidän syntimme ristinkuolemassaan. Sitä varten Jumala Hänet lähetti. Tämä on joulun sanoma edelleen ja vastaanottamisen arvoinen. Myös sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra!

Tämä Messias, jolle on vahvistettu kuninkuus ikuisiksi ajoiksi, on palaava Kuninkaana. Hän on Rauhanruhtinas. ”Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan.” Jesaja 9: 6

 

YLLÄTTÄVÄN LÄHELLÄ

Yllättävän läheltä löytyy mielenkiintoisia paikkoja, ehkä ei nähtävyytenä, mutta sitäkin enemmän ajatuksia herättävinä paikkoina. Yksi tällainen kohde on Haminan juutalainen hautausmaa. Ennen tätä kesää en tiennyt sellaista olevankaan. Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään tuota vanhaa, todella vanhaa hautausmaata. Löytyihän se, metsän keskeltä pienen pieni alue. Eräässä kivessä oli hepreankielinen teksti. Toisessa kivessä sekä hepreaksi että suomeksi, "Täällä lepää keisari Nikolai I:n armeijan sotilaita, jotka koko elämänsä aikana olivat uskollisia juutalaisuudelle". Muistuttaa historian ajasta, jolloin Suomi kuului Venäjään. Minua teksti muistutti kuitenkin enemmän toisesta asiasta, juutalaisen kansan erikoislaatuisuudesta.



Haminan juutalaiselta hautausmaalta

Eri puolilla Eurooppaa löytyy merkkejä menneiden vuosisatojen juutalaisista ja heidän elämäntyylistään. Löytyy vanhoja synagogia, vanhoja juutalaiskortteleita. Synagogat, juhlat, niistä he halusivat pitää kiinni kaiken keskellä. Sehän on ihme, että juutalaiset eivät ole sulautuneet muihin kansoihin, vaikka he ovat 2000 vuotta olleet hajotettuina kansojen sekaan. Juutalainen identiteetti on säilynyt, itse asiassa Jumala ei anna heidän sulautua eikä hävitä olemasta, sillä hänellä on ollut ja on erityistehtävä ja erityisasema juutalaiselle kansalle. Haminan juutalainen hautausmaa on yksi paikka kertomassa tästä periaatteesta.


Muistomerkin teksti

Toisen kesäisen retken tein Helsinkiin ja etsimällä etsin minua kiinnostaneen muistomerkin Tähtitorninmäeltä. Olin kuullut tästä muistomerkistä, en kuitenkaan tarkkaan tiennyt, missä se sijaitsi. Mutta se löytyi hyvin loogisesta paikasta Helsingin Eteläsataman suuntaan viettävältä rinteeltä, paikasta, josta oli suora näköyhteys Eteläsatamaan, paikkaan, josta S/S Hohenhörn lähti kohti Tallinnaa mukanaan kahdeksan juutalaista pakolaista.  Muistomerkkiin on kaiverrettu selkeä teksti, "Edessäsi avautuvasta Eteläsatamasta Suomen valtiollinen poliisi lähetti 6. marraskuuta 1942 kahdeksan Suomeen vastaanotettua pakolaista Tallinnaan luovutettaviksi Saksan viranomaisille ja sitä tietä Polttouhriin." Siis kahdeksan juutalaista pakolaista luovutettiin natsien käsiin. Yhtä lukuun ottamatta he kuolivat Auschwitzissa. Tämä muistomerkki muistuttaa asiasta, mitä ei olisi saanut tapahtua. Euroopan laajuinen holokausti ulotti lonkeronsa Suomeen asti.

Tähtitorninmäen muistomerkki

Muistomerkki paljastettiin vuonna 2000 marraskuun 6. päivänä. Silloinen pääministeri Paavo Lipponen pyysi tilaisuudessa valtiovallan ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaispakolaisten luovuttamista Gestapon käsiin.

Israelia sanotaan Herran silmäteräksi. "Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä." Sakarja 2: 8

Raamattu lupaa Jumalan siunauksen niille, jotka siunaavat Israelia. "Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua." 1 Moos. 12: 3


Luovutettujen juutalaisten nimet laatassa Jad Hashmonassa

Tietyllä tavalla kahdeksan Suomesta luovutetun juutalaispakolaisen muisto on saanut aikaan hyvän hankkeen Israelissa. Ryhmä suomalaisia uskovia halusi  perustaa Juudean vuorille moshavin vuonna 1971. Tämä moshavi sai nimekseen Jad Hashmona. Nimi tarkoittaa suomeksi "kahdeksan muisto". Nämä suomalaiset uskovat halusivat perustaa moshavin noiden kahdeksan vuonna 1942 luovutetun juutalaisen pakolaisen muistoksi. Se on hieno tapa tukea Israelin kansaa. Tuo moshavi voi tänä päivänä hyvin, ja sen asukkaat ovat messiaanisia juutalaisia.

Jad Hasmonan mailla sijaitsee myös Raamattukoti. Se on koti, joka järjestää kursseja raamatunkääntäjille. Opiskelijoita tulee ympäri maailmaa puoleksi vuodeksi Israeliin, he asuvat Raamattukodilla ja opiskelevat Heprealaisen yliopiston opiskeluohjelman mukaisesti. Kotimaihinsa palattuaan he kääntävät Raamattua omille heimokielilleen. Vuodesta 1995 alkanut toiminta on tukenut opiskelijoita, jotka ovat edustaneet yli 65 käännösprojektia. Maailmassa on vielä valtava määrä eri kieliä, joille ei ole käännetty lainkaan Raamattua tai osiakaan siitä.

Sana on lähtenyt liikkeelle Israelista. Jumalan ilmoitus kaikille kansoille.




Jad Hashmona






Jeesus syntyi Israelin keskellä

 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”

Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan, mutta ihmisillä ei ole toisiaan kohtaan. Sodat, kärsimys, köyhyys jne. kertovat ihmisen haluttomuudesta ottaa vastaan Jumalan osoittama hyvä tahto.

Israelin naapurissa Syyriassa on meneillään ankara ja repivä sisällissota. Rauhatonta on muissakin kyseisen seudun maissa. Israelin ja Palestiinan kysymys on vaikea. Tämä viimeksi mainittu herättää erityisiä intohimoja kautta maailman.

Äänenpainot nousevat Suomessakin Israelia vastaan. Siksi haluan minäkin sanoa jotakin tästä asiasta.

Jumalan hyvän tahdon osoitus on se, että hän valitsi Aabrahamin sanoen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." 1 Moos. 12: 1- 3.



Toisen Temppelin aikainen Länsimuuri 2500 vuoden takaa

Jumala valitsi Israelin, ei vain Israelia varten, vaan koko maailmaa varten. Israelin kautta Jumala ilmoitti itsensä maailmalle ja saimme Kirjoitukset, Raamatun sanan. Israelin kautta meille syntyi Vapahtajaksi Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Sana ”sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” toteutui.

Israelin maa on Jumalan maa ja hän on antanut sen Aabrahamin jälkeläisille. ”Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.” 1 Moos. 17: 7, 8.

Kyllä Jumala lupasi siunata myös Ismaelia ja tämän jälkeläisiä, mutta sanatarkasti näin: ”Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä… Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa…” 1 Moos.17: 20, 21. ”Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.” 1 Moos. 17: 19.

 

Se, että Israel joutui häädetyksi pois omasta maastaan ja hajotetuksi muiden kansojen sekaan, ei ollut mitenkään odottamaton asia. Jo Mooses sen ilmoitti ennen kuin Luvattua Maata edes oli saavutettu. Ja Mooseksen jälkeen monet profeetat eri aikoina ilmoittivat saman asian tapahtuvan. Israelin sydämen tila ja katkennut suhde Jumalaansa olisi syynä tähän.



Katunäkymä Jerusalemissa

Mutta Jumala ei ole hyljännyt kansaansa Israelia, vaan on luvannut käänteen koittavan ja Israelin saavan uuden sydämen. Useat profeetat ovat tämänkin ilmoittaneet yhtäpitävästi eri aikoina. Esimerkiksi Hesekiel 11: 16- 20. ”Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Katso myös 5 Moos. 30: 1- 6, Jer. 32: 36- 44, Hes. 36: 24- 28)



Juutalaisvastaisia puheita ja toimia on ollut kautta maailman sivun. Vainoa, eristämistä, holokausti. Milloin mistäkin asiasta heitä on syytetty ja syytetään. On muistettava, että totuus ei aina ole se, mitä lehdissä kirjoitetaan. Liian usein jätetään sanomatta oikeita asioita tai vääristellään tosiasioita tai sanotaan suoranaisia valheita. On huolestuttavaa, että juutalaisvastaiset puheet yltyvät, kauan eläneet valheet heistä herätetään henkiin, ja unohdetaan holokaustin paljastumisen jälkeen annetut lupaukset: Ei koskaan enää tätä. Unohdetaan se, että kansakunnat yhdessä silloin sopivat juutalaisten omaksi kotimaaksi Israelin.



Antakoon Jumala meille sen armon, että näemme hänen silmäteränsä Israelin oikeassa valossa, emmekä nosta kättämme Israelia vastaan, emme yksilöinä emmekä kansana.

Oikeutettua olemassaoloa

Maailmassa on tällä hetkellä yli 160 aktiivista aluekiistaa. Luin juuri tällaisen tiedon. Esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea väittävät kumpikin maiden välisellä merialueella sijaitsevien tiettyjen saarien kuuluvan itselleen. ”Japani raivostui saaria omivalle Etelä-Korealle” otsikoi lehti. Syy raivostumiseen oli se, että Etelä-Korean presidentti vieraili kiistellyillä saarilla. Saaret ovat lähes asumattomia, mutta ovat tärkeitä kalastukselle ja alueella saattaa esiintyä kaasuvaroja. Diplomaattinen kohu oli valmis, Japanin suurlähettiläs kutsuttiin pois Etelä-Koreasta ja Etelä-Korean lähettiläs kutsuttiin Japanissa puhutteluun.

Joskus tällaiset tapaukset pulpahtavat uutisiin. Useimmiten kiistat elävät ja jatkuvat, mutta ei niistä niin uutisoida. Yksi poikkeus tästä on. Yksi alue on uutisissa lähes päivittäin – Israel.

Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, YK:n päätöslauselma vuodelta 1947 kehotti perustamaan juutalais- ja arabivaltion entisen brittimandaatin alueelle. Israelin olemassaololle on siis lailliset perusteet. Arabimaat kieltäytyivät aikoinaan hyväksymästä päätöslauselmaa. Edelleenkin on arabimaita, jotka eivät hyväksy Israelin oikeutta olla olemassa. Rauhaa ei sellaisella perustalla voi saada aikaan. Ainoastaan Egypti ja Jordania ovat solmineet rauhansopimuksen Israelin kanssa.

Vaikka päällimmäisenä kysymyksen asetteluna on seuraava, miten palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä saataisiin ensinnäkin rauhanneuvottelut jatkumaan ja sitten joskus päättymään sovittuun rauhaan, niin silti taustalla kummittelee kysymys, saako Israel olla olemassa, saako alueella olla olemassa juutalaisvaltiota. Kuumin mielenkiinto kohdistuu Jerusalemin hallintaan.

En pohdi enempää poliittisilla areenoilla puhuttuja puheita tai käytäviä keskusteluja. Käännän katseeni Raamattuun. Ensinnäkin on todella yksinomaan Jumalan ihme, että Israelin valtio syntyi jälleen oltuaan olematta parin vuosituhannen ajan. On yksinomaan Jumalan ihme, että hajallaan olleita juutalaisia on palannut isiensä maahan. Luvut puhukoot puolestaan. Valtion perustamisen aikoihin maassa asui jonkin verran yli 600 000 juutalaista ja vuonna 2011 5,9 miljoonaa juutalaista. Selittävä tekijä on suuri maahanmuutto, esim. toista miljoonaa maahanmuuttajaa entisen Neuvostoliiton alueelta 1990- luvulla.

Juutalaiset ovat saaneet tulla takaisin. Kuka antaa siihen luvan? Maa on Jumalan maa, esimerkiksi raamatunkohdat Hesekiel 36: 5 ja 20 sekä Joel 3: 2 antavat selvästi ymmärtää, että Israelin maa on Jumalan. Jumala on luvannut ja antanut maan ikuiseksi omaisuudeksi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Mutta että israelilaiset saavat asua maassa, siihen Jumala edellyttää kansalta oikeata suhdetta Jumalaansa.

Historia osoittaa Jumalan periaatteet selvästi. Tuomarien aikaan Israel toistuvasti hylkäsi Jumalansa ja alkoi palvella naapurimaidensa jumalia. Seurauksena Jumala antoi Israelin aina sen kansan käsiin, jonka jumalia se palveli. Kansa alistettiin ja vihollinen valloitti maa-alueita. Lopulta kansa tuli tuntoihinsa ja kääntyi Jumalansa puoleen ja Jumala karkotti vihollisen. Tämä tapahtui toistuvasti vuosisatojen ajan. Ihmiseltä olisi loppunut kärsivällisyys ja toivo Israelin kykyyn palata Jumalansa yhteyteen. Jumalalta ei koskaan loppunut tämä toivo. Hän tunsi ja tiesi oman kansansa jääräpäisyyden, mutta se ei sammuttanut Hänen rakkauttaan kansaansa kohtaan eikä uskollisuuttaan niitä lupauksia kohtaan, jotka Hän oli Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille antanut.

Profeetta Samuelin suhtautuminen Jumalan sanaan ja Israeliin, silloinkin kun se omasta syystään joutui ahdinkoon, on merkillepantava asia. 1 Sam. 12: 20- 23 ”Samuel sanoi kansalle: "Älkää peljätkö. Te olette tosin tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan poiketko pois seuraamasta Herraa, vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää poiketko seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä eikä apua, sillä turhia ne ovat. Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa. Ja pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeata tietä.”

Vaikka ihmisillä ei olisi toivoa Israelin ojentautumisesta Jumalan puoleen, niin Jumalalla oli ja on se toivo ja tieto myös. Kukaan Herran palvelija ei voi olla rukoilematta Israelin puolesta. Kaikkein vahvin argumentti, perustelu, syy rukoilla Israelin puolesta on Jumalan sana. Jumala on rakentanut ulkonaisen Israelin uudelleen. Jumala ei ole luopunut siitäkään, että se on pappiskansa, eli kansa, joka tuntee Herransa. Se toteutuu ajallaan.

Juutalaiset juuret

Vilna

Kovin kaukaa ei tarvitse hakea juutalaisen kansan tosi elämän historiaa. Sekä ajallisesti että paikallisesti tuo historia on lähellä meitäkin. Vain tunnin lentomatka Helsingistä vie meidät Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan. Viime vuosisadan alkupuolella lähes puolet kaupungin asukkaista oli juutalaisia. Vilnaa kutsuttiin Pohjolan Jerusalemiksi. Siellä oli parhaimmillaan yli 110 synagogaa ja paljon juutalaisia oppineita sekä vilkasta kulttuurielämää. Enemmän tai vähemmän juutalaiset saivat kuitenkin kautta vuosien osaksensa vihamielisyyttä ja sen myötä vihamielisiä tekoja. Sitten tuli vuosi 1941, ja Saksan joukot ottivat Vilnan haltuunsa.

Vilnan gheton muistolaatta

Juutalaisväestö suljettiin ensin ghettoihin. Esimerkiksi Vilnan kahteen ghettoon ahdettiin 40 000 ihmistä. Tämä ratkaisu oli vain väliaikainen. Lopullinen tarkoitus oli tuhota koko juutalaisväestö. Vain 2000 – 3000 alkuperäisistä Vilnan juutalaisista asukkaista selvisi hengissä. Tämä on karua ja sydäntä särkevää kerrontaa. Kuitenkin sain vastikään kuulla omin korvin ghetossa eläneiden ja sieltä hengissä selvinneiden ystävien kertovan kaikesta tästä.

Vietimme vilnalaisen hotellin kokoushuoneessa aamurukoushetkeä. Valkovenäläinen messiaaninen veljeni aloitti rukouksensa sanoilla Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Näin juutalaiset aloittavat rukouksensa, niin aloitti Pietarikin puheensa Israelin miehille Salomon pylväskäytävässä Jerusalemin temppelissä. Aamurukouksessamme seisoimme me pieni joukko suomalaisia kristittyjä ja juutalainen veljemme käsi kädessä pienessä ympyrässä. Koskaan ennen en ollut niin vahvasti kokenut kuin nyt koin. Israelin Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on myös minun Jumalani.

On ihmeellinen asia, että me metsäöljypuun oksat olemme oksastetut jaloon öljypuuhun, ja saamme ravintomme samasta juuresta alkuperäisten oikeiden oksien kanssa. Ja sama juuri kannattaa meitä kaikkia oksia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidät pakanauskovat eli ei-juutalaiset uskovat on liitetty samaan puuhun, minkä oksia juutalaiset luonnostaan ovat. Kun juutalaiset rukoilevat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, he ilmaisevat siinä kaikkein oleellisimman. Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Se liitto sisältää lupauksen ja toteutuksen Pelastajasta, Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä liitto on juuri, joka kannattaa ja ravitsee koko puuta ja pitää puun elossa.

Aabrahamin siunaus tulee Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi (Gal. 3: 14). Uskon kautta Kristukseen olemme liitetyt jaloon öljypuuhun ja olemme Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 3: 29).

Kävi siis kuitenkin niin, että monia alkuperäisiä, luonnollisia oksia on taitettu pois jalosta öljypuusta. Raamattu sanoo, että epäuskonsa tähden ne taitettiin pois. Mutta samassa yhteydessä sanotaan myös näin. ”Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” Room. 11: 17, 18.

Oikeiden oksien joukkoon, ei tilalle. Koskaan ei kaikkia oikeita oksia ole poistettu ja korvattu pelkillä pistokkailla. Ja lisäksi sama Raamatun luku jatkaa, että jos meidät, jotka vasten luontoa on oksastettu jaloon puuhun, paljon ennemmin Jumala on voimallinen oksastamaan luonnolliset oksat omaan öljypuuhunsa! Israel on Jumalan Israel, mikään ei sitä korvaa. Tänä päivänä Jumala liittää takaisin luonnollisia oksia, heidätkin liitetään uskon kautta. Viestit kertovat, messiaanisia seurakuntia syntyy eri puolille. On tultu aikaan, jolloin Jumala on jo vetämässä pois peitettä kansansa sydämen päältä.

Rukoushetkessämme vilnalaisessa hotellissa juutalainen veljeni jatkoi rukousta ja puhui Jumalalle sanoen: ”Sinulla on silmät, Sinulla on korvat ja Sinulla on sydän.” Olimme elävän Jumalan edessä, lähellä Herraa, tietäen, että Hän näkee ja kuulee ja ratkaisee asiat rakkautensa ja totuutensa mukaisesti.